Uusi vuosi aavikolla. Kun aurinko laskee hiekkaan.

Halusin uudenvuodenyöksi aavikolle. Pimeään. Tähtitaivaan alle. Qatarissa olimme aavikolla vain päiväretkellä. Näimme punaisen auringon laskevan hiekkaan. Näimme täydellisen pimeyden. Olimme keskellä hiekkaerämaata, kun kuski sammutti valot. Oli vain musta taivas, muutama tähti ja muuten täydellinen pimeys.

Meillä oli tästä matkasta diili, että minä ostan lennot ja mies hotellit, mutta minä ostan aavikon, koska erityisesti sitä halusin. Olin taas niin myöhään etsimässä majoitusta, että vain satunnaisia oli jäljellä. Varasin Booking.comin kautta yön Desert Retreat Campista. Se maksoi yli 200 euroa ja sisälsi teltan ja oman kylppärin sekä puolihoidon. Aika kallista, ajattelin, mutta koska halusin aavikolle, olin valmis sen maksamaan. Halvempia olisi ollut, mutta ilman samoja mukavuuksia.

Viikkoa ennen varattua yötä (eli jouluaattona) sain sähköpostin, että koska on uusi vuosi, he lisäävät telttojen määrää eikä jokaiselle ole omaa kylppäriä. Ovat siis jotain bajamajatyyppisiä siirrettäviä ratkaisuja. Myös lakanat maksavat erikseen. Teltoissa on kyllä peitot. Niin ja varautukaa, että aavikon yössä lämpötila laskee noin kymmeneen. Siis että me Suomesta otamme makuupussit tai lakanat, jaamme kylppärin ja maksamme 211 euroa yöltä? Ei tule kauppoja!

Todella harvoin mikään majoituspaikka tarjoaa mahdollisuutta ilmaiseen perumiseen, mutta näillä aavikkomajoituksilla se näyttää olevan yleistä. Aloimme etsiä uutta. Löytyi Arabian Oryx Camp. Telttoja, mutta mökkimäisiä. Oma kylppäri. Valkoiset lakanat. Ilmastointi. Hotels.comilla 144 euroa. Ei ihan teltta. Olin valmis tinkimään tästä. Sähköpostilla vastasivat, että 30 dinaarilla (vähän yli 60 euroa) hakevat päätien varresta huoltoasemalta, koska emme onnistuneet enää vuokraamaan nelivetoautoa, ja samaan hintaan kuuluu auringonlaskuajelu ja jokin muu autoilu erämaassa. Kiitos, varaanpa tämän. Mutta eipä Hotels.comin varausjärjestelmä toiminutkaan, ei edes soittamalla, ja jouduin ottamaan sähköpostivarauksella huomattavasti kalliimpaan hintaan.

Siellä sitten kökötämme, Al Maha -huoltoasemalla autiomaan auringossa, eikä kukaan olekaan meitä vastassa sovittuun aikaan. Ensimmäinen puhelukaan ei tuota mitään tulosta. Suomalainen täsmällisyys jonkinlaisella kulttuurivarauksella alkaa olla koetuksella, kun seuraavaan puheluun ei enää vastata. Kolmannen kohdalla olisimme saman tuloksen tullen tehneet jo uusia suunnitelmia, mutta silloin kerrotaan kuskin olevan jo matkalla. 45 minuutin myöhästyminen ei kirvoittanut edes anteeksipyyntöä.

Kummasti taas kaikki ärsytys unohtui leirissä. Sinne ajettiin 11 kilometriä pitkin hiekkaan muodostunutta väylää, jota kai tieksikin voi kutsua. Oma pikku telttamme oli söpö, sänky mallia ryhdikäs, valkoiset lakanat, jääkaappi valmiina jäähdyttämään lentokentältä ostamamme kuohuviinipullon.

Naapurissa oli toinen vastaava camp mutta ympärillä muuten vain hiekkaa. Kiivettävähän sinne dyynille oli.

Hyvissä ajoin ennen auringonlaskua hyppäsimme taas maasturin kyytiin. Saimme kuskin, joka selvästi nautti kovaa ajamisesta upottavassa hiekassa. Yhdessä hujauksessa hän heilautti avolavan dyynin huipulle. Eikä muuta kuin istumaan hiekalle ja poks. Paitsi että autossa pari päivää heilunut kuohuviini ei enää edes poksahtanut.

Mitä pidemmälle päivä ehti ja aurinko laski, sitä kovemmaksi kävi tuuli. Koska hiekka on pehmeämpää kuin ehkä millään rannalla koskaan, se pöllysi ja tunkeutui kaikkialle. Huulipunaan se tarttui myös mukavasti. Puolessa tunnissa heikkaan jättämäni sandaalit olivat melkein hautautuneet.

Ja mitä alemmas aurinko laski, sitä punaisemmaksi se muuttui. En juuri koskaan ole istunut rannalla katsomassa auringonlaskua, mutta aavikolla voisin istua useamminkin. Näky on upea. Aavikon värit ovat juuri sellaisia kuin maalauksissa: punaista ja hehkuvaa osanssia.

Leirissä vilkaisin peiliin: olenpa saanut väriä, suorastaan vähän ruskettunut. Kunnes kävin suihkussa… Hiekkaa oli kerroksina varsinkin sellaisissa kohdissa, joissa oli aurinkovoidetta. Sitä löytyi aika paljon myös muun muassa rintsikoista (sisältä) ja käsilaukusta, jota käytin pullon huomaamattomaan kuljettamiseen aavikolle…

Uuden vuoden juhlintaa kantautui telttaan pitkin iltaa ja yötä, mutta me yritimme nukkua jo huomattavasti ennen kuin kello näytti vuotta 2015. Aamulla oli oltava terässä jo ennen kuin aurinko nousee.