Joillekin – tai ehkä suurimmalle osalle – riittää Malediiveista nähdä hiekkaa, merta ja aurinko, eli he ovat ihan tyytyväisiä lomaansa vietettyään vaikkapa viikon resortissa ja käytyään ehkä snorklaamassa, sukeltamassa, katsomassa delfiinejä – toisten turistien kanssa. Tähän minäkin olin ryhtymässä, vaikka tiesin, että se ei tekisi minua täysin tyytyväiseksi, kunnes kuulin paljon paremmasta vaihtoehdosta: resort-saaresta, josta on pääsy paikalliseen kylään, noin vain, ihan itse fillarilla polkien. Kyllä! Minun paikkani.
Canareef Resortista on ehkä kymmenen metrin silta Midu-nimiselle saarelle. Oikeasti ne ovat olleet alun perin yhtä, mutta saari katkaistiin, jotta vesi liikkuisi atollin keskellä paremmin. Hotellilta järjestettiin retkiä paikalliseen saareen, mutta en tiedä, mihin niistä. Minä en halua kokea kyliäni retkellä vaan ihan itse. En näytettynä vaan koettuna. Niinpä polkaisin pyöräni sillan yli ja lähdin sotkemaan kohti Midun kylää.
Olin asianmukaisesti pukeutunut: pusero peitti olkapäät, kaula-aukko oli niin pieni, etten vilautellut tangon yli kumartuessanikaan, ja caprit peittivät polvet. 32 asteessa taivaan ollessa pilvetön olisi pitänyt polkea aivan järjetöntä vauhtia, että ilmavirta olisi viilentänyt. Niinpä tiesin palaavani läpimärkänä hiestä takaisin. Reilussa kahdessa tunnissa ehdin nähdä kuitenkin kaikenlaista, onhan saari paikalliselta puoleltaankin pitkä mutta kapea.
Oli perjantai. Pyhäpäivä muslimeille. Kaikkialla oli hiljaista. Vastaan pyöräili muutamia miehiä ja naisia, samoin mopoili. Autoja näin kolme. Mahtaako niitä saarella monta enempää ollakaan? Minulle hymyiltiin. Suurin osa tervehti joko ensin tai minun jälkeeni. Läsnäolooni suhtauduttiin lähinnä uteliaasti. Ei vissiin kovin monia länskäreitä saaren tällä puolella fillaroi. Miesporukka käveli määrätietoisesti kohti moskeijaa.
Midun kaikki tiet päätyvät rantaan. Ainakin siltä minusta tuntui. Aina jossain siinsi meri ja palmut huojuivat. Rannassa kävi mukava tuuli. Et arvaa, kuinka teki mieli syöksyä vaatteineni mereen, mutta ehkä mrs. märkäpukua ei olisi katsottu kylillä hyvällä. Paikallisilla saarilla bikinit ovat ehdottomasti kielletyt.
Ajelin leveää pääkatua, pienempiä hiekkateitä, metsäpolun tapaisia. Päädyin viljelyksille, futiskentän laidalle, satoja vuosia vanhalle haitausmaalle. Päädyin kaatopaikalle. Kierrätyshommat ovat Malediiveilla vielä alkutekijöissään, mutta kampanjointi on alkanut. Roskista aika suuri osa poltetaan. Olen kuullut erillisistä kaatopaikkasaarista, mutta en huomannut kysyä, mitä Midun jätevuorille tehdään. Niiden näkeminen oli jotenkin lohdutonta. Ei tarvita kummoisia tuulenpuuskia, kun ainakin kevyimmät muovipullot seilaavat valtameressä.
Vastaan polki mies, joka kuljetti fillarillaan valtavaa banaaniterttua. Aika afrikkalainen fiilis tuli. Vastaavaa en ole nähnyt muualla. Yhdellä rannalla naiset valmistivat ringissä ruokaa. Pyörittelivät taikinasta palloja, joihin laittoivat täytettä. Se, että naiset olivat ruokahommissa, ei tarkoita, että suurin osa heistä olisi kotona. Perjantai on pyhä. Malediiveilla naiset ja miehet käyvät töissä yhtä paljon. Lähes kaikki (vanhimpia ihmisiä lukuunottamatta) osaavat englantia, ja lukutaitoprosentti on lähes sata. Kaikilla paikallisten saarilla on koulu, Midullakin useita, collegekin.
Kun aloin hyytyä kuumuuteen, oli aika alkaa selvitellä, miten löydän takaisin. Aika huolettomana olin sotkenut ympäriinsä enkä todella tiennyt, miten päästä takaisin hotellille. Pysähdyin kysymään kolmelta nuorelta naiselta. ”Olen vähän eksyksissä.” ”No todellakin olet”, vastasi tytöistä yksi naurahtaen. Hekään eivät olleet paikallisia vaan tulleet naapurisaarelta vain käymään. Seuraavaksi kysyin nuorelta mieheltä, joka lopulta lähti saattamaan minua skootterillaan. Neuvotkin olisivat riittäneet, mutta hän ehkä halusi juttuseuraa.
Nautin pienestä retkestäni todella. Ei pari tuntia ole paljon. En minä tiedä paljon mitään malediivilaisesta elämästä tämänkään jälkeen, mutta ainakin näin jotain, mikä jätti minuun jäljen.
Lentokenttä sijaitsee saarella, muutaman minuutin ja yhden dollarin lauttamatkan päässä Malén kaupungista. Minulla oli vähän aikaa ennen Sri Lankan koneen lähtöä, joten laitoin kamat säilytykseen ja hyppäsin lauttaan. Niitä kulkeen lähes non stoppina näiden kahden saaren väliä.
Minulla oli opas, joka näytti turistille ehkä kiinnostavimmat kohteet. Niihin riitti reilu tunti. Malé on pienellä saarella, ja kuten melkeinpä kaikkialla maailmassa, pääkaupunki vetää väkeä ympäri maata. Se on ylikansoitettu ja ruuhkainen. En vain ymmärrä, mihin autoja tarvitaan sellaisia määriä, kun saari on laveimmillään 2,8 kilometriä. Jos siis saavut Malediiveille pimeän aikaan ja saarellesi pääsee vain vesitasolla, joudut yöpymään Maléssa. Joillekin atolleille lennetään tavallisilla pienkoneilla, jotka lentävät myös illalla. Mutta jos siis joudut yöpymään Maléssa, ei kannata ajatella viipyä siellä paria päivää katsomassa nähtävyyksiä. Niitä ei ole kuin tosiaan ehkä tunniksi. Ne ovat tässä:
Yhteistyössä Canareef Resortin kanssa
52 comments
Mukavalta näyttää siellä :)!! En ole kyllä itsekään koskaan ajatellut Malediiveja minään muuna kuin kirkkaana vetenä ja kalliina veden päällä keikkkuvina bungaloweina :D.
Sepä! Ei tule ajatelleeksi, että jossain asuu ihan oikeita malediivilaisia. 🙂 Sen näkeminen on kiinnostavaa!
Kiva vene pressalla 🙂
Nuo jätevuoret ovat kyllä kamalia. Täällä Floridassakin meressä näkee vaikka minkälaista muovipulloa uiskentelemassa. Onneksi vähemmän kuin Aasiassa. Se määrä jätettä mikä täällä syntyy on uskomatonta – esim lähes kaikilla on joku kertakäyttömuki kädessä, olivat he sitten rannalla, ajamassa autoa tai ostoksilla..
Kertakäyttökulttuuri on niin käsittämätöntä, vaikka juuri vesipullot. Toisaalta hyvä meidän täällä on ihmetellä, kun hanasta saa maailman parasta vettä.
Näyttää ihanalta! Kiva, että löysit resorttien ulkopuolellekin – ja takaisin, heh 🙂
Katselin juuri itsekin Malediivien lentoja, mutta totesin, että se ei ehkä ole ihan vauvamatkailukohde. Sinne siis joskus muutaman vuoden päästä, kun perheemme pieninkin on vähän aktiivisempi.
Vauvan kanssa ainakin lennot aika pitkät. Toisaalta vauva kai on ihan tyytyväisenä siellä, missä vanhemmatkin. Mutta joo, epäilemättä pikkuihminen saa vesileikeistä, delfiineistä ja muusta vähän enemmän irti sitten, kun voi puuhailla itse.
Aika erilaisia maisemia olet taltioinut, kuin mitä mielikuva Malediiveista on. Harva paikka maailmassa kuitenkaan todellisuudessa on kokonaisuudessaan mitään hyvin hoidettua resorttia, aina löytyy myös joku toinen puoli. Nuo jätevuoret tekevät aina pahaa – sitä kun alkaa tosiaan miettiä, että pian ne jätteet lillivät meressä.
Onhan minulla noita resortin valkoisia rantojakin toisissa postauksissa. Nämä ovat ihan aidolta paikalliselta saarelta. Malediiveilla keskiansio on siinä 800 – 1000 dollaria, mikä selittänee aika paljon näitäkin kuvia.
Mielenkiintoista nähdä myös vilaus Malediiveista resorttien ulkopuolella. En ole koskaan tuntenut suurta vetoa ns. paratiisirantakohteisiin kun en ole niin suuri rantaihminen, mutta ehkä vastaavia pitäisi kuitenkin joskus kokeilla, jos tietää että voi edes vilaukselta nähdä jotain paikallistakin elämää. Onkohan tuolla muuten suurin osa turismista ja resorteista ulkomaalaisten tai suurempien yritysten ylläpitämiä, vai ihan paikallisten käsissä?
Resortit taitavat olla ulkomaalaisomistuksessa, mutta ulkomaalaiset eivät yksin saa omistaa, eli ainakin on oltava paikallinen kumppani. Osuuksista en tiedä, mutta jo tämä kuulosti minusta varsin hyvältä. Paikallisilla saarilla on myös nykyään paikallisten ylläpitämiä majapaikkoja. Tuossa Midussakin on muutama. Paikallisilla saarilla kuitenkin elämä aika erilaista kuin resorteissa, esimerkiksi pukeutumissäännöt ja alkoholittomuus.
Hehehe oikea nähtävyyksien ylitarjonta tuolla Malessa! Mutta kiva että lähdit ottamaan edes tuonkin verran selvää paikallisesta elämästä. En ole siitä ennen blogiasi varmaan mistään lukenutkaan.
Jos olisin ollut pidempään Canareefessa, olisin varmaan polkenut Miduun useamminkin. Malessa oli myös kiva käydä, ja olisin mieluusti ollut muutaman tunnin lisää, jos lentojen väli olisi vain ollut pidempi. Kyllä minä epäilemättä olisin saanut aikanai kulumaan ilman nähtävyyksien suurta tarjontaa. Kieltämättä oli aika hassua, että tässäkö nämä olivat, muutaman sadan metrin säteellä lautalta. 🙂
Eipäs yhtään hullumman näköinen paikka! Mukava tietää, että paikallistakin elämää voi nähdä, sillä olin kuvitellut, että se voisi olla jokseenkin haastavaa Malediiveilla ja muissa unelmien resorttikohteissa. Jostain syystä mulla on Malediivit unelmieni häämatkakohde, ihana siis lukea juttuja sieltä 🙂
Jossain postauksissa taisinkin siitä puhua, että Canareef Resort taitaa olla ainoa resortti, josta se onnistuu näin helpolla. Paikallisilla saarillakin voi majoittua, mutta silloin ei käyskennellä rannalla bikineissä vaan noudatetaan muunlaisia sääntöjä. Siksipä Canareef oli minusta ihan loistava: sain molemmat. Sain rantaelämän, pari drinksua ja mahdollisuuden myös paikalliseen elämään tutustumiseen.
Hieno homma, kun kävit tutkimassa paikkoja resortin ulkopuolellakin. Sen takia itse tykkään vuorata auton paikassa kuin paikassa, niin tulee nähtyä paikallista elämääkin. Tosin tuolla ja tuossa mittakaavassa polkupyörä ajoi saman asian 🙂
P.S. Kivasti oli kootusti Malen nähtävyydetkin 🙂
Joo, ne kolme näkemääni autoa eivät olleet Herzin. 😀
Iso peukku sille, että haluat nähdä paikallista menoa, mutta et tyydy siihen mitä retkillä näytetään! Retkistä kun ei koskaan tiedä kuinka aitoa se ”aito paikallinen” koti tms. oikeasti onkaan.
Jos itse pääsee (helposti), menen omineni. mietinkin, millaisia olisivat olleet ”local village tourit”. Mihin tuollaisessa (tai jossain vastaavassa) minikylässä tarvitaan opasta?
Olipahan mahtavaa nähdä malediiviläiselämää resortin ulkopuoleltakin – kiitos siitä. Voin uskoa, että aaltoihin kirmaaminen olisi tuossa lämpötilassa houkutellut…! Onko tuo kauppojen nimikylttien veikeä asettelu jotenkin tahallista vai ovatko ne vain vahingossa vinksahtaneet noin?
Rannat olivat ihan tyhjät lukuunottamatta pariskuntaa, jonka (päät) salakuvasin. Kuinka olisinkaan nauttinut vesihetkestä! Hauska huomio noista kylteistä. Ehkä ovat hikoilleet ja valahtaneet? En tiiä, mutta näköjään parissakin liikkeessä vinossa. 🙂
Samanlaisia jätevuoria Phu Quocin valkohiekkaisilla rannoilla surkuttelin. Heti kun meni pois hoidetuilta hotellien alueilta, vastaan tulivat jätekasat. Oli varmasti kiinnostavaa tutustua Malediivien toiseen puoleen, ja kiva tietää, että Maleen on turha varata useampaa päivää. Olen haaveillit Malediiveista ja melkein jo talvilomaksi sinne varasin matkan, mutta hinnan takia kallistuin sitten kuitenkin Karibian suuntaan.
Malediiveille pääsee kuulemma edullisemmin esim. maalis-huhtikuussa. En ole itse hintoja katsonut, mutta laskevat kuulemma huomattavasti. Maléssa ei tosiaan kannata hengailla. Siis minusta. Mielipidejuttujahan nämä, mutta jos haluaa aitoa elämää, melkeinpä ehdottaisin paikallista saarta vaikka joksikin aikaa ja resorttia lopuksi tai Canareefea, jossa saa molemmat.
Indonesiassa kanssa järkytti nuo jätevuoret. Eräällä autiolla saarella meillä oli oma iso muovista tehty säkki, jonne keräsimme roskia. Keräsin rannalta myös muita isoimpia roskia sinne mitä matkalla vastaan tuli. Arvaa tuliko huono fiilis, kun meitä hakemaan tullut kalastaja kielsi meitä ottamasta roskia mukaamme veneeseen. Kuulema jätealus hakee ne rannalta siitä säkkikasasta. Just joo, sopii toivoa.
Kiva nähdä tällainen postaus Malediiveistä. Itselle tuli ihan uutena tietona viimeaikaiset muutokset, joiden ansiosta Malediiveista voi haaveilla ihan reppureissausmeiningillä 😀 ..(ainakin melkein)
Jäteongelma on monessa paikassa ihan mahdoton. 🙁 Kurkkaa Urbaaniviidakkoseikkailijatar-blogia. Siellä on menneeltä syksyltä juttuja Malediiveista budjetti- ja reppumatkailijan näkökulmasta. Mutta joo, paikallisilla saarilla on majoitusta, tuolla Midullakin muutama majatalo. Jos ymmärsin puheista oikein, niissä on keittomahdollisuuskin, mikä sopinee hyvin siihen budjettihenkeen.
Ihmettelen todellakin, mitä tuolla voi tehdä autolla. Iquitosissakin sotkettiin lähinnä motocarrilloilla. Kaipa jollakulla on ylimääräistä rahaa.
Ajattelen myös, miten käy kaiken roskan, kun koko saaristo jää kohoavan valtameren syliin.
Yksi kolmesta autosta oli pieni avolavakuorma-auto. Sen merkitys oli vielä helppo ymmärtää. Ehkä yksi taksi voisi olla satamasta majapaikkoihin, mutta ehkä avolavalla ehtisi hoitaa senkin homman. 🙂
Tosi mukavan kuuloinen retkipäivä sinulla. Ja ymmärrän hyvin että meri ja ranta olisi fillaroinnin lomassa maistunut! 🙂 Paljon ehdit parissa tunnissa kokemaan.
Saari oli niin pikkuinen, että siitä ehti tosiaan aika paljon nähdä. Enemmän olisin halunnut, mutta aloin olla jo aika ällön hikinen. ;D
Ihana tuo kuva talosta, jossa teksti ”What ever you, be a good one.”Pisti hymyilyttämään. Itsekin lähtisin pyörällä katsastamaan paikkoja, sillä tavalla näkee enemmän sitä aitoa meininkiä ja tunnelmaa mitä ei opastetuilla kierroksilla näe. Herkullisia banaaniterttuja!
Onko Malediivit niin kallis matkakohde kuin puhutaan?
Titta / IKILOMALLA
Teksti on koulun seinällä. 🙂 Jos menee resorttiin, Malediivit on kallis. Kaikki tietenkin on suhteellista. Tuolle ajalle, jonka itse olin, eli joulun yli, varmaan kaikkein kalliimpaan aikaan, oli resortien hinnat noin 600 – 18 000 neljältä yöltä. Mutta halvimmat sellaiset, joista ajattelin, että onpa kiva, tuonne voisin mennä, olivat siinä tonnin pintaan, vähän yli. Hinnat laskivat, mitä lähemmäs ajankohta tuli, koska niin paljon majoituskapasiteettia ja taloustilanteen ja Malediivien levottomuuksien vuoksi matkailijoita vähän. Urbaani viidakkoseikkalijatar -blogissa on Malediiveista budjettimatkailijan näkökulmasta. Paikallisilla saarilla eläminen on selvästi halvempaa.
Ihanan autenttisia nämä sun reissut! Sun matkoja on muutenkin mukava seurata 🙂 Oikein leppoisan oloinen paikka.
Kiitti! Kyllä mä tykkään etsiä aitoa elämää, jos se vain on mahdollista. Onneksi tuolla oli. Pelkkä resort olisi jättänyt mulle Malediivit vähän vajaaksi.
Hei aivan ihana postaus! Nämä paikallisten sekaan menemiset on aina yhtä jännittäviä ja itsekin on tapana lähteä vaeltelemaan ympäriinsä tuolla lailla.. Tämä pitää pitää mielessä jahka Malediiveille pääsisin..
Kiitti Sari ihanasta kommentista! Minusta oli tärkeää nähdä myös oikeaa elämää, vaikka vain tämän verran.
Kivan näköiset maisemat 🙂 Tosi kiva että kävit tutustumassa Malediiveihin myös resortin ulkopuolella, varmaan sitä kautta sai vähän erilaisemman kuvan paikasta?
Niinkin voisi sanoa. 🙂 Kannattaa kurkata muutkin Malediivit-postaukset. On helpoo verrata resorttielämää ja paikallista arkea.
Voi miten kuvista loistaa lämpö (kuumuus?)!! Näin pakkasessa ja tuiverruksessa ei edes muista, miltä auringon lämpö voi tuntua… 😀 Kannatan myös täysin tällaista omatoimista kulttuuriin tutustumista! Hienoa kuulla, että se on mahdollista myös Malediiveilla. Juuri tuon resort-mielikuvan takia en ole koskaan edes ajatellut matkustavani Malediiveille, mutta jos paikalliskulttuuria on tosiaan edes jossain määrin mahdollista nähdä, ei vaikuta ollenkaan hullummalta matkakohteelta. 🙂 Kiinnitin myös huomiota noihin vinksahtaneisiin kauppojen kyltteihin. 😀 Malén liikekeskustahan näyttää jo melkein suurkaupungilta! 😉
Pitää katsoa, mihin menee. Resorteista ei yleensä noin vain lähdetä tutustumaan paikalliseen elämään. Mutta Canareefesta pääsi. <3
Maléssa tosiaan oli pienen suuren kaupungin tuntua. Se valitettavasti saattaa johtua myös siitä, että pääkaupunkisaari on niin liikakansoitettu, että rakennuksetkin ovat kovin tiheässä ja väkeä paljon.
Malediiveilta tulee aina välillä niin surullisia kuvia jakoon – ihan jättimäisiä roskaröykkiöitä ja valitettavasti ne taitavat joutua myös veteen sinne upeaan luontoon pinnan alle.
Elämä paratiisisaarilla näyttäytyy resorteissa aina jotenkin niin mukavana ja kepeänä, mutta monasti näkee, jos viitsii lähteä tällaisille pienille seikkailuille, mitä se elämä oikeastaan sen kaiken takana onkaan. Ei se ehkä ihan niin herkkua sittenkään aina ole.
Mukavaa kun avasit myös tätä puolta.
Malediiveilla on nykyään aloitettu jonkinlaisesta kierrätyksestä valistaminen. Roskista suurin osa poltetaan, mikä sekään ei paras tapa kaiketikaan, mutta oletus olisi, että enää ei ihan röykkiöittäin mereen kipattaisi – mutta tiedä häntä.
Malediivit ovat yksi haavekohteistani, mukava nähdä maisemia myös resortien ulkopuolelta.
Eipä sitä voisi ajatella matkaa ilman tutustumista hotellialueiden ulkopuoliseen maailmaan ja paikalliseen elämään, yleensä parin letkeän resort-päivän jälkeen on jo päästävä kiertelemään. 🙂
Saa kyllä todellakin toivoa valistuksen tehoavan jätteiden suhteen, nämä kaatopaikat ovat surullinen näky saimoin kuin mereen ajautuvat jätteet. Hyödynnetäänköhän siellä jätteiden polttoa lainkaan energiantuotantoon (sähkö)?
Mutta mitä ihmettä tuo mallinuken torso bikineineen tekee puussa?
Odotinkin, että joku kiinnittäisi huomiota torsoon! 😀 En todella tiedä, miksi se siellä oli, mutta oli niin herkullinen kuvattavaksi! Aikuiset naiset kuitenkin kulkivat kaavussa ja huivissa, nuoremmat peittävissä, vaikka usein tiukoissa, vaatteissa ja huivissa.
Pikkuhiljaa nämä pienetkin saaret onneksi alkavat kiinnostumaan kierrätyksestä. Omalta osaltani olen nähnyt toimenpiteitä Thaimaan Koh Lipellä, Trash Heron myötä. Monestihan näitä ei juuri tule ajateltua jos vaan resorsissa hengaa – ja mikäs siellä hengatessa 🙂 Mutta kiva että oot lähtenyt rohkeasti pyörän päälle tutustumaan todelliseen meininkiin.
Joo, kyllä mun paikka mahdollisuuksien mukaan on siellä todellisessa meiningissä, vaikka eipä sillä, etteivätkö kivat resortit olisi kivoja, mutta ei määräänsä enempää niitäkään. Uskon siihen, että pienin askelin kierrätys voi edetä. Johan kesti aivan viime vuosiin, että Italiaan saatiin moista aikaan, enkä vieläkään ole nähnyt kuin pohjoisessa. 🙂
Omalta taholta Malediivit kiinnostaa nimenomaan sen kirkkaan veden ja sukeltamisen kannalta ja sitä varten majoitus olisi todennäköisesti juuri yhdessä näistä resorteista. Itseä toki kiinnostaa aina myös sen elämä niiden aitojen ulkopuolella. Mielenkiintoiselta kuulostaa, ehkä vielä joku päivä pääsen itsekin tutustumaan.
Malediiveilla tosiaan yhdet maailman puhtaimmista vesistä. Sukeltaminen on siellä aika kallista (2-3 kertaa kalliimpaa kuin muissa paikoista, joiden hintoja tiedät). Itse en sukella, mutta uskaltauduin snorklaamaan ensimmäistä kertaa. Jo se oli älyttömän hienoa. Voin vain kuvitella, millainen maailma sukeltajalle aukeaa.
Oliko nuo kaatopaikat rannassa, vai tarvitsisiko niiden muovipullojen veteen lentämiseen kuitenkin vähän isomman tuulenpuuskan? Eittämättä niitäkin tuolla varmaan riittää? Joka tapauksessa kaatopaikat ovat aina niin lohduttomia paikkoja, sijaitsivat ne missä vaan. :/
Rannassa. Ei siihen kummoista puuskaa tarvita. Kaatiksen ja meren välissä vain se kapea tie, jota fillaroin. Tien ja meren välissä puskissa jo mukavasti pulloa odottamassa merimatkaa.
Rouva märkäpaita matkailee siellä minua kiinnostavissa maisemissa mun suosikkiliikkumisvälineellä. Ihana pikku retki, vaikka kaatopaikalta varmaan haluaisikin silmänsä ummistaa. Kaatopaikkasaarella tulisi varmasti jo itku.
Kaatopaikat sekä pressan vene tuntuvat jotenkin irralliselta tuon kaiken paratiisin keskellä – koko postaus nostaa elävästi esiin kontrastin luksusresorttien ja maan omien ongelmien välillä vaikka moni matkailija onnistuukin varmasti sulkemaan kaiken ikävän tietoisuutensa ulkopuolelle laineiden liplattaessa resorttimökin laituria vasten. Huh.
Kokonaisuus on helppo unohtaa. Minäkin mielelläni suljen siltä silmäni. Mutta en kokonaan. Olisinhan vain muuten pysynyt resortissani. Lomalla olisi mukava ajatella vain ihania asioita, tuijotella palmuja ja kuunnella meren kohinaa. Mutta aina jossain on myös todellisuus.
Malediivit on aika mielenkiintoinen kohde. Sananvapaus/lehdintönvapaus ei ole maassa kovin hyvä, mutta resorteissa riittää matkailijoita. Tuonne olisi vielä joskus kiva päästä käymään 🙂
Joo, taitaa olla omat ongelmansa Malediiveilla, kuten niin valitettavan monessa muussakin maassa. Onneksi tuolla huomasi kuitenkin monenlaista kehitystäkin.