Kun suunnittelee biletysreissua, harva miettii, että lähdenpä Bahrainiin. Aika moni kuitenkin tekee niin ja päätyy Adliyan kaupunkinosaan Manamassa. Manamaan nimittäin tulee uusi, monikaistainen moottoritie suoraan Saudi-Arabiasta, ja koska Allah ei näe rajan yli, voi Bahrainissa juhlia, juopotella ja käydä naisissa. Joidenkin hotellien only for ladies -kerrokset eivät suinkaan ole turvallisia kerroksia yksin matkaaville naisille vaan ilmeisen avointa bisnestä. Me emme suinkaan menneet Manamaan baarien vuoksi, mutta Adliya oli mielenkiintoinen kokemus.
Adliyan kaupunginosassa on lukuisia suuria hotelleja. Koska omamme oli muualla, tulimme paikalle taksilla. I <3 BH -kirjainten takaa alkoi lyhyt kävelykatu, jonka valot houkuttelivat tutustumaan tarkemmin. Kujalla, kuten muuallakin alueella, on myös ympäristötaidetta, vakkapa vanhoissa lavuaareissa kukkia tai ylösalaisin olevia värikkäitä linnunpönttöjä. Muuten niin hillitynsävyisessä kaupungissa tällaiset todella erottuvat ja tuovat katukuvaan leikkisyyttä, jota näissä maissa muten ei ole.
Tämän ravintola-alueen valaistun kävelypääkadun läheisyydessä on muutama risteävä kujanen, joiden varsilla on lukuisia erilaisia ravintoloita, pikaruokapaikkoja ja kahviloita. Aika pian saattoi huomata, että niillä ravitsemusliikkeillä, joilla on avoimet ikkunat kadulle, ei näyttänyt olevan alkoholitarjoilua, mutta sellaiset, joiden terassit olivat korkeasti aidattuja tai ravintolasta ei muuten ollut näkymää kadulle, myytiin myös alkoholia. Kaikilla terasseilla ja loungeilla oli myös ruokapuoli, mutta sohvalle saattoi istahtaa pelkälle siiderillekin.
Kaikkien asiakkaiden kansallisuutta ei voinut päällepäin huomata. Syömään istuimme neljän amerikkalaismiehen seurueen naapuriin, mutta vaikkapa terassilla ihmisten ulkonäkö tai kieli ei paljastunut meille, olivatko asiakkaat paikallisia vai turisteja lähimaista. Hunnutettuja naisia tai “skeikkiasuja” emme anniskelupaikoissa tietenkään nähneet.
Varsinaisesti biletyksestä en sittenkään osaa sanoa mitään, koska lähdimme hotellille ensimmäisellä kerralla takaisin jo yhdeksältä ja toisella myöhemmin, mutta silloin vain söimme “kuivassa” (=alkoholittomassa) ravintolassa. Veikkaan, että menoa kuitenkin olisi, tarkoittihan esimerkiksi happy hour sitä, että drinkkejä tulee pöytään kaksi kerralla. Currya ja cosmopolitania oli se ateriani. Esimerkiksi monien ravintoloiden kattoterassit olivat lokoisia oleskelupaikkoja ja illat lämpimiä, joten epäilisin joillakuilla iltojen venyvän myös pikkutunneille.
Adliya oli paikkana epätodellinen. Istua nyt juomassa Sommersby-siideriä arabimaassa, jonka naapurissa on Saudi-Arabia, maa, johon nainen ei saa edes viisumia. Suurin osa Arabian niemimaan maista on “kuivia”. Joissain saa alkoholia kansainvälisistä hotelleista ja yksityisiltä klubeilta, mutta sitten joukossa on Bahrain, jossa viina virtaa. Se on vielä sanottava, kuten kuvistakin saatoit huomata, että Adliya ei suinkaan ole hämyisiä kellarikuppiloita tai epämääräisiä piilopulloja vaan erittäin tyylikkäitä, toinen toistaan houkuttelevampia paikkoja.
Tältä Adliya näyttää päivällä yhden ravintolan kattoterassilta katsottuna:
2 comments
Nämä sinun Bahrain postaukset ovat avanneet minulle jälleen aivan uuden palan maailmaa minne en ollut reissuja suunnitellutkaan. Kiitos siis näistä virtuaaliseikkailuista! Ainoa huono puoli on, että matkakuumeilulistalle tulee vaan koko ajan lisää maita 😀 Voi kun voisi loma-anomukset saada töissä läpi oman innostuneisuuden tason mukaan…
Ole hyvä! Ehkä matkblogeissa on juuri parasta se, että avautuu uusia maailmoja. Minua Lähi-itä on puhutellut jo pitkään. On hauska löytää sieltä ihan erilaisia juttuja.