Cagnes-sur-Mer ei suinkaan ole Ranskan Rivieran tunnetuin turistikohde, mutta mainio paikka piipahtaa, jos vaikka haluaa asua lähellä Nizzan lentokenttää paljon Nizzaa edullisemmin tai jos haluaa nähdä helpolla kaunista ja toisaalta sulautua hetkeksi paikalliseen ranskalaiseen elämänmenoon. Kaupunki jakaantuu oikeastaan kolmeen osaan: vanhaan kaupunkiin korkeuksissa, moderniin keskikaupunkiin ja rantaan.
Saatoin vähän valehdella sanoessani, että kauniin näkeminen olisi helppoa. Cagnes-sur-Mer on rakennettu jyrkkään rinteeseen, ja sen kaunein osa, vanha kaupunki, on korkealla. En muista näin jyrkkiä katuja nousseeni koskaan. Se on kuitenkin niin upea, että kiipeäminen kannattaa. Fiksumpi pääsisi myös vähemmällä ja selvittäisi ylös ajavan pienen sähköbussin reitin.
Vanhan kaupungin ydin on Place du Château, aukio korkeimmalla kohdalla. Siellä on muutama ravintola ja avarat näköalat. Kun ylös on päässyt, kannattaa lähteä sivukujille. Alue on tosi pieni, mutta kerrassaan viehättävä. Osa kaduista on kuin tunneleita, koska talot on rakennettu myös niiden päälle. Yhden tunnelin päässä on La Gaulette, ilmeisesti kaupungin vanhin rakennus vuodelta 1315 (alhaalla vasemmalla).
Luultavasti kaikkein tunnetuin ja suosituin kohde Cagnesissa on Musée Renoir, Pierre-Auguste Renoirin kotimuseo. Rakennus oli taiteilijan viimeinen koti, ja nyt avoinna yleisölle. Harmillisesti tällaiset kotimuseot ovat usein aika ankeita, ja niin oli tämäkin: vain muutamia huonekaluja ja muuten autiota ja tyhjää. Seinillä oli kymmenkunta Renoirin maalausta ja jonkin verran muiden aikalaisten töitä.
Välimeren rantaa myötäilevä 3,5 kilometrin mittainen Promenade de Plage on paikallisten olohuone ja luultavasti kesällä hyvinkin vilkas. Ranta on enimmäkseen pikkukiveä, mutta joiltain lyhyiltä osin myös hienohiekkainen. Rannan puolella on joitain ravintoloita ja rantaklubeja, rantakadun toisella puolella paljonkin palveluita. Oma suosikkini oli vilkas terassiravintola L’Arrêt au Port pienen Port du Cros -satama-altaan kupeessa. Altaan puoli oli paikallisten setien olohuone. Siellä oli pelipöydissä täysi tohina.
Istahdin terassille jalat poikki kävelystä ja kuuntelin merta. En päässyt irti kahdesta ajatuksesta. Yhtäältä kiroilin matkailusivustoja, joiden pitäjät eivät ole käyneet kohteissa, joista kirjoittavat. Aikaisemmin niiden matkailujutut on ilmeisesti tehty selailemalla matkaoppaita ja nettiä, nykyään kai tekoälyllä. Ne tunnistaa listoista ja kuvapankkikuvista, geneerisyydestä ja kaiken persoonallisen puuttumisesta. Useimmiten niissä on ihan oikeita asioita kyllä, mutta tällä kertaa olin luottanut täysin väärää informaatiota jakaneeseen sivustoon. Ei ollut mitään kivaa kalastajakylää sillä suunnalla, mihin sivusto ohjasi. Pari ylimääräistä kilometriä seurasi hyväuskoisuudestani.
Toinen minua vaivannut asia tapahtui, kun tulin junalla Antibesista Cagnesiin. Hyvin pian junaan astuttuani henkilökunta alkoi kysellä, kenen on ovivälikössä oleva matkatavara, musta suurehko laatikko. Koska laatikolle ei ilmoittautunut omistajaa, juna evakuoitiin seuraavalla asemalla. Siinä vähän hätääntyneenä kotiin soittaessani huomasin vieressä seisovan miehen kainalossa aseen. Olin sen verran pelästynyt mahdollista pommiuhkaa, että reagoin aseeseen vain siirtymällä kauemmas miehestä. Toimintani ei ollut mitenkään loogista. Tietenkin minun olisi pitänyt sanoa aseesta jollekulle.
Ei mennyt kauaakaan, kun palasimme junaan. Laatikon tilanne oli selvitetty. En ymmärtänyt ranskankielisiä kuulutuksia, ja kun pyysin kanssamatkustajia kääntämään, ei kukaan puhunut enää mitään laatikosta. Sen sijaan puhuttiin aseesta. Juna jäi asemalle, koska asehommaa piti selvittää. Puolisen tuntia kai meni, kun asemalle tuli seuraava juna, jolla ilmeisesti muut kuin asemies pääsimme jatkamaan.
En tiedä, oliko kaikessa tässä jotain, mitä minun olisi oikeasti pitänyt pelätä. Junassa alkoi levitä puhe leikkiaseesta. En minä osaa arvioida, oliko se oikea. Siitä puhuivat vaunussani sellaiset, jotka eivät miestä nähneet. Toisaalta kun pelko oli jo ehtinyt aktivoitua, ei enää ollut merkitystä, oliko sille oikeasti syytä vai ei.
Sanoisin, että Cagnes-sur-Mer on täydellinen päiväretkikohde Nizzasta tai Antibesista tai hyvä yhden yön pysäkki, jos kiertelee Ranskan Rivieraa. Matka on junalla Antibesista 10, Nizzasta 15 minuuttia. En tiedä, jäisinkö toiseksi päiväksi. Kesällä ehkä istuisin toisen päivän rannalla.
Lue lisää Ranskan Rivierasta
Onko Menton Ranskan Rivieran kaunein kaupunki?
Ranskan Rivieran hurmaava Antibes
Nizza alkoi vähän jo innostaa
Kohteessa käymättömien matkablogien ja matkailusivustojen innoittamana päätin pyytää tekoälyä kirjoittamaan blogijutun Cagnes-sur-Merista. Kuvat ovat kuvapankista (luvalla lainattuja). Mitä tuumit, kannattaako minun enää vaivautua kirjoittamaan, kuvaamaan – tai ylipäätään matkustamaan itse kohteisiin, joista kirjoitan – vai pystyykö tekoäly korvaamaan Annikan? Alla oleva on sanasta sanaan kaikkine kielivirheineen kopioitu ChatGPT:n tuotos.
Matka Cagnes-sur-Meriin: Viehättävä Ranskan Riviera
Tervetuloa Cagnes-sur-Meriin, charmikkaaseen pikkukaupunkiin Ranskan Rivieralla! Tämä idyllinen paikka yhdistää perinteisen kylän tunnelman moderniin rantalomakohteeseen, tarjoten vierailleen unohtumattoman matkaelämyksen.
Historia ja Kulttuuri:
Cagnes-sur-Merin historia juontaa juurensa antiikin aikaan, ja kaupungin vanhakaupunki vie sinut matkalle menneisyyteen kapeilla kujillaan ja keskiaikaisilla rakennuksillaan. Museo Renoir tarjoaa mahdollisuuden uppoutua taiteen maailmaan ja tutustua kuuluisan taiteilijan Auguste Renoirin elämään.
Viehättävä Vanhakaupunki:
Vaeltelu vanhankaupungin kapeilla kujilla on kuin aikamatka, jossa voit ihailla värikkäitä rakennuksia, viihtyisiä kahviloita ja perinteisiä putiikkeja. Torstaisin kaupunki herää eloon vilkkaalla markkinalla, jossa voit maistella paikallisia herkkuja ja hankkia uniikkeja matkamuistoja.
Rantaloma Ranskan Rivieralla:
Cagnes-sur-Mer ei petä myöskään aurinkoisten päivien ystäviä. Kaupungin rannat tarjoavat rentouttavan ympäristön auringonottoon ja uimiseen. Voit myös vuokrata polkupyörän tai kävellä rantakatua pitkin nauttien merituulen tuomasta virkistyksestä.
Gastronomiaelämyksiä:
Ranskalainen ruoka on tunnettu herkullisuudestaan, ja Cagnes-sur-Mer ei ole poikkeus. Kokeile paikallisia meren antimia merenrantaravintoloissa tai nauti aitoja provencelaisia makuja perinteisissä bistrossa vanhankaupungin sydämessä.
Aktiivinen Loma:
Kaupungin ympäristö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia ulkoiluun. Kokeile vaellusta Alppien rinteillä tai vuokraa vesiskootteri ja tutustu lähisaariin. Cagnes-sur-Mer tarjoaa myös mahdollisuuksia erilaisille vesiurheilulajeille.
Yhteenveto:
Cagnes-sur-Mer on aito helmi Ranskan Rivieralla, yhdistäen perinteen, kulttuurin ja aurinkoisen rantalomailun. Kaupunki tarjoaa matkailijoille monipuolisia elämyksiä ja on täydellinen kohde niille, jotka etsivät tasapainoa perinteisen viehätyksen ja modernin lomanvieton välillä.
Mitä sanot? Kannattaisiko minun jäädä jo eläkkeelle? Joko tekoäly on korvannut minut?
9 comments
Ehkä tekoäly ei nyt ihan vielä sentään kelpaa korvaajaksi. Tuo teksti voisi koskea, ehkä Renoiria lukuunottamatta, melkeinpä mitä tahansa kaupunkia Välimeren rannalla. “Vaeltelu vanhankaupungin kapeilla kujilla on kuin aikamatka, jossa voit ihailla värikkäitä rakennuksia, viihtyisiä kahviloita ja perinteisiä putiikkeja. Torstaisin kaupunki herää eloon vilkkaalla markkinalla, jossa voit maistella paikallisia herkkuja ja hankkia uniikkeja matkamuistoja.” Juu, niin varmaan. Puhuttiinko tässä nyt Tallinnasta, Gironasta vai Bergamosta?
Et pääse eläkkeelle valokuvaamisestakaan. Nuo kuvapankkikuvat ovat kaikessa geneerisyydessään aikamoisen tylsiä, kun taas sun kuvissa Cagnes-sur-mer näyttää oikeastaan aika kivalta, tunnelmalliselta.
Samaa mietin itse, että kovin on yleistä. Mutta kuten arvasin, listan tuotti. Se on helpompi formaatti ylipäätään kuin yhtenäisen jutun kirjoittaminen.
Maksullisissa kuvissa olisi tietenkin ollut vastaavia (ja tietenkin myös parempiakin) kuin omani. En tarkoituksella valinnut tylsiä kuvia vaan parhaita, mitä ilmaiseksi sain. Niitä katsellessani mietin itsekin, että taitaa minulla vielä jotain käyttöä olla. 🙂
Näyttääpä tuo vanha kaupunki kauniilta! Samaa mieltä olen kuin Daniel, eipä tekoäly vielä bloggaajaa korvaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että uskomattoman paljon tekoäly on tässä muutaman viime vuoden aikana kehittynyt, ja pystyy kyllä tuottamaan melko pätevää tekstiä sinällään.
Vanha kaupunki on todella nätti.
Odotin tekoälyltä jopa parempaa. Tietenkin olisin voinut antaa enemmän ohjeita. Pyysin nyt vain blogikirjoitusta kaupungista. Kieleltään se tuottaa kyllä vielä kauheaa suomea.
Ite en tykkää yhtään lukea blogeja, missä on vaan jotain geneeristä tietoa eikä mitään omia kokemuksia. En myöskään arvosta sitä, että käytetään netistä löytyviä kuvia. Jos kaipaan kylmää ja tunteetonta tekstiä, menen suoraan paikallisen Visit-organisaation sivuille. Kyllä tässäkin tapauksessa sun tuottama teksti menee heittämällä ohi tekoälyn tuotoksesta 🙂 Ja aika kuumottava tuo junaepisodi 😕
Nähtävyyslistat ovat ihan jees, jos on kunnon kuvat. Sellaisia minäkin lueskelen, kun teen omia suunnitelmia, jotta tietäisin ns. must see -paikat. Mutta silti toivoisin jotain henkilökohtaista, jotain kokemusperäistä ja toki myös sellaista paikallista kivaa, mitä ei missään listoilla ole.
Junaepisodi oli tosiaan kuumottava. Kyllä se jätti jäljen. Seuraavana aamuna otin taksin lentokentälle. Ei tehnyt mieli mennä enää junaan.
Vastauksen varmaan jo tiesitkin, jatka omalla tekstillä ja jätetään tuo geneerinen höpinä johonkin muuhun tarkoitukseen 🙂
Olen itsekin testaillut tekoälyä, ja tekstin taso on ollut vastaavaa. Paljon toistoa, ylisanoja ja todella yleistä tietoa. Yksityiskohdat ja syvempi tieto jää monesti noiden geneeristen “charmikkaiden pikkukaupunkien”, “idyllisen perinteen ja modernisuuden yhdistäjän” ja “unohtumattomien matkaelämysten” varjoon.
Tuota idyllisen kalastajakylän puuttumista en ihmettele, mikäli lukemasi blogin teksti oli tuotettu tekoälyllä tai sitä oli käytetty taustatiedon hankkimiseen ja julkaistu ilman faktan tarkistamista. Tekoäly generoi myös uusia “totuuksia”.
Testailin millaisen lyhyen historian kertomuksen ChatGPT 3.5 osaisi kertoa yhdestä linnasta, jossa kävin. Osasihan se kertoa historiaa, siitä tulikin varsinainen tarina vailla totuuspohjaa. Tekoäly otti taiteellisen ja luovan asenteen ja kertoi Ranskan kuninkaan Henri II:n vierailleen linnassa ja rakastuneen välittömästi linnan silloiseen henkeäsalpaavan kauniiseen prinsessaan, joka silloin hallitsi linnaa.
Fakta vaan oli, jotta nämä henkilöhahmot elivät yli 200 vuotta eri aikaan ja kumpikin olivat miehiä.
Itse näen tekoälyn tällä hetkällä assistenttinä tiedon haussa siinä missä Google haunkin.
No hups, sattui tekoälylle pikku mittavirhe ajoituksessa. Tekoälyyn tuottaman tekstin luotettavuuden arviointi on paikoin vaikeaa, jollei etsi samoja asioita muualta uudelleen, se kun ei näytä mitään lähteitä eikä kontekstista saa apua, miten tietoon pitäisi suhtautua.
Tekoäly tuntuu hienosti sisäistäneen vanhan viisauden: ei pidä antaa totuuden pilata hyvää tarinaa!
Pahoin pelkään, että tekoälylle käy kyllä kuin Google Translatelle. Kymmenen vuotta sitten käännökset olivat ihan soopaa, mutta nyt jo aika hyviä, ainakin jos jompikumpi kielistä on englanti. Jos opettajat ovat sekä kouluissa että korkeakouluissa nyt jo helisemässä, niin kymmenen vuoden päästä saattavat olla mahdottoman tehtävän edessä, jos pitäisi voida osoittaa, että teksti ei olekaan oppilaan/opiskelijan itse tuottamaa.