Type and press Enter.

Pietari – nykytaidetta ja hyvää ruokaa

Joskus on lähdettävä Pietariin viikoksi, kahdeksi. Olkoon silloin kevät tai alkusyksy, jolloin hyytävä tuuli ei yllä ytimiin asti. Hyytävän sään aikaan viikonloppu on hyvä. Hyppäämällä metroon (halpaa) tai ottamalla Uberin (superhalpaa) pääsee helposti paikasta toiseen. Pietari on varsinainen aarreaitta. Se on urbaanin tutkimusmatkailijan märkä uni. Pietarissa on niin paljon kaikkea, että viikonlopussa siitä saa maistiaiseksi vain pisaran. Aiemmin syksyllä näin paljon. Lue siitä lisää tästä. Menneenä viikonloppuna näin taas vähän lisää. Mutta Pietari-nälkäni vain kasvoi. Onneksi minulla on nyt vuosiviisumi, joten voin palata koska tahansa! 

Minut vei Pietariin Sokos Hotellit kymmenen vuotta Venäjällä  -bileet. Ville Haapasalo juonsi, yleisöä viihdyttivät monenmoiset taiteilijat ilmakitaran soittajasta ripaskan tanssijoihin ja fillariakrobaatteihin. Toki ruoassa ja juomassakin riitti nautittavaa. Mutta juhliakin kiinnostavampaa oli tutustua kaupunkiin taas vähän lisää. Leppoisassakin viikonlopussa ehtii paljon. Suorittajamatkailija ehtisi tietenkin moninkertaisesti. Tällä kertaa en toteuttanut itseäni vaan tyydyin leppoisampaan fiilistelyyn. 

Sokos Hotels 10 years in Russia

Sokos Hotels 10 Years in Russia

Sokos Hotels 10 years in Russia

Sokoksella on Pietarissa kolme hotellia, joista kahdessa asuin. Näin talviaikaan viiden tähden Palace Bridge maksaa alle satasen yö, neljän tähden Vasilievsky noin puolet siitä. Palace Bridgen kylpylä on mielenkiintoinen katsaus venäläiseen kylpyläkulttuuriin. Ensinnäkin se on sokkelo, johon eksyminen on kohtuullisen helppoa. (Tämä ei kyllä liity venäläisyyteen mitenkään.) Mutta kun vihdoin päätyy kylpyläosastolle, voi nähdä vanhemman rouvan suihkutiloissa hoitamassa varpaankynsiään, mutta toisaalta nuoria naisia pyllyt paljastavissa uimapuvuissaan luultavasti keräämässä enemmän huomiota kuin kylpyläkokemusta. Saunojen valikoima on suorastaan mittava. Makailin turkkilaisessa hamamissa, höyrystyin steam roomissa, istuin pölkyllä cave saunassa. Ja tässä oli saunoista ehkä noin puolet. Yhdessä taisi olla pakkasta. Altaita on hyytävän kylmästä mukavan lämpöisiin poreisiin ja lisäksi vähän roomalaistyylinen uima-allas pylväineen. Kylpylää lukuun ottamatta edullisempi Vasilievsky ei oikeastaan eroa Palace Bridgestä juurikaan. (Paitsi että sinne pitää ottaa omat sampoot ja hoitoaineen mukaan ja minibaari on tyhjä.)

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Palace Bridge

Solo Sokos Hotel Vasilievski

Viikonlopun teemana oli taide ja hyvin syöminen. Syyskuisella matkalla Pietariin paikallinen turismiviranomainen ei säästänyt majoituksessa tai kohteissa, mutta ruoassa kyllä. Olin ihan vakuuttunut, että Pietaristakin saisi superhyvää ruokaa, koska Moskovassakin olin syönyt aivan huikeissa paikoissa, mutta lihapullia ja muusia tai kanaa ketsupilla mutustellessani alkoi loppua usko. Toisin oli nyt, kun kukaan ei laskenut, että reilusti alle kympillä pitää saada muija päivässä syötettyä. Pietari on myös kahviloiden kaupunki. On ihanan perinteisiä neuvostopaikkoja mutta myös moderneja, niin viihtyisiä, että yhden viikonlopun voisin hyvin vain istuskella kahviloissa kirjoittamassa, kuten juuri nyt. 

Erarta restaurant

Ribay restaurant

Ribay restaurant

Pietari

Ribay (Kazanskaja ulitsa 3A) edustaa epäilemättä laatua. Tonnikala ja seuralaisen pihvi olivat yksinkertaisesti aivan superhyviä. Illan aikana tarjoilijat vuorotellen lauloivat. Ehkä yhtä lukuun ottamatta kaikki olisi Suomen Idolsissa toivotettu tervetulleiksi jatkoon. Ei palvelussa hymyä viljelty, mutta ehkä oma kielivammaisuuteni (ei venäjää) aiheuttaa ahdistusta Pietarissakin, mutta musiikki loi ainutlaatuista fiilistä ja ilmapiiriä. Asiakkaiden haluttiin viihtyvän. Erarta-museon ravintola tarjosi erinomaista lounasta. Gruusialainen ravintola Prjanosti i Radosti (kävelykatu 6-aja Linija) lähellä Vasilievsky-hotellia myös. Mutta ihan ehdoton suosikkini oli neuvostohenkinen Kvartira (suomeksi ‘asunto’, samalla kävelykadulla).  

Jo Kvartiran ovella aloitin mä en kestä -mutinan. Aloitan sen aina, kun tulen paikkaan, joka on niin superihana, etten oikein saa oltua. Ovella naulakossa roikkui käsilaukku ja valkoiset kaunoluistimet. Toisella puolella pieniä portaita seisoivat sukset, vastapäätä ikivanha radio. Oli kuin olisin tullut venäläiseen olohuoneeseen, jossa nyt vain sattuu olemaan muutama erillinen huone. Kattolamppujen kamaluus oli jo niin rumaa, että se oli suloista. Musiikki oli suurimmaksi osaksi neuvostoiskelmiä, ja ruokalistakin lähinnä Leningradin ajalta, mitä nyt mojitoilla ja joillain muilla drinkeillä terästettynä. Ja kun kaikki asiakkaatkin olivat kuin kaikkein stereotyyppisimmät venäläiset ikinä, oli kuin olisin ollut aikamatkalla muutaman kymmenen vuoden taakse.

Kvartira

Kvartira

Kvartira

Pietari on kaikenlaisen kulttuurin ja taiteen luvattu maa. Jos Eremitaasissa on nähtävää ehkä vuosiksi, vähän helpommin haltuun otettava on modernin taiteen museo Erarta. Museossa on kaksi viiden kerroksen tornia täynnä taidetta. Mutta siellä ei tule ähkyä. Osastot ovat luonteeltaan hyvin erilaisia mutta sen verran pieniä, että niitä jaksaa kiertää. Anteeksi stereotypiani nyt, mutta jos perheessä on tilanne, että rouvaa kiinnostaisi taide ja herraa ei, voisi herrankin saada Erartaan tämänhetkinen Lamborghini-näyttely. Toisaalta oli sellaistakin tilataidetta, jossa uskaliaimmat vieraat ottivat votkahuikan. Itse en uskaltautunut, koska ihan en ollut varma teoksen interaktiivisuudesta. Jos yhtään olet modernin taiteen ystävä, vahva suositus Erartalle! Sinne kannattaa ottaa Uber tai taksi, koska vaikka matka esimerkiksi Vasilievsky-hotellilta ei kävellen ole pitkä, se on vähän tylsä. Matkalla ei ole oikein mitään kiinnostavaa katseltavaa, jollei Prismaa lasketa sellaiseksi. Ei lasketa. 

Erarta

Erarta

Erarta

Erarta

Erarta

Erarta

Erarta

Erarta

Tämä oli Pietari perinteinen. Pietari underground -sarjan ensimmäinen osa. Se perinteinen. Täällä esittelen pari vähän modernimpaa kohdetta. Se on se underground. 

Matka yhteistyössä Aikamatkojen ja Sokos Hotellien kanssa
Kuvat juhlista Sokos Hotellien pressikuvia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

15 comments

  1. Kiva postaus. Erarta kuuluu mun museosuosikkeihini. Jos Eremitaasi on liian suuri ja kullan kimallukseen uupuu, Erarta jaksaa viihdyttää ja yllättää. Sitä paitsi se museon ravintola on hyvä. Tässä tulikin pari uutta ravintolavinkkiä seuraavaa reissua varten, kiitos. Jatko-osaa odotellessa 🙂

    1. Kiiti! Eremitaasi on ihan järjetön. Näin viimeksi vain impressionistit ja kultahuoneen, ja jotenkin koko kompleksin valtavuus onnistui lannistamaan. Erarta oli uusi kokemus, mutta hallittavissa. Moderni taide puhuttelee minua muutenkin enemmän kuin perinteinen. Erartan taide oli jotenkin vielä sulatettavissa, mutta seuraavassa postauksessa sen verran oudompaa menoa, että ei muuten oikein avautunut. 🙂 Erartan ravintola oli todella hyvä minustakin. Tai oli siinä yksi vika: tryffelipasta oli onnettoman pieni. Onneksi sain aika pian tuon ihan hullun hyvän tonnikalan. Neukkupaikka Kvartira on kuulemma ketju, että näitä nostalgiaolkkareita voi löytää muualtakin.

  2. Oi, tuo Erarta kuulostaa mielenkiintoiselta. Täytynee lukaista tuo toinenkin osa tarkasti. Aihe on ajankohtainen, sillä ensimmäinen Pietarin vierailumme on suunnitteilla keväälle.

    1. Oikein hyvää matkaa! Täällä blogissa on muutama muukin Pietari-juttu ainakin minun mielestäni kiinnostavista kohteista.

  3. Pietari on huikea kaupunki, olen siellä muutaman päivän viettänyt ja niiiin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Hyviä vinkkejä tuli tässä postauksessa!

    1. Kiva, jos sait ideoita! Pietari on todellinen suurkaupunki. Juuri kuulin sen väkiluvun olevan suunnilleen koko Suomen verran. Menee aika kauan, että siitä saa jonkinlaisen otteen. Pitäisi mennä joskus vaikka viikoksi. Siinä ajassa alkaisi saada kokonaiskuvaa paremmin. Ehkä joskus.

  4. Nämä ovat kyllä houkuttelevia nämä sinun Pietari-postaukset. Jokaista lukiessa tulee fiilis, että jokohan olisi pian Pietarin vuoro meidän reissulistalla 🙂 Tosin en ole ihan varma, lähdenkö ihan heti uudelleen kaupunkilomalle tuon meidän Minireissumiehen kanssa, jolla on energiaa kuin pienellä kylällä, ja sen purkaminen noita museoita sun muita nähtävyyksiä kierrellessä tai kahviloissa istuessa on vähän haastavaa… nimim. hermot riekaleina syksyn Ateenan ja Köpiksen reissujen jäljiltä 😀 Mutta jospa vaikka aikuisten matkalle jossain välissä! Olisi ihanaa 🙂 Kaunis tuo tämän postauksen “kansikuva”!

    1. Sitten vain jälkikasvu hoitoon ja Pietariin! Olen nyt ollut kaksi kertaa niin, että lähdin perjantaina töiden jälkeen ja tulin viimeisellä junalla sunnuntaina. Kahdessa vuorokaudessa ehtii monenlaista mutta kuitenkin niin vähän, että jää tunne, kuin kaikki olisi kesken ja pitäisi päästä uudelleen. 🙂 Minulla on alkanut Pietari-kierre tästä syystä.

  5. Pietari on taas mietinnässä ensi kesälle. Houkuttelisi kovasti. Ollaan tehty yksi sellainen viisumivapaa risteily jossa ehti juuri käymään ne “tärkeimmät” nähtävyydet. Olisi kiva tutustua Pietariin vähän enemmänkin. Risteily on meille hyvä koska miehelle Amerikan kansalaisena olisi ollut kallista ja hankalaa saada viisumia. En tiedä miten homma toimii nyt omalla kohdallani kun olen nykyään kaksoiskansalainen. Hotellikin oli sama sillä tunnistin heti tuon tuolin. 🙂

    1. Suomen kansalaisellekin viisumi on aika kallis. Itse en ole risteilyä kokeillut. Ehkä sekin on ihan kätevä. Kolme päivää kai voi olla ilman viisumia. Sokoksen hotellit olivat ihan kivat, ja varsinkin tuo Vasilievsky tosi edullinenkin.

  6. Pietariin tekisi kyllä mieli matkustaa uudelleen, vähän tässä olen haaveillut josko keväällä sinne suuntaisi kun säät olisivat siellä jo lämpimämmät kuin Helsingissä. Pitääkin sitten kaivaa nämä sun Pietarin vinkkipostaukset talteen, että missä käydä – edellisellä kerralla kun näin vain pintaraapaisun tästä kaupungista.

    1. Aika moneksi päiväksi on kyllä täytettä jo näistä postauksista, joita olen tänä syksynä kirjoittanut. Pitäisi vielä lähteä enemmän kartoittamaan kahviloita, baareja ja ravintoloita. 🙂 Kevät olisi varmaan ihan parasta aikaa matkustaa Pietariin.

  7. Kiitos postauksesta.
    Kvartika, neuvostonostalgia-ravintoloita, on ymmärtääkseni neljä. Pääkaupunkilaissalaattia ja stroganoffia voi syödä gobeliinin alla Nevski prospektilla numeroissa 20 ja 51, Malaja Sadovaja 1/25:ssa ja Vasilinsaarella, jossa olitkin, 6-linjalla numerossa 25.

    1. Ohoh, Kvartikat omistaa Reca, trenditietoinen ravintolarypäs, johon kuuluu hyvin erityylisiä ravintoloita kuten Crazy Wine ja Twiggy, Munhell, Manneken Pis, Punk Brew jne.

    2. Ymmärsinkin jo Pietarissa ollessani, että olisi ketju. Jännä kokemus. Pietari on niin vastakohtia. Upeita ravintoloita ja kimallusta, mutta toisaalta tällaista kodikasta neukkunostalgiaa.