Type and press Enter.

Turkkilainen ruoka ei ole mitään kebabia ranskalaisilla

Ulkomaalaisten Suomessa omistamat pitsa-kebabpaikat vääristävät käsitystä turkkilaisesta ruoasta. Ei sillä, etteikö noiden paikkojen tarjonta silloin tällöin maistuisi, mutta syöminen Turkissa on kuitenkin jotain muuta. Pitkään viikonloppuun mahtui turkkilaisia aamiaisia, pari pitkää lounasta ja kiinnostavia illallisia, istumista kahviloissa ja ehkä viinilläkin. 

Phocas Cave Suitesin aamiainen on turkkilainen: leipää, juustoja, oliiveja, vihanneksia. Se on yksinkertainen ja konstailematon. Lisäksi voi saada perinteisen munakkaan tai turkkilaisen melememin, jossa on paljon kasviksia mukana. Valitsin itse melememin, joka yhtenä aamuna hymyili minulle.

Untitled
Aurinkoinen melemem

Yhden päivän hengailin kokonaan Göremessä. Kävin Open Air Museumissa, istuskelin lasitetulla terassilla tekemässä töitä ja mikä parasta, söin. Lounaspaikkaa en joutanut pahemmin valikoimaan, koska nälkä ei antanut myöten kierrellä kylillä enää yhtään kauempaa. Valitsin terassin, johon paistoi aurinko ja jolla oli riittävän lämmin syödä ulkona. Päädyin Kebapzade-nimiseen ravintolaan. 

Untitled
Alkupalaksi tilasin tsatsikia. Muut annokset tulivat talon puolesta. Turkissa ei ole italialaistyyppistä kattausmaksua, vaan kaikki tilaamatta pöytään tuotu on keittiön terveisiä eikä niistä peritä maksua. Turkkilainen tsatsiki on selvästi kreikkalaista miedompaa.
Untitled
Kanavarras ja grillattuja vihanneksia
Untitled
Jälkiruoalle ei ollut enää tilaa, enkä sellaista tilannut, mutta tällainen tuotiin. Oli jonkinlainen jäädyke.

My Mother’s -kahvila on rinteessä, ja sen lasitetulla terassilla oli lämmin istuskella kaakaolla ja tehdä töitä. Göremessä lähes kaikissa ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa, joissa olen ollut, on wifi, ja nopeus on varsin hyvä. Kaakaon jälkeen myönnän hairahtuneeni viinille Silkroadiin. Laitoin turkkilaiselle ystävälleni viestin, että olen Silkroadissa tekemässä töitä. Hän oli hetken ajatellut minun ryhtyneen tarjoilijaksi…

Untitled
My Mother’sista on hyvä näköala yli Göremen.
Untitled
Ei ole itsestäänselvyys, että viiniä saisi kaikista kuppiloista, mutta Silkroadista saa hyvää turkkilaista parilla eurolla lasi.

Harvoin etsin ravintolasuosituksia mistään, mutta Göremen kohdalla tein poikkeuksen. Vein ystäväni Pumpkiniin, Tripadvisorissa Göremen parhaaksi arvioituun ravintolaan. Kuinka helppo olikaan ymmärtää, miksi se on saanut niin hyvät arviot. Ihana paikka! Pumpkiniin pitää varata pöytä. Ravintolasali on pieni, ja se oli koko ajan täynnä. Palvelu on sydämellistä. Pumpkinissa jokainen tuntee varmasti olonsa tervetulleeksi.

Ruokalistaa ei ole. On vain neljän ruokalajin menu, jossa vain pääruoassa on vaihtoehtoja (kana, pihvi, lammas ja vege). Muuten kaikki saavat samat annokset. Koko menu maksaa 60 liiraa (noin 18 euroa). Kasvisversio on vielä kolme euroa halvempi. Hinta-laatusuhteeltaan en usko syöneeni koskaan paremmin.

Untitled

Untitled
Myönnän olleeni vähän ennakkoluuloinen linssikeittoa kohtaan, mutta tämä oli todella hyvää. Aika voimakkaasti maustettua, mutta pysyi juuri sen rajan alla, josta olisin sanonut, että on liian voimakasta.
Untitled
Antipastotyyppinen väliruoka
Untitled
Tyypillinen kappadokialainen liharuoka sac tava lampaasta.
Untitled
Ja sitten otettiin käyttöön tyttövatsa jälkiruoalle: baklavaa, hedelmiä ja erillisessä kipossa vielä vähän jätskiä.

Päätin seuraavana päivänä turvautua taas Tripadvisoriin ja kokeilla myös kakkosen. Se on Keyif Cafe & Restaurant. Ilman Tripadvisoria en olisi arvannut Keyifiin mennä. Se näytti yksinkertaiselta kahvilalta, ei samalla tavalla laadukkaalta ravintolalta kuin vaikka Pumpkin. Mutta palvelu oli – jos mahdollista – vielä huomaavaisempaa. Minulle tuotiin esimerkiksi huopa hartioille, kun aurinko meni pilveen. Ei minulla kylmä ollut, ja olisinhan voinut laittaa takin päälle, mutta ele oli niin ihana, että siinähän minä lämmittelin mielelläni. 

Untitled
Viininlehtikääryleitä ja tsatsikia
Untitled
Lounaani näyttävät aika yksipuolisilta, mutta päädyin taas kanavartaaseen ja vihanneksiin.

Kun viimeisenä iltana halusin vain jotain pientä iltapalaa, lähdin kävelemään oman pikkukyläni kaduille. Olin ajatellut ottaa taksin Göremeen, mutta takseja ei näkynyt. Mutta World of Kebab oli auki. Olin nähnyt sen monesti ohi kävellessäni ja luullut koko paikan olleen suljettuna jo vuosia. Ilmeisesti se kuitenkin herää iltasin henkiin.

Ruokalista oli suppeampi kuin Esson baarissa, ja juomavaihtoehtoja ei oikeastaan ollut, mutta jotenkin paikka oli aika hellyttävä. Isäntä itse oli asunut vuosia Saksassa ja palannut sitten kotiin. Kukoistavana bisneksenä en ravintolaa pitäisi, ja ehkä siksi juuri vähän niin kuin myötätunnosta otin gözlemen, turkkilaisen täytetyn letun, johon olin kesällä ihastunut Museum Hotelin aamiaisella. Ei makunautinto samalle tasolle yltänyt, ja huoneenlämpöinen vesi ei tarjonnut ihan parastaan sekään, mutta minulla oli siinä ihan mukavaa, kun isäntä vielä esitteli jostain kirjasta maakunnan parhaita nähtävyyksiä.

Untitled

Untitled
Gözleme

Ehkä se selvisi jo tähän mennessä, mutta sanaonpahan vielä, että minä pidän turkkilaisesta ruoasta!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

8 comments

  1. Näinhän se on, että Turkissa syödään muutakin kuin kebabia, Japanissa muutakin kuin sushia ja Meksikossa muutakin kun fajitoja. Silti minun, Turkissa koskaan käymättä, olisi ollut vaikea nimetä muita sikäläisiä ruokia kuin kebab ranskalaisilla tai riisillä, tulisella tai miedolla kastikkeella. Kuvien ruoat näyttävät herkullisilta, erityisesti kanavartaat, grillatut vihannekset, viininlehtikääryleet sekä Pumpkinin pääruoka. Vaikuttaa olevan yhteisiä piirteitä kreikkalaisen ruoan kanssa, mikä ei toisaalta yllätä. Sen tämä postaus aiheutti, että aloin heti googlailemaan pääkaupunkiseudun turkkilaisia ravintoloita! 🙂

    1. En ole koskaan Turkissa nähnyt kebabia ranskalaisilla, siis sellaisia lihaliuskoja. Döneriä harrastavat, eli kebabrullia, mutta kyllä on turkkilainen ruoka jotain ihan muuta kuin se, millaiseksi sitä Suomessa kuvitellaan. Kreikkalaistyyppistä hyvinkin. Lihaa ja kasviksia enimmäkseen. Mutta Pumpkinissakin vegevaihtoehto, eli maa käy kyllä monenlaiselle ruokailijalle.

  2. Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia turkkilaisesta ruoasta: peruskebabia tai falafelia sieltä on turha etsiä. Döneriä saa sieltä täältä, muttei sekään ole sellaista lihaliuskaa kuin täällä on totuttu.

    Mun mielestä turkkilainen ruoka kyllä on paljon parempaa kuin ne kebabit ranskalaisilla. Erilaiset mezet, lihavartaat ja -padat sekä börek-piirakat ovat aivan älyttömän hyviä. Börekeistä meillä on lämpimiä muistoja Bodrumista, kun meidän vuokranantajan äiti, joka toimi talon emäntänä, toi meille viimeisenä päivänä kasan itse tehtyjä börekejä ja makeaa riisivanukasta. Ne olivat niin hyviä, etten edes ehtinyt kuvaa nappaamaan, ennen kuin olivat kadonneet.

    Ne kebabit, joita täällä Suomessa syödään, onkin käsitykseni mukaan keksitty Berliinissä, johon siirtolaisiksi tulleet turkkilaiset alkoivat perustaa ravintoloita. Kebabin perässä kannattaakin siis mennä Berliiniin, eikä Turkkiin.

    1. Kiva kuulla historiaa, että sellainen Suomesta saatava olisi oikeastaan saksan-turkkilaista alkuperää.

      Olen täsmälleen samaa mieltä, että oikea turkkilainen ruoka todella on parempaa kuin täältä saatava. Kuten kirjoitinkin, varmasti maistuu kebab ranskalaisillakin aina välillä, mutta ei se ole todellisuus turkkilaisesta ruoasta. Niin monella ruoka on olennainen osa lomaa. Halusin kertoa, että Turkissa todella voi syödä hyvin. Börekit minulla taitavat olla maistamatta. Pitääpä googlailla, mitä se on. Nimi on kyllä tuttu.

  3. Eikös mezet ole myös turkkilaista perää? Ne on nimittäin tajuttoman hyviä. Muistan miten joskus turkkilainen makumaailma avauui minulle täysin kun kävin Tapiolan Kilimissä syömässä. Siitä on varmasti yli 10 vuotta aikaa ihan reippaasti. Ei niin, että kebabissa mitään vikaa olisi, varsinkin jos se on tarjoiltu Boulevard Socialissa, mutta kyllä Turkki tosissaan pystyy aika paljon parempaakin tarjoamaan. 🙂

    Aamiaiset on ihan parasta, ja tämä kyllä näyttää erittäin herkulliselta! Mukava muuten myös tietää ettei täällä laiteta ekstramaksuja kaikesta päälle. Se on jotenkin aina niin tympeää kun huomaa sellaista tapahtuvan, jos ei etukäteen aiheeseen ole paneutunut. Tulee jopa vähän huijattu olo. Näyttää sen verta hyvältä nämä kattaukset, ettei ruokamatka Turkkiin kuulosta kyllä yhtään hassumalta vaihtoehdolta!

    1. Piti kysyä kaveriltani Googlelta, joka tiesi sanoa mezet Lähi-idän lahjaksi ruokakulttuurille. Turkki laskettiin siinä Wikipedia-artikkelissa osaksi.

      Pahimmillaan muistan, että ollaan maksettu lähemmäs 20 euroa, kun tyhmyyksissämme söimme tällaisia pöytään tuotuja “ylimääräisiä”. Silloin todella oli huijattu olo. Taisi olla Lissabonissa. Sen jälkeen olen alkanut kysyä. Portugalissa vaikutti olevan niin, että niistä maksetaan, mitä syödään. Ihme rahastusmeininki, koska siinä ruokaa odotellessa usein on nälkä ja tekee mieli jo aloittaa.

  4. Namnamnam turkkilainen ruoka on niiiin herkkua… Vie kielen aina mukanaan eikä siihen vaan voi kyllästyä! Itse opin kokkaamaan turkkilaista riisiä ja jotakin lihapataa kun oltiin alanyassa ja lähdettiin 3 päivä retkelle kappadokiaan, siellä paikallinen turkkilainen mummo neuvoi minulle näitä reseptejä. Oli kyllä kokemus!

    1. Paikallisen pitämä ruokakurssi on varmaan hyvä kokemus. Olen itse vain kokkaillut vegeruokaa Thaimaassa.