Type and press Enter.

Basaaritunnelmaa Dohassa ja muuallakin

Olen aina etukäteen erittäin innostunut ajatuksesta basaareissa shoppailusta, mutta enpä voi sanoa niistä juuri koskaan mitään ostaneeni. Itämainen basaaritunnelma on ajatuksena paljon viehättävämpi kuin todellisuus.

Monelle ensi kosketus basaareihin on Turkin-lomalta. Niin minullekin. Etelän rantakohteiden “basaarit” ovat kuitenkin enimmäkseen turistirihkamaa, t-paitoja ja nahkatakkeja – ainakin niissä muistikuvissa, jotka minulla on. Molemmat reissuni Turkin etelärannikolle ovat kyllä lähes kahdenkymmenen vuoden takaa, joten saatan tässä kohden puhua vanhentunutta tietoa. Olin kuitenkin pitkään kuullut äidiltäni, vannoutuneelta Turkin-matkaajalta, Istanbulin Suuresta basaarista, Grand Bazaarista, ennen kuin pääsin sinne itse ensimmäisen kerran 17-vuotiaana.

Kuala Lumpur 144

Kuala Lumpur 146

Kuala Lumpur 148

Istanbulin basaarialue on valtava. Katetut basaarit jatkuvat ostoskatuina laajalla alueella. Olen kuullut naisten kadusta (siis tavaroita ja vaatteita vain naisille), maustebasaarista ja muista, joissa voi tehdä todella edullisia ja hyviä ostoksia. Omat basaarikäyntini ovat olleet enimmäkseen vain Suuren basaarin leveimpiä käytäviä. Toisaalta olin kuullut isältäni niin moneen kertaan jostakin matkasta, jolloin ja basaarissa kierrettiin laajahkoa ympyrää löytämättä ulos. Ajatus basaariin eksymisestä ei tuntunut hyvältä. Toisaalta basaarin tarjontakin on ollut vähän vierasta. Siellä on katukaupalla kultaa ja mattoja, mutta myös erittäin paljon piraattitavaraa. Vielä 1990-luvulla sai kuulla monelta myyjältä “Stockmannin laatu, Anttilan hinta” -houkutteluja. Viimeksi olen ollut basaarissa kaksi vuotta sitten, ja edelleen tarjonta oli aika samanlaista, nyt vain piraattituotteet ovat paljon paremmin väärennettyjä kuin pari vuosikymmentä sitten. Varsinaisessa basaarissa uskon asiakkaiden olevan enimmäkseen turisteja, mutta kujilla, joista äitinikin on puhunut, ostelevat kyllä turkkilaisetkin.

Tällä kahden vuoden takaisella matkalla (jolta kuvatkin ovat) taisimme mieheni kanssa osua kyllä yhdelle jos toisellekin kadulle, jonne ei ollenkaan ollut tarkoitus mennä. Vanhana Istanbulin-kävijänä nimittäin olin ihan varma, miten basaarin läpi päästään helposti Siniselle moskeijalle, jonka ajattelin hänelle myös näyttää. Olimme Istanbulissa vain yhden yön paluumatkalla Kuala Lumpurista. Moskeijaa etsiessä ehti tulla jo pimeä, ehdimme myös kiertää jokusen harha-askeleen ja -korttelin, mutta löytyi lopulta moskeijakin. En tiedä syyttääkö suunnistustaitojeni olemattomuutta, muistikuvien haalenemista, olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt jo pitkä tovi, tai kaupungin muuttumista? Ehkä basaarit ja moskeija kuitenkin sijaitsevat entisillä paikoillaan, joten…

Koska käsitykseni basaareista on ollut Turkin varassa, oli Damaskoksen suuri basaarialue minulle hämmästyksen aihe, sillä Syyriassa basaareissa, joita siellä kutsutaan soukeiksi, todella asioivat kaikki. Siinä missä Istanbulissa esimerkiksi Taksimin alueella on tunnettujen länsibrändien myymälöitä, ei Syyriassa näkynyt vastaavaa. On sielläkin tavallisia kauppoja, mutta mitä soukista ei saa, sitä ei ihminen tarvitse.

En minä Syyriassakaan soukeista muuta ostanut kuin tuliaiseksi oliivisaippuaa, mutta niissä oli kiva kuljeksia ja seurata paikallista elämää. Soukeissa ei ollut edes mitään, mikä olisi olisi viitannut turistien houkuttelemiseen. Ei ollut I love Syria -paitoja tai muuta turistirihkamaa.

Syyria 100

Syyria 536

Syyria 538

Qatariin lähtiessäni päätin opetella soukeissa asioimisen. Halusin oppia tinkimään. Soukeissahan tinkiminen on osa kaupankäyntiä ja myös jotain sellaista, mitä minä en alkuunkaan hallitse. Pakko on myöntää, että en oppinut vieläkään. Olisin luultavasti harjoitellut, jos olisin nähnyt jotain, mitä minun olisi tehnyt mieli. Soukissa myytiin kyllä kaikenlaista, mutta esimerkiksi kankaille, kattiloille, abayoille, riisille, mausteille, leluille tai eläville kananpojille en kokenut tarvetta (Yhteen perheeseen oli ostettu kaksi, molemmille lapsille oma. Ne olivat omissa pikku häkeissään, toinen vaaleansininen, toinen vaaleanpunainen. Minä en halunnut edes nähdä niitä kujia, joilla eläviä eläimiä myytiin.)

Pari kaveria vähän kuiskaten tarjosi myös kopiokelloja, mutta niihinkään en tuntenut tarvetta. Muuten piraattitavaran määrä oli vähäistä. Jokusen Adidaksen kopiopipon näin, mutta en juuri muuta. Qatarilaisten elämänmenoa soukeissa kuitenkin pääsi seuraamaan. Naisporukat olivat yhdessä ostoksilla abayoihinsa pukeutuneina ja täyttivät kapeat käytävät, kuten meillä naisilla innostuessamme usein on tapana, kansalaisuudesta riippumatta.

basaarit

Qatar 325

Qatar 315

Qatar 328
Joku kysyi täällä blogissa tai Facebookissa, tiedänkö, mitä arabimiehillä on valkoisen vaatteensa alla. En tiennyt. Nyt voisin päätellä, että kuvassa näkyvät valkoiset, suurien boksereiden kaltaiset housut olisivat oiva vaihtoehto. Ainakaan mitään kuviollisia kalsareita tai teryleeniverkkarin puntteja ei ole valkoisesta kaavusta läpi näkynyt tai helmasta vilahdellut.

Qatar 344

Näiden jälkeen olen ehtinyt nähdä basaarin jos toisen, soukin ja kolmannenkin – ja edelleen en ole ostanut vesi- tai limupulloa kummempaa. Vielä joskus…

Aikaisemmin laitoin kuvia Souk Wakifin kävelykadusta päivänvalossa. Tässä kuvasarjassa on aurinko jo laskenut tai laskemassa. Kun pimeä alkaa laskeutua, ihmiset lähtevät liikkeelle. Auringonlaskun jälkeen parkkipaikat ovat täynnä ja ihmiset syömässä ja shoppailemassa.

“Vielä joskus” tulikin nopeammin kuin ajattelin. Kymmenen päivän päästä suuntaan Istanbuliin. Sitäkin matkaa voit seurata Instagramissa ja Facebookissa, jos haluat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

9 comments

  1. Avatar

    Istanbulin parhaita kohteita listasi, 15v siellä asuneena, Mine blogissaan tuhat ja yksi tarinaa….

    1. Avatar

      Sähläsin vähän päivitysten kanssa. Kiitos nopeasta kommentista (jo viikko sitten)! Kävin katsomassa upeita kuvia.

  2. Avatar

    Mahtava postaus, idän kaikki ihmeelliset basaarit tuoksuineen on ehkä yksi suosikeista asioista matkaillessa! 🙂

  3. Avatar

    Upeita kuvia… vaikka itsellä basaareissa käynti jää usein väliin juuri tuon tinkimisen takia, olen siinä aivan mielettömän huono! Mutta eipä sitä ole tullut vähään aikaan käytyäkään missään missä tarvitsisi sitä tehdä 🙂

  4. Avatar

    Basaareissa on niin oma tunnelmansa, varsinkin niissä, joissa paikalliset oikeasti ostelevat. Niissä aukeaa toinen todellisuus, vaikkapa seksyt alusvaatteet abaya-maissa noin vain siinä esillä. 🙂 Mutta ostamatta ovat jääneet, nekin, koska ei suomalainen vain koe tinkimistä luontevaksi.

  5. Avatar

    Hehe, en tiiä miksi, mutta luin nopeasti otsikon “baaritunnelmaa Dohassa” ja mietin, että aika erikoinen yhdistelmä… Selvensi kun luki toiste! Hienoja kuvia tosiaan ja mukavan kulttuurisidonainen aihe, hyviä juttuja tämmöiset.

    1. Avatar

      🙂 Kiitti. Harvoin tulee yhdisteltyä eri reissuja samaan, mutta muiden Doha-juttujen perään tuntui luontevalta.

  6. Avatar

    Kiehtovia nuo basaarit! Ja tervetuloa mukaan matkatorstaihin… 🙂

    1. Avatar

      Kiitos. Kesti aikansa keksiä, miten yhdistää Instagram tekstiin, jonka muutenkin olisin kirjoittamassa.