Type and press Enter.

Borneo, päivä 4. Lentoa kotkan lailla ja riisiviinaa

Olen vasta aikuisena alkanut tehdä asioita, jotka jollain tavalla vaativat rohkeutta. Olen alkanut matkustaa yksin, hommannut skootterin, ajanut prätkäkortin ja saanut isomman skootterin, ajanut skootterilla vasemmanpuoleisessa ruuhkaliikenteessä, vuokrannut auton Italiassa yksin. Juu, eivät ole monenkaan makuun kovin seikkailullisia hommia, mutta minulle.

Kun luin matkaohjelmastani, että Borneolla ajan ziplinella saarten välin, olin kauhuissani. Tietenkin voisi sanoa ei. Eihän minun ole hyvänen aika pakko tehdä mitään vain siksi, että joku sen minulle maksaa. Mutta kun katsoin Youtube-videon paikasta, tiesin, että haluan, vaikka edelleen olin kauhuissani. Jännityksellekin kävi vanhanaikaiset: se väheni, mitä lähemmäs ajelu tuli. Matka Sapin saarelle oli niin hirveää röykytystä, että sen päälle ei lentäminen voi tuntua miltään. Vene lensi, se hakkasi aallokkoon. Jos kieli olisi unohtunut hampaiden väliin, sitä olisi olisi kursittu kokoon paikallisessa sairaalassa. Onneksi ei unohtunut.

Venematka oli muutenkin mielenkiintoinen: vene täynnä selfiekiinalaisia. Vain pahimmassa röykytyksessä laittoivat kamerat pois. Yksi tyttö muuten taisi viettää koko aikansa saarella kuvaamalla itseään. Kas näin:

Sapi Islandin rantaelämä oli paljolti suunniteltu kiinalaisille, jotka mielellään ovat varjossa ja syövät. Ne harvat, jotka lähtivät snorklaamaan, saattoivat olla täysissä pukeissa, koska ruskettuminen on pahasta. Itse saaressa olisi ollut potentiaalia todella viihtyisäksi, jos sen palveluja kehitettäisiin: esimerkiksi veski- ja suihkutilat olivat aika ankeita, tosin maksuttomia. Merivesi oli niin lämmintä, että se ei ollut edes raikasta. Kuin kylpyammeessa kelluisi. Vedenalaista elämää ei rantavedessä ainakaan jaloissa tuntunut, joten aikalailla ihmetytti, miksi snorklaavat. Katsovat bikinipyllyjä? Muitakin pikkusaaria Kota Kinabalun edistalla on, ja ainakin jokin kivempikin, mutta sillä ei zipline-mahdollisuutta. Saarille pääsee ihan KK:n keskustan tuntumasta Jesseltonin laiturista.

Ziplinea varten hyppäsin veneeseen ja ajoin naapurisaareen (Gaya). Valjaat päälle, kapuaminen ylös (joo, itse ponnisteltava), kypärä päähän, olen liian nuori kuolemaan -ajatukset – ja viuuuuh! Oli muuten niin siistiä! Miksi matkaa vain 235 metriä? Se on kuitenkin pisin tällainen saartenvälinen maailmassa. Olisin niin mieluusti ajanut pidempään. Hetken mietin paluuta, uutta ajelua, mutta ei se olisi enää tuntunut samalta.

Untitled

Tuonne!

Olen aina kamalan skeptinen, kun ulkomailla tarjotaan “aitoa kulttuuria” rakennetussa ympäristössä ja siitä peritään pääsymaksu. Tällainen on esimerkiksi Mari Mari cultural village Kota Kinabalussa. Kuitenkin kun kysyttäessä kerroin jollekulle olevani menossa sinne, vastaus oli, että rakastaisin sitä. Tripadwisorissakin se oli saanut aika hyvät arvostelut. Lähdin silti aika vähillä odotuksilla, jotka ylittyivät kyllä moninkertaisesti. Paikka oli kiinnostava. Mari Mari koostuu viidestä rakennuksesta pienine pihapiireineen. Jokainen kuvaa eri heimojen elämää ja elinkeinoja suunnilleen sata vuotta sitten. Joissain taloissa asui kokonainen kylä samassa, jokaista perhettä varten oli vain oma huoneensa. Joissain taloissa oli makuuhuoneen yläpuolella parvi, jolla asui naimaton tytär. Illalla tikkaat otettiin pois, etteivät kosijat pääse liian läheisiksi, jos heitä sattui pyörimään kulmilla.

Joka talolla on myös jonkinlainen näytös: näin tehdään riisiviiniä, näin -viinaa, näin kokkaillaan bambussa, ja kaikista saa pienen maistiaisen. Keskioluen vahvuinen riisiviini oli oikeastaan aika hyvää noin senttilitra juotuna. Suomalaiskansalliseen humaltumistarkoitukseen sitä olisi ehkä vaikea nautiskella riittävästi.

Riisiviiniainekset
Tulen sytyttämistä vanhanaikaisilla metodeilla
Ruoanlaittoa bambuastiassa
En saanut tuolta oppaalta hetken rauhaa. Kysyi aivan kaiken aikaa minulta: “Everything is ok, miss Annika? Miss Annika, evetything is ok?” Sanoin jo omalle oppaalleni, että kaverilla on hengenmeno aika lähellä, jos kerran vielä. Eivätkä ne Annikat siihen jääneet, mutta säästin hengen. Tietenkin miss Annika pääsi puhaltamaan putkeen ja yrittämään saada sieltä nuolen lentämään. Hyvinhän tuo lensi, koska puhalsin miss Annikat ulos aika raivolla.
Tällaisissa viimeistään alkoi näkyä epäautenttisuus. Tuossa liivissä sisävuori, eli vaikea uskoa olevan ihan paikallista käsityötä.
Entä tämä lannevaateintiaani? Opas yritti monessa kohdassa olla kamalan hauska, mutta parhaat jutut olivat epävirallisia minun ja oman oppaani välisiä, kuten se, että joskus nuo kaverit päättävät jättää lannevaatteidensa alta bokserit pois. Eivät nuo siniset trikoopöksyt ihan muinaiset kyllä ole.

Pieni myötähäpeän tunne minulle tuli kierroksen päättäneestä tanssiesityksestä. Kun samat nuoret ensin ovat keittäneet riisiviinaa ja sitten alkavat tanssia, tietää, että ovat vain töissä kulttuurikeskuksessa ja tekevät, mitä toimenkuvaan kuuluu. Varsinkin tyttöjen väkinäinen tanssi oli vaikeaa katsottavaa. Toisessa ohjelmanumerossa, bambutanssissa, pojat näyttivät olevan oikeasti mukana ja verrattain taitaviakin, jos minä nyt osaan borneolaisesta tanssista jotain sanoa.

Mari Mari ei missään nimessä ollut huono kokemus, mutta siihen pitäåä suhtautua tietyllä varauksella. Ota mukaan vettä ja hyttysmyrkkyä ja lähde leikkiin mukaan. Sillä tavalla paikasta saa eniten irti.

Yhteistyössä Sabah Tourism Boardin ja Diethelm Travelin kanssa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

38 comments

  1. Avatar

    Voihan turkoosit vedet. Terveisiä vaan harmaasta Helsingistä :D. Minäkin haluaisin tuota zip-juttua kokeilla, vaikka tiedän, että olisin aluksi aivan kauhuissani. Korkeanpaikankammoni ei vain häviä, vaikka koitan sitä tappaa jatkuvasti. Täytyy kyllä pitää nyt taas tämä Borneo mielessä kun Kaakkois-Aasiaan seuraavan kerran suunnistan. Toivottavasti ensi talvena.

    1. Avatar

      Paluu harmaaseen Helsinkiin koittaa perjantaina. En edes enää pääse turkoosien vesien äärelle ennen sitä. Onneksi eiöen olin meressä. Minulla ei varsinaista korkeanpaikankammoa ole, mutta olen muuten bain arka kaikelle uudelle. Minulle tuollainen on jo aika ekstremeä!

  2. Avatar

    Oih, minä tykkäisin tuosta zipline-jutusta, vau! On ollut kiva lukea näitä Borneo-postauksia, kiitos 🙂

    1. Avatar

      Kiva, jos olet tykännyt! Seuraavat jutut tulevat seuraavilta saarilta. Zipline oli niiiin hauskaaa!

  3. Avatar

    Tuo zip line kuulostaa tosi kivalta, vaikka varmasti minuakin vähän jännittäisi. Aika korkealla se näkyy tuolla menevän.

    Mainitsemasi pientä myötähäpeää aiheuttanut tanssiesitys kuulostaa vähän väkisin väännetyltä. Harmi, että sellainen on haluttu tehdä. Hyvä, että kuitenkin toinen ohjelmanumero vaikutti aidommalta.

    1. Avatar

      Zipline oli ihan huippu! Tuli sama olo kuin Segwaysta: kokeilen heti uudelleen, kun tulee tilaisuus. Segwayn kohdalla se on toteutunut jo monesti.

  4. Avatar

    Juu en olisi mennyt tuohon ziplinen, vaikka joku olisi maksanut. 😛 Ja vähän samat fiilikset noista kulttuurikierroksista – ne on useimmiten vaan turismille suunnattuja juttuja. Yleensä skipataan ne ihan kokonaan.

    Meidän seuraava kohde parin päivän päästä on Fiji, ja ollaan menossa yöpymään paikalliseen kylään. On jännä nähdä saako siellä turistikohtelun vai olisko mahdollista saada vilaus jotain ihan aitoakin.

    1. Avatar

      Mari Mari ei ollut pahimpia ollenkaan. Monella tapaa nautin rakennuksista ja vaikka viinanpolton näkemisestä, mutta ainakin minun kierrostani taukoamaton huomioiminen ihan todella häiritsi.

  5. Avatar

    Koska en ole itse paikalla käynyt, epäilen, että kuvista välittyy hyvin paikan tunnelma – vaivaannuttavaa tanssia myöten!

    1. Avatar

      Eikö! Varsinkin tanssista niin näkee, etteivät ole siinä oikeasti mukana.

  6. Avatar

    Olisit ampunut opasta nuolella takapuoleen… 😉

    Vaikuttaa kivalta päivältä, ja ihanan iloinen kuva tuo missä olet valjaissa! En oo tuota zipline-juttua päässyt ikinä kokeilemaan, mutta haluaisin kovasti.

    Mä voisin muuten haluta selfiekepin, silleen ironisesti. Meillä on töissä sellainen, ja otetaan sillä aina tyhmiä ja julkisuuskelvottomia ryhmäkuvia kaikissa bileissä. Siihen se sopii. 😀

    1. Avatar

      Miksen tajunnut?! Todellakin olisi pitänyt ampua – tai työntää koko putkilo. Vaikka sen suuhun. Mulla jopa on selfiekeppi, mutta en ole pystynyt käyttämään sitä. En vain kykene. Se ei ole ollut kertaakaan mulla mukana hotellihuoneen ulkopuolella kuin matkalaukussa.

  7. Avatar

    Olipas kiva tuo zipline-mahdollisuus! Jännittäisi kyllä varmaan jos olisi yhtään korkeanpaikankammoa!

    1. Avatar

      Minulla ei niinkään sitä korkeanpaikankammoa, mutta olen muuten nössö. 🙂

  8. Avatar

    Mäkin olen joskus joutunut todistamaan tuollaista väkisin väännettyä ja tönkköä tanssiesitystä. Kyllä siinä väkisinkin tuntee myötähäpeää! Hauskasti kirjoitettu juttu 🙂

    1. Avatar

      Kun tanssia tehdään vain turisteille, on iso riski tuollaisista myötähäpeäspektaakkeleista.
      Ja kiitos, aika usein juttuni ovat tällaisia. Kun on oma tyyli kirjoittaa, aiitä on vaikea päästä irti. 🙂

  9. Avatar

    Voihan nolous noita teennäisiä esityksiä. Miksi ihmeessä niitä järjestetään?

    Taisin jo jonkin kommentoida, mutta nuo vaijeriliut ovat niin kaukana mukavuusalueeltani, että en ikinä sellaiseen lähtisi. En edes uteliaisuudesta.

    1. Avatar

      En kanssa ymmärrä noita tanssiesityksiä, jos ovat tuota tasoa. Ovat hankalia ihan kaikille.
      Mulle vaijeriajelu oli osa sarjaa itseni ylittämisiä. Nössöstä kohti astetta vähemmän nössöä. Rohkeaksi en taida ehtiä tässä elämässä. 🙂

  10. Avatar

    Minäkin olen aikamoinen nössö, niin vois aika paljon pelottaa ja jännittää toi zipline. Mutta toisaalta aina kun uskaltautuu tekee jotain tollasta, tulee ihan mahtava voittajafiilis. Eli ehkäpä minäkin vielä joskus kokeilen, jos tulee tilaisuus…

    1. Avatar

      Sepä juuri! Itsensä ylittäminen! En varmaan koskaan ole ollut itsestäni ylpeämpi kuin saatuani moottoripyöräkortin ekalla inssillä nelikymppisenä. Ihan samaa fiilistä ei zipillä saanut, mutta samanlaista pelkojen ylittämistä sekin oli.

  11. Avatar

    Kivasti kerrottu kertomus päivästä, jossa välittyi jo lukijallekin myötähäpeä!

    Zipline on todella hienoa, itse olen siitä nauttinut Etelä-Afrikassa ja muutaman liu’un Turun Skanskassa olevassa kiipeilypuistossa.

    Mitä tulee näihin “orginaaleihin (turisti)kyliin maailmalla”, niin monet hyvät retket on pilattu niillä kun on yksi osa retken osuutta. Vältän sellaisia viimeiseen saakka ja nykyään tulee kyllä valikoitua varsin tarkasti mihin retkelle ylipäätään menee ylipäätään mukaan.

    1. Avatar

      Koska olin Sabah Tourism Boardin vieraana, halusin tietenkin nähdä kaiken, mitä minulle haluttiin näyttää. Paljon kaikenlaista näinkin. Suurin osa kaikista kokemuksista kuitenkin on sellaisia, ettei niitä läpeensä huonoina pidä, eikä Mari Mari ollut huono kokemus varsinaisesti lainkaan, mutta siihen piti vähän suhtautua.

  12. Avatar

    Zip-line, jes! Itsekin kokeiltiin sellaisia Filippiinien Boholilla ja jälkeenpäin tunne on mahtava ja olisi tosiaan valmis menemään uudestaan, mutta kuten sanoit, se ei olisi enää sama kokemus. Itsekin harkitsin tuota Mari Mari-vierailua aikanani Kota Kinabalussa mutta päädyin Mount Kinabalun vierailuun. Ilmeisesti ei ollut huono valinta.

    1. Avatar

      Molemmissa käyneenä sanoisin, että hyvin valittu. 🙂

  13. Avatar

    Minua aina naurattavat nuo vaatteet päällä uivat aasialaiset. Naurattavat, ja sitten vähän ällöttävät, jos pulikointi tapahtuu hotellin uima-altaassa… Jotenkin hassusti tuntuu, että uima-asu olisi puhtaampi kuin joku vanha teepaita.

    1. Avatar

      Musliminaisten kokopuvut on helppo ymmärtää, mutta oikeasti miksi uida kaikissa releissä? Minusta märät vaatteet tuntuvat päällä inhottavilta.
      Joskus muinoin Intiassa vesipuistoon ei saanut mennä nainen uikkareissa. Jouduin ostamaan paidan ja sortsit, kun en halunnut normivaatteissani mennä. Oli sekin merkillinen kokemus.

  14. Avatar

    Seikkailuja! Minäkin olen kai aika nössö ja zipline on just sopiva extreme-kokemus. Riittävästi jännitystä siinäkin 🙂 Thaimaassa zipline-radalla oli yksi kohta, jossa vaijeri kiinnitettiinkin selkäpuolelle ja sitten piti hypätä tasanteelta alas ja ottaa verkosta kiinni. Siinä kohtaa keräsin rohkeutta aika pitkään ja melkein jo kiipesin tikkaita pitkin alas ja lopetin koko homman. Oli vaan ne tikkaatkin sen verran jännän näköiset, että päätin lopulta hypätä…
    Nuo “kulttuurivierailukohteet” on ihan mielenkiintoisia, kunhan, kuten sanoitkin, vaan ottaa oikean asenteen. Kyseessähän ei ole oikea elämä vaan ennemminkin interaktiivinen museo.

    1. Avatar

      Auts! Minulle oli ainakin tällä kertaa kyllin ihan vain heittäytyä vaijerin varaan.
      Interaktiivinen museo. Hmm. Hyvä määritelmä. Nimenomaan museoitahan nuo ovat.

  15. Avatar

    Oliko kenties kiinalainen / taiwanilainen (tai sieltä suunnilta) tuo tyttö joka otti selfieitä itsestään koko päivän? 😀 Jotenkin kuulostaa hyvin tutulta, kun Taiwanissa asuin niin noita selfiesessioita sai olla todistamassa koko ajan, ja Thaimaassa kiinalaisturistien lauma piti kyllä Kiinan lippua korkealla mitä selfieiden ottamiseen tulee. 😀 Mä oon tosi huono kuvaamaan itseäni, pitäisi kai ottaa heiltä mallia 😉

    1. Avatar

      Kiinalainen. 🙂 Minulla oli selfiekeppikin mukana seitsemän viikkoa, mutta en ottanut sitä matkalaukusta edes pois. Inhoan suunnilleen kaikkia itsestäni otettuja kuvia.

  16. Avatar

    Jälleen kerran hauskasti kirjoitettu postaus Miss Annika! 😉 Varmasti ollut huikea kokemus tuo zip line. Kiva olis itsekin vastaavaan päästä, vaikka voin kyllä vaan kuviltella miten kädet hikoais ja sydän hakkais!

    1. Avatar

      Miss Annika kiittää. 🙂

  17. Avatar

    Minulta olisi tainnut jäädä tuo zipline väliin.
    Ja voi noita rantoja jossa vesi hohtaa turkoosina!

    1. Avatar

      Merta jään aina kaipaamaan eniten, oli meri minä värinen tahansa. Turkoosissa toki oma viehätyksensä…

  18. Avatar

    Tuo sama asia askarruttaa itseäni myös aina reissuilla: onko nyt kyseessä “aitoa” paikallista meininkiä vai turisteja varten tehtyä. Tietysti ero näiden kahden välillä voi välillä olla vähän häilyväkin, mutta kun näkee tilanteita joissa tylsistyneet työntekijät tekevät pakkopulladuunia niin kyllä sen huomaa.. toinen vitsaus on kyllä nuo selfiekepit, mutta ei niistä nyt sen enempää 😉

    1. Avatar

      Turisteja vartenkin voi tehdä hyviä juttuja. Mari-Marissa oli paljon hyvää. Oikeasti oli kiinnostavaa nähdä, millaisia talot ovat olleet ennen vanhaan ja miten riisiviiniä voisi periaatteessa kai tehdä kotonakin. Mutta sitten muka perinneasut ja niiden alta vilkkuvat bokserit, väkinäiset tanssit…

  19. Avatar

    Niin lämmintä ja värikästä! Tässä alkaa Helsingin talvi hiipimään pikkuhiljaa niin tekee hyvää katsoa tälläisiä!

    – Maria
    http://www.tinytrek.blogspot.fi

    1. Avatar

      Reissukuvat Aasiasta ovat kyllä ihan parasta todellisuuspakoa! Nytkin täällä Helsingissä sataa kaatamalla. Kyllä vain olisin nyt aika mieluusti vaikka Borneolla!