Khanomin erikoisuus ja samalla vetonaula on noin kahdensadan pinkin delfiinin populaatio. Pinkkejä delfiinejä näkee kaikkialla, siis ei eläviä. Katukylteissä hyppää aina kaksi, hotelleilla on usein rannassa yksi vähän isompi ja on myös pinkki delfiini -kiertoliittymä, josta ei kuitenkaan ajeta ympäri, vaan se on ihan vain risteys. Tapasin malesialaisen perheen, joka tuli Khanomiin vain nähdäkseen sen vaaleanpunaiset delfiinit – ja hyvinhän heille kävi. Minulle kävi vielä paremmin, koska olin osallistunut aiemmin toiselle retkelle ja nähnyt enemmän.
Olen ehkä vähän friikki. Kappadokiassa lentelin pallolla kolme kertaa muutaman kuukauden aikana, parhaimmillaan perättäisinä päivinä. Delfiiniretkelle osallistuin kahdesti muutaman päivän välein. Mutta kun delfiinit ovat hellyttäviä. Ja jos vaikka toisella kerralla näkisi enemmän ja saisi parempia kuvia. Ei nähnyt eikä saanut, mutta ei silti harmita, että osallistuin.
Uskoakseni jokainen Khanomin hotelli tarjoaa retkiä. Joko järjestävät itse tai markkinoivat asiakkailleen retkifirmojen tarjontaa. Osallistuin Le Pes Villasin omalle (yhteistyössä Tourism Authorisation of Thailand) sekä Khanom Fishing and tourin retkelle, jota markkinoi ainakin Aava Resort ja toinen majapaikka, jossa olin sen jälkeen. Molempiin retkiin kuuluu muutakin kuin delfiinit, koska delfiinit näkyvät parhaiten vain aamulla eikä merellä loputtomiin kannata siksi pitkähäntäveneellä kurvailla. Retkijärjestäjät lähtevät eri laitureista ja etsivät delfiinejä eri paikoista. Le Pes Villasin retken suunta oli sama kuin joidenkin muidenkin, ja jos näki pari venettä jossakin hissukseen, tiesi, että siellä on delfiinejäkin. Khanom Fishingin venemies tiesi yhden perheen, äidin ja beibin, ja omilleen jo lähteneen teinin, jotka viihtyvät Koh Samuille lähtevien lauttojen läheisyydessä. Kaikki delfiinikuvat ovat ensimmäiseltä retkeltä. Toisella näin, mutten saanut oikein minkäänlaisia kuvia, esimerkiksi koska opas istui parhaalla paikalla veneen keulassa…
Thaimaalaiset arvostavat delfiineitään eivätkä aja liian lähelle. Delfiinejä ei ahdistella, ja fiksuina eläiminä ne toki uivat matkoihinsa, jos alkaa ärsyttää. Pitkähäntävenemiehet eivät ole kuin safarioppaat radiopuhelimineen, vaan he etsivät delfiinejä kokemuksensa ja tarkan näkönsä avulla. Useimmiten näköhavaintoja saadaan, mutta ei sitä taata voi.
Mutta siis vaaleanpunaisuus. Ne todella ovat sen värisiä, aikuiset siis. Nuorena Khanomin delfiinitkin ovat harmaita, mutta iän myötä väri muuttuu. Muistaakseni jossain seitsemän vuoden kohdalla vaalenpunaisuus alkaa näkyä. Koska delfiinit elävät kymmeniä vuosia, ne ehtivät olla pinkkejä pitkään. Jotenkin värimuutokset liittyvät ravintoon – mutta en tiedä miten. Ilmeisesti muualla maailmassa tällaista ei ole.
Toki olisi pettymys, jos retkellä ei delfiinejä näkisi. Mutta maisemat yksistään ovat jo veneilyn arvoisia. Nakhon Si Thammaratin rannikko on kaunista. Luultavasti jokaisella delfiiniretkellä näytetään myös pannukakkukalliot (pancake rocks). Tällaista kalliota on maailmamassa vain kahdessa paikassa: täällä Khanomissa ja Uudessa-Seelannissa. Kallio on kuin kerroksittain ladottuja laattoja, kuin paistettuja, pinottuja pannukakkuja. Kallioiden lomassa on pikkuruinen hiekkaranta, jolle Le Pes Villasin retkellä rantauduimme. Veneestä hypätään veteen, ja jos sopivasti horjahtaa, saa loppuretken kulkea märissä sortseissa (eivät nimittäin farkut kuivu ihan hetkessä). Mutta vesi on lämmintä, liiankin lämmintä ollakseen virkistävää. Merivesi on kuin kylpy ilman vaahtoa.
Mitä luulet, saitko lisäsyitä alkaa katsella matkaa Khanomiin?
14 comments
No todellakin sain lisäsyitä matkustaa Khanomiin! Tai siis oikeastaan syyn. En ole aiemmin kuullutkaan koko paikasta. Olen kyllä kuullut pinkeistä delfiineistä, mutta en tiennyt missä niitä on. Ainakaan Thaimaata en olisi ihan ensimmäisenä veikannut. Kuulostaa ja näyttää tosi kivalta paikalta, jos vielä delfiineille annetaan hyvin tilaa. Harmi, ettei sun toinen retki ollut niin onnistunut. Voisin hyvin kuvitella itsekin meneväni tuollaiselle retkelle uudelleen, jos viipyisin paikassa pidempään.
Parissa viikossa ehtii tehdä retken jos toisenkin. 🙂 Kaksi kuitenkin riitti. Kuuntelin korva tarkkana, mitä puhuttiin delfiineistä. Ne ovat paikallisille tärkeitä. Kalastaminenkin on kielletty tietyllä alueella niiden suojelemiseksi. On kuvattu, laskettu, tilastoitu jne. Mutta populaatio on tosi pieni. Turismi on niin vähäistä, että ainakaan vielä ei muutamasta veneestä taida olla haittaa. 15 metriä pidettiin suojarajana, ja perään ei lähdetä ajamaan.
Kirjoitin juuri blogiini jutun “Khanomin kauneus”. Oli hauska lukea sinun juttusi myös :). Meille kävi hitusen huonommin, emme nähneet delfiinejä. Kylläkään edes veneet eivät lähteneet merelle…Mutta siitä huolimatta nautin kovasti Khanomista ja kiitos delfiinikuvista!
Oliko sää niin huono vai miksi veneet eivät lähteneet vesille? Minulle siis kävi hyvä tuuri. Ymmärsin kuitenkin niin, että on harvinaista, jos delfiinejä ei näe, eli ehkä sittenkin teillä kävi vain tosi huono tuuri. Pitääpä lukea oma Khanom-juttusi. Minulla on jo muutama ja lisää on tulossa.
Ihanaa, kyllä tällaisen delfiinihullun pitää nähdä delfiinejä pinkkeinäkin kerran elämässä 🙂 Ja kivaa, ettei niitä hulluna häiriköidä. Toivottavasti se myös pysyy niin vaikka turistivirrat vuosien varrella kasvaisikin. Kuulin ekan kerran pinkeistä delfiineistä Hongkongissa, niitä on muistaakseni myös siellä. Ei kyllä varmaan enää kauaa, koska niitä uhkaa sukupuutto. 🙁 Veneretkillä on kyllä tosi vaikea saada tuon parempia kuvia delfiineistä, ellei sitten käy tuuri ja delfiinit ole hyppimistuulella. Mielellään lähtisin tuonne vaikka heti!
Minäkin haluan delfiinini kaiken värisinä. 🙂 Ovat ihania. Kuten norsut, Ja pandat. Ja kirahvit. Suunnilleen kaikki eläimet, paitsi hämähäkit ja kärmekset. Minä kuulin pinkeistä ensimmäistä kertaa vasta, kun suunnittelin matkaa tänne. Delfiinitietämykseni ei siis ollenkaan ole riittävällä tasolla. Populaatio on vain pelottavan pieni. Ei tee lisääntymiselle hyvää. Onneksi näin ainakin kaksi äiti+bebe-kaksikkoa, eli jotain toivoa on vielä.
Tosi hyvä, että delfiineille annetaan tilaa, eikä niitä lähdetä veneretkillä ahdistelemaan. Mieleeni on jäänyt ikävä kokemus “merikilpikonnaristeilyltä” Kreikasta, johon sisältyi aika surulliselta tuntunut ajojahti. Delfiinit on todellakin upeita ja sympaattisia eläimiä. Jonkinlainen delfiiniristeily täytyy ehdottomasti mahduttaa jonkin tulevan matkan ohjelmaan, olivatpa sitten minkä värisiä tahansa 🙂
On ne symppiksiä, ja niiden paikka on niin merellä eikä delfinaarioissa. Mitä enemmän näen eläimiä luonnossa, sitä vähemmän arvostan minkäänlaista eläinten vangitsemista. Kuvailemasi kilpikonnaristeiöy kuulostaa kamalalta! Haaveeni olisi joskus nähdä merikilppari, mutta se pitäisi kohdata vaikka snorkkeli päässä, ei mistään jahtaavasta veneestä.
Pinkkejä delfiinejä saattaa nähdä myös Perussa, siellä on pinkkejä jokidelfiinejä:
http://www.ancientsummit.com/the-one-of-a-kind-peru-pink-river-dolphins/
mutta muuten ovat kyllä varmasti aika harvinaisia, kun taas pinkkejä rantoja löytää paremmin mm. Australiasta, Sardiniastakin 🙂 kiinnostaisi molemmat
Ahaa, kuulinkin, että Amazonasilla ja Hongkongin edustalla olisi. Ehkä olen nähnyt kylliksi, että pelkästään delfiinien takia ei tarvitse Peruun lähteä.
Vau, en ole kuullutkaan noista! Jos jotain veikkaisin, niin olisin ajatellut värin liittyvän tavallista runsaanpaan katkarapujen syöntiin. Tuskin on syy, mutta mennään sillä, kunnes toisin todistetaan 😀
Thaimaata on alkanut olemaan ikävä muutenkin, koska edellisestä reissusta sinne on jo aika monta vuotta. Rakastan siellä ruokaa ja juuri värejä, mitä näistä kuvistakin taas tulee hyvin esiin. En yhtään ihmettelisi, jos tuollaiselle retkelle olisin itsekin osallistunut pari kertaa. Kivoja juttuja voi tehdä useamminkin ja varsinkin, kun eettinen puoli näyttää olevan kunnossa!
Kevyt delfiinikateus iski nyt tästä! Niitä ei olla vielä onnistuttu meiltä ämpärilistalta ruksimaan. Hong Kongin ja Perun lisäksi myös Kambodzassa on kohteita jotka lupaavat näitä nähtäväksi. Khanom lie ehkä hieman helpompi kohde, ja näyttää muutenkin aika mestapaikalta hengailla.
Thaimaassa on kyllä upeat värit. Tuota aurinko armasta, joka saisi meille Suomessakin värit puhkeamaan loistoonsa, odotellaan kovasti saapuvaksi vähän pysyvämmäksi ilmiöksi. Ihanaa jatkoa Thaimaahan! <3
Mä notkuin Khanomissa puoli vuotta ja sitä ennen sekä jälkeen, on tullut vietettyä joitain kuukausia siellä aikaa. Sinne vaan vähän niin kuin jämähtää. Jos haluu ryysikseen ja bilettämään, on lyhyt matka lautalla Samuille, ja sitten sen jälkeen voikin taas ruopata napaa Khanomin kiireettömyydessä.
Khanomista mopo alle ja ajelemaan rannikkoa pitkin ylös ja poikkeillen tieltä rannoille. Siellä tulee upeita hiekkarantoja vastaan, joissa ei ole ristinsielua.
Hyvään sapuskaan, majoituksiin ja aktiviteetteihin löytyy varmasti apuja Mikolta, joka pitää siellä Dusty Gecko ravintolaansa. Pitänyt kai jo kohta liki 10:nen vuotta, ja tietää nurkista kaiken tietämisen arvoisen 🙂
Kiitti kommentista. Joku Khanomiin suuntaava toivottavasti saa vinkkiä tästä. Minä jo jatkoin matkaa Borneolle pari viikkoa sitten. Koska olen reissussa “vain” vajaat neljä kuukautta, en tahdo jämähtää mihinkään, vaikka itselleni epätyypillisen hitaasti nyt etenenkin.