Kaunis kesäinen sää. Aurinko, lempeä ja lämmin tuuli, hyväntuulisia ihmisiä, kaupunki täynnä musiikkia ja naurua. Kaikkialla myydään viiniä ja ruokaa. Ihmiset kulkevat lasit käsissään. Joillakuilla on pullo omaa suosikkia, suurin osa on kuin me, että ostaa maistiaisen sieltä, toisen täältä. Lasillinen maksaa 30 – 40 korunaa eli 1,50 euron molemmin puolin, lajikkeesta riippuen. Pullon hyvää viiniä saa kahdeksalla eurolla. Tällaiset ovat tšekkiläiset viinijuhlat.
Keskusaukiolla on lava, jolla soi musiikki. Monella on kaulaan ripustettava naru, jossa lasi keikkuu kivasti mukana, jollei halua pitää kädessä. On sadonkorjuun ja uuden viinisadon aika. Kaikkialla myydään myös sameaa burcakia. Burcakia saa viininvalmistuksen alkuvaiheessa, se on jonkinlainen nuori viini. Sen aika on vain juuri nyt, sitä saa kerran vuodessa. Sitä myydään muovipulloissa, joissa on kantokahva. Aika monta pulloa näin keikkuvan ihmisten käsissä. Se saattaa olla lähes alkoholitonta tai sitten ei. Ymmärsin burcakin aika petolliseksi. Maistoin, mutta oli aika makeaa. Palasin valmiiden viinien maailmaan nopeasti.
Fiksut tšekit lopettavat ajoissa voidakseen jatkaa seuraavana päivänä. Puolilta öin ravintolat alkavat sulkea, viinikojut vähitellen vetävät teltan etukangasta kiinni palvellakseen taas aamulla. En uskonut itse enää kykeneväni uuteen nousuun, mutta kas, kun upea lauantaiaamu valkeni, aamupala ja sen jälkeinen vahvistava lepohetki palautti uskon elämään. Sillä se lähtee millä on tullut, sanotaan. Ja niin me otimme lasimme, ylitimme tien, nousimme muutamat portaat ja olimme tutulla myyntipisteellä taas. Siitä sain koko kylän parhaan viinin, Volarikin viinitilan ihanan kevyen rieslingin. Viinijuhlat jatkuivat taas.
Viinitasting Mikulovin linnalla ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Pieneen ja aika ummehtuneelta haisevaan kellariloukkoon oli kokoontuneena kolmisenkymmentä maistelijaa. Pöytäpaikkoja oli ehkä neljälle, kaikille ei istumapaikkaakaan. Isäntä selosti viineistä tšekiksi, ystäväni käänsi niin paljon kuin aiheellisiksi katsoi. Saimme hysteerisen naurukohtauksen ja epäilemättä herätimme pahennusta. Mutta kuinka ihanaa on olla seurassa, jossa voi käkättää vapautuneesti ehkä maailman tyhmimmille jutuille.
Koko vanha keskusta on viinijuhla-aluetta. Sisäänpääsymaksu oli noin 20 euroa. Sillä sai rannekkeen ja pääsyn myös noin 1,5 kilometrin päässä olevalle amfiteatterille ja sen konsertteihin. Pimeässä lauantai-illassa siellä soitti ilmeisen suosittu slovakialainen yhtye. Paikka oli täyteen pakattu ja tunnelma loistava. Musiikki oli minulle tietenkin vierasta mutta helppoa jorailukamaa. Mutta kun oma menojalka on nousemassa korkeuksiin, ovat juhlat taas hiipumassa. Vain muutama koju on enää auki. Miesporukalla on palju ja kylpeminen käynnissä keskellä kylää. Hulluja nuo tšekit. Irkkupubissa on vain muutama nuori ihmettelemässä, kun zoomaillaan ikkunan takana, mikä meininki. Pitää luovuttaa.
Vielä sunnuntaina nousemme ristin tien pyhälle kukkulalle. Polun varrella on Jeesuksen viimeisen matkan kunniaksi tarina kerrottuna patsain. Ylhäällä on pieni kirkko, joka on kuulemma aina kiinni. Ystävänikin pääsi sinne ensimmäistä kertaa. Ylhäältä on näkymä yli kaupungin. Rajajoen takana on Itävalta. Kirkkaalla säällä näkee Alpit. Vähän väliä kuuluu kuin joku ampuisi aseella. Kukaan ei ammu. Ääni on säikyttämään lintuja, jotka uhkaavat pistellä uuden rypälesadon parempiin suihin. Kirkon edustalla on satoja pieniä viinilaseja. Viiniä ei voi ostaa. Se on siinä odottamassa, että kuningas tulee. Ahaa. Jonkinlainen paraati kirkolle tulikin, lyhyitä puheita pidettiin, kyyhkysiä vapautettiin – ja sen päälle tietenkin otettiin pienet viinit. En tietenkään muistanut tšekkiläistä nollatoleranssia mitä tulee autoiluun, joten siihen se päättyi: kaksin käsin viinin juomiseen ihana Mikulov taustallani.
Täydellinen viikonloppu. Lähes. Minun on kuitenkin tehtävä tunnustus: en sittenkään rakastunut tšekkiläisiin viineihin. Joukossa oli kivoja, mutta ei yhtään superhyvää. Ai menisinkö viinijuhlille uudelleen? No todellakin! Ehkä pitää kokeilla jotakin toista aluetta. Viinialueita Tšekissä on kuitenkin neljä: Moravia, jossa Mikulovkin on, sen Bohemia seuraavana idässä, Praha ja jokin ihan pääkaupungin kupeessa. Ehkä ensi vuonna jokin näistä?
Kiinnostavatko viinjuhlat tai oletko kenties jo käynyt sellaisilla?
6 comments
Ihanan kuuloiset bileet ja Mikulov on suloinen kaupunki! Kävimme siellä muutama vuosi sitten ja viinipeltoja näytti olevan paljon. Olen käynyt useilla viinijuhlilla täällä Kataloniassa ja Ranskassakin, mutta olisipa mielenkiintoista nähdä niitä myös muissa maissa (ja maistaa niitä muiden maiden viinejä, täällä tulee ostettua vain paikallista :))
Minun pitäisi laajentaa viinijuhlamatkailua ehdottomasti vaikka juuri Espanjaan. Ranskalaiset viinit eivät ole onnistuneet minua valloittamaan – tai ehkä olen juonut vain vääriä.
Siitähän kehkeytyi hyvät viikonlopun mittaiset bileet. Kuulostaa mahtavalta. Tämän vuoksi kannattikin vähän kärsiä ja jännittää. 😉
Kehittyi ihan paras viikonloppu ja mahtavat bileet. Viinijuhlat on niin mun konsepti. 😀
Tuo viinijuhla ja viikonloppu kuulostaa kyllä ihan täydelliseltä irtiotolta! Enkä muuten muista olenko koskaan maistanut tsekkiläisiä viinejä, joten ehkäpä pitää laittaa muistiin tämä viinijuhla seuraavalle vuodelle. 😀
Tšekkiläinen viini ei ole maailman parasta. Mutta tapahtuma oli todella kiva, että sen puoleen Mikuloviin kyllä kannattaa mennä ja testailemalla löytää oma suosikki.