Agriturismo ihastutti ensikertalaiset

Viime kesän yksi kohokohdistani oli viikko Italiassa Vespalla. Se oli ollut haaveeni niin pitkään, että nyt kaiken jo tapahduttua kuukausia sitten, en oikein vieläkään saa sitä kirjoitettua ulos. Mutta yksi pala tuota viikkoa Toscanassa olivat agriturismo-majoitukset. Koska reissukaveri toi Vespat Suomesta pakulla, oli meillä oltava paikka, jonne jättää auto siksi aikaa, kun pärräämme skoottereilla. Silloin oivalsin, että joka tapauksessa ajelemme vain pikkuteitä ja että emme halua mihinkään kaupungin keskustaan ja parkkihalliin. Ratkaisu oli agriturismo.

Agriturismo käännetään helposti maatilamajoitukseksi tai -matkailuksi, mutta se on usein harhaanjohtavaa. Olimme kahdessa paikassa, eikä kummassakaan ollut esimerkiksi eläimiä. Toisella oli jonkinmoista viinituotantoa ja toisella ehkä peltoja, mutta muuten lähinnä vain oltiin maaseudun rauhassa. Majapaikat olivat erilaiset. Viinipaikka oli kuin vanha kartano ja pihapiirissä pieni viinitupa. Se muistutti ehkä enemmän hotellia, mutta ilman ravintolapalveluja. Sen maisemat olivat kuitenkin aivan ylivertaiset, kuten keinukuvasta näet.

Toinen taas oli kaikki parhaat puolet hotellista mukavuuksineen mutta silti tuntui, kuin olisimme olleet jonkun kotona. Huone oli rivitalomaisessa rakennuksessa, pihalla oli uima-allas, pihapiirissä pyöri koko suku ja lauma kissoja, ja omistaja ja kokki häärivät koko ajan jossain saatavilla, jos vaikka sattui tekemään mieli viiniä. Majoituksen lisäksi saattoi ostaa aamupalan ja aterioita. Ruokailuissa oli tunnelmaa. Säästä riippuen syötiin sisällä tai ulkona puutarhassa. Illallinen sisälsi aina kolme ruokalajia ja karahvin viiniä. Hinta oli alle 30 euroa syöjää kohden. Ruoassa oli vivahde italialaista maaseutua. Samanlaista ei syötäisi Milanon ytimessä, mutta siinä paikan viehätys juuri oli: konstalemattomuudessa, aitoudessa ja sydämellisyydessä. Ja aamiainen oli paras, mitä Italiassa olen koskaan saanut. Varmasti osansa oli ilmapiirillä, mutta myös monipuolisella pöytäänkatetulla annoksella.

Meille agriturismo oli tällä kertaa kuin pit stop, jossa saatoi huoltaa skootteristia ja vaatteita sekä säilyttää autoa. Pesukoneen käyttöoikeus oli minusta mahtava lisä, koska olin ollut reissussa jo pari viikkoa ennen ja jatkamassa edelleen vielä viikkoja. Mutta niin vain yksi saksalainen Porsche-pariskunta oli paikalla, kun tultiin ja kun viimeisen kerran lähdettiin, eli he viettivät majoituksessa viikon. Ymmärrän niin hyvin: päivät vähän ehkä ajelua ympäristössä, vähän hengailua altaalla ja illan pimetessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä. Ehkä minäkin ensi kerralla.  

Kuvat ovat Le Ceregnestä. Sen varasimme etukäteen. Toiseen ajoimme vain pihaan, joten en ehkä edes katsonut sen nimeä.