Aleppo oli syynä oikeastaan koko Syyrian matkalle. Mies puhui Syyriasta pitkään ja sai minut vihdoin katsomaan Googlen kuvahausta kuvia maasta. Aloitin Alepposta ja olin myyty. Uusimmat kuvat kaupungista ovat olleet hirveitä: kuvia taisteluista, haavoittuneista, tuhotuista paikoista. Unescon maailmanperintölistalla olevasta soukistakin (basaarista) on käsitykseni mukaan tuhoutunut suuri osa.
Jollain tavalla kaupunki oli suurien odotusteni jälkeen vähän pettymys, mutta uskoisin, että terveenä ja vähän pidemmässä ajassa olisin toista mieltä. Kun kolmesta päivästä nukkuu kaksi (armoton mahatauti), jää kaikki ihan liian pintapuoliseksi. Oli kuitenkin lähdettävä pois, koska seuraava hotelli oli jo varattu ja maksettu. Luultavasti myös samankaltaisuus Damaskokseen verrattuna söi mielenkiintoa: molemmissa aika samanlaiset suuri moskeija, linnoitus ja souk.
Muurien sisäpuolella vanha kaupunki on vilkkaita, sokkeloisia basaarikujia ja toisaalta rauhallisia kotikatuja, jollaisella mekin asuimme pienessä ihastuttavan autenttisessa hotellissa. Aamu oli parasta aikaa liikkua, kun vielä oli rauhallista, siis lähinnä autiota, eikä niin kuuma kuin päivällä.
