InterRail-lippu tuo mukanaan positiivisen ongelman: Koko Eurooppa on yhtä suurta mahdollisuutta. Voi matkustaa mihin tahansa. Itä-Euroopan suunnitelmat olivat vaihtuneet länneksi, Unkari, Tsekki ja ehkä Puola Portugaliksi. Mutta mihin siitä? Aika moneen kertaan aukesi Skyscanner ja sieltä kaikkialle-vaihtoehto. Mihin pääsisi lentämään halvalla Lissabonista tai Portosta? Lopputulos: ei mihinkään.
Sitten sain idean: yöjunalla Espanjaan, sieltä kohti pohjoista Ranskaan ja Belgiaan. Tulisi ainakin junailtua.
Kuvat ykkösluokan makuuhytistä vessoineen ja suihkuineen näyttivät ihan kivoilta. Ravintola ja valkoiset pöytäliinat vaikuttivat jo melkein liian hyvältä, olihan kuitenkin kysessä tavallinen juna eikä mikään Orient Express kuitenkaan. Ei meinaan tullut iltamekkoja mukaan tälle retkelle. Ennen kuin muuttaisin mieltäni marssittiin Faron asemalle lipunostoon. Lisämaksu reililipun lisäksi oli 57 euroa / matkustaja. Ihan kohtuullista. Ehkä.
Lissabonin hotellin spa-osastoa sai käyttää vielä illalla. Oli briljantti idea käydä hellepäivän jälkeen pesulla ja uima-altaassa ennen lähemmäs puolta vuorokautta junassa. Sitten vain Überillä asemalle, viereisestä Vasco da Gaman ostarista eväät ja ei kun junaan.
Siitä seurasi kaksi tuntia jokseenkin pelkkää käkätystä. Kaksi väsynyttä, mukavuudenhaluista ensikertalaista yöjunassa. Ei hytti meinaan mikään tilaihme ollut. Veski ja suihku oli kokoa ruotsinlaiva, ei huono ollenkaan, mutta kahdelle aikuiselle ja samalle määrälle matkalaukkuja hytissä oli haasteensa. En minä toki Ritz-Carltonin sviittiä odottanut. Käytävälle piti viedä laukku, jos sen halusi auki, ja vain piti toivoa, että kukaan ei juuri silloin tule, kun alusvaatteeni ovat siinä kivasti esillä ja on mahdotonta päästää ketään ohi, koska matkalaukku täyttää käytävän reunasta reunaan.
Valkoiset lakanat, peitto karkea ja väritykseltään Suomen armeija (arvailua, en ole käynyt) ja pyyhkeet laadukkaammat kuin osassa neljän tähden hotelleja. Ei huono. Ikkunan takana vaihtuva maisema, kunnes tuli pimeä. Kolina kohtuullinen.
Ravintolavaunussa ei ihan ollut valkoisia liinoja, mutta oli baaritiski ja halvalla oikein hyvää viiniä (puolikas pullo ja kaksi kuplavettä alle kympin). Ateriavaihtoehdot olivat kuppinuudeleita, kolmioleipiä, keksejä, naksuja ja suklaata. Mutta ei hätää, meillä oli sushifiesta hytissä. Vielä jos olisi tajunnut ostaa vähän patonkia ja juustoja, mutta kaikkea ei aina ymmärrä.
Ja kun oli aika käydä nukkumaan, kiipesin yläkertaan omaan huoneistooni. Luulen, että vähän viiniä (jouduttiin siis ostamaan toinenkin pikkupullo, kun halvalla sai) auttoi nukkumisessa, ja ihan hyvin pistelin aamuun asti, kunhan olin lakannut pelkäämästä, että putoan yläkerrasta. 20 minuuttia ennen Madridia junailija koputteli oveen. Herätyskin siis olisi ollut junan puolesta. Kun matkatavaratetris oli taas pelattu, laukku käytävällä avattu ja kamat kasassa, oli pakko todeta, ettei kokemus ollut ollenkaan paha. Ihan täydelliset eivät unet olleet ja seuraava päivä meni vähän puolivaloilla, mutta 40-asteisen Madridin kuumuus saattoi verottaa omansa energiatasoista.
Sen sijaan Madridin aseman lipunmyynti ei ansaitse ei huono -arviointia. Se oli suomalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneelle aivan käsittämätöntä koomaamista. Aamusta alkaen saa jonottamalla lippuja saman päivän juniin, mutta jos haluaa ostaa muille päiville, se onnistuu vasta 9.30 jälkeen. Silloin voi ottaa vuoronumeron. Numerot etenivät kahdella tiskillä yhteensä 5/puoli tuntia-vauhtia. Yhdellä asiakkaalla saattoi mennä hyvinkin vartti. Ihmettelimme siinä, eivätkö ihmiset tiedä, mihin ovat menossa, vaihtavatko koko suvun kuulumiset vai mitä luukulla tapahtuu. Kunnes pienen neuvottelutuokion jälkeen vihdoin tuli meidän vuoromme international-luukulle (45 minuuttia täysin tyhjä, vaikka meillä oli vuoronumero ja tiskin takana tyyppi).
Enää emme ihmetelleet, miksi muilla kesti niin kauan. Ihmettelimme vain, miten merkillistä säätöä kaikki voi olla. Milloin junat olivat täynnä, milloin ei ollut reilikiintiön lippuja. Myyjä ei tehnyt ehdotuksia vaihtoehdoista, tarjosi vain täysihintaisia lippuja 150 eurolla (yhdeltä) Madridista Perpignaniin Ranskaan. Lopulta meillä oli jotain lippuja, jotka sitten vaihdoimme toisiin, ja luukulta lähdettyämme palasimme takaisin, koska ykkösluokka oli vaihtunut mystisesti kakkoseksi. Yhden vaihdollisen junamatkan ostamiseen Espanjasta Ranskaan saimme käytettyä 20 minuuttia. Espanjan junissa myös (pakolliset) paikkavaraukset ovat reilaajille hinnaltaan ihan eri luokkaa kuin olivat olleet aikaisemmin: Sloveniassa ja Portugalissa meni aina vitonen, Espanjassa kymppejä.
Tämäkin junamatka oli osa VR:n Reilireportterit-kampanjaa
8 comments
Portugali taitaa siis olla yhä edullinen kohde 🙂
minä en ole ikinä mennyt yöjunassa niin että olisi ollut hytti, mutta en tiennyt niissä olevan jopa suihku. Ilmeisesti juniin kannattaisi ottaa mukaan aina vaan reppu/suuri laukku, niin olisi helpointa. Laivalla tein niin kun matkalaukku piti jättää oven eteen että otin kaikki tarvittavat (hammasharja yms.) toiseen pienempään laukkuun, ettei tarvinnut mennä käytävälle yöllä penkomaan matkalaukkua. Sushit on myös hyvää reissuevästä
En pitäisi esimerkiksi Lissabonia erityisen edullisena. Ei me oltu kuin Farossa ja Lissabonissa, ja molemmissa majoitus oli aika kallista, mutta toki ruoka ja juoma esimerkiksi Ranskaa halvempaa. Aika yllättynyt minäkin olin omasta suihkusta. 🙂 Varmasti olisi helpompaa mennä vain pienillä matkatavaroilla, mutta kun minäkin olin kahden kuukauden reissussa, oli oltava matkalaukullinen. Tiedän olevan kevytpakkaajia, mutta minä en kuulu heihin. 🙂
Suunnittelin junailua Lissabonista Barcelonaan kesällä, mutta jäi tosiaan välistä hintojen ja matkan keston takia, oisko ollut niin ettei Barcelonaan asti ollut suoria junia ja oli kallista. Bussit taas olisivat olleet tosi pitkiä, onkohan Lissabonin ja Madridin välissä semmoiset vuoret, että reitit kiertävät joko pohjoisen tai etelän kautta linnuntien sijaan. Lentäminen tuli ikävä kyllä halvemmaksi, mutta silloin jäi nuo maisemat näkemättä ja Madrid kokematta.
Onpa ihme juttu tuo lipunoston hankaluus Madridissa, Thaimaassakin junalippujen saanti onnistuu käden käänteessä. Junien pitäisi olla myös lentämistä halvempaa.
Luulen, että suoraa ei ole. Mekin ajettiin Madridiin ja vaihdettiin siellä junaa. E tullut katsoneeksi, mitä yöjuna olisi maksanut ilman reililippua, mutta tosiaan eivät olleet Espanjan junat halpoja. Meille tarjottiin jotain täyshintaista lippua, kun jokin vuoro oli täynnä. Kaveri tiskillä ei oikein oivaltanut, että voisi katsoa vaikka seuraavaa junaa, jos siihen vaikka mahtuisi. 🙂 Lipun ostaminen oli Madridissa muutenkin aivan älytöntä säätämistä. On muuten tosiaan hassua, että välillä lentäminen maata pitkin menemistä halvempaa!
Hehe, mulla on kyllä samanlainen koomailukokemus ihan Helsingin päärautatieaseman lipunmyynnistä. 🙂 Harvemmin siellä nyt toki mobiili- ja automaattiaikana tulee asioitua, mutta olin ostamassa lahjakorttia ja odottelin sellaiset kolme varttia, vaikka tiskejä oli useampi ja asiakkaita kourallinen. Lieventävinä asianhaaroina todettakoon, että 1) useimmat taisivat olla matkailijoita ulkomailta asti ja 2) oli joulukuu.
Paljon myöhemmin mun junamatka Espanjasta Ranskaan ei onneksi vaatinut mitään jonottelua, mutta toisaalta aikaa kului sitäkin enemmän itse junassa 🙂 Sinnikkäästi välttelin niitä paikkamaksuja ja kuljin useammalla paikallisjunalla. Niissä oli kyllä kans tunnelmansa, vaikka myönnettäköön, että välillä katselin kaiholla niitä Oikeita Junia.
Ymmärrän hyvin halun välttää paikkalippuja. Niistä kertyy yllättävän paljon lisämaksua. Toisaalta, kuten yleensä, lisämaksulla voi saada jotain lisäarvoa, vaikka sen nopeuden. Jotenkin taas tässä näitä kommentteja lueskellessani ihan hulluna alkoi tehdä mieli taas junailemaan!
Ilmastosyistä interrail on taas ajankohtainen. Tuoreen 2018 kokemuksen perusteella juna-aikataulut ja yöjunat vaihtuvat hiukan vuosittain. Lisäksi tietojärjestelmissä on puutteensa, eikä kaikkia aikatauluja ole joka appsissa. Aikataulut kannattaa matkaa suunnitellessa tarkistaa myös yhtiöiden sivuilta. Matkalaukun osalta vinkki, että “cabin size” tai sinnepäin on järkevä. Isoja laukkuja on hankala retuuttaa asemien portaissakin.
Huomasin minäkin, että appiin ei ihan täysin voinut luottaa, mutta se antoi tietoa yhteyksistä. Sitten oli helppo lähteä etsimään oikeaa lähtöaikaa.
Epäilemättä cabin size olisi paras, mutta esimerkiksi tuolloin olin kahden kuukauden reissussa. En sellaisesta oikein pikkulaukulla selviä. 🙂 Ihan hyvin sain retuutettua isommankin junaan ja sieltä pois.