Agriturismo ihastutti ensikertalaiset

Agriturismo ihastutti ensikertalaiset

agriturismo

agriturismo

Viime kesän yksi kohokohdistani oli viikko Italiassa Vespalla. Se oli ollut haaveeni niin pitkään, että nyt kaiken jo tapahduttua kuukausia sitten, en oikein vieläkään saa sitä kirjoitettua ulos. Mutta yksi pala tuota viikkoa Toscanassa olivat agriturismo-majoitukset. Koska reissukaveri toi Vespat Suomesta pakulla, oli meillä oltava paikka, jonne jättää auto siksi aikaa, kun pärräämme skoottereilla. Silloin oivalsin, että joka tapauksessa ajelemme vain pikkuteitä ja että emme halua mihinkään kaupungin keskustaan ja parkkihalliin. Ratkaisu oli agriturismo.

Agriturismo käännetään helposti maatilamajoitukseksi tai -matkailuksi, mutta se on usein harhaanjohtavaa. Olimme kahdessa paikassa, eikä kummassakaan ollut esimerkiksi eläimiä. Toisella oli jonkinmoista viinituotantoa ja toisella ehkä peltoja, mutta muuten lähinnä vain oltiin maaseudun rauhassa. Majapaikat olivat erilaiset. Viinipaikka oli kuin vanha kartano ja pihapiirissä pieni viinitupa. Se muistutti ehkä enemmän hotellia, mutta ilman ravintolapalveluja. Sen maisemat olivat kuitenkin aivan ylivertaiset, kuten keinukuvasta näet.

agriturismo

agriturismo

Toinen taas oli kaikki parhaat puolet hotellista mukavuuksineen mutta silti tuntui, kuin olisimme olleet jonkun kotona. Huone oli rivitalomaisessa rakennuksessa, pihalla oli uima-allas, pihapiirissä pyöri koko suku ja lauma kissoja, ja omistaja ja kokki häärivät koko ajan jossain saatavilla, jos vaikka sattui tekemään mieli viiniä. Majoituksen lisäksi saattoi ostaa aamupalan ja aterioita. Ruokailuissa oli tunnelmaa. Säästä riippuen syötiin sisällä tai ulkona puutarhassa. Illallinen sisälsi aina kolme ruokalajia ja karahvin viiniä. Hinta oli alle 30 euroa syöjää kohden. Ruoassa oli vivahde italialaista maaseutua. Samanlaista ei syötäisi Milanon ytimessä, mutta siinä paikan viehätys juuri oli: konstalemattomuudessa, aitoudessa ja sydämellisyydessä. Ja aamiainen oli paras, mitä Italiassa olen koskaan saanut. Varmasti osansa oli ilmapiirillä, mutta myös monipuolisella pöytäänkatetulla annoksella.

Meille agriturismo oli tällä kertaa kuin pit stop, jossa saatoi huoltaa skootteristia ja vaatteita sekä säilyttää autoa. Pesukoneen käyttöoikeus oli minusta mahtava lisä, koska olin ollut reissussa jo pari viikkoa ennen ja jatkamassa edelleen vielä viikkoja. Mutta niin vain yksi saksalainen Porsche-pariskunta oli paikalla, kun tultiin ja kun viimeisen kerran lähdettiin, eli he viettivät majoituksessa viikon. Ymmärrän niin hyvin: päivät vähän ehkä ajelua ympäristössä, vähän hengailua altaalla ja illan pimetessä hyvää ruokaa ja vähän viiniä. Ehkä minäkin ensi kerralla.  

Kuvat ovat Le Ceregnestä. Sen varasimme etukäteen. Toiseen ajoimme vain pihaan, joten en ehkä edes katsonut sen nimeä. 

agriturismo

agriturismo

Next Post:
Previous Post:
There are 10 comments for this article
  1. Avatar
    Saija at 22:06

    Kiitos vinkistä! Unelmissa on lähteä pyörällä kurvailemaan pitkin Italiaa ja tämä on oikein hyvä vaihtoehto majoittumiselle. Ja ruoka. Ahh. Näyttää todella hyvältä✌️

    • Avatar
      Annika Author at 11:07

      Agriturismot epäilemättä toimisivat sinullakin! Maaseudulla tai ainakin nyt kaupunkien ulkopuolella majoittuminen jollain tavalla rauhoittaa, kun majapaikan vieressä ei ole oikeastaan mitään. On pakko vain rentoutua syömään ja juomaan vähän viiniä ja mennä ajoissa nukkumaan. 🙂

  2. Avatar
    Katja at 07:55

    Ruokakuvat näyttää tosi hyviltä vaikken miellä itseäni erityisemmin kulinaristiksi, samoin kyllä tuo idea tuollaisesta majoituksesta houkuttais mua kun karttelen kaupunkeja ja haluaisin aina tutustua “aitoon” kohteeseen.

    • Avatar
      Annika Author at 09:20

      Tokihan agriturismotkin ovat turisteille, mutta ainakin tässä, mistä kuvat ovat, oli aika kotoinen fiilis, kun välillä pihassa kulki isoäiti koirien kanssa ja isäntä työhaalareissa. Ruoka oli sellaista, mitä kuvittelisin italialaisen maalaisruoan olevan: ei hifistelyä, perusraaka-aineita ja rakkaudella tehtyä. Kokkirouva ainakin oli ihastuttava. Siksi ajattelin hänen kokkaavan rakkaudella. 🙂

  3. Avatar
    Emilia/Merkintöjä maailmasta at 19:15

    Mahtavaa, että toteutit haaveesi 🙂 Kauniita kuvia ja leppoisa tunnelma välittyy tännekin. Nuo majoitusmuodot ja maisemat kiinnostavat itseäkin 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 23:23

      Haaveiden toteuttaminen on ihan parasta! Eihän kaikki ole reallimaailmassa niin upeaa kuin unelmissa, mutta oli tuo kyllä silti ihan huikea reissu.

  4. Avatar
    Katja / Lähtöselvitetty at 09:12

    Minä olen haaveillut Italian agriturismoista jo pitkään – etenkin perheen kanssa ne vaikuttavat hyvältä tavalta majoittua. Vähän samanlaista majoitusmuotoa olemme kokeilleet Espanjassa, ja ainakin siellä oli ihanaa ajella vähän kauemmas maaseudulle ja yöpyä siellä. Toki ajomatkaa joka paikkaan tulee vähän enemmän, mutta yleensä maisemat ovat niin upeat, ettei ajelu haittaa.

    • Avatar
      Annika Author at 23:25

      Minä olen aina ajatellut, että ytimessä on parasta, kun sitten ei mene liikkumiseen turhaa aikaa. Tällä matkalla se liikkuminen Vespalla oli olennaisinta. Silloin tällainen majoittuminenkin sopi hyvin. Toki me muutamassa keskustahotellissakin asuttiin matkan varrella.

  5. Avatar
    Jenna at 16:18

    Viime kesän Puglian reissulla yritin varata meille agriturismon yhdeksi yöksi, mutta just ne kaikista kivoimmat oli varattu. Eli seuraavaan Italian reissuun jäi vielä koettavaksi agriturismo. Näistä sun kuvista välittyi hyvin se, millaiseksi yöpymistä noissa ajattelen olevan. Pakko päästä testaamaan ja kokemaan maaseudun rauhoittava tunnelma. 🙂

    • Avatar
      Annika Author at 23:27

      Juuri leppoisuus oli täällä parasta. Omistaja oli kiva, kokkirouva aivan ihana. Matkan varrella mekin pysähdyttiin muutamaan kysymään huonetta, mutta olivat täynnä. Onneksi varattiin tuo etukäteen. Oli todella viihtyisä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.