Kun suunnittelimme häämatkakohdetta, muistin vuoden 2005 Helsingin yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä Hesarissa olleen koko sivun haastattelun Kim Collinsista, pikajuoksijasta St. Kitts ja Nevisiltä. Haastattelussa Collins kertoi, että hänen kotisaarellaan taloja ei saa rakentaa korkeammiksi kuin palmut. Silloin jäi itämään haave, että tuollaiselle saarelle minä haluan. Tämän melko romanttiseltakin kuulostavan yksityiskohdan vuoksi päädyimme tähän saarivaltioon, johon kuuluu kaksi saarta, kuten maan nimikin jo kertoo: St. Kitts ja Nevis [niivis]. Ensimmäinen on toista vähän suurempi, mutta molemmat ovat pikkiriikkisiä. Asukkaita saarilla on yhteensä noin 40 000.
St. Kitts and Nevis on varsin tyypillinen Karibian saarivaltio ainakin sillä perusteella, mitä itse olen sielläpäin ollut. Olen ymmärtänyt, että joillakin saarilla turismiin on satsattu todella paljon ja rannat ovat yhtä loistohotellien rivistöä, mutta sitten on vielä näitä sillä tavalla alkuperäisempiä, että turistit saavat toki tulla, mutta saavat myös sopeutua paikalliseen, vähän vaatimattomampaan elämänmenoon. St. Kitts and Nevis kuuluu jälkimmäiseen joukkoon.
Pääkaupungissa Basseterressa on yksi museo ja jopa Länsi-Intian yliopisto. Keskusaukiolla on muutama ravintola. Muutamalla lähikadulla on vähän kauppoja, mutta mikään shoppailuparatiisi tämä saarivaltio ei ole. Aivan keskustassa on myös satama, johon nykyään pysähtyy suuria risteilylaivoja. Kuusi vuotta sitten risteilysatama oli rakenteilla. Nousemassa oli samanlainen ostari, kuin tahtoo kaikissa Karibian risteilijöiden satamissa olla: kelloja, timantteja, halpoja hellevermeitä, piraattilaukkuja. Inhoan niitä.
Hotellimme oli St. Kittsillä, Frigate Bayn rannalla, kymmenen dollarin taksimatkan päässä Basseterren keskustasta. Ei muuten koostu monesta kadusta tämä pääkaupunki. St. Kittsiä kiersimme yhden päivän myös vuokra-autolla. Olin jo sanomassa, ettei tältä saarelta tarvitse Unescoja tai muita merkittäviä nähtävyyksiä etsiä, mutta tarkistin kuitenkin. Miten väärässä olinkaan (taas)! Brimstone Hill Fortress National Park on Unescon maailmanperintölistalla.
Koska Nevis on lähellä ja lauttoja kulkee, päätimme tutustua myös sen suurimpaan kaupunkiin Charlestowniin.
Charlestown osoittautui nopeasti vilkaisten ihan tavattoman pieneksi. Sen katuja tallaamalla päiväretki kutistuisi verrattain lyhyeksi. Otimme taksin ja lähdimme kiertämään saarta. Sen ympäri kiertää yksi päätie, mutta koska koko saari ei ole kymmentä kilometriä halkaisijaltaan, oli reitti aika nopeasti kierretty. Varsinaisia nähtävyyksiä ei ilmeisesti ole, mutta kuski vei meidät kirkolle.
Jäimme kyydistä jossain kaupungin laitamilla. Kuinka söpöä saarella onkaan ja myös verrattain vaatimatonta. BKT näyttäisi olevan kolmanneksen suomalaisesta. Charlestownin kuitenkin sanotaan olevan yksi Karibian alueen parhaiten säilyneitä kaupunkeja ja siellä olevan useita rakennuksia 1700-luvulta. Emmepä vain tuolloin sitä tienneet, joten näkemättä – tai ainakin noteeraamatta – jäivät.
Saint Kitts and Nevisissä on jotain hyvin viehättävää. Koska Karibian saaria on vielä lukuisia näkemättä, en usko ihan heti palaavani, mutta jos Basseterre sattuu joskus risteilysatamaksi mielenkiintoiselle reitille, voisi olla ihan mukavaakin hetkeksi rantautua saarelle. Mietin vain, mitä tapahtuu, kun laivallinen turisteja pöllähtää pikkuruiseen kaupunkiin, jossa asuu vain noin 15 000 ihmistä.
Ai niin, olivatko talot koreampia kuin palmut? Vain yksi. Hotellimme päärakennus. Syy palmu-talo-sääntöön on niinkin arkipäiväinen kuin hirmumyrskyt.