Aika eeppinen lentomatka Malésta Ganiin

Aika eeppinen lentomatka Malésta Ganiin

Matkattuani ensin kymmenisen tuntia Helsingistä Bangkokiin, viivyttyäni upeassa hotelli W:ssä päivän ja yön, lensin aamukoneella reilut neljä tuntia Maléen. Kone tuntui laskeutuvan mereen. Se vain laski korkeuttaan, eikä ikkunastani näkynyt kuin vettä. Lentokenttäsaari on suunnilleen kiitoradan mittainen. Eikä matkanteko suinkaan päättynyt tähänkään.

Untitled

Ensimmäinen malediivilainen hymy odotti lentokentällä, ohjasi lähtöselvitykseen ja loungeen: edessä oli vielä reilun tunnin lento Ganiin, Malediivien eteläisimmälle lentokentälle. Canareef resortini sijaitsi siis saarivaltion eteläisimmällä atollilla.

Kaikkien näkemieni loungejen asteikolla Malén Moonimaa-lounge ei ole hienoimmasta päästä, mutta enpä odottanut maailman pienimmän saarivaltiossa olevan pääkaupungin kentällä sellaista ylipäätään olevan. Jos olisin ollut nälkäinen, siellä olisi ollut lämmintä ruokaa, mikä on loungeksi melko harvinaista. Mutta syy, miksi jotkut maksavat loungeen pääsystä, alkoholi, puuttuu. Koska Malediivit on muslimimaa, ei alkoholia tarjoilla kuin resorteissa. Paikallisilta saarilta sitä ei saa, eikä sitä ole lupa maahan mukanakaan tuoda. Unohda siis OPM, jos näille kulmille halajat. Toisaalta tämän pikkuruisen kentän loungesta olisi saanut jalkahierontaa hintaan 1,50 USD minuutti. Näkymää merelle häiritsi vain auringolta suojannut sälekaihdin.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Mikä viimeisestä lentomatkasta sitten teki hienon minulle, jolle lentäminen on todellakin vain pakollinen paha? Oletko nähnyt kuvia Malediiveista lintuperspektiivistä? Sitten tiedät. Koko matkan vain tuijotin herkeämättä ikkunasta ulos. Jos lentoreitti kulkisi vähän enemmän lännessä, luultavasti olisin nähnyt vielä enemmän, mutta en minä tästäkään harmissani ollut. Jos ikinä lennät Maldivianin lennolla Malésta etelään, yritä saada A-paikka. Ne ovat ikkunan vieressä juuri oikealla puolella.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Ganin kenttä on päiväntasaajan eteläpuolella. Jokainen matkustaja saa diplomin päiväntasaajan ylityksestä. Ensin ajattelin moisen olevan aika höpsöä, mutta toisaalta eipä ylityksiä kaikilla suinkaan ole. Eipä tämä minullakaan tainnut olla kuin neljäs kerta tuon rajan eteläpuolella. Merestä rajaa on mahdotonta huomata, mutta kyllä esimerkiksi Keniassa Equator on hyvin osattu tuotteistaa. On kylttejä tien varressa ja valtavat krääsämarkkinat siinä samassa. Siihen nähden diplomi on aika paljon tyylikkäämpi. Ganista matka jatkui vielä suunnilleen vartin venematkalla Canareef Resortiin.

Lähes kahden vuorokauden matkanteon jälkeen perillä näytti sitten tältä:

Untitled

Jotenkin jo siinä tuntui, että taisi olla kaiken vaivan arvoista.

Yhteistyössä Canareef Resortin kanssa

Next Post:
Previous Post:
There are 4 comments for this article
  1. Avatar
    jappe at 12:41

    “Koska Malediivit on muslimimaa, ei alkoholia tarjoilla kuin resorteissa”

    Turkki on muslimimaa. Tunisia on muslimimaa. Indonesia on muslimimaa. Jne. Ja noissa alkoholia saa muuallakin kuin resorteissa.

    • Avatar
      Annika Author at 12:47

      Niin, muslimimaita on erilaisia. Malediivit noudattaa tällaisia sääntöjä, muut maat omanlaisiaan.

  2. Avatar
    jappe at 12:43

    “Merestä rajaa on mahdotonta huomata..”

    Ei päiväntasaajaa näe maallakaan sen kummemmin. Joku myyntikoju ei ole merkki päiväntasaajan absoluuttisesta paikasta.

    • Avatar
      Annika Author at 12:48

      No täällähän on kriittinen lukija. Absoluuttisuus on niin suhteellista. Niillä main se päiväntasaaja on, missä kyltit ovat (kyltit, eivät kojut). Vedessä ei mitään. Lue tietokirjoja, jos blogi liian epämääräinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.