Type and press Enter.

Yksi syksyinen ilta ja yö kanssasi, Tampere

Neljä kuukautta enimmäkseen yksin maailmalla taisi jättää jälkensä. Kun kolme viikkoa oli takana töitä ja etenkin pakollista sosiaalisuutta, tuntui, että pitää olla hetki taas ihan itsekseni. Kaipasin myös sitä irrallisuuden tunnetta, kun olen vieraassa kaupungissa ja asun hotellissa, jossa ei ole mitään henkilökohtaista ympärilläni. Kaipasin jonkun muun valmistamaa aamiaista, lohkottuja hedelmiä, ulkona syömistä.

Lähdin vuorokaudeksi Tampereelle. Minun yksinoloani ei ole erämaamökki kaukana kaikesta. Voin ihan hyvin olla kaupungin ytimessä, mutta kun olen vieraiden ihmisten keskellä, voin ohittaa heidät, ehkä hymyillä mennessäni, mutta kukaan ei odota minulta mitään – mitä nyt kohteliasta käytöstä vaikka ruokaa tilatessa, mutta siihen taivuin vielä. Olen liian helposti arkeen, töihin, stressiin ja niiden myötä kovin pieneen elämänpiiriin uppoava. Yritän opetella siitä kierteestä irti. Niinpä lähdin kahden miehen vuoksi Tampereelle. Sir Elwood Duolla oli siis keikka Mansessa perjantaina. 

Kesäloma-ajan siirtämistä kohti eurooppalaisempaa käytäntöä hönkivät eivät vissiin muista, että Suomessa säätilat vaihtelevat. Jos joskus on kylmä kesäkuu ja lämmin elokuun alku, ei se tarkoita, että aina olisi. Kyllä oli lämmin elokuun päivä ja ilta haave vain, kun kietouduin villahuiviin tai myöhemmin kevytuntuvatakkiin pärjätäkseni alkaneessa syksyssä. Hyinen sää houkutteli pysymään sisällä. Toisaalta Tampere oli melkein käsissäni tai ainakin jalkojeni juuressa Solo Sokos Hotel Tornin Solo Up King -huoneessa 22. kerroksessa. Kahteen suuntaan antavista korkeista ikkunoista oli kiva katsella valon vaihtelua, milloin välillä vähän paistoi ja kohta taas pilvistyi, miten ilta laskeutui, kuu näkyi auringonlaskun hailakassa punaisuudessa ja kuinka valot syttyivät pimeään kaupunkiin, kuinka asemalla junat tulivat ja menivät.

Tampere
Näkymä 22. toisesta kerroksesta on ihana!

Tampere

Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Tamperelaiset ovat ihania. Puheenparsi hymyilyttää. Jotenkin heistä välittyy ylpeys mutta ei turhantärkeys. Tarjoilijan mutkaton jutustelu oli jotain ihan muuta kuin ynseä mutta muodollisen kohtelias palvelu viikkoa aikaisemmin helsinkiläisessä ravintolassa. Kuin Tampere tekisi siellä asuvista ihmisistä ihania. Melkein teki mieli hypätä bussiinkin ihan vain siksi, että sen kyljessä luki Nysse. Oikeasti Tampereen seudun joukkoliikenneyhtiön nimi on Nysse. Tähän pystyvät vain tamperelaiset.

Muutaman kerran olen ehtinyt kaupungissa aiemmin käydä, pyörinyt Pispalat ja Pyynikit. Mutta vasta tänä syksynä tajusin, mihin olisi pitänyt mennä jo aikoja sitten: kauppahalliin. Kauppahallit ovat ihan parasta joutilaaseen kuljeskeluun. Kahdella minuutilla missasin minulle suositellun Neljä vuodenaikaa ravintolan kalakeiton, mutta näinpähän suloisen, yli satavuotiaan ja Pohjoismaiden suurimman hallin. Lauantaina ennen kotiin lähtöä ajelin jo Näsinneulalle nähdäkseni kaupunkia vielä korkeammalta kuin hotelihuoneen ikkunat, mutta kun sade alkoi piiskata ikkunaan, veivasin navigaattoriin kohteeksi Helsingin ja jätin taas syyn palata.

Tampereen kauppahalli

Tampereen kauppahalli

Tampereen kauppahalli

Katsaus Tampereen (aikuisten) yöelämään     

Keikka oli huippuihana. Komediateatterin ulkoilmanäyttämön puitteet olivat totutusta poikkeva miljöö rokille, mutta hyvinhän se toimi. Oli myös ihan asiallinen ajoitus soittaa seiskasta eteenpäin. Aurinko oli hädin tuskin laskenut keikan päättyessä. Halusin jatkaa live-musiikin kuuntelua hotellin Paja barissa, mutta liekö huonoa tuuria, mutta paikka oli lähes tyhjä ja muut asiakkaat ruokailijoita. Tietenkin tämä olisi sopinut itsekseni olemisen teemaan, mutta vähän latisti hyvää fiilistäni. Hyppäsin siis hissiin ja Moro Sky Bariin. Olin edellisen kerran siellä viikolla, jolloin suurin osa oli kaltaisiani aikuisia työ- tai koulutusmatkalaisia, mutta perjantai-ilta taitaa olla treffien ja nuorison. En ole ihan sinut yksin baariin menon kanssa, ja jotenkin Morossa en päässyt parikymppisten keskellä tilanteen herraksi. Siispä huoneesta takki ja respan vinkkien perusteella ulos.

London. Lähempänä puoltayötä sisällä näkyi vain muutama satunnainen yön kulkija. Kiitos taas yhdelle superihanalle tamperelaiselle, Londonin portsarille, joka neuvoi, mihin jatkaa. Tilannekartoituksen jälkeen päädyimme, että paikkani olisi parin korttelin päässä oleva Konttori. “Jäykkä mutta asiallinen palvelu”, loistaa valomainos ulko-ovella. Tiedä häntä onko tamperelaista huumoria tuo, mutta ihan leppoisan asiallista palvelu oli. Konttori on perheravintola, ylpeä monipuolisesta olutvalikoimastaan ja omaleimaisesta ketjujen ulkopuolisuudestaan. Näin asiaa minulle valotti herra tuulitakissa vieressäni tiskillä. Ei vastannut Konttorikaan sitä, mitä odotin ja mitä suosittelija vähän lupaili.

Annoin vielä viimeisen mahdollisuuden Tampereen yölle.

Myönnän, että nimen perusteella en olisi arvannut astella kohti Paapan kapakkaa. Mutta ilmeisesti jo jonkinlaisen Tampereen yön instituution arvon saanut paikka oli hyvä. Se oli täynnä juhlatuulella olevia aikuisia. Keski-ikä oli hämmästyttävän korkea mihinkään aiemmin näkemääni baariin verrattuna, mikä kertonee siitä, että menohalut eivät lopu, kun ikä alkaa kolmosella. Paapassa on joka päivä live-musiikkia. En ole jazz- ja bluesnaisia sen suuremmin, mutta vähän loungetyyppisesti musiikki Paapassa soi, eikä ollut hassumpaa ollenkaan.

Tampereen kauppahalli

Tampereen kauppahalli

Tampere by night

Askel oli kevyt, kun kävelin yössä takaisin hotellille. Katselin hetken pimeää yötä vielä ikkunasta ja käperryin sänkyyn, joka edelleen on yksi hotellimaailman kuninkaista. Hotellin avajaisten jälkeen kirjoitin, että voisin jäädä sinne asumaan, jotta nukkuminen olisi aina yhtä ihanaa. 

Näitä kotimaan irtiottoja olisi kiva tehdä useamminkin, mutta yksi suuri este on hinta: halvimmatkin huoneet Tornissa olivat 150 euroa yöltä. Kun lisää siihen ulkona syömiset ja matkat, alan ainakin minä miettiä, saanko rahalle todella vastinetta. Kaikesta huolimatta nyt tuntui, että en saanut. Mutta en luovuta. Kokeilen tätä vielä. Joskus. Jossain. Kiitos Tampere, mekin kyllä tapaamme vielä.

Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Tampere on miun suosikkikaupunki Suomessa. Toivottavasti tulevalla Suomen matkalla ehdin siihen tutustua taas lähemmin, mutta sen verran tulee taas olemaan tiukka aikataulu, että saa nähdä. Nysse!! <3 En ollut itsekseni neljää kuukautta reissussa, mutta ihan vaan kuukauden jälkeenkin tuo fiilis kuulostaa tutulta. Oon käynytkin matkan jälkeen mm. yksin ulkona illallisella paremmassa ravintolassa, mitä en normaalisti tekisi. Vapauttavaa, varsinkin jos on jossain toisessa kaupungissa! Nuo Suomen hotellien hinnat tietysti järkyttää Kaakkois-Aasiassa vastikään reissannutta, siellä kun nautin 70 eurolla kolmikerroksisesta uima-altaasta, yksityisestä rannasta, merinäköalasta jne, ja jollain 30 eurollakin saa jo oikein mukiinmenevän huoneen. Mieluummin säästän rahat sinne. 🙂

    1. Tekisin paljon enemmän pieniä Suomi-matkoja, jollei erityisesti majoituksen hinta olisi niin posketon. Toki ymmärrän kulurakenteen olevan täällä ihan muuta kuin vaikka Kambodžassa, mutta siksipä tulee säästettyä täällä ja lähdettyä rajojen ulkopuolelle. Mutta Tampereelle lupaan silti vielä mennä. 🙂

  2. Tampere on ollut jo pidemmän aikaa mielessä sellaisena kaupunkina, johon tekisi mieli tutustua paremmin nimenomaan matkailijan näkökulmasta. On siellä tullut kyllä silloin tällöin käytyä, mutta lähinnä vain Särkänniemessä tai Ratinan stadionilla. Pispalat ja Pyynikit (ja Pyynikin munkit) on olleet suunnitelmissa ja tämän perusteella lisään myös kauppahallin listalle. Tornissa olen pari yötä nukkunut ja voisin hyvinkin mennä sinne seuraavallakin kerralla. Mutta oikeassa olet, ei nämä tällaiset kotimaan viikonloppureissut välttämättä kovin edullisia ole.

    1. Ah, ne munkit. <3 Kun taas Facebookissa kyselin, mihin mennä, sain niin paljon uusia vinkkejä, että eihän niitäkään käymättä voi jättää. Nyt oli sää niin ankea, että ei edes nyssellä ajelu olisi piristänyt. Jäivät sitten seuraavaan kertaan.

  3. Tunnistan fiilikset paluusta ja irtioton tarpeesta. Itse sain sellaisen Rukan muodossa vain vähän aikaa maailmanympärimatkalta paluun jälkeen. Nytkin olisi kyllä hyvä hetki pienelle viikonloppuirtiotolle.

    Tampereen kauppahalli oli mainio vinkki. Rakastan samoilua niissä sekä Suomessa, että ulkomailla. Jotenkin niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Monasti sieltä voi löytää ihania tuliaisia, jos ei muille niin itselleen. 🙂

    Torni näyttää kivalta paikalta, mutta tosissaan, hinta on jonkin näköinen.

    1. Kauppahallit ovat minunkin suosikkejani myös reissussa. Ehkä ihanin on ollut Madridissa. Tampereen halli muistuttaa Turun hallia, joka tuttu lapsuudesta asti. Mutta vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla 17 vuotta, en ole käynyt koskaan Helsingin vanhassa hallissa. Tämä epäkohta pitäisi korjata asap.