Cejkotova domacija ja ehkä maailman ihanin illallinen 

Pressimatka (Slovenian Tourist Board)
S

lovenia oli taas kerran yhtä ihana kuin aina ennenkin. Mutta ennen kuin pystyn jäsentämään kaikkia kokemuksia, palaan viimeiseen iltaan ja viimeiseen illalliseen sisämaassa. Asuin pienessä kylässä Vipava Valleyssa. Naapurikylässä, Goce nimeltään, on ravintola, johon kannattaa tulla kauempaakin. Niin kai Michelin tähtien luokituskin tehdään, että minne kannattaa varta vasten mennä. En ehkä Sloveniaan Suomesta lähtisi vain tämän takia, mutta sadan kilometrin säteeltä ajelisin kyllä. Nyt ymmärtänet, että puhun oikeasti elämyksestä. 

Goce on kuulemma Slovenian vanhin kylä ja siellä se on, Cejkotova domacija. Kylä on ollut välillä melkein tyhjillään, mutta nyt kerännyt jonkin verran paluumuuttajia, kuten ravintolan omistajan, joka jos tarkkoja ollaan, ei muuttanut kylään, mutta toi sinne jotain muuta. Hän osti 50 metrin päästä vanhasta kotitalossaan täysin hylätyn, jo vähän rapistumaan päässeen talon ja saneerasi sen. Nyt ravintola (tai touristic farm, kuten hän se nimesi), on kuin kävelisi ensin jonkun eteiseen, sitten portaita pitkin olohuoneeseen ja alkaisi syödä (ja juoda) kaikkia niitä herkkuja, joita eteen kannettiin. 80 prosenttia kaikesta tarjottavasta on itse tuotettua ja vähintään sama määrä itse valmistettua, koska keittiössä häärivät vaimo ja tytär, 17-vuotias leipurikoulusta valmistunut mestari. 

Siellä me istuttiin kynttilänvalossa, minä ja 27-vuotias oppaani. Naureskeltiin romanttiselle illalliselle. Onneksi oli tyypin kanssa samanlainen huumorintaju. Aina välillä isäntä tuli nojailemaan portaiden kaiteeseen, katsoi meitä ja kysyi, onko kaikki hyvin. Hänestä huokui koko maailman lempeys. Oli tehnyt talouselämässä varsin menestyksekkään uran, mutta viisi vuotta sitten vaihtanut sen kokonaan maatalouteen ja tähän yritykseen. Sanoi nyt olevansa onnellinen, vaikka tekee paljon enemmän työtä. Voi että jos kaikilla olisi samanlaista rohkeutta seurata unelmia. 

Cejkotova domacija tuottaa itse myös omat viininsä. Sillä on 700-vuotias viinikellari. Isäntä valmistelee sen kynttilöillä ennen vierailuja. Siellä oli taianomainen tunnelma. Jotenkin onnistuin kuitenkin hämmentämään samaan aikaan siellä olleita kahta naista. Oppaani otti vain pienen maistiaisen tarjolla ollutta ihanaa roseeviiniä. Sanoin jotain sen tapaista, kuin että onhan sinun ainoa tehtäväsi tänään olla minun kuljettajani ja syödä romanttista illallista kanssani. Olisitpa nähnyt naisten ilmeet! Ajattelivat varmaan minun olevan toyboyni kanssa vähän iltaa istumassa. 

Ennen jälkiruokaa oli aika saada vieraat itkemään. Isäntä kysyi, saako hän laulaa meille laulun. Ei kuulemma ole erityisen taitava, mutta kaikki tulee sydämestä. Riipaiseva rakkauslaulu todella tuli sydämestä ja kosketti sydäntä, vaikka en sanaakaan ymmärtänyt. Jälkiruoka oli lava cake suoraan 17-vuotiaan mestarin uunista. Paras ikinä. 

Gocen kylään löytää helpolla. Google Maps tunnistaa Cejkotova domacijan ja löytää perille. Mutta älä tule liian isolla autolla. Kylän kadut ovat paikoin niin kapeat, että taitoimme Volkkarista peilit sisälle varmuuden vuoksi. Kun infra on hevoskärryjen ajalta, ei kannata katumaasturilla pönkiä kylille.