Sain ennen joulua sähköpostia Ylestä toimittaja Ari Tuhkaselta. Hän kutsui minut Ylen aikaisen päivälähetykseen juttelemaan matkailuharrastuksesta ja matkabloggailusta. En keksinyt varsinaisesti syytä kieltäytyä, joten huomenna se on, suora lähetys kello 13 jälkeen. Jännittää. Edellinen julkinen esiintymiseni on ollut 9.-luokkalaisena paikallis-TV:n Föristudio-nimisesä ohjelmassa. Siinä puhuttiin kouluväkivallasta. Olin nuorison edustaja. En saanut suunvuoroa. Lopuksi minulta kysyttiin yksi kysymys, johon en tietenkään osannut vastata ja joka leikattiin – onnekseni – ohjelmasta pois. Näytti siis siltä, että olen mykkä maskotti, joka ei sano mitään. Olin mukana lähinnä pilkattavana, “ysin tyttö tänne lähetetty, mitä hän osaa asiaan sanoa”, kiintiönuorena. Ei tämä ehkä voi huonommin mennä?
Unissani olen jo ollut lähetyksessä. Olin niin hermostunut, etten muistanut sanaakaan, mistä olin puhunut. Ilmeisesti paremminkin olisi voinut mennä, sillä Facebookissa ystävät kuittailivat typeristä puheistani. Kovin paljon tätä huonommin ei kai tosielämässä voi käydä?
Ylen aikainen tarjoaa Radio Suomen maakunnallista lähetystä, joka kuuluu pääkaupunkiseudulla ja ympäristökunnissa ja jota voi kuunnella myös nettiradiosta ja tietysti tavallisesta vastaanottimesta taajuuksilla 94,0 MHz (Espoon lähetin), Ylen läntiset taajuudet 96,1 MHz (Lohjan lähetin), 97,0 MHz (Fiskarsin lähetin) ja 88,4 MHz (Hangon lähetin), jos joku haluaa kymmenminuuttistani kuunnella.
13 comments
Tosi kiva toi radiojuttu! Taytyy yrittaa kuunnella, olen nimkttain huomenna Suomessa.
Nyt on blogillasi ainakin yksi ääni parhaaksi matkablogiksi 🙂
Tsemppiä radiohaastatteluun; pitää yrittää löytää se netistä jälkikäteen.
Kiitos molemmille! Yritän jotain saada sanottua, ettei äidin tartte hävetä. 🙂
Hei mahtavaa!! Kuuntelen tämän nettiradiosta heti piakkoin!
En usko, että huominen haastattelu on niin suurta mielenkiintoa yleisesti herättävä, että sitä voisi enää suoran lähetyksen jälkeen mistään kuunnella. 🙂
Haastettelusi meni hyvin, oli kiva kuunnella ajatuksiasi matkailusta! Toimittaja tosin tuntui olevan kovin kiinnostunut luvusta sata; miksi sata, onko sadan jälkeen elämää, jne 🙂
Kuuntelin radiohaastattelusi, joka oli vähän pettymys. Toimittaja teki varsin lyhyen pintakosketuksen aiheeseensa. En oikein ymmärrä miksi tehdä noin vaatimaton juttu, kun sinulla olisi luultavasti ollut paljon kerrottavaa=annettavaa kuulijoille. Mutta sen palveluksen hän sinulle teki, että sait varmaan kohtalaisesti lisää näkyvyyttä. Itselleni olet ainakin ihan uusi tapaus, jota aion mahdollisesti seurata.
Olen kyllä todella hämmästynyt äänen ja puhetavan perusteella iästäsi. Aran ja, anteeksi vaan, jopa lapsellisen puhetavan vuoksi olisin voinut luulla sinua alle kaksikymppiseksi.
Sinua taitaa vaivata perinteinen suomalainen “tosivaatimattomuus” 🙂
ja se ehkä viittaakin jo oikeaan ikääsi. Nuoremmat tyypit usein lähestyvät sitä toista äärilaitaa uhkuessaan (muka) itsevarmuuttaan.
Sinua saattaa ärsyttää puheesi ruotiminen näin, mutta olet pyytänyt kommentteja ja valitettavasti radiojutusta ei juuri muuta mieleen jäänyt. (Sehän ei tietenkään johtunut sinusta.) Mutta kuten sanottu, taidanpa seurailla blogiasi jatkossakin. Tsemppiä ja hyviä reissuja!
No kyllähän siitä nyt paljonkin jäi mieleen, onpa outoa keskittyä jonkun puhetapaan. Hauskoja ja kiinnostavia juttuja ja hyvin vastasit myös hieman kettuilevaan kysymykseen hiilijalanjäljestä. 😉
Onpa tosi paljon hyötyä antaa palautetta toisen puhetavasta. Kyllä Annika nyt heti muuttaa puhetyyliään, se on selvä… Haastattelu sujui oikein sulavasti.
Kiitos palautteesta, Pipsa. Kun aloin pitää blogia ja toivoin palautetta, en arvannut päätyväni radioon. Minusta on kiva vaihtaa ajatuksia matkoista ja kohteista, en niinkään itsestäni. Mukavaa, että kuitenkin pystyit kuuntelemaan haastattelua lapsellisesta puhetavastani huolimatta. Kuten kerroin, en ole kokenut radiossa puhuja. Tärkeintä minulle oli selviytyä kunnialla. Muutamalle muulle onneksi oli jäänyt mieleen jotain muutakin kuin puhetapani, koska blogissa on käynyt tänään hurjan paljon porukkaa!
Kiitos palautteesta myös Sakarille, Lumille ja Päiville. Onneksi sadan maan jälkeen on 101. maa.
Annika, olen todella pahoillani. Kommenttini oli kummallinen ja väärin.
Kiva haastattelu. Olen pikkuisen kateellinen sinulle kun pystyt käyttämään aikaa matkusteluun niin paljon, itse matkustelen vain 7-8vko/vuosi ja pääasiassa polkupyörällä jolloin maisemiin tutustuu hitaasti ja tavallisiin ihmisiin hyvin.
Haastattelussa ihmettelin toimittajan kysymystä tunnetko Josef Brotskin? Ilmeisesti tarkoitti venäläistä runoilijaa. Selvisikö sinulle mitä hän tarkoitti.
Kiitos, Martti.
Ei syytä kateuteen! Ajallisesti matkustelussamme ei ole eroa juurikaan. Viime kesän Italian kuukausi oli minulla ihan poikkeus. Sen sijaan minua vähän kadehdituttaa fillarilla liikkuminen, mutta kukin tavallaan, kunhan itse nauttii.
Runoilijakysymys tuli minulle ihan puun takaa ja sai aika lailla häkeltymään. En ehtinyt haastattelun jälkeenkään kysyä, mitä hän kysymyksellään tarkoitti. Venetsiaan runokysymys jotenkin muistaakseni liittyi.