Bahrain – nähtävyyksiä hiekasta

Bahrain on pieni. Sehän on saari, joka nyttemmin on sillalla yhteydessä Saudi-Arabiaan. Pituutta on alle 50 kilometriä, leveyttä 16. Voisi siis kuvitella , että siellä ajaa noin vain paikasta toiseen, kiertää harvat nähtävyydet puolessa päivässä ja iltapäivällä makailee taas altaalla. Juu ei. 

Avensiksen sai päiväksi noin 50 eurolla, bensa maksaa 20 senttiä litra ja tiet ovat hyvät. Lähtökohdat autoilulle ovat siis kunnossa. Mutta kun olimme taas liikkeellä ilman karttaa, koska Lonely Planetin about hieman siihen suuntaan -piirrosta ei voi laskea kartaksi, ja opasteet ovat mallia olemattomat, ei voi sanoa, että ihan hirveästi olisimme nähneet muuta kuin moottoritietä, ruuhkia ja hiekkaa, koska pimeä tulee jo neljän jälkeen. Ruuhkat nimittäin syntyvät kuin tyhjästä ja häipyvät jokseenkin yhtä nopeasti.

Yritetään nähdä -kohteista lähinnä Manamaa on Bahrain Fort, Unescon maailmanperintölistallakin oleva portugalilaisten 1500-luvulla rakentama linnoitus. Älä usko Lonely Planetiin ja siihen, että linnoitukselle olisi hyvin viitoitettu reitti. Ei ole. -hyvin on linnoitusta pidetty, ja paljon siitä on jäljellä. Linnoitus ja sen takaa näkyvä moderni Manama luovat aika hauskan kontrastin.

Kahdesta temppelistä löysimme toisen. Ainoa tapa edetä oli nousta autosta ja kysellä ohikulkijoilta tai hedelmäkaupan pitäjiltä. Kyselytaktiikassa on yksi hankaluus: paikalliset, jotka ehkä tuntevat seutunsa, liikkuvat lähinnä autoilla, ja hedelmäkauppiaat ovat vierastyöläisiä. Ad-Dirazin temppelin löysimme, mutta huomattavasti enemmän kiviä toistensa päällä olevaa Barbarin temppeliä emme, vaikka yritimme. On tyydyttävä ihailemaan sitä kuvista.

Melkein koomiseksi meni yrityksemme löytää A’Alin hautamuistomerkit. Ovat suurehkoja puolipyöreitä kivimöykkyjä, joita on koko maassa yli 100 000. Mutta tietenkin halusimme nähdä suurimman, sen 15-metrisen. Taisimme ajella suljettua tietä väärään suuntaan, kun poliisikin kiinnostui liikkeistämme. Selitys A’Alin kivisysteemien etsimisestä meni läpi, saimme neuvot ja jatkoimme matkaa, mutta ei voi sanoa, että olisimme löytäneet. Olihan siellä niitä möykkyjä, mutta kun ei kohdalla ollessa voinut olla varma, onko kyseessä hautapaikka vai soramonttu.

Koska tuurimme oli suunnistuksessa keskimääräistä heikompi, ehdotin pientä veneretkeä Dar-saarelle. Sinne pääsisi kätevästi jostain vähän epämääräisestä satamasta Sitra-nimisestä kaupunginosasta Manamassa. Sitra löytyi, mutta satamaa ei. Oikeastaan lopetimme sen etsimisen aika nopeasti, koska Sitrassa näkyi merkkejä levottomuuksista, joiden keskelle ei ollut halua joutua. Kuwaitissa ja Omanissahan on ollut rauhallista, mutta Bahrainissa on ollut jonkin verran levottomuuksia. Kun keskellä tietä kyti roska-astia, seinillä oli kirjoituksia, jotka oli peitetty mustalla maalilla, oli parasta vain lähteä pois. Vaikka sillä hetkellä tilanne oli rauhallinen, pitkin tien vartta parkissa olleet panssaroidut poliisin ajoneuvot eivät lisänneet fiilistä siitä, että muutaman tunnin päästä, kun palaisimme saarelta, tilanne olisi samanlainen. Illaksi piti päästä paluulennolle, eikä ylipäätään ajatus mellakoista tunnu siltä, että haluaisin olla lähelläkään. Moottoriteiden varsillekin alkoi kerääntyä poliisiautoja. Niitä oli vähintään puolen kilometrin välein ja tiesulut valmiina tielle vedettäviksi. Tällainen vetää tottumattoman aika levottomaksi.