Budva (rantakaupunki Montenegrossa) on perseestä. Nyt se on sanottu. Tätä ajatusta haudoin ensimmäisestä päivästä asti – ja niitä päiviä oli valitettavasti viisi, koska olin varannut ja maksanut etukäteen majoituksen viideksi yöksi. Minun oli pakko saada rauhoittua. Olin ollut reissussa jo kuukauden oikeastaan pysähtymättä. Minun piti oikeasti tehdä töitä ja vähän kirjoitella tätä blogiakin, olihan reppu todella täynnä hienoja kokemuksia Bulgariasta, Italiasta ja Sloveniasta. Ajattelin tekeväni aamulla pari tuntia hommia, meneväni hetkeksi rannalle ja lounaalle, sitten taas hommiin ennen illallista. Tällaista leppoisaa elämää ajattelin. Mitä todellisuudessa tein? Olin parvekkeellani käytännössä siihen asti, että nälkä ajoi kuuden maissa kylille. Siihen asti söin kaupasta ostamaani leipää, mozzarellaa, jugurttia, aprikooseja, viiniä… sentään kokkailemaan en ruvennut. En kokenut halua lähteä ulos aiemmin.
Vian täytyy epäilemättä olla minussa, koska Budva oli täynnä ihmisiä. Jokinhan heidät sinne on tuonut, tai sitten me etsimme eri asioita. Sanon tämän taas, koska negatiiviset kirjoitukset aina herättävät pahaa verta: puhun omista kokemuksistani, niistä odotuksista käsin ja niillä kriteereillä, joita minä asetan lomakohteelle. Olen epäilemättä vähän snobi (käytetäänkö tuota sanaa vielä?), mutta ihan tyytyväinen siihen, että tiedän suunnilleen, mitä haluan. Budva ei kuulu sille listalle. Silti vietin siellä viisi päivää ja yötä (koska olin ollut typerä).
Epäilemättä odotat, että perustelen, miksi Budva tökkii. Teen sen. En nyt kaunistele. Ei tämä kaunistelemalla parane. Jos inhoat suoraa puhetta, ei kannata lukea pidemmälle.
Budva on kämäinen. Yritin löytää ruokapaikkaa lähempää asuntoa, mutta usein oli käveltävä pari kilsaa rantaan, jossa on muutama ihan kiva paikka, esimerkiksi La Bocca. Oli oma vika ottaa asunto noin kaukaa, mutta vähän oli mittavirhettä ilmoituksessa. Ravintoloiden palvelutaso on myös kehno. Edelleen löysin muutaman palvelultaankin hyvän, mutta on ihan tavallista kääntää pää pois, kun yritän tilata. Osuipa matkalle myös baari, jonka listassa ei ollut hintoja, ja kun kysyin ja sain hinnan, oli laskun hinta kuitenkin korkeampi. Sama rahassa vedättäminen on taksien synti. Minulle sanottiin tietyn matkan maksimin olevan kolme euroa. Varmaan paikalliselle. Minulle se olisi ollut kympin. Niinpä pakenin – taas kerran – taksin takapenkiltä.
Budvassa ei ole tyyliä. Räjähtäneeltä saatan minäkin näyttää, koska suinkaan ei ole kahdeksan viikon reissussa ykköset mukana, mutta Budvassa ollaan ihan vapautuneesti ilman paitaa hikisenä ravintolassa (miehet), kuljetaan vanhan kaupungin kaduilla bikineissä vain jokin läpinäkyvä riepu siinä päällä (naiset), vedetään röökiä sisällä.
Ranta on isoa kiveä. Se on toinen toisissaan kiinni olevia rantatuoleja ja -varjoja. Se on niin kovalla soivaa musiikkia, että en viihtyisi edes lasillisella (edes kännissä). Toiset ovat siinä koko päivän. Rannalle myös jätetään kaikki päivän roskat. Ja kun ilta tulee, rannan tuntumassa juhlitaan aamuun. Olen kävellyt ohi niin aikaisin, että happy hour oli vasta alkamassa. Paikat olivat vielä täysin tyhjänä. Sisäänheittäjätytöt näyttävät prostituoiduilta (jos katsoo vain vaatetusta).
Vanha kaupunki on ihan nätti. Se on muurien suojassa oleva pienen pieni alue. Liikkeet myyvät turistikamaa, mitäpä muutakaan. Rannan läheisyydessä liikkeissä on aika paljon piraattikamaa. Vanhassa kaupungissa on ihan kiva pienpanimon terassi, josta saa myös kelpoa montenegrolaista viiniä. Mutta siellä on myös niitä, jotka huijaavat hinnoissa. Ihan vanhan kaupungin muurin kupeessa on pieni ranta, jolla haisee pahalta. Mutta se on iltasella hauska paikka katsella ihmisiä: lähinnä selfieitä ottavia törröhuulisia pimuja, mutta myös paikallisia, jotka tulevat työpäivän jälkeen uimaan tai syömään eväitä, rakastavaisia, perheitä.
Jotenkin tämän tyylittömyyden kanssa on niin ristiriidassa vanhan kaupungin edustalle pysäköidyt jahdit, jotka ovat kokoluokkaa pieni risteilijä ja joiden nimikylttejä palvelusväki illan hämärtyessä kiillottaa. Hetken on olo, kuin olisi Monacossa, mutta se meni toki sekunnissa tai parissa ohi.
Kolme asiaa Budvasta vielä: Asuntoni omistaja on maailman ihanimpia ihmisiä. Hän yritti kaikkensa, että minulla olisi hyvä. Esimerkiksi kun koko kaupungista katkaistiin vesi, hän toi minulle kassillisen vettä ja olutta. Milloin onnistuin saamaan ruokaa, se oli hyvää. Olkoonkin, että välillä valmiiksi viilennetty viini tarjoillaan lasissa, jossa on jäitä, ja että lihan ainoa lisäke saattaa olla raaka sipuli. Jokaisen kerran, kun olen mennyt ravintolan vessaan, olen joutunut aloittamaan siivoamalla. Jengi Budvassa ei siis tiedä, että siihen renkaalle ei ole tarkoitus lasketella.
Mutta jotain masokistia minussa varmaan on. Kävin yhä uudelleen samassa supermarketissa, vaikka henkilökunta ei ehkä koskaan hymyile, ei välttämätttä edes osaa, ja lähinnä pelkäsin, milloin alkavat murista. En ole niin nihkeää asiakaspalveluväkeä nähnyt edes Suomessa. Mutta näin minulle käy aina. Jollain hassulla tavalla kotiuduin tännekin.
Kun juttelin parin Budvassa käyneen työkaverin kanssa, he suosittelivat kaupungin laitamia, lähinnä ehkä sen rajojen ulkopuolisia lähialueita. Niillä on kuulemma kivoja pikkurantoja ja paljon kivempi meininki. Se tiedän, että itse en enää takuulla tee uutta yritystä.
Jotain ehkä kertoo suhteestani Budvaan, että olen ottanut viidessä päivässä kameralla 23 kuvaa. Niistä kolme oli kissoista ja kolme muuta sellaista, että otin ne vain omaan ärsytykseeni.
14 comments
Kuulostaapa oikealta unelmakohteelta, täytyypä heti varata lennot! Or not.
Minkämaalaisia turisteja tuolla oli? Kuvauksesi perusteella stereotypioin heidät jostain syvältä itäblokista tulleiksi. Mutta jos näin on, niin voiko sellaisia tosiaan huijata joka käänteessä, vai onko huijaukset varattu sitten ei-itäblokkilaisille?
Suurin osa taisi tosiaan olla paikallisia tai muita noilta samoilta huudeilta. Minä kun en erota kielestä tuon alueen ihmisiä. Hyvin vähän törmäsin kieliin, jotka olisin tunnistanut. Suomea kuulin vain pari kertaa, samoin ruotsia. Yllätyin, kuinka vähän oli vaikka just suomalaisia. Olin kuitenkin heinäkuussa, ja Budva epäilemättä on tunnetuinta Montenegroa suomalaisille. En mitenkään voi suositella. Muistan kuitenkin selvästi, mitä kollegani sanoivat, eli ihan läheltä voi löytää myös helmipaikkoja.
Tuossa maassa käy paljon turisteja eräästä isosta maasta, joka on myös Suomen naapurina sekä siitä maasta, joka kanssa tällä edellä olevalla maalla on aluekiistoja. Toki paikallisia on myös – ja eräästä maasta, jos kävin myös tällä reissulla. Törmäsin näihin myös Kotorissa lyhyen käyntini aika.
Myöskään palvelukulttuuri ei välttämättä ole ihan samalla tasolla kuin siinä yhdessä maassa, jossa kävit myös Vespalla.. Mutta ei pidä nyt yleistää kenenkään maan turisteja — paitsi kiinalaisia. Noh — ei siitä nyt sen enempää ettei kukaan pahoita mieltä.
Muutenhan Montenegro on upea vuoristoinen maa.
En minäkään haluaisi yleistää. Mutta selvästi itäeurooppalaiselta väki enimmäkseen vaikutti. En sitten tiedä, eivätkö odota parempaa palvelua vai onko palvelukulttuuri vielä kehittymätön, kun ei turismi vielä niin suurta.
Kiva lukea rehellisiä postauksia! Miks pitäis kaunistella ja hehkuttaa kohdetta, jos se ei oikeesti nappaa yhtään. Mulla kävi tämä sama Panama Cityn kanssa. Moni tuttu ja tuntematon oletti, että juuri tuon kyseisen kaupungin olis pitäny olla se matkan kohokohta – olinhan viettäny sitä ennen monta viikkoa ”kehitysmaissa”, kuten Meksikossa ja Guatemalassa. No ei, Panama City oli matkan hirvein kohde enkä menis sinne koskaan enää uudelleen. Kiitettävät arvosanat saaneessa oleinaan luksushostellissa oli luteita ja lähdin sieltä ovet paukkuen alta aikayksikön. Kaupunki oli tosi likainen ja saasteinen, ihmiset epäystävällisiä ja vihaisia, kaikilla oli kiire, kaupoissa oli yhtä surkea asiakaspalvelu kuin Venäjällä, taksit oli törkyhintaisia (kentältä kaupunkiin 35 USD, kun sama matka Uberilla maksoi kympin) ja lisäks ruokatarjonta oli luokkaa Subway ja Burger King. Missään ei juurikaan voinut kävellä jalkaisin, miehet pysäytteli auton ja jäi tuijottamaan ja huutelemaan perään, kaduilla norkoili epämääräistä porukkaa ja muutenkin kaikki oli vaan niin feikkiä kuin voi olla. Olin kuitenkin ihan keskustassa, enkä missään laitakaupungilla. Vanha kaupunki raunioineen oli todella tylsä ja epäkiinnostava, toisin kuin monet muut historialliset kohteet, missä olen vieraillu reissuillani. Että ei kiitos enää koskaan.
Minä taas pidin Panama Citystä. Kirjoittelin siitä taannoin jututkin. Oli samalla Panaman-risteilyllä, jolla Costa Ricassakin kävin. Silloin harmitti ihan vietävästi, kuinka huono laivayhtiön järjestämä retki oli. Olisin niin mielelläni katsellut kaupunkia enemmänkin.
Onneksi tein vain päiväretken Budvaan, koska en minäkään viihtynyt siellä. Vanha kaupunki oli mukava mutta sen hän käveli äkkiä läpi, sitten päätimme jatkaan matkaa.
Sanoisin samaa, että taisi olla onnesi ja löysit luultavasti muualta paljon kivempia paikkoja. 🙂
Olipa mielenkiintoista lukea tämä laaja ja perusteltu juttu. Meille riitti noin puolentoista tunnin pysähdys, jonka aikana ehdimme jo jossain rantapaikassa syödä nälkäämme jotain peruspastaa. Pakenimme saman tien ja totesimme, että tämä ei ole meille. Rannalla kulkevien tavoista ja olemuksesta olemme kovin samaa mieltä kanssasi, matkamuistomyymälöiden reunustama rantakatu ei myöskään kolahtanut mitenkään. En ymmärrä, miten tuolla joku voi viihtyä. Tai sitten odotukset ovat kovin erilaiset.
Odotukset. Siinä se taikasana taitaa olla. Kuka mitäkin lomaltaan odottaa. Minun odotuksiani Budva ei täyttänyt alkuunkaan. Mutta kuten loppuun kirjoitin, jotain kiehtovaa sen kammmottavuudessa kuitenkin on. 🙂
Olin Budvassa vain pari tuntia matkalla Kotoriin ja sen parin tunnin perusteella olen ihan samaa mieltä kanssasi. Rantakatu oli jotenkin epäviehättävä ja talot rumia. Vanhassa kaupungissa ei ollut muuta kuin turisteja ja turisteille suunnattuja palveluja. Tuntui, että se oli pelkkä kulissikaupunki.
Juurikin näin. Jos hakee vain aamusta iltaan kestäviä bileitä, siihen Budva saattaa olla erinomainen.
Kävin kesällä Budvassa osana Montenegron päiväretkeä. Olimme siellä vain pari tuntia, joten kovin kummoista kuvaa en kaupungista saanut. Siinä ajassa ehdimme syödä rantaravintolassa ja käydä vanhassakaupungissa. Me päädyimme oppaan suosituksesta ihan kivaan raflaan, jossa oli hyvä ja edullinen ruoka. Palvelukin oli ok, varsinkin jos vertasi Dubrovnikin vanhassakaupungissa saatuun palveluun. Olen kuullut monen muunkin sanovan Budvasta ”never again”. Tuskin minäkään sinne uudestaan menen, vaikka omat kokemukset eivät niin negoja olleetkaan. Juttelin muuten Cavtatissa baarimikon kanssa, joka oli ollut edellisenä kesänä Budvassa töissä. Muisteli vieläkin puna poskilla, että ”Siellä oli aikamoinen meno, huh huh”. Se kertonee kaiken 🙂
Oli rannassa ravintoloita, joissa palvelu oli ihan hyvää. Se saattoi olla hidasta, koska henkilökuntaa oli vähän, mutta ihan ok. Mutta sitten oli niitä, että kymmeneen minuuttiin kukaan ei tule ottamaan tilausta. 🙂 Pari tuntia voisi olla ihan sopiva aika viettää Budvassa. Enempää ei ihminen tarvitse. 🙂