Bahrain – mukavaa arabimeininkiä

Illalla matkalla lentokentältä hotellille Manama näytti aika samanlaiselta kuin Kuwait City ja Muscat. Oikeastaan yllätyin, kuinka paljon kaupungit päällisin puolin muistuttavat toisiaan. Pilvenpiirtäjiä Manamassa ei ole Kuwait cityn tapaan, mutta ostarien määrässä – ja ainakin koossa – pärjää hyvin. Toisaalta tämän länsimaisuuden rinnalla Manamassa pääsimme minusta parhaiten tutustumaan myös arabikulttuuriin.

Mielenkiintoinen alue paikalliselämän tarkkailuun on Muharraqin saari, jolla myös lentokenttä sijaitsee. Taksi jätti meidät ostoskadulle, joka epäilemättä olisi vilkas tavallisena arkipäivänä. Näyteikkunoita ja mainoksia vilkuillessa saattoi helposti huomata, että näillä kulmilla pidetään kiinni perinteistä. Ravintoloita ja kahviloita näkyi aivan satunnaisia, ja niistäkin suuri osa kiinni, koska edelleen oli menossa jotain pyhiä. Emme olleet ihan varmoja, liittyivätkö uuteen vuoteen vai profeetan syntymäpäivään, osuivathan ne hyvin lähekkäin. Kolme päivää kuitenkin Bahrainissa pidettiin vapaita. Shavarmaa (rullakebabia) ja tuorepuristettua appelsiinimehua saimme aamupalaksi pystykiskalta. Kyllä se hotellin kalliin aamupalan voitti.

Joitain nähtävyyksiäkin Muharraqissa on. Esimerkiksi sheikki Isa Bin Alin rakennuttama talo on yksi Muharraqin vanhimpia, peräisin 1800-luvulta. Oli aika taianomaista seistä sen sisäpihalla auringonpaisteessa ja kuvitella entisaikojen elämää, kun rukouskutsu alkoi kuulua lähimoskeijoista. Harmillista oli, että rakennus on riisuttu huonekaluista ja muista asumisen jäljistä.

Etsiskelimme myös Beit Seyadia, perinteistä ja muinoin helmikauppiaalle kuulunutta taloa, mutta opasteista huolimatta rakennusta ei löytynyt. Vanhoilla kaduilla oli siitä huolimatta mukava kulkea. Eipä aikaakaan, kun erään liikehuoneiston ovelta alkaa paikallinen, perinteiseen asuun pukeutunut mies huudella meille. Kutsuu luokseen. Mitä tekee suomalainen? Juu, eihän me. Mies jatkaa huuteluaan, ihan hyvällä englannilla. Tajuamme samalla, että nyt ei pidä olla ääliö vaan toisaalta kohtelias, toisaalta avoin uusille asioille.

Kohtsillään istuskelemme kolmen miehen kanssa pienessä toimistossa ja syömme taateleita. Arabialaisen kahvin onnistun välttämään. Seinällä oleva vanhojen esineiden kokoelma on selvästi miehelle tärkeää, joten se on tärkeä minullekin, ja otan siitä muutaman kuvan. Seurueen vanhin mies haluaa ehdottomasti myös kuvan meistä. Siinä sitten jutellessa tulee puheeksi, olemmeko nähneet Beit Seyadin. Valitettavasti emme ole vielä. Kyläilemään kutsunut mies haluaa ehdottomasti opastaa meidät paikalle. Valkoinen kaapu hulmuten hän johdattaa meidät lukitulle ovelle. Talo on remontissa.

Selvästi tämä vastoinkäyminen ei ole hänen mieleensä. Jo alkaa kolkutin paukkua, kun paikalle sattuu toinenkin paikallinen, joka avaimenreiästä huomaa sisäpuolella ihmisiä. Kukaan ei silti tule avaamaan. Rakennuksen toisella puolella pahaa aavistamaton remonttimies sattuu katsomaan avoimesta ikkunasta. Seurassamme ollut herra alkaa vaatia meidän päästämistämme sisään. Ei hän voi, ei ole lupaa. Kyllä voit, minä sentään olen paikallinen, perustelee mies. Näissä maissahan vierastyöläiset tekevät raskaimmat duunit. Perustelu riitti, ovea raotettiin ja livahdimme sisälle. Mittavasta restauroinnistakin huolimatta sai selkoa, että upea on tämäkin talo ollut. 

Kivassa kahvilassa minut saatiin ylipuhuttua arabialaisen kahvin maisteluun. Ei minusta senkään fani tullut, kuten ei kahvin ylipäätään. Jouduin muuten vähän hieraisemaan silmiäni, kun katsoin mainosta kahvilan ikkunassa: deittejä ja arabialaista kahvia saatavilla. Siis mitä? Enpä ollut tähän mennessä tullut puhuneeksi kenenkään kanssa taateleista englanniksi.

Vaikuttavinta Muharraqissa oli Vertical Garden. Koska Arabian niemimaan maat ovat rutikuivia ja oikeastaan kaikki kasvaa vain kastelun varassa, tällainen vihreä seinämä kaiken vaalean hiekan ja kiven keskellä kiinnittää todella huomiota. Taiteilija Patrick Blanck kirjoittaa työstään näin:

     “Through this Green Gate, I wanted to do a work commemorating the old times of Bahrain, when so many oasis were present.”

Portissa on pitänyt ottaa huomioon äärimmäiset ilmasto-olosuhteet (onhan Bahrainissa kesäaikaan aivan käsittämättömän kuumaa ja jokseenkin aina kuivaa). Siinä on yli 200:ta erilaista lajia ympäri maailmaa.

Meillekin osui lämmin päivä, joten portilta oli hyvä painella hotellin uima-altaalle hetkeksi.