Kepeää kevättorstaita! Tartuin blogeissa kiertävään 10 matkakuvaa -haasteeseen tällä kertaa Insta-kuvilla Instagram Travel Thursdayn henkeen. Kivasta haasteesta on nyt jo vuorossa kolmas osa. Annetut teemat pakottavat katsomaan omiakin kuvia ihan uusin silmin ja oikeastaan avaavat silmiä myös sille, kuinka monenlaisista asioista olen Instassakin kuvia reissuilta julkaissut.
Kaikkien aikojen lempiotokseni
on saksofonimies Havannassa. Aurinko paistoi, kuljimme Vanhan Havannan kävelykatuja, kun jostain alkoi kuulua surumielistä soittoa. Sitten näkyikin ovisyvennyksestä keltaiset kengät ja kesäpuvun lahjetta, pian soitin ja koko mies. Tällaisissa pienissä hetkissä on jotain niin tyypillistä Havannaa. Siksi kaupunkiin niin ihastuinkin.
Yllättävä tilanne
sattui edelliskesänä Venetsiassa. Olin kävelyllä ja oikeastaan tarkoituksella eksyksissä. En halunnut katsoa GoogleMapsista, missä olen. Oli ihanaa vain löytää uusi kortteleita, uusia kanaaleja, joiden varrella en ollut aikaisemmin kulkenut. Yhtäkkiä vedenpinta alkoi yhdestä porttikäytävästä nousta. Ohi ajoi letka veneitä, joissa oli juhla-asuihin pukeutuneita ihmisiä. Koska joissain veneissä oli myös selvästi valokuvaajia, heräsi uteliaisuuteni. Olin osunut keskelle julkkishäitä. Koko tarinan voit lukea tästä.
Läheltä löytynyt helmi
oli hankala. Kuinka lähellä on lähellä? Vohvelikahvila Helsingin Töölössä oli kyllä aika helmi kuten myös syksyn viimeiset auringonkukat läheisellä pellolla. Mutta koska yllätyin itsekin, kuinka helmi saattoi olla Kouvola ja siellä erityisesti Repoveden kansallispuisto, päädyin siihen. Sen maisemat tekivät vaikutuksen talvellakin. Jäi fiilis, että pitäisi palata lumien sulettua.
Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä
kaipaan elämääni säännöllisesti ja olen onnekas, kun olen voinut kaipuuni niin usein täyttää. Ihania rantoja on ollut niin Karibialla kuin Aasiassakin. Minulla on kaipuu nähdä vettä ja upottaa jalat hiekkaan. Mutta voi kunpa rannoilla olisi vähän viileämpi ja aurinko ei olisi niin petollinen iholle ja terveydelle. Rentoutumiseen ja lomafiilikseen minulla yksi avain on nimenomaan kävely tällaisella rannalla.
Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen silmissäni
lentokoneen siiven. En erityisesti pidä lentämisestä. Oikeastaan inhoan sitä kovasti. Se on epämukavaa ja saastuttavaa, mutta koska rakastan maailmaa, kärvistelen penkissä ja tuhoan tätä palloa omilla valinnoillani. Mutta lentäminen on tieni vapauteen. Maailmalla olen vapaa, hartiani laskeutuvat kolme senttiä kotimaan korkeuksista, saan olla uusissa maisemissa, vieraissa kulttuureissa, haistella ja maistella eksotiikkaa.
Idyllistä elämää
on jotenkin kovin vaikea määritellä. Onko idylli pastellinvärisiä puutaloja, joiden pihassa salossa liehuu isännän viiri? Onko se siis tällainen ruotsalaistyyppinen hyvinvoivan kansanosan idylli? Instagramissani nousi kuitenkin yksi kuva yli muiden idylliltään. Luang Prabangissa joka aamu auringon noustessa munkit lähtivät jonossa keräämään almuja, ja joka aamu kadunvarsilla oli paikallisia (ja myös turisteja) jakamassa niitä. Keskustan almujenjako alkoi tuntua valitettavasti jo vähän näytökseltä, vaikka se mitä pienimmissäkään määrin ei sitä alun perin olen ollut. Ja kun oli aikani lähteä kaupungista pois kohti lentokenttää, myös kaukana kaupungin keskustasta tehtiin samaa. Sielläkin munkkeja vaelsi samaa reittiä kuin joka aamu ja kadunkulmissa kansalaiset jakoivat almuja.
Luksusta on…
oma villa ja uima-allas kaukana kotoa. Ylipäätään se, että on mahdollisuus päästä kauas kotoa ja nähdä maailmaa, on minun luksustani, mutta kyllä elämä nousee vielä asteen pari seuraavalle tasolle, jos maailmaa voi katsoa oman villan terassilta tai uima-altaalta. Kyllä minä rakastan kaikkea laadukasta ja tasokasta.
Arkkitehtuuria kauneimmillaan
voi nähdä melkeinpä missä vain. Joskus rumakin on omalla tavallaan viehättävää. Omaa yksittäistä suosikkia minulla ei ole. Onhan Bilbaon Guggenheim aikamme yksi merkittävistä arkkitehtonisista saavutuksista, Bakun liekkitorneissa oli jotain hyvin modernia kauneutta, Gdanskin vanhat korttelit viehättivät. Mutta suloinen Hoi Anin vanha kaupunki muodosti kokonaisuuden, jossa silmä lepäsi.
Katkeransuloinen matkamuisto
on ihan muutaman viikon takaa Portosta. Koko kaupunki henki romantiikkaa, kaikki ihmiset tuntuivat kaivautuneen talvesta kohti kevättä, joka tunnetusti herättää hormonit siinä missä karhut talviunilta. Minusta tuntui jotenkin tosi hankalalta olla kaupungissa yksin. Mutta koska olin päättänyt haluta nähdä kauneimman auringonlaskun, menin sitä katsomaan, vaikka otin tietoisen riskin, että ranta on kuhertelijoiden ja käsi kädessä merelle tuijottelijoiden valtaama. Mutta minä katsoin vain auringonlaskua, koska se nyt vain oli uskomattoman kaunis.
Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika,
on minulla Afrikka. Afrikalla tarkoitan nys Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja sen eläimiä. Minä kaipaan norsuja. Haluaisin ajella savannilla katsomassa kirahveja. Molemmat safarimatkat ovat olleet niin ihania, että haluaisin ehdottomasti lisää. Vaikka eläimet ovat tärkein syy lähteä, liittyy safarimatkoihin ihana helppous. On vielä käynyt niin onni, että kaikki majapaikat ovat olleet toinen toistaan ihanampia. Kuvistakin huomaa, kuinka paljon aikaa on kulunut. Ne ovat ajalta, jolloin filtterien käytössä enemmän oli tosiaan enemmän. 🙂
Kymmenen matkakuvaa, vol 3 on Enemmän kuin äiti -blogista, ja linkistä näet myös tarkemmat ohjeet, jos haluat itsekin osallistua. Tämä postaus on myös osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoitus on lisätä matkailuinspiraatiota ja näyttää, että Instagram on sen lisäämisessä mainio sovellus.
Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
20 comments
Kätevää yhdistää tuo haaste tähän IGTT-meemiin! Mullakin on tallessa tämä sama haaste jossain vaiheessa täytettäväksi. Mukavan vaihtelevia tunnelmakuvia täynnä koko juttu.
Olen osallistunut haasteeseen aiemmillakin kerroilla. Kuvia alkaa olla arkistoissa niin järjettömiä määriä, että jotenkin oli helpompi ottaa haltuun Insta kuin alkaa selata kymmeniä ja taas kymmeniä kansioita. 🙂
Jos katkeransuolaisen muiston lopputuloksena on noin upea kuva, menisin itsekin paikalle! Myös ykköskuva on kyllä aivan mieletön. Hoi Annia odotan näkeväni jouluna. Toivottavasti lunastaa kaikki odotukset.
Auringonlasku oli kyllä huikean kaunis! Hoi An täytti ainakin minun odotukseni. Vähän mietin, menisinkö tulevana kesänä takaisin viikoksi. Se on ihana.
Osallistuin itsekin pitkästä aikaa Instagram Travel Thursday -tempaukseen, jotenkin aika on ollut taas alkuvuonna koko ajan niin kortilla, ettei ole aiemmin mukamas ehtinyt. Mutta tässä olisikin hauska idea toteutettavaksi seuraavaan teemattomaan IGTT-kuukauteen. Täytyykin alkaa pohdiskella hyviä kuvaehdokkaita jo vähän etukäteen! 🙂 Nämä sun kuvat toimii ainakin erinomaisena reissuinspiraation kasvattajana. Onneksi muutaman päivän päästä lähikentältä nousee kone kohti turkoosia merivesiä ja vuoristomaisemia.
Niinhän se on, että kun blogi on harrastus, muu elämä menee sen edelle. Mutta kiva, että olet taas mukana! Minusta kuvahaasteet ovat kivoja, mutta kuten tuossa aiemmin jo kommentoin, alkaa olla muuta kuvamatskua niin paljon, että Insta on helpommin hallittavissa. Kaikenlaista alkaa sieltäkin jo löytyä. 🙂
Nämä kuvahaasteet ovat kyllä olleet kivoja. Rupesin juuri miettimään, että olenko tästä tehnyt edes kakkososaa, mutta toisaalta kuka näitä laskee jos päätän tarttua suoraan tähän kolmanteen! Samantyyppinen auringonlaskumuisto on mullakin, mutta Pääsiäissaarelta. Tuntui että koko saari oli kerääntynyt samaan rantaan ottamaan iltaa vastaan, ja itse siellä yksikseni tuijotin kun aurinko laski patsaiden taakse mereen. Onneksi siinä vieressä oli pari kiinalaista kameroineen heilumassa niin ei tullut niin surku olo 😀
Kiinalaiset :O Ne valtaavat koko maailman. Uskon, että alan pian valita kohteita sen perusteella, missä näitä laumoja ei olisi. Tuolla rannalla ei ollut ihmispaljoutta, ja voi olla, että meitä yksin kameroinemme heiluvia oli enemmänkin, mutta jotenkin halusin sulkea silmät kaikelta muulta kuin auringonlaskulta. Kuulostaa kyllä taianomaiselta tuo kuvailemasi auringonlaskuhetki.
Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! 🙂
Kiitos, Katja. 🙂
Olipas ihania kuvia! Tuo Kuuba polttelee kovasti mielessä. Se on jotenkin niin värikäs ja tunnelmallinen, ainakin kuvien perusteella. Osallistuin itsekin kuvahaasteeseen kun nämä ovat olleet jotenkin niin mukavia. Pääsee kaivelemaan omia vanhoja kuvia ja kurkistamaan muidenkin albumeihin.
Harmikseni en voinut olla Kuubassa kuin viikon. Näin vain Havannaa ja yhtä rantapaikkaa, joka tarjosi lähinnä hirvittävän ruokamyrkytyksen. Mutta ehdottomasti haluan uudelleen maahan. Pelkästään vanhassa Havannassa kuluu mainiosti viikko.
Nyt alkoi kyllä tehdä mieli jonnekin kaukaiselle paratiisirannalle, Aasiaan tai Karibialle. Kuuba kävisi aika mainiosti, niin pääsisi käymään myös upeassa Havannassa. Totta puhuakseni nyt kyllä kelpaisi reissu ihan minne vaan, kun en ole käynyt moneen kuukauteen missään! Jossain mielenhäiriössä päätin jättää kesälomankin syksyyn, joten nyt ei ole mitään lomaa eikä siksi reissuakaan tiedossa… Ahdistavaa 😀
Minä sain juuri sähköpostin, joka oli otsikoitu, että olisi korkea aika lähteä lomalle. No kyllä, johan edellisestä reissusta on kaksi päivää. 🙂 Moni ajattelee, että teille ulkomailla asuville elämää on vähän kuin jatkuvaa lomaa, mutta kaipa se on arkea sielläkin.
Tämä on hauska haaste, johon aion vielä itsekin edellisten osien tavoin osallistua. Saksofonimiehen kuvassa on upea tunnelma ja Havanna on muutenkin pyörinyt kovasti haaveissa viime aikoina. Laosin kuvassa huomio kiinnittyy nälkäiseltä vaikuttavaan koiraan. Porton majakan otan vinkkinä talteen tulevia matkoja ajatellen, itse en ymmärtänyt käydä siellä meren rannalla ollenkaan.
Havanna teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Saksofonimies on vain yksi osoitus siitä, että vanhan kaupungin kaduilla voi tapahtua mitä vaan. Porton majakalle osuin ihan tuurilla. Aurinko oli jo laskemassa. Oli pakko jäädä bussista pois jossain, kunhan vaan näin meren. Hyvässä kohdassa onnistuin jäämään.
Ihania safarikuvia! Olin juuri elämäni ekalla safarilla, joten ihana tunnelmoida tuttuja eläimiä, joita olin aiemmin nähnyt vain kuvissa. Oma suosikkini oli ehdottomasti seepra. Se oli vähän kuin poni, mutta hauskoilla raidoilla. Kiitti myös vohvelikahvilavinkistä, täytyypä selvittää löytyykö sieltä gluteenittomia vaihtoehtoja. 🙂
Minun toteemieläimeni on norsu. Ja kirahvit. Olin ihan pettynyt toisella kerralla, kun Ugandan siinä osassa ei ole kirahveja ollenkaan. Seeprojen tapa seistä kylki kyljessä päät eri suuntiin oli hauska. Luulin läheisyydessä mutta olikin turvallisuuskysymys. Vohvelikahvila on siitäkin ihana, että sinne ovat koirat tervetulleet. Höh, nyt ku; aloin puhua siitä, alkoi tehdä itsekin mieli.
Afrikka on toden totta se, minne tekisi mieli mennä pian uudestaan. Villieläinten näkeminen luonnossa ja kauniissa maisemissa on omasta mielestäni parasta matkailua. Makuasioitahan aina nämä mistä kukin tykkää, mutta kyllä itselle safarilomat ovat olleet parhaita. Pitäisi päästä itsekin pian uudestaan.
Safarit ovat ihania. Kävisin varmasti useammin, jos olisivat yhtään edullisempia. Toisaalta ehkä on hyvä, että ovat aika kalliita. Siis eläinten hyvinvoinnin kannalta. Jos autoja olisi savannilla moninkertainen määrä, alkaisivat olot olla entistä enemmän uhattuna.