Uskonnollisessa Jerusalemissa

Luulisin, että suuri osa turisteista tulee Israeliin nimenomaan kristillisen historian vuoksi. Bussilasteittain matkalaisia kierrätetään paikoissa, jotka liittyvät Jeesuksen vaiheisiin. Minulle kristillinen historia ei ole erityisen tuttua, mutta tokihan mekin näitä paikkoja kolusimme, emme niinkään tarinoiden vuoksi vaan siksi, että ne vain nyt kuuluu Jerusalemin-kävijän nähdä. Välillä piti laittaa tutulle papille viestiä, mitä tässä ja tuossa paikassa oikeastaan tapahtuikaan. Ei vanhassa kaupungissa kyllä voi edes kulkea näkemättä kirkkoja ja Raamatussa mainittuja paikkoja

Ensimmäinen kirkko, jossa vierailimme, oli Church of Dormition. Jerusalemissa pitää varautua seuraan lyöttäytyviin oppaisiin, jotka eivät kerro olevansa oppaita, mutta jotka alkavat kertoa paikoista ja määrätietoisesti ohjaavat turistia ympäri kohdetta. Tällaisen hyvää englantia puhuneen herran kohtasimme kirkon kupeessa. Kun kierros oli ohi, hän pyysi rahaa. Meillä olivat pikkurahat vähissä, joten annoin ainoan, mikä oli, arvoltaan noin neljä euroa. Ei se paljon ollut, mutta ei ollut turneekaan pitkä. Akkossa opas pyysi kolme euroa henkilöltä paljon pidemmästä esittelystä, joten en kokenut ihan polkevani hintojakaan, varsinkaan kun emme olleet tehneet mitän diiliä opastuksesta. Mies alkoi vaatia lisää, onhan uusi vuosikin. Kyllä hän voi antaa suuremmasta rahasta takaisinkin. Tällaisista ei jää hyvä fiilis. Myöhemmin kieltäydyimme kaikkien seuraan lyöttäytyjien palveluksista.

Pääsiäisen tapahtumiin liittyvä Öljymäki (jännä suomennos muuten, englanniksihan se on Mount of Olives) näkyy vanhaan kaupunkiin hienosti ja sen rinne nousee sen verran jyrkkänä, että laiskoina otimme taksin. Se jätti meidät näköalapaikalle, josta oli huikeat näköalat vanhan kaupungin suuntaan ja mm. Al-Aqsan moskeijalle.

Mäen päällä kävimme kirkossa ja yhden moskeijan pihalla. Juuri niin, pihalla. Muistaakseni euron verran maksoimme eväitä syövälle hepulle muurin ulkopuolella, mutta kun menimme portista sisään, siellä ei ollut oikeastaan mitään. Aika pettynyt olo tuli. Vai mitä sanot? Tuo pieni rakennuskin oli sisältä ihan tyhjä. Mosque of the Ascensionin merkitys selvisi minulle vasta myöhemmin: uskotaan, että juuri tältä paikalta JEesus nousi taivaaseen. Merkitys ei ollut rakennuksessa. Merkitystä ei voinut nähdä.

Vaikuttavin ja ehdottomasti kaunein Öljymäen uskonnollisista rakennuksista oli minusta Getsemanen puutarhan kirkko, Kaikkien kansojen kirkko, kukkulan juurella. Jostain muuten luin, että Getsemanen puutarhojakin on useita, eri kirkkokunnilla omansa, samoin kuin on Nasaretissa pari kirkkoa, joiden molempien paikalla Maria saattoi saada ilmestyksen, että synnyttää Jumalan lapsen.

Kyllähän me muutamaan muuhunkin kurkistimme, mutta nämä kirkot olivat minusta vaikuttavimmat. On myös sanottava, että ei kirkkojakaan määräänsä enempää jaksa, vaikka usein ovatkin mielenkiinoisia katsella. Evankelis-luterilainenkin osui reitille. Voi miten vaatimaton se oli! Nyt kun palauttelen Lonely Planetin avustuksella paikkojen nimiä mieleen, huomaan, kuinka mitättömän osan kaikesta näimme ja kuinka älyttömästi nähtävää olisi ollut. Ehkä joskus takaisin, ehkä kirkkoja taas jossain toisaalla.

Koska Jerusalem on monelle uskontokunnalle pyhä kaupunki, näkyy katukuvassa myös monenlaisia pyhiä rakennuksia. Moskeijojen pyöreät kupolikatot ja terävähuippuiset minareetit ovat osa vanhan kaupungin charmia.

Tunnetuin ja suurin Jerusalemin moskeijoista on Kalliomoskeija (Al-Aqsa) Temppelivuorella. Sen alueelle pääsyyn on muilla kuin muslimeilla vain tietyt ajat ja vain yksi sisäänkäynti lähellä Itkumuuria. Yhdelle portille päädyimme ihmisvirran mukana vahingossa, kun kuljimme vanhan kaupungin kujilla. Kujan päässä meidät ystävällisesti käännytettiin takaisin. Eipä siinä kulkiessa huomannut katsoa, minkä uskontokunnan edustajien joukossa kulkee. Al-Aqsaan emme, harmillista kyllä, päässeet sisälle, mutta rakennukset ovat hurjan kauniita katsella ihan vain ulkoapäinkin.

Moskeijan ukopuolella oli menossa selvästi jotain opetusta: naisia oli kerääntyneenä pienissä ryhmissä opettajan ympärille. Olen aiemmin kunnioittanut tällaisia tapahtumia myös niin, etten ole ottanut kuvia, mutta tuntuu, että tällä matkalla tungin kameroineni kaikkialle. Kunnioituksen puutteesta se ei kyllä edelleenkään johdu, vaan silkka uteliaisuus voitti.

Länsimuuri (Itkumuuri) on merkillinen paikka. Se on pyhä niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin. Aukio ja myös itse muuri ovat avoimet kaikille, vakaumuksesta riippumatta. Tuntui toisaalta kovin tungettelevalta seurata rukoilevia ihmisiä, mutta toisaalta näky oli vangitseva kaikessa erilaisuudessaan siihen verrattuna, mitä missään olen ennen nähnyt. Koska valokuvaaminen on kiellettyä vain sapattina, otin minäkin kuvia, kuten niin moni muukin. Ei tuntunut ihan oikealta kuvata toisten yksityistä uskonnonharjoittamista, mutta uteliaisuus voitti tässäkin. Toisaalta monet rukoilijat ottivat kuvia myös toinen toisistaan, onhan Länsimuuri tärkeä pyhiinvaelluskohde.

En heti tajunnut, että muurilla on kaksi puolta, toinen naisille, toinen miehille. Ängin siis miesten puolelle. Tietenkin minut ohjattiin sieltä hienovaraisesti pois. Kulkuväylällä oli laatikollinen lainakipoja, jotta jokainen vierailija peittäisi päänsä. Naisten puolella, jonne seuraavaksi ymmärsin mennä, ei lainahuiveja ollut. Itse otin tavaksi peittää pääni jo portilla kaikissa kirkoissa ja uskonnollisissa paikoissa, kirkkokunnasta riippumatta.