Type and press Enter.

Trooppinen sademetsä ja afrikkalaisia kyliä (Andasibe, Madagaskar)

No niin kaikki kateelliset, jotka niin mielellänne olisitte myös olleet Madagaskarilla. Ei syytä! Ette olisi. Olkaa te fiksuja ja menkää Suomen talvella tai en minä tiedä milloin, mutta vaikkapa silloin, kun on kuivaa. Se on syys-marraskuussa sademetsässä ja muualla joskus muulloin. Lokakuu ilmeisesti aika hyvää aikaa. Kun käy nukkumaan kunnon sadetta kuunnellen ja herätessä kuulee saman äänen, ihmettelee paria asiaa: mistä tuota vettä riittää (ai niin, sademetsä!) ja miksi minulla ei ole säänkestäviä ulkoiluvaatteita mukana (koska niissä sääennusteissa, joita ehkä väärästä kohteesta olin katsonut, oli pelkkiä auringonkuvia, ja koska matkatoimisto kehotti ottamaan mukaan aurinkosuojaa ja hyttysmyrkkyä, vaikka tähän aikaan ei ole sademetsässä edes moskiittoja), vaikka pitäisi mennä pariksi tunniksi käyskentelemään luontoon. Minua harmitti. Ihan hulluna.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Mutta sinne me mentiin, kansallispuistoon, primary forestiin eli koskemattomaan metsään. Ensin keikuttiin tunti töyssytiellä, joka epäilemättä ei ollut sateen vuoksi ihan parhaassa jamassaan, mutta vaikka saappaita syvemmät lammikot kuivuisivatkin, olisi tie silti melkoinen ajettava.

Trooppinen sademetsä. Kaatosade. Jee jee.

En minä kiellä, etteikö metsä kaunis olisi. Eksoottinen monella tapaa, mutta muutaman metsän nähneenä ei ehkä olisi haitannut jäädä Vakôna lodgen takkatulen ääreen juomaan kaakaota. Märkää oloa eivät yhtään parantaneet oppaan jutut siitä, kuinka kauniilla ilmalla lemureita näkyy pilvin pimein. Niin varmaan näkyy, mutta nyt sataa toista päivää. Sitten, ehkä kilometrin tallustamisen jälkeen, näkyi ensimmäinen eläin: kastemato. Jumalauta! Ainoa eläin! Joidenkin satojen metrien tarpomisen jälkeen toinenkin. Joulukuussa, kun varsinainen sadekausi alkaa, madot voivat olla metrisiä. Siistiä.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Mutta sitten unohtui sade, kun puun latvassa kökki epädynaaminen lemuri pitelemässä sadetta. Kohta näkyi toinenkin, joka päätti pissiä ja kakkia sieltä puun latvasta. Kuvia minulla ei tyypeistä ole, koska lähdin kaatosateeseen vain kännykkä kuvauskalustona.

Ei se metsä nyt niin ankea ollutkaan…

Röykytettiin sitten sama tunti takaisin, koska metsään on vain yksi tie. Ei ihan kamalasti käynyt kateeksi niitä kyläläisiä, jotka tulivat vastaan jalan.

Koska olin läpimärkä muutenkin, ei enää haitannut kastua vähän lisää, ja hyppääsimme matkalla jalkamiehiksi Andasiben kylän läpi. Olin katsonut kylää edellisenä päivänä sillä silmällä ja toivonut pääseväni iltakävelylle, mutta se oli kilometrien päässä hotellilta. Afrikkalaisissa kylissä on jotain lumoavaa.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Vakôna lodgessa ei ollut tilaa toiseksi yöksi, joten meille oli varattu Indri (**). Voin kertoa, että karu pikkumökki on aika ankea kylmässä, sateessa ja ilman lämmitystä. Päärakennuksen takkatuli olisi pelastanut paljon, mutta takka oli vasta rakenteilla. Kun ainoa paikka, missä tarkeni, oli tuplapeittojen alla, oli parasta lähteä kylille. Ainakin kävely lämmittäisi.

Valittavana oli lähteä tietä oikealle tai vasemmalle. Lähdimme oikealle. Vastaan käveli mies, jonka sadetakin povitaskussa oli koiranpentu. Miten liikuttavaa! Kohta meille alkoi jutella taloaan maalannut mies. Osasi tervehtiä suomeksi. Osasi paljon muitakin sanoja, vaikka sammakko. Oli työskennellyt suomalaisten kanssa joissain luontoprojekteissa, joiden kylttejä kylälläkin näkyi. Sadekin lakkasi.

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Kun kylä parin sadan metrin päässä loppui, käännyimme takaisin ja jatkoimme toiseen suuntaan. Meillä oli missio: saada ostettua sadetakki. Kun joka kojusta ja kuppilasta kyseli, päätyi ostamaan suklaapatukan, juomaan terassilimun. Ihmiset olivat uteliaita, iloisia ja hymyileviä.

Saimme vahvan vinkin, että yhden hotellin kaupasta voisi saada sadetakin. Ja sieltä sai. Sieltä sai myös kympillä hyvän viinipullon, jota jäimme juomaan terassille. Lämmin ei ollut, mutta kyllähän siinä sinnitteli. Ei muuten ollut siinäkään hotellissa lämmitystä, joten vaihtaakaan ei kannattanut.

Madagaskar

 Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Madagaskar

Mutta sitten alkoi tapahtua pienen joen toisella puolella. Puut heiluivat. Lemureita! Niitä oli kymmenkunta, pompottelivat oksistossa, kuin yhteistä temppurataa olisivat kulkeneet. Ehkä 20 minuuttia sitä kesti, kunnes metsä taas hiljeni. Tuli elävästi mieleen ensimmäiset norsut Keniassa. Kymmenkunta marssi pusikossa, vain korvat ja kärsät näkyivät ja törinä kuului.

Madagaskar

Sen verran alkoi iltaan tulla positiivisia viboja, että on toivoa, ettei sade sittenkään pilaisi kaikkea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

36 comments

  1. Voihan sade! Onneksi se ei kuitenkaan kaikkea pilannut. Kuvista se näyttää vain tunnelmalliselta. Olet saanut hyviä kuvia sademetsästä. Se on ollut aina minusta sellainen kuvauskohde, mikä ei näytä yhtään niin hienolta omissa kuvissani kuin mitä se on todellisuudessa.

    1. Kiitos! Kuvat otettu iPhonella. Siinä on kyllä yllättävän hyvä kamera. Harva luontokohde kyllä näyttää kuvissa lähellekään yhtä kivalta kuin todellisuudessa.

  2. Nauratti kastemato, anteeksi nyt vaan 😀 Tuli tosiaan mietittyä sitä, kuinka oleellista tuolla on vuodenaika milloin sinne matkustaa. No saitpahan nähdä miltä sademetsä näyttää ja tuntuu kun on sadekausi menossa.

    Btw, en huomannut että olisit osallistunut Liebster Awards haasteeseen niin heitin sinua sillä: http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/08/23/11-minitarinaa-maailmalta/ Sinulla riittää varmasti juttuja maailmalta kerrottavaksi ihan riittävästi että on vaikea valita 🙂

    1. Kyllä se minuakin nauratti. 🙂 Jossain postauksessa taisin puhua vuodenajoista ja hyvistä olosuhteista matkustaa Madagaskarille. Lokakuu tuntui olevan parasta aikaa kaikkialla saarella säiden puolesta. Ehkä.

      Kiitos haasteesta. Tutustun ja epäilemättä osallistun. 🙂

  3. Onpa viehättävän näköinen kylä 🙂 Jos yhtään lohduttaa, niin me tarvoimme Ugandassa sademetsässä täysissä sadevarusteissa, eivätkä ne juurikaan pelastaneet kastumasta läpimäräksi, sillä se sademetsän sade on kuitenkin aika eri luokkaa kuin mihin olemme kotona tottuneet. Järkkärikin oli mukana ja simpanssit hyppivät puissa, mutta montaa kuvaa niistä ei ole, sillä järeämpikin kamera olisi mennyt rikki siinä sateessa. Uskalsin vain pari kertaa ottaa sen muovipussin suojista pois. Toivotaan loppureissullesi parempaa säätä!

    1. Ugandassa meillä oli mainiot kelit. Tai no, kamalan kuuma oli tarpoa, eli yhtä märät olivat vaatteet hiestä kuin sateesta olisivat olleet. 🙂 Siksipä gorilla- ja simpanssikuvat onnistuivat.

  4. Ihanan rehellinen postaus :D. Se noissa sadepäivissä harmittaa, oli sitten missä tahansa, että kamera on tosiaan yleensä jossain kuivassa paikassa turvassa, ja eiköhän silloin juuri tule vastaan jotain kuvattavaa. Onneksi on edes kännykkä käden ulottuvilla, ainakin yleensä 🙂

    1. Tapaan olla rehellinen. 🙂 Kännykkäkuvat ovat tässä jutussa luokattoman huonoja, mutta saa niistä jonkinlaisen käsityksen paikoista. Onneksi kaupunkikuvat jo otettu ihan oikealla kalustolla.

  5. Onneksi kastemato ei jäänyt ainoaksi eläimeksi. Kuvat ovat tunnelmallisia, voi myös oikein tuntea sen kosteuden. Sadepäivät voivat tuntua reissussa joskus maailmalopuilta, mutta toisaalta niissä kyllä ihan erilaista tunnelmaa. Upealta vaikuttaa paikka 🙂 Ja ainahan sitä jotain positiviista löytää paikasta kuin paikasta säästä huolimatta.

    1. On niin totta, että ei mikään sää voi pilata kaikkea ainakaan kokonaan, eikä pilaisi oikeastaan ollenkaan, jos olisi kunnon varusteet. Eniten minua riepoi se, että olin väärän informaation vuoksi ihan väärillä vermeillä liikkeellä. Kunnon sadekamoissa olisi ollut ihan eri juttu.

  6. Mua ei yhtään haittaisi talsia tuolla märässä metsässä. Kuulostaa jotenkin just siltä, miten sademetsät kuuluukin kokea. 😉

    1. Sepä, sademetsässä vähän niin kuin kuuluukin sataa. Minua otti sadetta enemmän aivoon, ettei ollut oikeita varusteita. Luotin matkatoimiston ohjeisiin enkä selvitellyt sen enempää alueellisia sääoloja. Kunnon vermeillä sateesta ei haittaa kuin ehkä kameralle, mutta senkin olisi osannut jotenkin ehkä suojata.

  7. Elämän hetkiä, jolloin huumori oli varmastikin hukassa? Voin vain kuvitella itseni samassa tilanteessa sadattelemassa sadetta, ei naurattaisi pätkääkään. 🙂
    Onneksi lopulta ilmeistyivät lemurit ja fiilis muuttui positiivisempaan suuntaan!

    1. Oikeastaan vaikka otti päähän, myös nauratti. Oli niin absurdia olla kaatosateessa afrikkalaisessa metsässä etsimässä puoliapinoita ja nähdä alkuun vain kastematoja. 🙂

  8. Tuo sade ja märkyys antaa näihin kuviin aika kivan fiiliksen. Mutta jos ei ollut mökissä lämmitystä, niin se on kyllä jo superkurjaa! Olin kerran pari viikkoa Vietnamissa kun satoi lähes tauotta. Ei se kivaa ollut, ja koko reissusta jäi sellainen fiilis, että Vietnam on ihan paska. Ehkä auringonpaisteessa mielipide olisi ollut jotain muuta…

    1. Mä niin allekirjoitan! Huono säähän on maan vika! Tietenkin! Vietnamissa olen ollut kahdesti. Ekalla kerralla satoi. Onneksi annoin uuden mahdollisuuden. Se on kiva! 🙂

  9. Kieltämättä ankean näköistä tuolla kelillä, mutta kuitenkin niin siistiä ja eksoottista. Jään odottelemaan lisää kertomuksia reissustanne! 🙂

    1. Muutama juttu on jo ollut, ja jokseenkin aika sateisia. Mutta jo on ollut aurinkoinenkin juttu, ja ehkä vielä sellainen tulossakin. Sateesta huolimatta Madagaskar on kyllä kokemisen arvoinen.

  10. Kiva nähdä kuvia tuolta! Itse kävin junnuna vuonna 1991 eikä hirveästi ole muistikuvia. Aloin tuossa miettimään, että vaikka onkin tullut reissattua todella paljon niin aika hyvin on pitkiltä kaatosateilta välttynytkin vaikka joskus lähtiessä on vähän huolestuneena katsonut sääennusteita (esim. Islanti viime toukokuussa ja lopulta säät olivat parhaat mahdolliset).

    1. Minusta tuntuu, että vasta ihan viime aikoina säänjumala, jos sellainen on, on kääntänyt minulle selkänsä. Toisaalta ihan voisi itseäkin syyttää, ettei katso kalenteria, milloin minnekin kannattaisi mennä. 🙂

  11. Tosi tunnelmallisia nää kyläkuvat ja vielä enemmän sateen vuoksi. Mutta kyllä se vaan harmittaa, jos sitä vettä tulee kaatamalla ja kokoajan. Voih. Varsinkin, jos ei ole kelille sopivia vaatteita. 🙁 No mut nää on taas niitä juttuja, mitä on myöhemmin hauska(?) muistella.

    1. Mikäs sitä olisi sateessa tarpoa kunnon vermeissä. Koiraperheessä ei paljon sadetta pelätä, kun kaikessa säässä ulkoillaan. Mutta joo, kyllä oikeastaan nauratti jo siellä – sen jälkeen kun ei enää jaksanut kiroilla. 🙂

  12. Heh, katselin tänään matkaa Madagaskarille. Tämän luettuani olen entistäkin epävarmempi onko se sittenkään minun paikkani. No, ei se ajankohtainen vielä hetkeen ole muutenkaan, muutamat muut suunnitelmat sitä ennen. 🙂

    1. Riippuu, mitä olet matkalta hakemassa. Jos autenttista Afrikkaa ja vähän puoliapinoita, ulkoilua ja kaupunkia, se on hyvinkin sinun paikkasi. Jos taas kaipaat rantalomaa, lienee sillekin Madagaskarilla paikkansa. Jos taas sade kammottaa, kannattaa valita oikea vuodenaika. Me emme lainkaan ajatelleet edes, että kylmä voisi olla…

  13. Satunnainen sadehan ei haittaa, oli sitä sitten missä tahansa, jos vain on oikeat varusteet ja jos se sade on tosiaan satunnaista. Mutta pystyn samaistumaan tuskaan, kun sateelle ei näytä tulevan loppua… Onneksi kuitenkin näitte lemureita, ja onneksi tuli vielä sateettomiakin päiviä!

    1. Niin, ei sade missään nimessä kaikkea pilannut. Ehkä vähän turhankin paljon olen korostanut sadetta. Toisaalta koska elokuu on aikaa, jolloin saattaa sataa, on sekin aika olennaista informaatiota. Sateesta huolimatta Madagaskar oli hyvä kokemus.

  14. Annoitko palautetta matkatoimistolle tosi nappiin menneestä ohjeistuksesta? Onneks sinulla on pitkä reissu, että ehdit nähdä ja kokea muutakin kuin sadetta, vaikka kyllä sateisistakin päivistä jää ihania muistijälkiä (joskus jopa enemmän kuin niistä aurinkoisista) loppuelämäksi muisteltavaksi. Mnusta on kyllä tullut viime vuosina oikea sääkarttojen kyttääjä. Nytkin on iphonen sääsovelluksessa aika monta kohdetta seurattavana…. Ihanaa reissun jatkoa sinulle.

    1. En antanut palautetta, mutta pitäisi. On muutama muukin asia, joista haluaisin sanoa. En vain ole saanut aikaiseksi. Suinkaan en nimittäin enää nauti Madagaskarin lämmöstä tai sateesta vaan olen ihan tukevasti taas kotona ja töissä.

  15. Aaaaaaaahahahah miten hajosin kastemadolle! Vakavoiduin kuitenkin, koska ajatus metrisestä kastemadosta on…. hirvittävä. Hrrrrr. Ja juu, en usko että viihtyisin sateisessa sademetsässä. En tykkää kylmästä enkä varsinkaan kylmästä yhdistettynä kosteuteen, ja sitä tuolla tuntuu riittävän. 😛

    1. Voit sitten kuvitella minun fiilikseni, kun tuijotin kastematoa: tuossa se on, metsän ainoa eläin, revi siitä. Mutta kun sää parani, sademetsä oli niin kiva kuin nyt metsän on mahdollista olla. 🙂

  16. Tuosta ekasta kappaleesta paistaa kyllä aikamoinen ketutus, loppua kohti onneksi reissupäivä parani. Harmittaahan se, tuonne asti lähteä sateesen tarpomaan. Onko tuo muuten ihan normaali sadeaika Madagaskarilla vai tekikö sää temput? Mietin vaan noita matkatoimiston kehoituksia… En muista mainitsitko tästä edellisissä jutuissasi jo, pitäisi muistia päivittää 🙂 Harvemmin muuten näkee sadekuvia matkablogeissa, näissä on fiilistä. Tykkän sateesta jollain oudolla tapaa.

    1. On ihan normaalia sadeaikaa. Myöhemmin syksyllä alkaa sitten oikeasti sataa, tämä on tällaista verryttelyä. Kuiva kausi tulee väliin.

      Totta muuten, että sadekuvia ei juuri ole. Ainakin minä varon kameraa, mutta kännykässä on sen verran hyvä kuori, että sillä voi roiskia menemään sateessakin. Kuvien laatuunhan se vaikuttaa, mutta vaikuttakoon. Kyllä sademetsän ja afrikkalaisen kylän sade ansaitsevat tulla kuvatuiksi. 🙂

  17. Ihan hyvä muistutus itsellenikin siitä, että ovesta ei kerta kaikkiaan kannata lähteä ilman GoreTexeja minnekään! 😀 Sen jälkeen, kun kunnon säävarustukset hankin, en ole voinut ymmärtää ihmisiä, joilla sellaisia ei ole (mukana). 🙂 Mutta onhan meitä moneen lähtöön – mä oon sen verran järjestelmällinen, että tutustun kohdemaahan yleensä paikallisen kielen / kielten kirjoitusjärjestelmää ja kielioppia myöten, joten sadekauden jääminen huomaamatta ennen matkaa tuntuu minusta aivan absurdilta. Olisin varmaan tripla-tsekannut kaiken maailman sivuistoilta todennäköiset lämpötila- ja sademääräennusteet ja niiden kymmenen vuoden historian. 😀 Mutta kukin siis tyylillään! Jokatapauksessa tunnelmallisia ovat nuo kuvat. Voin vaan kuvitella koleuden majapaikoissa… Sitähän ei pääsisi karkuun, vaikka ne sadevarusteet olisikin. Mua kyllä nyt kiehtoo tämä Madagascar aina vaan enemmän näiden kuvien ja tarinoiden ansiosta!!

    1. Minä taas olen tavattoman huoleton matkailija. Paikan päällä yleensä selviää suurin osa asioista. Jos olisin noin perusteellinen, en ehtisi töissä käydä, kun kuitenkin reissussa reilut sata päivää vuodessa. Mutta kuten sanoit, jokainen juuri itselleen ominaisella tavalla. Itse asiassa muuten katsoin sekä Antananarivon että Antsiraben sääennusteita, mutta en tajunnut, että parin sadan kilometrin päässä Andasibessa sää voi olla ihan erilainen. Ja yhtä huolettomasti taidan lähteä seuraavallakin kerralla…

  18. Aika jännä, että niinkin “pienellä” saarella voi olla noin isot erot sääoloissa! 😮 Mutta joo, huolettomuudessa on varmasti hyvät puolensa! Minäkään tuskin muutun epäjärjestelmälliseksi matkailijaksi – kiva, että voi lukea erilaisten ihmisten kertomuksia! Varmaan samanlaisellakin matkalla eri tyyppisille ihmisille sattuu ihan eri asioita! 😀

    1. Madagaskar on aika iso, mutta näillä kohteilla, joissa toisessa paistaa, toisessa sataa, ei ole linnuntietä eroa kuin noin parisataa kilometriä!