Brdassa ollessani sain kutsun osallistua kahdelle saksalaiselle journalistille järjestettyyn ohjelmaan. Aika moni heidän kohteistaan oli minulle jo tuttuja, mutta yhdeksi iltapäiväksi hyppäsin mukaan kyytiin. Koska yksi syyni palata Brdaan olivat alueen viinit, olin aika tohkeissani ensimmäisestä vierailukohteesta, suurimman tuottajan viinikellareista. En ajatellut sitä mahdollisuutena juoda kaikkea, mutta nähdä uutta ja ehkä maistaa muutamaa aarretta. Odottelin saksalaisten kurvaavan asuntoautollaan pihaan minä hetkenä hyvänsä, mutta aikaa kului ja heistä ei kuulunut mitään. Seuraavana tuli tieto, että miehet olivatkin päättäneet jättää tämän osuuden väliin. Mitä? Kävi ilmi, että kiinnostuksemme kohteet olivat muutenkin aika erilaiset: he halusivat ottaa vain kuvia camperistään auringonlaskussa ja rekvisiittana olevasta maantiefillarista myös.
Oppaamme ei lannistunut. Hän päättäväisesti halusi näyttää ohjelmanmukaiset kohteet – ja minä etupenkillä myös kannustin siihen. Olinhan lähtenyt mukaan avartaakseni käsitystäni Brdasta vielä vähän lisää.
Lempikyläni on ehdottomasti Šmartno, pikkuruinen muurien ympäröimä kylä, jossa Hisa Culturen kahvilassa voi nauttia yhtä maailman parhaista suklaakakuista, osallistua oliiviöljytastingiin, kiertää ehkä 20 minuutissa kaikki sen kujat. Hisa Culture on siis pieni kulttuurikeskus, joka järjestää mm. näyttelyitä, konsertteja ja muita tapahtumia. Vakavasti muuten harkitsen paluuta Šmartnoon marraskuussa (5. – 13.11.). Silloin järjestetään vuosittainen St. Martin Fest, joka on musiikkia, viiniä, ruokaa, hauskanpitoa juuri tuon pikkukylän kaduilla.
Asukasmäärältään tuplasti Šmartnoa suurempi on Dobrovo, Brdan hallinnollinen keskus, jossa on mm. apteekki, kunnon ruokakauppa ja turistitoimisto, joka esimerkiksi vuokraa sähköfillareita ja -skoottereita. Saksalaisille haluttiin kuitenkin erityisesti näyttää Dobrovon linna, jossa nykyään on ravintola ja juhlatoimintaa. Ravintola on kulmilla ainoa, joka on auki päivittäin (aika monet muut kiinni maanantaina ja tiistaina), ja se tarjoaa hyvään hintaan hyvää ruokaa. Ja sen kellarissa on vinoteka, josta saa jo lukuisia kertoja hehkuttamaani maailman parasta kuohuviiniä.
Näiden minulle jo entuudestaan tuttujen kylien jälkeen olin vieläkin vähän nyreissäni saksalaisille, jotka veivät minulta viinikellarit. Mutta Brda tarjosi kaikenlaista kiinnostavaa nähtävää, jota en olisi omilla skootteriretkilläni ehtinyt nähdä.
Kiinnostavin oli minusta ehkä Brezovk, yksi kolmesta hylätystä kylästä keskellä ei oikeastaan yhtään mitään. Eiväthän välimatkat Brdassa pitkiä ole, mutta tuntui, että pikkutien päässä oleville taloille oli yllättävän pitkä matka. Näitä kylistä on väki kaikonnut, syystä tai toisesta. Kylät eivät kuitenkaan ole autioituneet niin kauan aikaa sitten kuin esimerkiksi Kayaköy Turkissa, etteikö niihin voisi puhaltaa taas henkeä. Niinpä rakennuksia on taas alettu kunnostaa, ja edellisten omistajien jälkeläiset palailevat jollei muuta niin kesäasukkaiksi. Yhteen taloon oltiin puuhaamassa jonkinlaista terapiakeskusta.
Vanhat, hyvin säilyneet kirkot ovat mieleeni. St. Andrean kirkoon pääsee sisälle, jos tietää, kenellä lähikylän asukkaista on avain. Suljettuna pitäminen on vaikuttaa olevan ehdoton edellytys sille, että upeat, vanhat freskot säilyvät. Ihmisten tuhoamisvimman tuloksia kun on sen verran maailmalla näkynyt. Jopa saksalaiskuvaaja halusi viettää tovin jos toisen kuvaamalla alttaria ja sen maalauksia.
Brdan luontoa hallitsee oikeastaan kaksi asiaa: viiniviljelmät ja metsät. Metsämaisema on aika samanlaista kuin Suomessa, ja metsää maassa kyllä riittää, kolmanneksi eniten maan pinta-alaan suhteutettuna Euroopassa. Metsän siimeksessä löytyi myös luonnon muovaama silta. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että omanlaisensa luonnon erikoisuus tämäkin on. Googlailemalla “natural bridge” löytyy muuten upeita luontokuvia. Omalla tavallaan tämä silta liittyy viinihommiinkin, mutta paras on ehkä olla paljastamatta kaikkia salaisuuksia. Jos on Sloveniassa metsää melkein kuin meillä, järvien määrällä se ei pääse juhlimaan. Niinpä ei ole Brdassa järveä, johon pulahtaa uimaan, mutta pienet luonnon muovaamat uima-altaat on. Etenkin viikonloppuisin ne houkuttelevat paikallisia kymmenittäin vilvoittelemaan.
Brdan alueella on joitain vanhoja linnoja, joista yksi on Dobrovossa, yhdessä asuin (siihen on kunnostettu hotelli Gredic) ja yksi viime aikoina kunnostettu on Vila Vipolze. Toistaiseksi se on vain tilauskäytössä, mutta suunnitteilla on ravintolan ja kahvilan (baarin) avaaminen, majoitustilatkin saattavat aueta hotellikäyttöön. Tästä eivät paljon puitteet paranisi, ja Vila Vipolzen sijainti on sellainen, että suunnilleen jokainen kulmilla fillaroiva tai skootteroiva ajelee sen ohi.
Vielä yhteen ilmiöön tutustuin matkallani. En oikein tiedä, mitä ajattelisin siitä, siis apitherapysta. Joku mies on tällaisen on rakentanut, ja lähialueen sairaat lapset, jos oikein ymmärsin niin esimerkiksi astmaatikot, saavat ilmaiseksi käyttää miehen terapiahuonetta. En tiedä, pitäisikö kohauttaa olkia ja todeta, että taas menee hörhötoleranssistani yli ja ohi ja lujaa, vai onko hoidolla todellisia vaikutuksia. Se kuitenkin tapahtuu niin, että hoitomökin ulkopuolella olevissa pesissä on mehiläisiä, jotka puuhaavat hunajahommiaan ihan normaalisti, mutta sitten sisäpuolella huitohuoneesta voi panna letkun toisen pään pesään (tietenkin on verkko, etteivät pörriäiset tule letkun mukana) ja toisen kiinnittää naamariin, jonka läpi sitten hengitellään. Löysin googlailemalla kyllä American Apitherapy Societyn, että kai hoidossa jotain itua on. Jos sinulla on kokemuksia tai tietoa, kerro ihmeessä!
Brdan alueesta voit lueskella lisää näistä jutuistani:
ja tietenkin alueen matkailutoimiston omilta sivuilta: