Bohinjin laakso – aktiivilomailijan keidas Sloveniassa

Mitä minä siis tein Bohinjin laaksossa, jos se on aktiivilomailijoille? Paljonkin! Se sopii myös tällaisille mukavuudenhaluisille luontoilijoille, jotka viihtyvät kauniissa paikoissa, helpoilla reiteillä ja hyvän ruoan ja viinin parissa. Ennen tätä koko Bohinj oli minulle täysin tuntematon alue, mutta minulla oli kolme päivää aikaa Venetsian ja Brdan viinialueen välillä, joten johonkin minun piti juna ottaa. Aloitinhan Venetsiasta myös InterRailini. Autolla Bohinjin laaksoon ajaa Venetsiasta reilussa parissa tunnissa, junalla kestää jonkin verran kauemmin, ja Ljubljanaan on matkaa noin 80 kilometriä, joten sijainti on erinomainen, mutta silti laakso on edelleen aika tuntematon helmi.

Noin neljässä tunnissa olin vaihtanut maisemaa aivan kertakaikkisesti: Venetsian satoja vuosia vanhat palazzot, kanaalit, vaporetot, ihmispaljous ja yli 30 asteen kuumankostea sää vaihtuivat Alppien itäisimpään osaan (Juliaaniset Alpit) reilun 500 metrin korkeuteen ja jopa vähän kylmään ilmaan Triglavin kansallispuistossa. Jos Venetsian illassa piti pukeutua hyttysmyrkkyyn, Ribcev Lazin kylässä, Bohinj-järven rannalla, piti vetäistä farkut jalkaan ja neuletakkia ja goreteksia niskaan, että tarkeni lähteä asunnosta. Mutta se oli niin virkistävää vietettyäni 1,5 kuukautta helteessä. Venetsian jälkeen tervehdin riemulla myös Slovenian hintatasoa: otin lasillisen viiniä, sain luvan viedä lasin hetkeksi järven rantaan katsomaan kanssani auringonlaskua ja maksoin siitä 90 senttiä. Niin juuri, luit oikein.

Bohinjin laaksossa on paljon pikkukyliä ja yhteensä nelisentuhatta asukasta, mutta kesä- ja talvisesonkina väkimäärä moninkertaistuu. Koska tosiaan ollaan Alpeilla, vuoret nousevat reiluun pariin kilometriin, korkeimmat lähelle kolmea, ja koska laakso on luonnonpuistoaluetta, ei laskettelukeskuksissa saa käyttää lumitykkejä, vaan täällä hiihdellään luonnonlumilla. Heinäkuun puolivälissäkin korkeimmalla Triglavin huipulla oli ollut vähän lunta, ja kun nousin kaapelihissillä reiluun 1500 metriin Vogelin laskettelurinteille, ilmaa saattoi sanoa aika hyytäväksi. Itse tyydyin pieneen kävelylenkkiin ylhäällä, mutta tarjolla oli vuokrafillareita, hissiä vielä korkeammalle (fillari mukana tai ilman) ja zip-linea. Vaijeriradalla ajellaan kuulemma myös talvella. Aika hyytävä ajatus.

Mutta alhaalla laaksossa viileä lämpötila oli oikeastaan aika ihanteellinen luonnossa kulkemiseen. Vain valokuviin pilvisen harmaa sää vaikutti vähän negatiivisesti. Onhan maailmassa enemmän värejä ja kauneutta kirkkaalla ilmalla. Yksi suosikkini oli Stara Fuzinan kylä ja sielä lähtenyt reitti Mostnican rotkolle. Vähän arvelutti mennä suljetusta portista: kenen maille tässä ollaan kävelemässä. Mutta portissa luki vain, että pitäisi sulkea se perässä, ettei karja karkaa. Bohinjissa ei vielä ole varauduttu kansainvälisten turistien suureen määrään, koska tämäkin kyltti oli vain sloveniaksi.  

Bohinj-järven ympäri pääsee jalan. Matkaa on 12 kilometriä. Vain neljä niistä on sellaisia, että pääsee autolla tai edes fillarilla. Järven poikki Ribcev Lazista Vogelin kaapelihissille liikennöidään myös sähkömoottorisella lautalla, ja suurimman vesiputouksen, Savican, läheisyyteen myös bussilla. Viimeiset reilut 500 porrasta on noustava omin voimin, mutta ne eivät olleet ollenkaan pahat, ja putous on vaikuttava, kuten niillä on tapana olla. Aktiiviselle fillarityypille koko laakso on helposti saavutettavissa polkemalla, skoottereita vuokrataan, ja tosiaan julkisillakin pääsee kohtuullisesti. Niinpä Bohinj sopii myös autottomalle.

Alueella on muutama museo, mutta “alpine dairy farming” ja maailmansota eivät puhutelleet minua. Sen sijaan oman kyläni kirkko oli uskomattoman kiinnostava paikka. Aika moneen kirkkoon olen nenäni työntänyt, mutta aivan liian harvoin on ollut tilaisuus kuulla tarinoita kirkon historiasta ja eritoten sen maalauksista. Museossa oli ihana opas, jota kuuntelin reilusti yli puoli tuntia. Enemmänkin olisi mennyt helposti, mutta piti mennä lautalle. Museon freskot kertovat niin monia tarinoita, ovat yhteydessä aikalaiskulttuuriinsa ja paikalliseen elämänmenoon, että eihän niitä voisi edes ymmärtää pelkällä Raamatun tai taidehistorian tuntemuksella, vaikka ne olisivat kuinka hyvällä tasolla, ja jos eivät ole, silläkään ei ole väliä. Paholainen voi olla viattomankin näköinen, naisen voima aikamoinen, suolan puute tehdä ihmiselle vahinkoa – kaikki nämä ja hurjan määrän muita tarinoita kertoo Ribcev Lazin kirkko. Kirkko ja sen alapuolinen silta muodostavat ikonisen kuvan alueesta. Jos googlailet Bohinjia, kuvalta tästä yhdistelmästä et voi välttyä.

Ljubljanan ravintoloiden kaltaisesta kulinaristisesta ilotulituksesta en Bohinjin alueella päässyt nauttimaan, mutta ravintolat tarjoavat ylpeänä oman alueensa tyypillisiä ruokia. Yksi ylpeys ovat erinomaiset juustot. Makean veden kala on suosittua, erityisesti taimen, samoin perinteisten paikallisten listalta löytyi aika usein villisikaa ja karpaloa sisältävä annos. Jälkiruoat ovat valtavan kokoisia ja maultaan vähän erilaisia kuin monet totutut, kansainvälisesti tunnetut vaikkapa italialaiset jälkkärit, mutta mielenkiintoisia kokeiltavia nekin.

Aktiviteettini ja majoitukseni järjesti Hike&Bike ja tarjosi Slovenia Tourist Board
Lisätietoa Sloveniasta slovenia.info