Ajetaan me tandemilla Gili Trawanganilla

Ajetaan me tandemilla Gili Trawanganilla

Jos haluat koetella parisuhdettasi, vuokraa tandem. Näin ajattelin, mutta erehdyin. Ei koettelemusta. Jouduinhan minä takapenkiltä joitain ohjeita jakamaan, mutta kuulemma vähemmän kuin autoillessa. Matkakaveri on siis parempi ajamaan tandemilla kuin autolla. Eikö tästä tietenkin näin voi päätellä? Pyörä oli puhkiruosteessa, ketjut, jos mahdollista, enemmän ruskeat kuin runko, jarruista toimi jotenkuten vain toinen, vaihteita ei uskaltanut vaihtaa ja satula epämukavin ikinä istumani, mutta sillä rakkineella me kiersimme saaren – joka on aivan tavattoman pieni.

Parasta pyöräilyssä olivat tietenkin tauot. Ensimmäisellä limua, mutta toisella tarvittiin jo hilejuomaa rentouttamaan menoa. Aivan ihania rantapaikkoja on pääkadun hälinän ulkopuolella. Alkoi viimeistään löytyä Trawangan, josta todella pidin. Kun valitsin hotellia tänne, näytti, että monet minusta kivoimmat paikat olivat satamasta katsottuna vähän kaukana ja kaikissa arvioissa puhuttiin siitä, että lähellä ei ole ravintoloita eikä muita palveluita. Totta. Toisaalta jos vuokraa fillarin Gilin loman ajaksi, kaikkialle on tosi lyhyt matka. Poissa pääkadun hälinästä on myös pieniä autioita rantoja, joilla ei ole ketään. Saarta ollaan kyllä kovaa vauhtia rakentamassa täyteen. Hotellityömaita nähtiin useita, mutta vielä oman rannan rauhasta pääsisi nauttimaan.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

“Long vehicle parking over there.”

Untitled

Saaren ympäri menee tie koko matkan hyvin lähellä rantaa. Paikoin hiekkaranta on levittäynyt sen verran sisämaahan, että pyörää oli pakko taluttaa. Vuokralla näkyy olevan myös leveäpyöräisiä off road -vehkeitä, mutta meidän tandem ei ollut ihan sitä lajia.

Viimeinen pysähdys oli kylillä. Pääsin vihdoin suppailemaan. Mutta koska olen nolojen tilanteiden nainen, kaikki ei mennyt ihan täydellisesti. Tingin laudan tunniksi noin vitosella ja lähdin muutaman kerran aiemmalla kokemuksella reteästi liikkeelle. Se meni loistavasti. Missään en ole nähnyt niin kirkasta vettä! Enkä missään ole tällaisena vesipelkoisena nähnyt kelta-mustaraitaisia akvaariokaloja luonnossa. Olin aivan fiiliksissä.

Matka alkoi taittua. Oli melkoinen tasapainoileminen, koska rannasta tuli ja meni veneitä. Sitten tuli se aalto, jota en enää selvittänyt, ja molskahdin alas. Sitten laudalle kavuttuani ja siinä makaillessani huomasin olevani lauttarannassa, laivan Balille olevan lähdössä ja tyypin huitovan, että voisin ystävällisesti siirtää itseni reitiltä pois. Taisinpa päästä muutamaan kotialbumiinkin siinä laudalla kelluessani. Olin päätynyt oikeasti aika kauas, ja takaisin ei noin vain mentykään. Tuuli ja meren virtaus olivat yltyneet. Vaikka kuinka meloin, nyt jo pystyasennossa, pysyin hädin tuskin paikallani, en edennyt tuumaakaan. Pelastaja näkyi rannalla: mies huitoi, että ehkä olisi paras kantaa lauta takaisin.

Häpeäni surullisesti päättyneestä suppailustani lienee kuitenkin turhaa: sukelluskoulun porukka yritti kanootilla tavoittaa omaa alustaan. Ensimmäinen yritys meni täysin pieleen virtauksen takia. Ja ne pojat vissiin ovat meloneet ennenkin. Joutuivat rantautumaan ja ottamaaan uusiksi.

Mutta siitä ajelusta. Ottaisinko tandemin toiste? Kyllä vain, mutta testaisin satulan. Nyt oli niin kamala, että vajaan kilsan jälkeen ahterini oli aivan muusia. Entä antaako ego vielä periksi suppailla? Ehdottomasti. Mutta pitää olla vähän tarkempi virtauksista.

Illalla menimme takaisin samoille kulmille, joille päivällä fillaroimme, mutta nyt kävellen. Aivan ihania ravintoloita riippumattoineen, säkkituoleineen, kaikkine lojumisominaisuuksineen. Ja auringonlasku! Kuinka nopeasti punainen pallo vajosikaan mereen.

Untitled

Untitled

Untitled

Laskuveden aikaan rannat eivät ole erityisen kauniita, mutta auringonlaskun upeuteen se ei vaikuta.

Aamulla vielä ennen paluuta Balille suppailin aivan toisenlaisella menestyksellä, eli ilman sukellusta ja kohellusta, ihan itse rantaan takaisinkin meloen. Oli vielä aikaa uiskennella vedessä, joka on niin lämmintä, ettei oikeastaan edes virkistä, mutta joka on niin turkoosia, että sitä on pakko tuijotella ja siitä ottaa muistikortin täydeltä kuvia.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Tällaisten päivien jälkeen olen yhä valmiimpi sanomaan, että vaikka Gili Trawanganilla on paljon nuoria ja vaikka olen sinne vähän vanha, minä sittenkin todella pidin siitä. Vähän jopa harmitti joutua lähtemään pois, varsinkin koska tiedän, että ihan heti en  kulmille palaa takaisin. Kauas on pitkä matka, ja Suomesta käsin Gili Trawangan todella on kaukana. Ehkä seuraavalla kerralla Gili Meno tai Gili Air? Niistä on muuten paljon juttuja Matkakuume.net-blogissa.

Untitled

 

Next Post:
Previous Post:
There are 52 comments for this article
    • Avatar
      Annika Author at 12:12

      Kyllä kelpasi! Nyt ihan toisenlaisissa matkafiiliksissä Bruneissa.

  1. Avatar
    Amanda at 18:14

    Hahaa, mainio nolojen tilanteiden nainen! Hyvä lukea, että noita sattuu muillekin. Ja ah, mitä maisemia…

    • Avatar
      Annika Author at 12:14

      Näitä sattuu… Milloin haarakiila esillä unkarilaisessa kylpylässä, milloin kaadun paikallani seistessä chiangmailaisessa temppelissä, milloin makailen suppilaudalla lauttareitillä. Kunhan ei mitään vakavaa satu, ei haittaa!

  2. Avatar
    Jenni at 09:52

    Kiva, että tykkäsit kuitenkin paikasta. Mulla olisi suunta sinne huomenna, tänään Ubudissa. Hetken jo pohdin onko se minun paikka, mutta tämä postaus toi lisäuskoa reissuun 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 12:15

      Loistavaa, että ehdit lukea tämänkin. Minä ihan vilpittömän oikeasti pidin saaresta ensi järkytyksen jälkeen. Rannat ja ravintolat olivat niin ihania, että minun tekee jo mieli takaisin.

    • Avatar
      Jenni at 13:00

      Mukava kuulla. 🙂 Osaan silti varautua nyt ensijärkytykseen. Toivottavasti Bruneikin näyttää kivalta!

    • Avatar
      Annika Author at 14:33

      Jospa sinulle ei tulisi edes järkytystä. Jospa satamasta alkaen tiedät, että tämä on sinun paikkasi. Ja vaikkei täysin olisikaan, nauti! Ei noilla rannoilla oikein muuta voi. 🙂 Jotenkin viimeistään tuolla opin, että melkeinpä paikasta kuin paikasta voi nauttia omalla tavallaan. Se on vapauttavaa!

    • Avatar
      Jenni at 12:41

      Alkujärkytys ei ollut niin paha, onneksi, mutta porukkaa on liikaa minun makuun. Venekyyti sai jo miettimään, kun kastuin läpimäräksi… Tykkään kyllä silti paikasta jo nyt ja kiitos, nautin kyllä. 🙂

      Voisin suositella Caye Caulkerin saarta Belizessä. Siellä ei ole hienoja rantoja, mutta muistuttaa paljon tätä paikkaa ja on mahtava sukelluskohde + ei ihan näin turistinen.

    • Avatar
      Annika Author at 16:12

      Gilit tosiaan turistiset. Minusta tuntui, että ihmismäärä hävisi johonkin sen jälkeen, kun se lautasta purkautui. Lähde satamasta katsottuna vasemmalle. Suunnilleen ehkä kilsan päässä olivat minun suosikkipaikkani, juuri ne, mistä tuossa jutussakin kuvia. Siellä sai päivällä olla melkeinpä ainoana.

  3. Avatar
    Mirka/ Reason for a Season at 11:21

    Haha hyvä suppaustarina. Loppu hyvin kaikki hyvin. Hienoja maisemia siellä on. Mielelläni lähtisin fillaroimaan tuollaista saarta ympäri =).

    • Avatar
      Annika Author at 12:17

      Tiedätkö minuakin alkoi naurattaa jo siinä kelluskellessani, vaikka tilanne ihan vakava olikin. Mitäpä voi lautta tehdä, jos edessä kelluu uppotukki – siis suomalainen keski-ikäinen suppailija. 😀

  4. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 16:08

    Noi virtaukset tuolla tosissaan yllätti kerran jos toisenkin, kaikilla saarilla! Tuollahan taisi pari vuotta sitten käydä ikävästi eräälleekin uhkarohkealle suomalaisnuorelle, joka yritti lähteä ylittämään kaverinsa kanssa sitä pikkupätkää vierussaarelle. Toinen ei tullut reissultaan takaisin. Siihen on ihan syynsä ettei paikallisetkaan noita matkoja ui. :/

    Ihania rantoja löytynyt Trawaltakin teille! Oli sen verta lyhyempi pyrähdys Trawanganille ettei noita koskemattomia rantoja ehditty etsimään. Rakennusbuumi oli nähtävillä myös Airilla, joten kauaa nämä saaret eivät tällaisina taida pysyä.

    Kiitos linkkauksesta, ja tsemppiä seuraavaan SUPpailuun! 😀

    • Avatar
      Annika Author at 05:04

      Nyt muistankin jonkun suomalaisen uhkarohkean hukkuneen, kun ei uskonut puheita virtauksista. Ai se oli Gileillä. No ei ihme. Välithän ovat lyhyet, eivät mikään juttu hyvälle uimarille – siis jos ei olisi noita virtauksia.

  5. Avatar
    Sari | Pakkasesta Paratiisiin at 19:03

    Voihan suppailut sentään 🙂 Voisin hyvin kuvitella tuon käyvän itsellenikin!! Mä vielä helposti tuun huonovointiseksi, jos kellun pienissäkään aalloissa. Sehän siitä vielä puuttuis, kun oksentais alta pois meloessa, haha. Meillä on muuten tuollaiset samanlaiset Haltin reissureput, mulla pinkki ja miehellä vihreä. Ihanan kevyitä ja menevät pieneen tilaan, eikä haittaa jos vähän kastuu tai rapaantuu.

    • Avatar
      Annika Author at 05:07

      Ai teilläkin unisex-reput? Kamalan kätevät ja menevät pieneen tilaan. Mutta juu, minä suppailemassa lauttareitillä… Nyt jo näen samassa kuvassa oksentelun. Ei kiva. Huonovointiseksi tulen minäkin, oksentelen vaikkapa Linda Linella Tallinnaan, mutta tuollaisen suppailusään onneksi kestän.

    • Avatar
      Annika Author at 13:35

      Kiitos sinulle!

  6. Avatar
    Kiia at 14:47

    Nyt ollaan just kiertämässä Indoja, Floresilla tarkemmin sanottuna, mutta ensi kuussa suunnataan varmaan Balille ja Gileille. Kiva kuulla että Trawangan on näkemisen arvoinen paikka.

    • Avatar
      Annika Author at 11:18

      Alkujärkytykseni jälkeen Trawangan tosiaan oli positiivinen kokemus.

  7. Avatar
    Virpi /Täynnä tie on tarinoita at 15:18

    Pisti vähän hymyilyttämään tuo kuvauksesi teidän menopelistä kuin myös suppailuretkesi. 🙂 Mutta olen varma, että jos minä kokeilisin suppailua, seuraukset olisivat kaoottiset. 😀
    Kuvat ovat upeita, enpä ihmettele jos niitä on kertynyt muistikortin täydeltä!

    • Avatar
      Annika Author at 11:20

      Ensimmäinen kierros Gilillä tosiaan päättyi vähän onnettomasti, mutta toisella laudanvuokraaja äityi oikein kehumaan taitojani (kohtelias mies, siis). Suppailu on oikeasti kokeilemisen arvoista. Ei lainkaan niin hankalaa, kuin miltä saattaa näyttää.

  8. Avatar
    Lotta Watia | Unagidon at 17:00

    Enpä ole koskaan tandemia kokeillut. Ajatuksena tuntuu jotenkin hirveen vaikealta, mutta hyvä kuulla, että ei sitä ole. Suorilla teillä varmaan toimii vähän paremmin kuin jossain kaupunkiviidakossa. 😉

    Upeita paratiisimaisemia. Nuo auringonlaskukuvassa horisontissa siintävät vuoret! Huhhuh!

    • Avatar
      Annika Author at 11:21

      Juu en lähtisi japanilaiseen kaupunkiin (enkä kyllä minkään muunkaan maalaiseen) tandemilla. 🙂 kaikkea voi kerran kokeilla. Menköön tämä siihen luokkaan kokemuksia. 🙂

  9. Avatar
    Venla at 21:26

    Ääks, musta ei ois kyl tandemilla ajelemaan! En kestäis liikoja ohjeistuksia ja voi olla et pelottais liikaa. 😀 Toi vesi houkuttelee niin kovasti, kaipaisin just lämpöstä uintivettä nyt..!

    • Avatar
      Annika Author at 11:22

      Vedet olivat Gilillä aivan uskomattomat. Nyt tuulisella Balilla ei teekuohuvaan mereen yhtään mieli. Omia neuvojani taisin vähän kärjistää. Aika vähillä ohjeilla mies selvisi. 🙂

  10. Avatar
    Anna / Tämä matka-blogi at 07:46

    Ajoin viime kesänä mökillä vanhalla pyörällä, jossa oli kiven kova satula, yhden päivän. En istunut seuraavana päivänä. Todellakin hyvä satula on ihan jees…

    SUPpailua ei ole tullut testailtua. Tuskin testaankaan.

    • Avatar
      Annika Author at 11:25

      Mä en meinannut päästä rakkineen päältä pois, kun ahteria särki niin julmetusti. 🙂 Olen omaankin makuuni liian vähän urheilullinen, mutta jos Suomessa voisi suppailla enemmän kuin ehkä viikon vuodesta (siis säiden puolesta), ostaisin ehdottomasti laudan ja alkaisin harrastaa. Mikään muu liikuntalaji ei minua tällä hetkellä varsinaisesti kiinnosta.

  11. Avatar
    Hanna / Ranskatar reissaa at 09:17

    Hahaa, ihan mahtava suppailutarina 😀 Voin niin kuvitella, että itselle olisi käynyt juurikin noin, täytyy siis ensiksi kokeilla sitä suppailua jossain merta rauhallisemmilla vesillä 😀 Tandem-pyöräilyä en ole muuten sitäkään koskaan kokeillut, sekin varmaan päättyisi omalta osaltani johonkin koomiseen lopputulokseen 😀

    • Avatar
      Annika Author at 11:27

      Otan itseni usein vähän liiankin vakavasti. Siksi on parasta kertoa kaikki mokat, jotta oppisin nauramaan itselleni. Eipä tällekään episodille muuta voi. 😀

  12. Avatar
    Sanna I Siveltimellä at 12:08

    Ihania maisemia, ihania rantoja! Ollapa tuolla nyt 🙂 Olen myös itse kuullut että virtaukset on kovia tuolla. Muutama vuosi sitten sukeltajille oli käynyt tosi huonosti tuolla. Mukavia suppailuja! Se on kyllä niin kivaa puuhaa!

    • Avatar
      Annika Author at 16:36

      Virtaus oli tosiaan melkoinen. Mutta kun niin joutuisasti kulki matka, en tajunnutkaan olevani virran vietävissä, ennen kuin yritin takaisin. 🙂

  13. Avatar
    Heidi at 13:35

    Ihania paratiisikuvia! :)Tuo pyöräily paratiisisaaren ympäri olisi niin minun juttu (mutta ehkä ei tandemilla kuitenkaan…). Onneksi ei mitään vakavampaa käynyt suppailessa! Minä olen tänä kesänä päättänyt kokeilla suppausta, kunhan noi vedet edes hieman lämpenisivät. Minulla on kyllä tosi surkea tasapaino, joten saa nähdä, miten käy…

    • Avatar
      Annika Author at 16:38

      Minä saatan kompuroida tasaisella kadulla kävellessäni, että siihen nähden uskon sinulla olevan hyvät mahdollisuudet tasapainoilla laudalla. Ja toisaalta jos vesi on lämmintä, ei putoamisellakaan ole mitään väliä. 🙂

  14. Avatar
    Pirkko / Meriharakka at 20:14

    Eikös tuollainen SUP-lauta ole alus, jonka kuljettamiseen tarvitaan veneliikenteen sääntöjen osaamista ja muita veneliikenteen perusjuttuja 🙂
    Virtaukset ovat kyllä hankalia, purkkarilla tulimme joskus vastatuuleen Brittiläisten ja Amerikan Neitsytsaarten välistä salmea, jossa kryssiminen on tehtävä melko kapealla kaistaleella salmen reunalla, sillä muuten sen mitä pääset eteenpäin virtaus vie takaisin ja siinähän pysyt, paikallasi!
    Myös nuo väistämissäännöt ovat joskus purkkareillakin hakusessa, kun vaikka Saaristomerellä joku pienellä veneellä vetää kryssin pitkäksi Ruotsinlaivan eteen, ehkä oikeasti ajatellen, että moottorialus väistää purjealusta ja ajattelematta, että noilla nykyisillä jättiläisillä ei ole montaa metriä väylän sivuun mahdollisuus mennä.
    No tämä meni ehkä vähän kauas pyöräilystä, mutta minkäs teet, kun tekstisi johdatteli ajatukset tuohon suuntaan … vaikuttavaa tekstiä siis!

    • Avatar
      Annika Author at 04:13

      Alkoi tuntua, että jonkinlaiset säännöt todella olisi hyvä osata. Toisaalta ajattelin, että alukseni on pienin ja minulla suurin riski, jos jotain sattuu, eli väistän kaikkea, mikä liikkuu – jos pystyn. Virtauksessa oli aika vaikeaa. 🙂 Tähän asti olen suppaillut paikoissa, joissa ei ole tarvinnut välttää kuin melomasta satunnaisten uimarien päälle. Näin kokemattomalle tuo ranta oli aika haaste. Mutta siis aika erilaisilla aluksilla ollaan oltu liikkeellä, sinä ja minä. 🙂

  15. Avatar
    Terhi / Muru Mou at 14:17

    Ihana paratiisi! Tuonne pitää kyllä päästä, ja Airille ja Menolle myös 🙂 Tiedän tuon tunteen kun takamus ei enää kestä pyöräilyä… Ei sitten lainkaan mukava tunne!

    • Avatar
      Annika Author at 17:59

      Sanoisin, että aika lähelle paratiisia päästiin! Olihan tuollakin varjopuolensa, mutta ne oli helppo unohtaa.

  16. Avatar
    Kohteena maailma / Rami at 15:07

    Olipas mukavan kuuloinen päiväretki teillä. Reissatessa pyöräilyn yksi viehätys on siinä, että fillarit on hieman erilaisia kuin Suomessa on totuttu 🙂 Indonesia on ollut pitkään harkinnassa, mutta hieman esim. Giliä hankaloittaa tuo sanomasi pitkä matka. Ei ihan viitsi kahdeksi viikoksi lähteä.

    • Avatar
      Annika Author at 18:02

      Juu, ja kun kotona en fillaroi, oli järkytys vielä isompi. 🙂
      Minusta reissaamisessa kaikki on suhteellista: jos on paljon aikaa ja resursseja, ollaan pitkään, jos taas jommastakummasta puutetta, ollaan lyhyemmän aikaa. Ollaan me lennetty Brasiliaan karnevaaleille viikoksi, Vietnamiin, São Tomélle, Ugandaan ja aika moneen muuhunkin paikkaan vain viikoksi, kun on ollut vain sen verran lomaa. Eihän se ihanne ole, mutta parempi kuin ettei olisi lähtenyt lainkaan.

    • Avatar
      Kohteena maailma / Rami at 20:53

      Tossa olet kyllä enemmän kuin oikeassa, että parempi lähteä lyhyeksikin aikaa kun ei ollenkaan! Onhan noita lyhyempiäkin reissuja tehty kunnon aikaerolla, jonka jälkeen kokemus vie voiton aina väsymyksestä 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 10:46

      Joo, kyllä töissä joutaa olemaan vähän väsyneempänäkin. 🙂 Lyhyissä pyrähdyksissä lentojen osuus kustannuksista tulee usein kohtuuttomaksi. Pidemmällä retkellä osuus ei jää niin suureksi. Mutta jos ei ole vaihtoehtoa, on mentävä olosuhteiden mukaan. Näin käy, kun on sairastunut kulkijan tautiin. 🙂

  17. Avatar
    Markus / Metallia Matkassa at 18:37

    Tuonne pitäisi päästä! Suppailun ja pyöräilyn lisäksi voisin ottaa vielä aktiviteettipärinöihin hieman laitesukellusta, jota ainakin kuvien maisemista päätellen luulisi olevan tarjolla.. Voin kyllä niin samaistua noihin kömmähdyksiin, allekirjoittaneellekin tuppaa sattumaan ja tapahtumaan. Mutta mitäpä noista 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 19:16

      Juu, on sukellusta. Mies oli katselemassa pinnan alla ja uiskentelemassa kilppareiden kanssa. Kuuntelin kateellisena juttuja.

  18. Avatar
    lena / london and beyond at 12:51

    Anteeksi, ei saa nauraa. Mutta jotenkin voin kuvitella tuon suppailutapahtuman ja turistien kameran käytön. 😀
    Mutta asiaan. Ollaan vuokrattu Matteon kanssa Tandem hänen kotikaupungissaan ja ajeltu sillä pitkin maita ja mantuja, joen varrella sekä vuorilla. Enkä todellakaan suostu enää. Halusin itse ajaa, ja Matteo istui takana. Eipä se siellä mahtunut istumaan ja jouduttiin vaihtamaan ohjaajaa, siellä takana on todella epämukavaa! Oma pyörä molemmille ensi kerralla, mä en vaan tykkää pyöräillä Italiassa tandemilla liikenteen seassa.

    • Avatar
      Annika Author at 16:07

      Saa sille nauraa. En olisi kertonut, jos ei saisi. 😀 Olihan se nyt ihan järjettömän koomista!
      Tandem on yksi maailmanlopun keksintö kyllä. En tiedä, kuka moisen vehkeen on keksinyt. Takapenkki ei tosiaan ole aikuiselle miehelle, ja takana istuvalla taas ei mitään mahiksia nähdä sen edessä olevan aikuisen miehen takaa. Ikinä en lähtisi mihinkään oikeaan liikenteeseen tandemilla.

  19. Avatar
    Meri / SyöMatkusta Rakasta at 18:37

    Siis mä muistan noi Gilin virtaukset, jo matalassa vedessä lilluessaan piti olla varuillaan, ettei sinne lähtenyt mukaan ajelehtimaan. Se joku suomalainenhan tässä melko lähiaikoina kuoli juurikin noiden virtausten takia, kun oli yrittänyt uuda saarten väliä… (En mobiililla lukenut muita kommentteja, en tiedä oliko tästä jo puhetta)

    • Avatar
      Annika Author at 04:10

      Juu, tästä oli puhetta, ja aloin hämärästi itsekin muistaa tapahtunutta. Jos varoitetaan, ettei kannata lähteä uimaan, ei ehkä kannata uskoa omiin teräsmiestaitoihin… Virtaukset olivat tosiaan jo rannan tuntumassakin aika kovat.

  20. Avatar
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net at 18:42

    No hyvinhän se meni, sekä fillarointi että suppailu!

    Fillari on kyllä näpsäkkä liikkumismuoto tuolla, mutta Gili Airilla joutui saarta kiertäessään taluttamaan jotakuinkin puolet matkasta pehmeän hiekan takia, ja Menolla puolestaan ei edes saanut fillareita vuokrattua mistään, koska kuljetuksesta huolehtivat hevostaksimiehet olivat huolissaan monopolinsa säilymisestä. Mutta kylläpä tuli pieni ikävä takaisin noille nurkille tätä postausta lukiessa!

    – Miika

    P.S. Ne mustakeltaiset kalat ovat joko Moorish Idoleita tai Butterfly Fishejä. Lontoon murteella vedettyjä sukellusbriiffauksia kymmennittäin kuulleena en ole edelleenkään jaksanut selvittää suomenkielisiä nimiä…

    • Avatar
      Annika Author at 04:07

      Mulle riittää, että ovat “akvaariokaloja”. Hevoskuljetukset olivat minusta niin kamalia, että todellakaan en mene kyytiin, vaikkei tandemia olisikaan saatavilla. Vaikka alkuun vaikutti, ettei Gili T ole minuavarten, muutin todella mieltäni. Ei ole ollenkaan pois suljettua palata. Seuraavaksi sitten Airille ja Menolle.

  21. Avatar
    Maarit Johanna at 19:17

    Empä ole koskaan kokeillut tandemia, mutta hatun nosto sulle kun uskalsit, ja vielä noin ruosteessa olevaa menopeliä! 😀

    • Avatar
      Annika Author at 04:05

      Luotettavan matkakaverin kanssa voi kokeilla kaikenlaista. Vaikka tandemia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.