Tämä oli matka, jolle lähtemiseen liittyi niin paljon säätöä, että tuntui, kuin reissujumalat olisivat ajatelleet, että nyt muuten koetellaan tyttöä, että kuinka paljon reissuun oikeasti haluaa. No sen verran halusi, että matkaan lähti.
Kaikki alkoi siitä, että tapasin kesällä pitkän irtiottoni alkuvaiheessa Thaimaan Khanomissa tšekkiläisen naisen, jonka kanssa ystävystyimme. Jo Thaimaassa sovimme, että tulisin Tšekkeihin viinijuhlille syksyllä. Mutta kun aloin kotiin palattuani katsoa lentoja, hinnat olivat poskettomat: 400 euroa Euroopan-lennoista meni kipurajani yli. Olen valmis laittamaan kaikki rahani matkustamiseen, mutta jossain tulee hulluus vastaan. Vähän halvemmilla vaihtolennoilla olisin ollut perillä vasta niin myöhään perjantaina, että koko se ilta olisi mennyt hukkaan. Totesimme pettyneinä, että tavataan joskus toiste.
Sitten muistin pisteet ja palkintolennot. Mutta ei niitäkään ollut. Asiakaspalvelusta sanottiin, että vuotta ennen monet varaavat. Enhän minä tiedä, missä vuoden päästä olen! Mutta sitten sain vihjeen: kultakorttilainen onnistuu paremmin. Reissukaveri oli vielä Vietnamissa sukeltamassa, kun sai viestini: “Yrittäisitkö sinä?” Ja sain lennon haluamalleni päivälle. Muutama tuhat pistettä enemmän ja sain bisnesluokan lennot. Voisin vähän jo matkalla viinitellä, herätellä tunnelmaa.
Reilua viikkoa ennen reissua varmistui pressimatka Pietariin. Se tarkoitti passin toimittamista Venäjän suurlähetystöön – ja minulle jäämistä siksi aikaa ilman matkustusasiakirjaa. Anoin uutta henkilökorttia vanhentuneen tilalle saman tien. Ja reilua vuorokautta ennen Tšekin matkan alkua olin vielä ilman. Katsoin puhelintani vartin välein, josko ilmoitus olisi tullut. Laitoin Travelloverin Facebookiin päivityksen, että älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon: pitäkää kaikki matkustusasiakirjanne aina voimassa, ettei tarvitse hikoilla, kuten minä. Joku sitten kommentoi, että pitääkö järjestää matkansa niin, että joutuu pulaan ja pitää syyttää muita. Jaaha. Taas yksi mielensäpahoittaja. Juurikin kerroin, miten itse olin mokannut. Sitä paitsi jos tulee tilaisuus matkaan, ei ole mikään vaihtoehto jättää menemättä!
Ja kun torstaina olin hermorauniona menossa töiden jälkeen kauppaan, piippasi puhelin. Poliisi. Saapumisilmoitus. Henkkarit Ärrällä. Melkein aloin tanssia siinä parkkipaikalla.
Pääsisin siis matkalle, jolle reissujumalat eivät selvästikään halunneet minun lähtevän. Oli minun vuoroni osoittaa, että reissujumalatkin ovat erehtyväisiä, että tšekkiläisille viinijuhlille todellakin kannattaa matkustaa!
Lensin siis Wieniin, josta ystäväni tuli minut hakemaan. Ajelimme Mikuloviin, muutaman kilometrin päähän Itävallan rajalta. Eihän siinä ehtinyt maisemia katsella, kun piti vaihtaa monen kuukauden kuulumiset. Oranssi aurinkokin jo ehti laskea. Majoituimme juuri avattuun Volarik hotelliin*. Taisimme olla huoneen ensimmäiset asukkaat. Se avattiin viinijuhlille ja oli heti loppuunmyyty. Viihtyisä hotelli, kauniisti sisustettu, huippumukava sänky. Uima-allas valmistuu kesäksi, samoin puutarha. Sisältä kaikki kuitenkin oli valmista – emme asuneet rakennustyömaalla. Ja mikä parasta, kadun toiselta puolelta alkoi Mikulovin suloinen vanha keskusta. Ja pari porrasta noustuamme oli jo ensimmäinen myyntipiste. Ostimme lasilliset (ja lasit) ja viinijuhlamme saattoivat alkaa!
*yhteistyössä hotelli Volarikin kanssa
6 comments
Mukava lukea muidenkin kommelluksista 🙂 Ihana, että et antanut niiden masentaa vaan päättäväisesti jatkoit kohti päämäärää eli reissun toteutumista 🙂
Olen alkanut olla varsinainen säätäjä. Mutta yhtään retkeä en jätä tekemättä, jos tilaisuus tulee. Loppuun asti on yritettävä. 🙂 Niinpä pääsin sekä Tšekkiin että Pietariin, vaikka vähän ylimääräistä hikoilua järjestelyistä tulikin.
Johan oli haasteita! Kiva että pääsit perille. Tsekkilä on kiva paikka 🙂
Olen ollut aiemmin vain Prahassa. Oli mielenkiintoista nähdä ihan toisenlaista, pienen kaupungin elämää mutta tietenkin myös tapahtuma. Vähän turhaa säätöä tosiaan, ja ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni.
Kannatti säätää! Mutta sama tuossa, kipuraja menee noilla main Helsingistä lähtevillä. Tapahtuma kuulostaa kivalta, ja olen myös viihtynyt Tsekeissä Prahan ulkopuolellakin – Liberecissä olen itse asiassa esimerkiksi ollut enemmän kuin Prahassa 🙂
Kyllä Euroopan-lennossa tosiaan kipuraja alkaa 400:ssa minulla olla. Juuri varasin tulevalle lomaviikolle lentoja: suuri osa Europan kiinnostavista jo yli 400 tai ainakin lähellä. Kun pari sataa enemmän laittamalla pääsee kauas pois, ei ollut vaikea valita. Kun siellä kaukana sitten kaikki oleminen paljon edullisempaa, samalla rahalla saa paljon kivempaa majoitusta jne.