Type and press Enter.

Calliola – laatua ja luonnonrauhaa

Kaupallinen yhteistyö Calliola 

Kotimaanmatkailuni on suuntautunut lähes poikkeuksetta sisämaahan, ja jos vettä on ollut lähettyvillä, se on ollut useimmiten järvi. Jotenkin minulla tahtoo helposti unohtua, että rantaviivaakin Suomella piisaa ja että meren rannallekin voisi mennä – myös talvella – vaikka olen asunut rannikkokaupungissa muutamaa vuotta vaille koko ikäni. Tuntuu, että kaikki tuttuni olivat kesällä Hangossa, ja siellä olin välillä minäkin, mutta jopa vähän lyhyemmän ajomatkan päässä (jos omasta Helsingin kodistani käsin tarkastelen) on Snappertuna, entinen oma kuntansa, nykyään osa Raaseporia. Siellä mutkaisen taipaleen päässä on Calliola, yhdistelmä rauhaa, ystävällisyyttä, laatua, lähiruokaa ja intohimoa omaan tekemiseen. 

Oli aurinkoinen talvipäivä, sellainen ihan täydellinen ulkoilusää. Sen olivat huomanneet myös paikalliset isännät ja mökkiläiset: en ole ikinä nähnyt niin paljon pilkkijöitä missään. Onneksi tiesin perillä saavani ruokaa eikä kukaan odottanut minun pyydystävän omia kalojani. Puista pöllysi tuulen mukana lunta kuin paikallisia mikrosateita.

Googlemapsissa sanotaan, että Calliola on konferenssi- ja tapahtumakeskus. Määritelmän ei saa antaa hämätä. Ei ole perillä messukeskusta minikoossa tai kerrostaloa konferenssivieraille. Kokous- ja tapahtumafasiliteetteja varmasti on, mutta niistä ei luonnon rauhaan lomalle tulevan tarvitse välittää mitään. Hän ei edes vahingossa törmää moisiin töistä muistuttaviin asioihin, jollei halua.

Milloin Calliolaan tullaan vapaa-aikana, tulija luultavasti haluaa luonnonrauhan ja mökkiloman fine diningilla, jollei sitten ole päättänyt mennä vaikka naimisiin ja juhlia upeassa vanhassa venevajassa. Mutta jätetään häistä haaveilu johonkin toiseen kertaan, paitsi että mehän majoituttiin morsiussviitissä, ihanassa Villa Saaristossa. Sisään astuessa villassa soi ranskalainen romanttinen musiikki. Illalla takassa rätisi tuli. Sitä ennen lämpesi oma puusauna. Saattoi se lämmetä aamulla uudelleenkin. Villa Saaristo saattaa näyttää punaiselta tuvalta, ja sitä se onkin ulkoa, mutta sisältä se henkii uusvanhaa saaristolaistunnelmaa. Ajatus viikosta tuolla vaikka etätöissä alkoi kutkutella mielessä. Jääkaappi on, hella on, astiat on… Ja meillä oli vain reilu vuorokausi!

Calliola
Calliola
Calliola

Minulle olisi riittänyt loistavasti takkatuli, hyvä kirja, suklaalevy ja pistäytyminen välillä syömään, mutta vaihdoinhan minäkin ulkoilukamoihin. Calliola tarjoaa monenlaisia aktiviteetteja näin talvella. Lumikengillä pääsee metsään suoraan pihapiiristä, ja varsinaisesti ei ole eksymisestä huolta, koska omia jälkiä voi aina seurata takaisin. Paikalliset tekevät hyvät ladut jäälle, milloin jää kantaa, ja kohtuullisesti siinä pystyi luistelupuolella myös pistelemään potkukelkalla. Kelkka oli parempi kuitenkin tiellä, jossa lumi on tamppautunut kovaksi. Retkiluisteluun kolailtiin omistajien kanssa pieni kokeilubaana. Mahtoiko Kari ottaa traktorin ja lähteä tekemään pidempää reittiä? Ainakin siitä oli suunnitelma.

Untitled
Untitled
Calliola
Untitled
Untitled

Calliola ei siis ole mikään urheiluopisto, mutta ulkoiluun ja pieneen puuhasteluun siellä on mainiot puitteet. Kesällä voi vuokrata kanootin ja lähteä melomaan vaikka auringonlaskuun. Kuulin myös mahdollisuudesta saada paikalle melontaopas ja -kouluttaja. Sama ihana nainen oli meillä kenkäilyoppaana. Minulle, jolle vesi ei ole ihan tutuin ja luonnollisin elementti, yksityistunti olisi kyllä ihan parasta. Sen jälkeen voisin uskaltautua itseksenikin joskus melomaan.

Keittiömestarin puheet saivat hengästymään: miten yhdellä miehellä voi olla tuollainen tarmokkuus, energia ja intohimo toisaalta ruokaan, toisaalta sen hankkimiseen. Hän kertoi aamulla paistaneensa näkkärit, lähteneensä siitä sitten metsälle ja tulleensa metsältä valmistamaan lounasta. Ruokapöytään istuessa ei kyllä harmita, että jollakulla tuo tarmo on: Calliolan ravintolassa söin elämäni parasta kalakeittoa, samettisen pehmeää rapukeittoa, kalaa, riistapataa. Koska vieressä on kalavedet ja metsät, tarjotaan Calliolassa nimenomaan paljon kalaa ja riistaa, todellista lähi- ja luomuruokaa.

Calliola
Calliola
Calliola
Calliola

“En minä taida jaksaa herätä aamulla niin aikaisin, että mitään auringonnousua. Onhan niitä jo nähty”, jupisin väsyneenä illalla ja haaveilin pitkistä yöunista. “Annika, nyt ehkä kannattaisi tulla katsomaan”, kuului olohuoneesta kuitenkin kesken unieni. Sietää olla kunnon syy herättää nukkuva aamuhapan sitruuna. Mitä luulet, oliko? Minusta tuntuu, että ei auringonnousuja sittenkään ole koskaan nähnyt tarpeeksi. Ovatko ne jopa auringonlaskuihin verrattuna jotenkin aliarvostettuja? Siihen päälle sitten vielä aamiainen omassa huoneessa ei sittenkään ollut hullumpi tapa aloittaa päivä, vaikka vähän aikaisin olikin. (Tietenkin itsetehty) granola oli muuten aivan järjettömän hyvää. Jos olisi ollut muovipussi mukana, olisin takuulla ottanut loput mukaan kotiin. Minun aamiaisindeksini yksi tärkeimmistä kriteereistä on myslin laatu. Tämä granola oli kirkkaasti 7/5.

Calliola
Untitled
Calliola

Tällä välin on kevät tullut Snappertunaan. Jäät lähtivät viikonloppuna. Mutta vaikka lumikenkäily ei enää onnistu, on ympärillä heräävä luonto ja myös kulttuurikohteita: parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Calliolasta on Raaseporin linna, ja puolessa tunnissa ajelee Fiskarsiin, Mustioon, Tammisaareen. Ja kohta on kesä ja kanoottivedet.

Lisätietoja Calliolasta saat täältä.

Untitled
Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Oi miten ihana minilomanen teillä on ollut! Olenkin muutaman kerran ajanut Snappertunassa, ja miettinyt että onko se Calliola tosiaankin vain kokous- ja konferenssikeskus. Tässähän se vastaus sitten tulikin.

    Ihana tuo morsiussviitti! Kyllä noita auringonnousuja kannattaa joskus herätä katsomaan. Olen kuullut että jotkut vastaanottavat aurinkoa jopa kesäkuussa, jolloin h-hetki on käytännössä aivan keskellä yötä.

    1. Kongressikeskus tosiaan hämää. Tietenkin tuo on ihan mieletön ympäristö myös työasioissa, mutta sopii ihan kaikenlaiseen olemiseen. Jos oikein ymmärsin, yksityisasiakkaat ovat olleet vähemmistönä, mutta erittäin tervetulleita.

      Villa Saaristo oli aivan super: meren rannalla, sauna, takka, kaikki mukavuudet ja varustelu.

      Auringonnousua olen herännyt katsomaan muualla. Muistan mielettömiä aamuja Djerban saarelta tai Indonesiasta, mutta niin se vain on, että olen Suomea jotenkin mielessäni väheksynyt niin matkailu- kuin auringonnousumaana. Asenne on voimakkaasti jo alkanut muuttua.

  2. Calliolasta onkin ollut viime aikoina paljon juttuja. Ja mikäs siinä, viihtyisältä paikka kyllä vaikuttaa. Kuulostaa paikalta, jossa olisi todella mukava viettää rentoa viikonloppua samalla luonnosta ja hyvästä ruoasta nauttien!

    1. Siellä on pienen ihmisen hyvä olla. Teki mieli laittaa kännykkä kiinni ja muutkin härpäkkeet kassiin ja vieroittautua ulkomaailmasta.

  3. Ennen viime aikojen blogijuttuja en ollut kuullutkaan koko paikasta.
    Varmasti fiksua kohdentaa enemmän yksityisiin matkailijoihin nyt kun kotimaanmatkailu on aallon harjalla ja yritysporukat eivät kokoonnu. Muutenkin tuon tyylisen paikan näkisi mieluummin rentoutumispaikkana kuin kokouskohteena, vaikka täytyy sanoa, että kyllä sitä kokoustanutkin on aina mieluummin tämän tyyppisissä kuin jossakin betonibunkkereissa.

    Tuolla voisin kuvitella viettäväni kirjoitusretriittiä jonkin aikaa.
    Inspiroiva ympäristö ja valmis ruoka pöytään kannettuna, kyllä kiitos!
    Erityisesti Calliolan ruokaa onkin blogeissa kehuttu ja se on itselleni se syy lähteä testaamaan.

    1. Tällaisia helmiä on varmaan Suomessa paljon, ja ne odottavat laajemmin löytäjäänsä. Niin paljon kuin kaupallisia yhteistöitä toiset manaavatkin, blogit ovat kuitenkin varsin hyvä tapa tuoda esille uusia ja vanhojakin kohteita.