Ateenassa vielä vailla päämääriä

Pelkäsin, miten ehdin jatkolennolle, olihan vaihtoaikaa Münchenissä vain 40 minuuttia. Olin varautunut, että joudun odottamaan seuraavaa tai reititystä jotain muuta kautta, mutta ehdin kaikesta huolimatta. Alle kuuden tunnin lentoaika (yhdellä välilaskulla) oli minusta kuitenkin niin hyvä verrattuna moniin 9-10 tunnin vaihtoehtoihin, että otin riskin. ParisRio.fi-lentovertailusivustolla on yhtenä asetettavana hakukriteerinä nimenomaan matka-aika. Se toimi hyvin näitä lentoja etsiessäni, ja sitä kautta löytämäni Bravoflyin hinta oli ainakin Lufthansan omia sivuja halvempi. Ei minulla mitään aikarajoja ole, kuinka kauan matka saa kestää, mutta Euroopan sisäisestä yhdeksän tuntia on kohtuuton. Näillä lennoilla olin perillä jo puolen päivän jälkeen. Ajasta perillä olin valmis maksamaan jonkin verran ekstraa verrattuna halvimpiin.

Lentokentällä on hyvät opasteet “to trains” metrolla kaupunkiin aikovalle. Automaatista sai kahdeksan euron lipunkin helpolla. (Kahdelle olisi ollut 14 euroa, ja lisäksi jotain muita lippuvaihtoehtoja.) Kuitenkin reittikarttoja on vain paikallisjunille, ja koska omaa metroasemaani ei luonnollisesti moisella kartalla ollut, jouduin silti turvautumaan lippukassan apuun. Alakerrasta kaikki metrot ajavat suoraan asemalleni. Loistavaa. Raiteista ei voinut erehtyä: toisessa lukee juna, toisessa metro. Metrossa on kuulutukset tulevista asemista. Matka Monastirakin asemalle vei noin 40 minuuttia.

Päivän taktiikka oli eksyä. En valvotun yön jälkeen jaksanut ajatella varsinaisia suunnitelmia. Ehkä Ateenaan pitäisi sellaisia olla, että näkisi paljon, mutta toisaalta ei neljässä päivässä kaikkea ehdi kuitenkaan. Sunnuntaipäivänä tuntuu, että koko Ateena on ulkona nauttimassa auringosta. Terassit ovat täynnä, puistoissa on piknikporukoita, lapset ja koirat kulkevat mukana. Kaikenlaista myyjää ja kaupustelijaa kulkee joukkojen mukana, katusoittajat aloittelevat omaa sesonkiaan. Koiria Ateenassa on paljon, sekä kytkettyjä kotikoiria että kulkukoiria. Yritin selvittää, mikä kulkukoirien tarina täällä on, mutten löytänyt tietoa. Niillä nimittäin on pannat kaulassa, ja kapisista rakeista ei voi puhua. Kaikki näkemäni olivat suuria ja hyväkuntoisia. Näiden kohdalla ei tule haluan pelastaa kotiini nuo kaikki -oloa.

Hotellini A for Athens (keskitasoa, tilava huone, ruma näkymä, kun en halunnut näköalasta maksaa ekstraa, erittäin meluisa ainakin 2. kerroksessa) on ihan Monastirakin metroaseman kupeessa. Tämänpäiväisen kokemuksella sijainti on erittäin hyvä ainakin minun tarpeisiini. Metroaseman aukiolla tehdään torikauppaa, ja parinsadan metrin päässä olivat vielä käynnissä jokasunnuntaiset “antiikkimarkkinat”. Lukemani perusteella aamupäivisin voi tehdä jopa löytöjä, mutta kirpparitouhulta näytti ainakin alkuiltapäivästä. Kesältä tuoksuvat lähes kananmunan kokoiset mansikat (1-2 euroa/kilo) Monastirakin aukiolla olivat kirpparikamaa kiinnostavampia. 

Hyvissä ajoin halusin hoitaa myös lounaan, etten nälkäisenä joudu etsimään itseäni, kun ajaudun kuitenkin taas ulos kartalta. Ravintoloita näyttää olevan kaikkialla, eivätkä ruoka-ajatkaan ilmeisesti italialaisen tiukat. Tsatsikia, lihapullia, grillifetaa. Parikymppiä meni erinomaiseen lounaaseen, mutta Veranda-ravintola oli ihan Roomalaisen forumin kupeessa. Ehkä kaupungista löytyy halvempiakin kulmia vielä.

Forumin portit olivat kiinni, kun olin saanut syötyä. Kylliksi kuitenkin näin kiertämällä alueen ulkopuolelta. Jos huomenna kipuan Akropoliille, uskon saavani sen verran raunioita, että niissäkin on yhdeksi lomaksi. Itseni tuntien koluan niitä kyllä enemmänkin. Ehkäpä on ihan hyväkin, etten aloittanut kulttuurikierrosta vielä tänään, tai yritinhän minä, kun huomasin olevani Hefaistoksen temppelin kulmilla. Se on osa 2500 vuoden takaista markkinapaikkaa, Agoraa. Top 10 Ateena -oppaan mukaan alueen olisi pitänyt olla vielä kuudelta auki, kun sinne aloin pyrkiä, mutta suljettu oli. Tässähän alkaakin tulla paineita, että ehdin kaiken, jos pitää kaikkialle ehtiä ennen kolmea. (Ilmeisesti huhtikuun alusta alkaen pidemmät aukiolot. Helpottaa urakkaani.)

Toisaalta raunioilta ja historialta ei Ateenassa voi välttyäkään, jollei tietoisesti niitä välttele. Puistosta, johon hetkeksi eksyin, osui silmiin esim. Sokrateen vankila. Puiston parasta antia oli toisaalta hiljaisuus varsin hälyisen kaupungin vastapainoksi, toisaalta hienot näkymät Akropoliille Filopapposkukkulalta. 

Muutaman asteen lämpimämpi jos olisi, lomasääni olisi täydellinen. Auringossa voi riisua takin, varjossa se on taas pakko laittaa päälle. Kotoa jääneet sukkahousut eivät ole liikaa, koska tuuli on puuskissa viileä. Paikallisilla näkee vaatetusta sortseista ja t-paidasta toppatakkiin ja kaikkea siltä väliltä, mutta niinhän on Suomen keväässäkin.