Vientiane herää illalla

Vientiane herää illalla

’”Vientiane on aika tylsä.” ”Pari päivää riittää hyvin.” ”Ei Vientianessa ole mitään enempää kuin pariksi päiväksi.” Ehkä näin sanovat olivat vain sen pari päivää. Vähän sama fiilis minulla oli ensimmäisen päivän jälkeen. Mutta mitä pidempään olin, sitä paremmin aloin viihtyä. Vientiane osoittautui hyvinkin neljän päivän kohteeksi, ja olisin minä voinut pidempäänkin olla.

Olin alkanut oppia, että sadekaudella on hyvä asua majapaikassa, jossa on kiva olla. Joskus vain on niin kehno sää, ettei huvita lähteä ulos. Jos silloin asuu jossain ankeassa, saattaa harmittaa. Jos taas aurinko paistaa, on luonnollisesti Vientianessakin aika lämmin. Joten uima-allas on aika kiva. Takuulla auttaa viihtymistä, milloin puitteet ovat kunnossa. Ansara hotellissa* oli. Ihana paikka. Siirtomaatyyliin modernia ja paikallista yhdistävä hotelli oli kaunis ja ystävällinen. Kaikki pikkujutut fiksattiin heti, kaikki toiveet täytettiin, olo oli tervetullut. Kun hotellit olivat olleet kotina kolme kuukautta, alkoi todella olla merkitystä, missä asuin.

Ansara Hotel Vientiane

Ansara Hotel Vientiane

Vientianen keskusta niiltä osin, missä turisti kokee tarvetta kulkea, on aika pieni. Se on helposti käveltävissä. Kaikkialla on temppeleitä ja ravintoloita, mutta erityisen paljon spa-tyyppisiä rentoutumissalonkeja ja länsimaistyylisiä kahviloita – mutta yllätyin, kun näin todella vähän kauppoja. Mistä nämä ihmiset ostavat vaikkapa vaatteensa? Aamu- ja iltamarkkinoilta. Sadan metrin päässä Ansara hotellista virtaa Mekong, ja sen rantaan kojut tulevat joka päivä neljältä. Night market ei ole turistikrääsää kuin nimeksi. Ja kun katsoo paikallisia, heillä on ostoskasseja täynnä vaatteita. Rintsikoiden ostaminen markkinoilta jaksaa aina ihmetyttää, mutta käsituntumalla naiset kyllä hankintoja tekivät.

Muutenkin koko kaupunki tuntui heräävän vasta samoihin aikoihin auringonlaskun aikaan. Ruokakärryt tulevat kaduille. Terassit alkavat täyttyä ruokailijoista. Jumpparyhmät ja hengailijat täyttävät lyhyen joenrantabulevardin. Päivällä vähän unelias Vientiane todella herää vasta illalla.

Vientiane

Vientiane

Vientiane

Sen verran pitkään olin taas tehnyt matkaa yksin, että googlailin vähän, missä olisi baareja, joissa olisi mahdollista ehkä tavata ihmisiä. Spirit house vaikutti sellaiselta. Siinä sitten Mekongin rantaa kävellessäni tapahtui jotain kohtuullisen odottamatonta: Kuulin musiikkia, joka tuntui liian tutulta. Ei siksi, että olisi listahitti, vaan koska oli Frederikin Tsingis Khan. Oli pakko kääntyä takaisin ja ottaa selvää. Japanilainen baarin pitäjä kertoi Frederikin olevan hyvin suosittu Japanissa – ja Muumien tietty myös.

Ei siinä sitten mitään. Otin juoman ja jutusteltiin isännän kanssa Suomesta ja Japanista. Menin minä Spirit houseenkin. Juu ei ollut sellainen baari, jota etsin. Ei ollut Dresden Laokaan. Se oli arvioiden mukaan laadukas, tyylikäs ja hyvä paikka tavata ihmisiä. No, kolme japanilaisen näköistä miestä tiskillä ja minä. Vähän hukkaan meni mekkoon ja korkoihin pukeutuminen. Nam Phou suihkulähteen ympärillä taisi olla iltamenoja, livemusiikkiakin, mutta vähän kosteita olivat illat (sateen, ei nesteytykseni puolesta).

Siinä suihkulähteen reunamilla kävin yhtenä päivänä lounaalla. Ravintola oli tyhjä ja minä nälkäinen. Lista oli takuulla vain turisteille ja tarjolla oli kaikkea mahdollista. Mutta ruokaakin kiinnostavampi oli tavata pakistanilaistaustainen tarjoilija Ahmed. Koska muita asiakkaita ei ollut, hänellä oli aikaa jutella. Ahmed oli ensimmäinen tapaamani mies, jolla on kaksi vaimoa: toinen Pakistanissa, toinen Laosissa. Ensimmäiselle kuulemma oli ollut vaikea paikka, kun mies kertoi avioituvansa toisen kanssa. Ei ollut muutamiin kuukausiin puhunut miehelleen. Uudelle vaimolle ensimminen ei ole mikään ongelma. Pakistanissa Ahmed käy kerran vuodessa, paitsi tänä vuonna, kun yksi neljästä lapsesta tulee käymään Laosissa. ”Kaksi vaimoa, kaksi työtä”, sanoi Ahmed, ”ei kahden vaimon ylläpitäminen halpaa ole.” Taas yksi elämäntarina, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa.    

Vientiane sopii hyvin sellaiselle, joka ei odota erityisiä kohokohtia mutta mielellään kuljeskelee, istuksii kahviloissa, katselee ihmisiä ja elämää, piipahtaa temppelissä, ottaa  ehkä hieronnan, vaeltelee iltatorilla. Mutta Vientiane vaatii vähän aikaa. Se oli ensimmäisenä päivänä minusta tylsä. Kaduin, että olin varannut hotellin neljäksi yöksi. Lopulta olin pitänyt itseni niin kiireisenä, etten edes hierontaan ehtinyt – ihan vain viettämällä leppoisia päiviä.

Vientiane

Vientiane

Vientiane

Vientiane

Vientiane

Next Post:
Previous Post:
There are 12 comments for this article
  1. Janni / Lentopelko at 09:31

    Myös Laosiin on todennäköisesti tarkoitus suunnata ensi keväänä, myös Vientiane on ollut mietinnässä, joten kiva lukea sieltä postaus. Itseasiassa tuo paikka kuulostaa tämän perusteella todella mukavalta ja meille sopivalta, jos tuolla pystyy viettämään rentoja päiviä kahviloissa istuskellen! Aamullakin voi huoletta nukkua pitkään, jos kaupunki herää vasta illalla.
    Janni / Lentopelko recently posted…Jeeppisafarilla Durmitorin kansallispuistossaMy Profile

    • Annika Author at 11:33

      Vientiane on todella hengailupaikka. Kannattaa vilkaista nähtävyyspostaukseni myös, sillä ainakin Buddha Park on todella näkemisen arvoinen. Mutta kun kulkee kaupungilla päivällä, tuntuu, kuin se olisi suorastaan unelias. Se todella herää vasta illalla, kun paikallisetkin menevät yömarkkinoille.

  2. VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA at 21:11

    Ei varmaan ensimmäisenä tulisi mieleen, että Frederik soisi Laosissa paikallisten toimesta. :’D Aika random. Siinä on pitänyt varmaan hetken miettiä, että kuuleeko oikein.

    • Annika Author at 09:56

      Minä todella mietin, alkoiko soida päässä. Kävelin ohi mutta palasin takaisin. Oli tsekattava, onko aasia alkanut vaikuttaa mielenterveyteen. Baarin pitäjä oli japanilainen Frederik-fani. Kieltämättä ihan täydellisen absurdia!

  3. Johanna / Fin Nomads at 23:51

    Kuulostaa mukavan rennolta 🙂 jotenkin tuli Kambodzan Kampot mieleen. Se on aika unelias pikkupaikka joen varrella eikä siellä ollut paljoakaan elämää, mutta silti viihdyttiin siellä erittäin hyvin ja neljä päivää vierähti tuosta vaan.
    Johanna / Fin Nomads recently posted…Meidän matkatatuoinnit ja tatskainspiraatiotaMy Profile

    • Annika Author at 09:57

      On jännä, miten paikat, joissa toisten mielestä ei ole mitään, voivat tuntua mukavilta. Ehkä se johtuu juuri siitä, että ei ole odotuksia, voi ottaa vastaan avoimin mielin kaiken ja toisaalta rauhoittua vain oleilemaan ja aistimaan.

  4. Daniel at 03:53

    Saisinko pyytää pientä apua ja suositusta? Olen lähdössä keväällä Singaporeen (lempikohteeni Aasiassa), paluu Bangkokista (välttämätön paha). Tuohon väliin mahtuu yksi kaupunki. Rangoonissa/Yangonissa olen käynyt, mutta todella pikaisesti (1 päivä), ja mieli tekisi palata sinne paremmalla ajalla. Vientianessa en ole koskaan käynyt, mutta sekin on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. Postauksesi sieltä tulivat siis kuin tilauksesta. Ne on luettu tarkkaan, ja luulen, että kaupunki voisi olla positiivinen yllätys. Mitä suosittelisit minulle – uusintaa vai uutuutta? Kummassa viihdyit paremmin, ja miksi? Kumpaan palaisit?

    • Annika Author at 10:18

      Aina voi kysyä! En tiedä sinun mieltymyksiäsi, joten voin puhua vain omistani. Yangoniin olen palannut. Ensimmäisellä kerralla oltiin muistaakseni kolme päivää, toisella vain päivä matkalla rannalle. Ei siinäå päivässä kyllä ehdi oikein mitään. Yksi parhaita matkailukokemuksiani ikinä on ollut junamatka Yangonin ympäristössä. Siitäkin on postaus olemassa. Jos sen tyyppinen meininki kiinnostaa, suositukseni on ehdottomasti Yangon. Jos taas arvostat enemmän Singaporen siisteyttä verrattuna Bangkokin kaoottisuuteen, on Vientiane ehkä enemmän makuusi. Siellä ei ole mitään erityistä, mutta se on miellyttävä paikka, loistava muutaman päivän kaupunkihengailuun. Luang Prabang voisi olla myös vaihtoehto. Sekin tarjoaa matkailijalle paljon. Jos siis haluat jotain uutta.

    • Daniel at 23:31

      Kiitos! Yangonissa viehätti brittimenneisyys ja ränsistynyt arkkitehtuuri kovasti. Jos aika olisi riittänyt, olisin ehdottomasti tehnyt rengasmatkan junalla – olen lukenut postauksesi ainakin kolmesti! Täytyy vielä harkita, kumpaan tässä nyt päätyisi. Harmi kun aika ei riitä molempiin, mutta onpahan sitten hyvä syy lähteä uudestaan!

    • Annika Author at 14:08

      ajattelen itse samalla tavalla: ei kaikkea tarvitse ehtiä kerralla. Aina voi palata. Kerrothan sitten, mihin päädyit ja millä perusteella.

    • Daniel at 08:22

      Täällä ollaan, Vientianessa. Ei ainakaan toistaiseksi kaduta ollenkaan, vaikka Yangon sai jäädä odottamaan. Silti voitti tällä kertaa halu nähdä jotain uutta.

      Sopivasti jetlagia ja epäonnistuneet nukkumisyritykset koneessa johtivat siihen, että heräsin ihan hyvin nukutun yön jälkeen klo 3.20 aamulla. No, mikäs siinä, auringon noustessa vähän ennen kuutta lähdin katselemaan, kun Vientiane herää. Vaikka ei se kyllä herännyt. Rauhallista oli, tekisi mieli sanoa että kuollutta, ja sateista! Mutta myös mukavan viileää noin olosuhteisiin nähden, vain 23 astetta.

      Nyt päivemmällä olen ehtinyt kierrellä kaupungilla, katsastaa muutaman temppelin ja käydä markkinoilla. Kiitokset Annika kokemuksistasi ja vinkeistäsi! Niistä on ollut paljon iloa ja hyötyä matkan suunnittelussa. Ajattelin aluksi tuota Ansara-hotellia minäkin, mutta se oli aikamoisen kallis siihen nähden, että sain Lao Plazan aamiaisineen ja lentokenttäkuljetuksineen 89€/yö, joten päädyin sitten tähän. Kehuvat olevansa Vientianen ainoa viiden tähden hotelli, mutta kyllä siinä on yksi tähti liikaa. Hyvä tämäkin silti on, ja hyvällä paikalla.

  5. Annika Author at 20:32

    Kiva kuulla, että viihdyt. Jos kävelet rantaa pitkin ja kuulet japanilasmiehen luukuttavan baaristaan Frederikiä, käy sanomassa terveisiä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge