Type and press Enter.

Aikuisten InterRail, osa 1. Oodi junamatkustamiselle

Nyt todella tiedän, mitä vapaus matkustamisessa on. Liian usein olen ajatellut matkustaa oikeasti vailla määränpäätä, päätyä vain johonkin. Lentämällä se ei onnistu, jollei ole rajatonta budjettia. Seuraavalle päivälle tai edes viikolle kun ei ihan helpolla saa edullista lentoa. Mutta junaan pääsee sesonkinakin jollei ihan siihen, mihin halusi, niin ainakin seuraavaan. Runsasväkisissä Euroopan maissa junia kuitenkin kulkee verrattain usein.

Voi oikeasti edellisenä päivänä päättää, mihin haluaa, tai jos oikein on suunnitelmallinen, varata paikkaliput kohteeseen tullessa aina seuraavaan. Alkukesä tai -syksy olisi epäilemättä otollisempaa aikaa kuin Keski-Euroopan lomasesonki elokuussa, mutta lähes kaikkiin haluamiini mahduin tai viimeistään parin tunnin päästä seuraavaan. Vapaudesta alkoi tulla huumetta. Saatoin istua vielä junassa tietämättä, missä painan pääni tyynyyn junan saavuttua kohteeseen. Onhan netti ja kaikki helpot sovellukset hotellien varaamiseen.

Untitled
Junia Sloveniassa matkalla Bohinjiin

Untitled

Useimmiten rautatieasema on paljon lähempänä keskustaa kuin lentokenttä. Se on huomattava säästö ainakin taksikuluihin. Kun Portugalissa löysin Überin, matkustaminen muuttui vielä mukavammaksi ja myös edullisemmaksi. Nautin myös siitä, että junalipussa käsketään olla laiturilla kaksi minuuttia ennen junan lähtöä, ei tunteja, kuten lentokentällä. Madridissa ja Barcelonassa kaikki matkatavarat kyllä läpivalaistiin, mutta jonot vetivät ripeästi.

Ohikiitävät maisemat ovat usein kauniita. Kun ikkunan takana suhahtelevat vuoret, joet, kimmeltävä meri, kukkulat, pienet linnat, viiniköynnökset ja kylät, junamatka on kuin jonkinlainen avara luonto. Portugalin ja Espanjan kuivuus on ihan erilaista kuin Slovenian rehevyys, vuoristomaisemassa erilainen tunnelma kuin merinäkymässä. Ja kun astuu junasta ulos, on useimmiten jo kaupungin kaduilla. Jännitys on erilainen kuin lentokentällä, jossa usein ollaan vielä keskellä ei oikein kovin paljon mitään.

Untitled
Jossain Sloveniassa

Untitled

Untitled
Lähestytään Lissabonia

Mietin, miten viihdytän itseäni joskus aika pitkätkin matkat. Mutta neljäkin tuntia junassa menee ihan hujauksessa. Ja kuinka paljon mukavammaksi kaikki alkoi muuttua, kun aloin ymmärtää ottaa kunnon junaeväät. Kun mukana on Ranskassa pussillinen patonkia, juustoa, leikkeleitä, artisokkia, tsatsikia ja viiniä, ei tarvitse miettiä, saako heti aseman läheltä nälkäiselle nopeasti lounasta. Junaan kun voi nesteitäkin kantaa sen verran kuin kantaa jaksaa.

Asemat ovat lähtemistä ja tulemista, iloisia jälleennäkemisiä ja haikeita hyvästejä. Lähteminen ja rakkaista eroon joutuminen on jotenkin lähempänä kuin lentokentillä. Laiturille jäänyt voi kosketella ikkunaa itsensä ja lähtijän välillä, ovella ei meinata malttaa irrottaa toisesta. Jälleennäkemiset tapahtuvat suoraan junan ovella, ei pitkien käytävien, tullien ja matkatavarahihnojen jälkeen. Junamatkustaminen on suuria tunteita.

Untitled
Lillen keskusta-asemalla oli ihana tunnelma. Kaveri soitteli pianoa pitkät ajat.
Untitled
Parillakin asemalla olisi voinut ladata kännykän polkemalla. Tämäkin on Lillestä.

En voi sanoa, että junailu pelkkää nautintoa olisi. Se on myös puhelimeen kailottavia espanjalaisia bisnesmiehiä, ranskalaisia teinipissiksiä, joiden ääni kantaa yli koko vaunun. Se on tukahduttavan kuumia vaunuja, jos ilmastointi ei pelaa. Paikkakaaosta, täysiä matkatavarahyllyjä, lippua väärennökseksi epäileviä konduktöörejä, aivan pihalla olevia lipunmyyjiä, toisten pahanhajuisia eväitä. Mutta se on myös penkin välistä suurilla silmillään ja pää kallellaan tapittavia pikkukoiria, lattialla kiltisti nököttäviä cavalierspanieleita (samanlaisia kuin oma kotona), kolmeasataa matkaa taittavia TGV-junia, kokemuksia, elämyksiä.

Ja tämän kaiken voi tehdä, vaikka olisi ohittanut perinteisen InterRail-iän. Tämän voi tehdä, vaikka matkatavarat kulkevat neljällä pyörällä matkalaukussa, eivät rinkassa selässä. Ei tarvitse nukkua asemilla tai yöjunissa. Voi ottaa 4-5 tähden hotellin ja jatkaa matkaa, kun siltä tuntuu.

Minusta taisi tulla junatyttö.

Untitled
Oman reilini kauneimmat asemat, sija 2: Atochan asema Madridissa
Untitled
Oman reilini kauneimmat asemat, voittaja: Antwerpen Centraal

Kiitos VR tästä matkasta. Reilireportteri kiittää mahdollisuudesta, on kiitollinen saamistaan kokemuksista ja hyppää mieluusti kyytiin toistekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

23 comments

  1. Kiteytit sen miksi minä tykkään junamatkustamisesta. Vapaus tulla ja mennä. Aina tulee seuraava juna ja ennen sitä voit käydä vaikka kaupungilla syömssä tai päättää hypätä ihan toiseen junaan.

    1. Olen hyvin vähän matkustanut junalla tätä ennen. Siksi olen ihan fiiliksissäni löydettyäni tällaisen ihanuuden kuin InterRail!

  2. Junamatkailusta olen minäkin tykännyt 🙂
    Italiassa on hyviä ne uudet, nopeat ja siistit Freccia junat joissa on jopa ilmastointikin toisin kuin vanhemmissa ja hitaammissa Italian junissa. Vanhemmissa Italian junissa on harmittavan suuret raput, jolloin on ainakin matkalaukun raahaus junaan hankalaa.. Edes kysymällä ei saa aina tietää missä junavaunussa ei niitä rappuja olisi. Roomassa tosin ihmiset tulivat aivan kysymättä auttamaan matkalaukun raahaamisessa junan rappuja ylös, mutta Pohjois-Italiassa ei.

    Mites muuten ne Espanjan ja Portugalin junat, oliko rappuset? mites tuo läpivalaisu siis hoitui, ennen junaan menoa? yhden kerran vaiko joka kerta? oliko muuten ilmastointia? muistan että pari vuotta sitten Ranskassa oli joku junatyöntekijä, joka kulki junavaunuissa kysymässä ja tarkastamassa mikä laukku on kenenkin

    1. Jos nyt oikein muistan, nostin matkalaukkua suunnilleen joka junaan, eli taisivat olla aika vanhanmallisia ja korkeat portaat. siksi on oltava sen verran habaa, että jaksaa omansa nostaa (tai vaihtoehtoisesti pakata kevyesti). 🙂 Monissa junissa oli myös kaksi kerrosta, ja oli paikka alhaalla tai ylhäällä, sinne oli portaat. Läpivalaisu oli samanlainen kuin joillain lentokentilläkin on matkalaukuille: kaikki tavarat hihnalle.

  3. junat <3

    1. Niin. <3

  4. Okei hyvä tietää 🙂
    sain siis väärää tietoa kun yhdellä sivulla väitettiin ettei muka ole mitään korkeita rappuja Espanjan junissa

    1. Espanjasta kokemusta vain yöjunasta (Lissabon – Madrid) ja sitten Madridista Barcelonan kautta Ranskaan. En voi ihan vannomaan mennä, millaiset portaat juuri näissä junissa oli, mutta enimmäkseen muistan nostelleeni laukkuja.

  5. Junamatkustamisessa (kuten automatkoissakin) on just parasta tuo, että matkalla saa katsella maisemia. Lentokoneessa kun on mun mielestä aivan sairaan tylsää. Junissa tykkään sun tavoin siitä, että useimmiten rautatieasema on huomattavasti lähempänä keskustaa kuin lentokenttä. Ei kulu turhaan aikaa reissaamiseen kentältä kaupunkiin ja takaisin. (Takseissa mä en juuri säästä tässä kohtaa, kun en muutenkaan juuri koskaan käytä taksia vaan liikun julkisilla. Yleensä kentiltäkin pääsee aika hyvin jollain julkisella kylille.) Samoin erittäin hyvä pointti tuo check-inin nopeus junissa. Lyhyillä matkoilla lentämiseen voi kulua check-in ja koneen purkamiseen menevä aika huomioiden paljon enemmän aikaa kuin mitä junalla mennessä. Muistaakseni Englannin kanaalin ali menevässä Eurostarissa oli kyllä joku “ole paikalla X tuntia ennen lähtöä check-iniä varten” tms. vaatimus, mutta noin muuten asemille ei tarvitse tavallisesti mennä niin kamalan kauan ennen lähtöä kuin lentäessä.

    1. Lentokoneessa todellakin on tylsää! Neljän tunnin junamatka on paljon (siis tuntuu siltä) lyhyempi kuin saman mittainen lentomatka, juuri koska maisemat ikkunan takana, usein enemmän tilaa, paljon helpompi liikkua jne. Ja lisäksi lentohommiin kuuluvat ne tuntien odottelut. Olen niin hyvilläni, että löysin InterRailin! Ihan satavarmaksi palaan sen pariin vielä. 🙂

  6. Junailu Euroopassa on kyllä helppoa ja mukavaa. Ja Atochan ja Antwerpenin asemista olen kanssasi samaa mieltä!

    1. Olen pitänyt julkisilla kulkemista aina vähän vaivalloisena ja reissussakin usein vuokrannut mieluummin auton. Tämän reilikokemuksen jälkeen saatan kallistua useammin julkisten, etenkin junien puoleen. Tätä ennen olen junaillut todella vähän. Japanissa oli huippumukavaa, Alppien yli oli upeaa, mutta Thaimaassa aika kamalaa, jos minulta kysytään. 🙂

  7. En ole koskaan reilannut, mutta sait sen kuulostamaan todella kiinnostavalta kaikkine mukana tulevine “riesoineenkin”. Ehkäpä sitä lomalla seuraisi mielenkiinnolla junissa sitä elämää, mitä muut matkustajat elävät. Junailu kuulostaa muutenkin tosi rennolta, me tykätään liikkua aina autolla, mutta siinä on oltava koko aika skarppina. Ties vaikka mekin lähdettäisi joskus reilaamaan näin aikuisiällä! 🙂

    1. Ehdottomasti minäkin olen yksityisautoilija, sekä arjessa että lomalla, mutta junailussa todella on puolensa. Tietenkään ei pääse ovelta ovelle, kuten autolla, mutta junassa voi vain relata ja vaikka juoda vähän viiniä. 🙂 Voisin kuvitella, että aikuisreilaaminen olisi ainakin sen puoleen nuoruudenaikaista kivempaa, ettei tarvitse esimerkiksi nukkua junissa ja asemilla, vaan voi olla hotellissa ja käyttää junaa vain liikkumiseen. Ja jos haluaa matkustaa yöjunalla, kyse on seikkailusta, ei pakosta. 🙂

  8. Minäkään en ole mikään kovin tottunut junamatkailija, mutta jonkun verran on kuitenkin tullut junallakin liikuttua. Euroopassa on todella kattava rautatieverkosto, mutta matkani ovat viime vuosina suuntautuneet pääosin muualle, joten tutummaksi ovat tulleet bussit ja vuokra-autolla liikkuminen. Tykkään kyllä kovasti junamatkailusta juurikin luettelemistasi syistä. Tosin esim. Intiassa nuo kaikki eivät ollenkaan päde, jos esim. haluaa mihinkään inhimmillisiin oloihin vaikkapa yöjunaan, niin lippu on varattava erittäin hyvissä ajoin etukäteen. Ja se oli muuten tehty todella hankalaksi! Siperiassa pisin taittamani väli taisi olla 56 tuntia, siinä ehti jo muutamaan otteeseen tulla tylsää 😀 Tätä Euroopan verkostoa voisi kyllä hyödyntää enemmänkin, interrail-matkaa en olekaan koskaan tehnyt 🙂

    1. Epäilemättä meininki on aasialaisilla rautateillä vähän. Tosiaan puhuin euroopplaisesta junasysteemistä, jonka koin kyllä todella toimivaksi. Eihän se japanilaisen täsmällisyyden ja laadun tasolle yllä, mutta on kyllä hyvä. 56 tunnissa todellakin saattaa tulla hetkittäin vähän tylsää. 🙂 Minusta pari tuntia on ihan optimaalinen, neljässä alkaa jo toivoa olevansa pian perillä.

  9. Ah, InterRail, omastani tuleekin ensi kesänä kuluneeksi tasan kaksi vuosikymmentä! Siitä kuukaudesta jäi hienoja muistoja, enkä olisi silloin millään uskonut, että se jää viimeiseksi kerraksi. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä seuraankin vielä esimerkkiäsi ja lähden joskus aikuisten reilille! Jonkun verran on tullut toki junailtua tuon jälkeenkin, muttei noin paljoa kerrallaan.

    Junalla matkustaessa mukavasti hahmottaa Euroopan kokonaisuuden, sen miten maisemat, rakennustyylit ja maat vaihtuvat. Se on tosi mielenkiintoista verrattuna lentämiseen, jossa vaan pompahdetaan paikasta toiseen näkemättä mitä on siinä välissä. Vapauden tunne on myös hienoa, aina tulee seuraava juna jonnekin!

    1. On tosiaan totta, että Eurooppaa alkaa hahmottaa eri tavalla, kun joutuu katsomaan, kauanko mistä mihin kestää. Oli aika ylläri, että Portugalista ei tullakaan muutamassa tunnissa Ranskaan, kun itäisemmässä Euroopassa muutamassa tunnissa on helposti ylittänyt valtionrajan ja aika pian toisenkin. Ja kuun maat vaihtuvat, todella vaihtuu myös katukuva ja kulttuuri.

  10. Täällä myös yksi junamatkustamisen fani. Ja Eurooppa vaikuttaa siihen hommaan mahtavalta paikalta. Omista junareissuista tulee mieleen vaan Intia ja Vietnam, joissa oli molemmissa helppo ja hyvä matkustaa junalla. Tykkään myös yöjunista, ihana nukkua kun juna rauhassa puksuttaa. Vihaan lentämistä niin paljon, että senkin puolesta junailu on itselleni paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Me ollaan haaveiltu road tripistä Euroopassa, mutta tämän luettua tuli semmoinen fiilis, että ehkä me tehdään se sittenkin jonain päivänä junalla! Reilaamisesta kyllä haaveilin nuorena, mutta sittemmin sen iän ohitettua jotenkin hautasin koko jutun. Mutta nyt kyllä innostuin taas ideasta, sait ylipuhuttua! 🙂 Tuo kuumuus ehkä vähän arveluttaa, Italiassa mentiin jotain välimatkoja junalla, ja välillä vaunussa oli tosiaan tukahduttavan kuuma.

    1. Muistaakseni kuumia junia oli vain yksi. Enimmäkseen olivat varsin mukavia.
      Kerran olen ajanut Thaimaassa yöjunalla ja melkein voisin vannoa, että toista kertaa en mene. Sitä kolinaa ja räminää en voisi hyvällä tahdollakaan sanoa rauhaliseksi puksuttamiseksi. Jäin pois joskus ennen puolta yötä, mutta oli kyllä hauska seurata, kun kanssamatkustajat valmistautuivat nukkumaan menoon.

  11. Tämähän kuulostaa suorastaan… vapauttavalta. Itsekin pidän junamatkustamisesta, siinä on jotain rentoa ja leppoisaa. Tilaa liikkua paljon enemmän kuin bussissa tai lentokoneessa, ja maisemiakin näkee mukavasti. Tosin vähemmänkin viehättäviä kokemuksia on – mm. muutamaankin otteeseen blogissa sivuttu Vietnamin 20h kestävä junamatka jossa ei juuri nukuttu, Italiassa junassa hiippaillut taskuvaras sekä lukemattomat VR:n odottelut.

    Euroopan junamatkailusta on vain satunnaisia kokemuksia, ja salaa oon aina kadehtinut ihmisiä, jotka pääsivät nuoruudessaan reilaamaan. Trans-Siperia tai Trans-Mongolia olisi kyllä houkutteleva ajatus. Ei olisi kiirettä minnekään, se olisi hieno olotila se.

    1. Minäkin olen kahdehtinut niitä, joilla on jo nuorena ollut rohkeutta, uskallusta, tahtoa ja luovaa hulluutta lähteä reilaamaan. Minun piti kasvaa nelikymppiseksi ennen kuin tajusin, että se todella on hienoa. Noi ylipäätään en ole julkisten ystävä, mutta eurooppalaisista (ja japanilaisista ja eteläkorealaisista) junista on tullut mun kavereita. Vuorokausiksi en taida koskaan haluta junaan. Toisaalta eipä mitään kannata vannoa.

  12. Tykkään junista, joten tämä juttu pitää ajoittain käydä lukaisemassa. Ihana, kun innostuit!