“Ovatko Gaudit yhtä pöhköjä kuin viimeksi?”
Sain viestin kotoa. En ollut ajatellut mennä katsomaan Gaudeja, mutta en toisaalta ollut ajatellut mitään muutakaan valmiiksi. Otin siis päämääräkseni keskustan talot, Sagrada Familian ja Güellin puiston, jonka sivuutimme viimeksi vahingossa kokonaan.
Kyllä. Yhtä pöhköjä.
Casa Batilló ja Casa Mila olisivat houkutelleet minua tällä kertaa sisällekin, mutta yli 20 euron pääsymaksut olivat minusta liikaa. Uskon olleeni Barcelonassa viimeistä kertaa, joten nyt ne jäävät sitten näkemättä. Mutta 20 euroa talosta? Tuplamäärä kahdesta. Olen pihi. Toisaalta haaveilin kulmilla olevista liikkeistä ja niiden tarjonnasta ja totesin siihenkin, että minulla oli hyvät shoppailutsäänssit silloin, kun matkustin noin 50 päivää vuodessa. Kun määrä tuplaantui, oli tingittävä vaikkapa uusista vaatteista. Valintoja.
Kun olin ajatellut, että aika vähän Barcelonassa on turisteja, löysin heidät kaikki Gaudien kulmilta. Mutta aika vähän kuitenkin. Helmikuu on siis hyvä aika matkustaa Barcelonaan. Sää on mukavan lämmin (15+), hotellien hinnat edulliset ja turisteja ei tungokseksi asti.
Kävin katsomassa myös, miten Sagrada Familian rakennustyöt edistyvät. Väittäisin rakennustelineitä olleen vähemmän kuin vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta voin muistaa väärinkin. Kirkko on kuitenkin aidattu, eikä sen lähellekään pääse maksamatta pääsymaksua. 16 euroa kirkossa vierailemisesta? Ymmärrän, että rakennushommiin tarvitaan rahaa, mutta eikö katolinen kirkko ole aika rikas… Pihi minä taas.
Jossain sentään kaivoin lompakon esiin ja maksoin pyydetyt kahdeksan euroa. Gaudin puisto, Park Güell, sai riittävän uteliaaksi. Olin nähnyt paikasta niin erikoisia valokuvia.
Lähestyin puistoa ilmeisesti aivan väärästä suunnasta, koska oikeasti näin vain puiston. Ihan tavallisen. Puita, hiekkaisia polkuja, penkkejä ja älyttömästi kaiken rojun myyjiä. Oikeille jäljille johdatti meteli. Kuvittelin sen tulevan puistoon väkisin raahatusta koululaisryhmästä, mutta äänen lähde olikin aivan aidatun puistoalueen vieressä olevan koulun pihan siestan viettäjät.
Olihan siellä. Miten niitä nyt kuvaisi. Piparkakkutaloja, mosaiikkikaloja, pyväitä, lisää mosaiikkia ja pylväitä. Mutta vielä enemmän selfien ottajia. Miksi kukaan ikinä kehitti kännykkäkameran, jonka kuvaussuunnan voi muuttaa? En vain jaksaisi enää yhtään wanna be seksikkäänä suutaan mutristavaa pimua. Kuka on kiinnostunut näkemään kaiken sen selfieiden määrän?
Istuskelin penkillä, tein töitä auringossa, söin lounaan (yllättävän edullista ollakseen tällaisen turistinähtävyyden kahvila). Leppoisaan oleskeluun puisto sopi ainakin näin helmikuussa. En tiedä, kuinka leppoisaa on kesäkuukausina, kun Barcelona täyttyy turisteista.
Jos minulta kysytään, koko Gaudi leimaa Barcelonaa turhankin paljon. Erikoisia rakennuksiaan on todellisuudessa vain muutama. Muu arkkitehtuuri kaupungissa on aivan toisenlaista, sellaista tavallisempaa. Sagrada Familia on kirkko. Onhan noita kirkkoja. Suurihan se on ja paikoin erikoisen näköinen, mutta verrattuna vaikka Pyhän Vasilin kirkkoon karkkikupoleineen Punaisella torilla sanoisin Sagrada Familian häviävän erikoisuudessa. Puisto taas on vähän kuin ulkoilmataidenäyttely.
Minusta Gaudit ovat oikeutetusti Unescon maailmanperintölistalla, ne on ihan kiinnostavaa nähdä, mutta sittenkään ne eivät minusta ole mitenkään leimallisia kaupungille.
13 comments
Minusta Gaudi on ollut aikansa luova nero ja hänen arkkitehtuurinsa kaiken suitsuttamisen arvoista. Tosin tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, kauneus on aina katsojan silmissä 🙂 Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että nuo sisäänpääsymaksut ovat rasvaiset. Taitavat itse asiassa olla tuplaantuneet muutamassa vuodessa. Siltikin Casa Batillo on sisätiloiltaan yksi kaunein koskaan näkemistäni taloista. Siellä on sellaista Gaudille tyypillistä muotokieltä, joka kauneudellaan saa herkistymään.
Minulle rakennukset ovat erikoisia. Ehdottomasti kauniita kyllä (paitsi kirkko). Ehkä olisi pitänyt käydä sisällä jossakin niistä. Ehkä se olisi avannut muotokieltä enemmän. Facebookissa kommentoitiin, että kirkko on uskomattoman kaunis sisältä. Ehkä tein virheen, kun olin niin pihi, mutta hinnat ovat minusta ihan härskit.
Mäkään en oo koskaan raaskinu maksaa noita hulluja sisäänpääsymaksuja vaikka kiinnostaisi kyllä ne nähdä sisältäkin! Güellin puistoa rakastan – harmi, että sekin on nykyään maksullinen. Mulle Gaudi on kuitenkin jotenkin olennainen osa Barcelonaa – vaikka rakennuksia ei olekaan niin monia niin ne mukaavasti elävöittävät sitä “tavallisempaa” Barcelonaa. 🙂
Gaudista puhutaan niin paljon. Ehkä siksi mielletään olennaiseksi osaksi muutaman rakennuksen vuoksi? Olisin toivonut, että näin off seasonina hinnat olisivat olleet matalammat, mutta niin hyvin ei käynyt.
Tuo on kyllä ihan totta mitä sanoit, että Gaudi leimaa Barcelonaa ehkä hitusen liikaa. Tai liikaa ja liikaa, mutta ihmeellisen paljon siihen nähden, että kaikista kaupungin rakennuksista Gaudin töitä on 7 (voi olla enempikin, mutta nuo 7 ihmeellistä ovat ne tunnetuimmat turistirysät)
Itseäni jäi vähän harmittamaan etten tuolla puiston maksullisella puolella käynyt ollenkaan. Ehkä joku toinen kerta sitten.
Juuri tuota tarkotin. Hyvin kiteytit. Että ovat kiinnostavia kyllä, mutta tuhansien rakennusten joukosta nuo muutama olisivat jotenkin erityisen Barcelonaa. En minä niiden erityisyyttä sinänsä kiellä, hienojahan ne ovat, mutta kaupunki on kiva tai on olematta Gaudeista riippumatta?
Kiva katsella kuviasi ja muistella omaa kauan sitten tehtyä matkaa Barcelonaan! Voi olla, että se jäi minullekin viimeiseksi, vaikka tuo Parc Guell jäi näkemättä. Kaupunki ei kuitenkaan herättänyt mitään suuria intohimoja, vaikka kivoja nuo jännät talot olivat ja Sagrada Familia teki lähtemättömän vaikutuksen. Millonkohan jälkimmäinen valmistuu? 😀 Hauskaa viikon jatkoa!
Tosiaan, valmistuukohan se ikinä? 🙂 Nyt ehkä viimeistään opin, että jos kaupunki ei ekalla kerralla tunnu kivalta, se tuskin toisella sellaiseksi muuttuu. 🙂
Hauska katsella näitä kuvia kun itse olin samoissa maisemissa juuri viime marraskuussa 🙂 Sagrada Familia oli kyllä minusta pääsymaksun arvoinen sillä se on myös sisältä upean erikoinen. Opastetulla kierroksella tuli vielä opittua kaikenlaisista yksityiskohdista jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta. Yrittävät kuulemma saada sen valmiiksi vuoteen 2026 mennessä jolloin juhlitaan muistaakseni jotakin satavuotispäivää, olisiko ollut Gaudin kuolemasta tuo aika. Ihanan aurinkoisia kuvia, kunpa saataisiin tänne Suomeenkin vähän aurinkoisempia kelejä pian!
Joo, olen kuullut muiltakin, että sinne olisi kannattanut mennä ja maksaa kova sisäänpääsymaksu. Minusta ei ulospäin näytä siltä, että olisi sisältä hieno. Ulkokuori siis hämää. Kymmenen vuotta olisi siis vielä aikaa nikkaroida. 🙂
Mielestäni Sagrada Familia on ainoa kirkko, jonne pääsymaksu kannattaa maksaa. Teit oikean ratkaisun, kun säästit muissa Gaudin taloissa. Olemme käyneet Casa Milassa taiteidenyönä ilmaiseksi ja Battlóssa kaksi yhden hinnalla -tarjouksella. Puistossa sentään kävimme ilmaiseksi naapurustossa asuessa. Kortit löytyy vielä laatikon pohjalta, vaikka emme puiston naapurissa tai edes samassa maassa enää asukaan. Selfie-tikkujen määrä on tosiaankin kuvistasi päätellen kasvanut, ei niitä ennen näkynyt noin paljoa, vaikka puistossa kyllä populaa riittää ympäri vuoden.
Hienoja kuvia sait joka tapauksessa, Barcelonaan on ikävä.
Berliinissä maksoin Domeen muistaakseni kuusi euroa ja silloin kauhistelin hintaa. Usein olen maksanut euroa tai paria, mutta 16 tuntui ihan hurjalta. Olen saanut muiltakin palautetta, että väärin säästetty. 🙂 Olisi siis pitönyt mennä sisälle.
[…] Arkkitehtuurin otoudet ja Gaudín Barcelona by Travellover […]