Type and press Enter.

Otetaas yhdet (ja ehkä toiset)!

Alkoholi ei ole osa arkeani. Meillä on ollut ruoanlaitosta jäänyt puolikas valkkaripullo pari viikkoa jääkaapissa, ja vaikka se on Pinot Grigiota, ehdottomia lempiviinejäni, en ole ottanut lasillistakaan. Tämä kertonee jotain suhteestani alkoholiin. En minä lasiin sylje, ja juhlatilanteessa saatan napata useammankin, mutta en avaa viinipulloa tai sihauta siideriä ihan vain ajankuluksi kotona. Mutta jos olet seurannut Instagram-tiliäni, olet saattanut huomata juomakuvan jos toisenkin. En minä kyllä matkajuoppokaan ole, mutta koska jokainen matka on minulle juhlaa, saatanpa juhlistaa sitä lasillisella tai parilla. Kun selailin kuviani, tunnistin jokaisen lasillisen, muistin paikan, tunnelman ja melkeinpä maunkin. Jokaisessa hetkessä on ollut jotain erityistä. Jokaisella lasillisella on tarinansa.

Untitled

Viimeisin lasilliseni on Bergamosta, sen sydämestä Piazza Vecchialta. Illat olivat jo viileitä, mutta pitkissä housuissa ja takissa tarkeni hyvin. Viikonloppuiltoina aukio oli vilkas, mutta kun suurin osa turisteista oli lähtenyt, sunnuntai-illan tunnelma oli rauhallinen. Tulin aukiolle jokaisena iltana ajeltuani ympäri Lombardiaa tai käveltyäni jalkani väsyksiin Bergamossa ja sen ympäristössä.  

Untitled

Varsin erilainen on miljöö Bangkokin kattojen yllä muistaakseni 42. kerroksessa Centara Granden kattoterassilla. Olin kierrellyt Thaimaata kolmatta viikkoa, matkalaukku oli täynnä nuhjuista ranta- ja luontovermettä, eikä alkuperäiseen suunnitelmaani kuulunut mitään Bangkokia. Katolle ei myös ollut mitään asiaa ilman silkkimekon shoppailua. Mutta olinhan minä sitten tyylikäs, kun Bangkokin yö pimeni. Koska arkeni on paljolti työ-koti-lähikauppa-akselilla, minusta on ihana nosta välillä arjen yläpuolelle ja nauttia vaikkapa juuri kattobaareista. 

Untitled

Ei voinut maisemista valittaa Bangkokissa, mutta ei kyllä Dolomiittien ylläkään matkalla Bariin. Air Dolomitin lennoilla viini on kylmää, se tarjoillaan oikeasta lasista, ja kun maisema on tällainen, ei lentäminenkään tuntunut kurjalta. Voiko lomaa kovin paljon paremmin aloittaa?  

Untitled

Paljon karummaksi ei voi enää maisema käydä, mutta kun jäävuoret lipuvat hiljalleen merellä, ei täydellisestä kauneudesta paljon enää puutu. Keskikesällä lämpötila taisi huidella noin kahdeksassa asteessa. Kevytuntuvatakki lämmitti, kun vietimme hääpäivää rantakalliolla Nuukissa, Grönlannissa. 

Untitled

Sähkötakka ei varsinaisesti lämmitä, mutta on siitä tunnelman luojaksi. Matka se on pieni koulutusmatkakin, ja Tampereen Sokos Hotelli Villassa on suloinen aulabaari korituoleineen. Siinä köllöttelin kahden koulutuspäivän välissä ja kuvittelin olevani kaukana kotoa. 

Untitled

Kunnon juhlahetken kruunaa lasillinen kuohuvaa. Tämän budapestilaisen kahvilan sampanjamainosmarkiisit ja kauniin julkisivun näin taksin ikkunasta, kun ajelimme kylpylästä takaisin hotellille. Paikka vaikutti kutsuvalta. Se oli sisältä yhtä kaunis kuin lupaili ulkoa. Ikkunan takana avautui näkymä kalliille ostoskadulle ja oopperaan. 

Untitled

Kello viiden tee on klassikko Englannissa. Siellä se on jäänyt nauttimatta, ja jäi se tee edelleenkin, mutta kuohuva kruunasi tämän setin Edinburghissa. Kun oli juuri vieraillut kuningattaren entisellä aluksella, piti pysytellä kuninkaallisissa tunnelmissa ja nauttia leivos jos toinenkin. Tällä kertaa lasillisen makua paremmin jäi mieleen järjetön ähky ja suoranainen kuvotus, koska kaikkihan luonnollisesti piti syödä. 

Untitled

Tunnelmallinen kauppahalli Madridin keskustassa oli suosikkini. Sen pikku baareista saattoi tilata pintxoseja ja nautiskella niitä tiskiin nojaillen. Yksin illallisen syöminen tuntuu joskus hankalalta, mutta tällaisissa paikoissa se on paljon helpompaa. Olen kuin ohikulkumatkalla (vaikka saatankin siirtyä seuraavalle tiskille syömään vähän lisää tai ottamaan jälkiruoan). Mercado de San Miguel on vilkas aamusta iltaan, eivätkä sitä kansoita pelkästään turistit.

Untitled

Tälle paikalle olen istahtanut jo aika monesti. Se on niitä, joihin palaan aina uudelleen. Cafe Florian. Piazza San Marco. Venetsia. San Marcon aukio on monelle klisee. Se henkii historiaa, mutta monelle sen ympärillä olevat rakennukset, kirkko, palatsi, keskemmällä seisova kellotorni ovat vain ikoneja turistien kansoittamasta ulkoilmamuseosta, jonka kanaalit kuulemma haisevat (eivät haise). Vaikka aukion kahvilat ovat ryöstökalliita, istun alas, kuuntelen elävää musiikkia ja tietenkin syön jokaisen pähkinän, koska niidenkin hinta on upotettu juoman ja musiikkimaksun hintaan.  

Untitled

Koska tilaisuuksia ulkoiluttaa korkokenkiä ja käsilaukkua ei ollut Kuwaitissa ollut eikä Omanissakaan ennen kuin viimeisenä iltana ennen lentoa Bahrainiin, oli jotain tehtävä. Koska ne mukana olivat, oli istuttava tunniksi Grand Hyattin aulabaariin, juotava sampanjat (koska mitään muuta ei ollut tarjolla, jollei halunnut teetä) – ja sitten mentävä huoneeseen, riisuttava ne ja jatkettava taas ihan perusvermeissä ulos etsimään ruokaa. Tuon hotellin lobby on ehkä pömpööseimpiä ikinä näkemiäni. 

Untitled

Nykyään Italiassa (ainakin pohjoisessa) kaikki tuntuvat tilaavat Spritzejä. Kerran testasin, ja vaikka kitkerästä Camparista pidänkin, tuo voimakkaan oranssi juoma ei ollut mikään makuelämys. Omaan makuuni sen sijaan on lempeä proseccosta ja persikkapyrestä tehtävä Bellini. Se on herkullista pikkupullosta juotuna laiturilla, kun voi katsella koko Venetsian lipumista ohi Canal Grandella. Mutta juoman alkulähteillä Harry’s Barissa sitä ei tokikaan oteta valmiina sekoituksena pullosta. Baari on kyllä karu, melkeinpä ankea, eikä juomalle ihan tee oikeutta tarjoilu tuollaisesta juomalasista. Tämä on melkeinpä niitä harvoja kertoja, kun olen tuumannut, että olisi voinut jättää menemättä, jättää Bellininkin nauttimatta – vaikka kyllähän se hyvälle maistui.

Untitled

Tiedäthän elokuvista sen vakiokohtauksen, jossa tarjoilija lähestyy sankarittaren pöytää, ojentaa lasillisen ja nyökkää vähän teatraalisesti takaviistoon? Siellä takaviistossa sitten hymyilee ja kohottaa lasiaan herrasmies (aina tavattoman komea), joka samalla elehtii tahtovansa liittyä naisen seuraan. Tämän blogin sankaritarta lähestyi tarjoilija mukanaan lasi hilejuomaa. Hänkin heilautti päätään sinne takaviistoon – ja kyllä vain siellä oli oluttuoppia kohottava mies. Kovin tuttu. Ei enää niinkään kohtalokas.

Kaikki jutun kuvat ovat Instagram-kuviani, koska tämä on osa Instagram TravelThursday -kampanjaa. Sen ideaan ja sääntöihin voit tutustua suomalaisten emoblogien kautta, esimerkiksi Destination unknown. Inspiroidu Instagramissa matkailusta katsomalla kampanjakuvia häshtägillä #igtravelthursday. Minut löydät käyttäjänimellä @travelloverblogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

36 comments

  1. Haha, tämä oli hauska postaus 🙂 Tosin heti rupesi tekemään mieli vaikka jonnekkin paratiisirannalle nauttimaan drinksuja. Tai ihan vaikka juuri sinne Italiaan nauttimaan hyvästä viinistä!

    1. Oma seuraava matkakohteeni on Färsaaret. Saa nähdä, millaisia juomakuvia sieltä tulee napattua. 😀

  2. Ihan mahtava postaus!! Itseltänikin löytyy näitä viinilasi siellä, viinilasi tuolla juomakuvia. Hassua kyllä, mutta noista juomakuvista aina muistuu mieleen sen hetkinen tunnelma ja muistot. Ihana tuo Nuukista otettu kuva 🙂

    1. Nuuk oli niin ihana! Kamalan rumakin kyllä paikoin, mutta jylhyys, karuus ja ne jäävuoret (vaikka kai osittain kertovat sulamisestakin…)

  3. Tää oli hauska juttu! Ja nuo kuvat on upeita.

    Mä otan aika usein juomakuvia, ja koska niissä on tosin usein joku kiva hetki taustalla, aika usein se kuva on sitten jossain somessa. Toivon, että ihmiset eivät saa vääriä käsityksiä, en minä koko aikaa “juopottele”. Mutta hyvä viini ansaitsee hetkensä. Olen viime aikoina Matteon kautta ja nyt täällä Espanjassa tottunut eteläisen Euroopan viinikulttuuriin. Sitä kuluu ja se on osa normaalia arkea. Mutta sitä ei juoda humaltuakseen. Lounaallakin voi ottaa lasin viiniä. (syön itseasiassa juuri lounasta viinilasi edessäni haha). Jos olisin aloittamassa opintoja uudelleen ihan uudesta aiheesta ja gradun teko olisi edessä, olisi mielenkiintoista syventyä tähän ilmiöön tarkemmin. Kulttuurin vaikutuksesta alkoholinkäyttöön.

    1. Joskus kommentoin johonkin drinkkikuvaani, että näyttää, kuin joisin kaiken aikaa, mutta että Instassa oli kuva suunnilleen jokaisesta juomastani lasillisesta, joten ei minun lopulta kovin paljon ollut tullut juotua. 🙂

  4. CIN CIN! Aivan huippuhyvä postaus. Myönnän itsekin, että ulkomailla tulee otettua hieman helpommin yksi kalja tai lasi viiniä. Mutta se myös johtuu siitä, että syö ulkona. Samoin teen Suomessa, jos ravintolaan eksymme. Siellä se vaan on hyvin vähäistä, koska hinta. Huikean monipuolisissa paikoissa oot kyllä viiniä juonut 🙂

    1. Totta, kyllä minäkin sen viinini otan, jos Suomessa syön ulkona, mutta aika harvoin syön. Suomessa en kuitenkaan mene yksikseni terassille ottamaan edes sitä yhtä, mutta reissussa niin tulee tehtyä.

  5. Näistä kuvista välittyy niin ihanasti lomafiilis! Jotenkin ne lasilliset jos toisetkin maistuu erityisen hyvältä kun ollaan lomareissulla. 🙂

    1. Kun olen yksin, terassille tai baarin kulmaan istahtaminen on myös yksi tapa kuluttaa aikaa, katsella ihmisiä. Koska en juo kahvia, proseccolasillinen on osittain vaihtoehto myös sille.

  6. Mukavaa tarinaa, kiitos. Ja antoisaa matkaa Färsaarille! Ei ehkä niin tavallinen matkakohde 🙂 Itse olen päässyt käymään siellä kaksi kertaa työmatkalla. Ihmiset ovat ihania siellä, jotenkin samanlaisia kuin suomalaiset, sanovat asiat suoraan ja rehellisesti, tykkään siitä. Maisemat ovat erikoisia ja lampaita on joka puolella. Ja kyllä sielläkin juomaa on tarjolla. Onkohan Torshavnissa vielä se ihana baari/kahvila, siinä keskustassa, kolmion mallinen, katujen risteyksessä. Istuin siellä juomassa olutta ja tunsin kiitollisuutta työni tarjoamista matkustusmahdollisuuksista, ja kiitollisuutta elämästä. Hyvää matkaa!

    1. No ei ihan tavallinen, mutta Grönlannin jälkeen tuli polte muihinkin arktisempiin kohteisiin. Lunnit oikeastaan olivat suurin syyni hakeutua saarille, muta ne ovatkin jo lähteneet talvehtimaan johonkin. Mutta ihanaa, jos lampaita edes! Olen ollut yhteydessä muutaman paikallisen kanssa, ja kaikki tosiaan ollut mutkatonta ja helppoa. Yritän löytää kolmion mallisen baarin!

  7. Juomakuvat on usein tosi hienoja, niin nääkin. 🙂 Ja ihana että kaikilla on oma tarinansa.

    1. Niinhän niillä on. 🙂 Jos kotona vetelisi vinkkua kalsareissa, tarinat olisivat vähissä. 😀

  8. Ihanasti välittyy ihan omanlaisensa tunnelma joka kuvasta! 🙂

    1. Matkailu on siirtymistä tunnelmista toisiin. 🙂

  9. Olipa hauska postaus, näin kepeä aihe sai hyvälle tuulelle 🙂 Kuvasin itse viimeksi viikko sitten sunnuntaina Corinthian (Budapest) brunssilla viinilasillisia, kun ne oli niin kauniita. Matkoja on aina syytä juhlistaa!

    1. Matkailu on iloinen asia! Kippis sille!

  10. Ihania muistoja lasillisen ääressä! Ja ah, Nuuk, tulin sieltä juuri! Mutta ikävä kyllä työreissulla ei jäänyt aikaa kilistellä, kunhan kiersimme kaupungin kovalla vauhdilla ja lähdimme vuonoille illalliselle. Nyt tosin kilistellään ihan kotona, kun vihdoinkin on koko perhe kasassa, ja hyvät ystävät kyläilemässä luonamme 🙂

    1. Nuukissa oli aivan ihana sushipaikka ihan majoituksemme vieressä. Tuli vain mieleen illallisesta. Juomiseen siellä ei oikein ollut varaa. Nuo punainen ja valkoinen pullo tuli ostettua jo Reykjavikista lentokentältä.

  11. Näistä välittyy kyllä jokaisesti juuri sellainen mukava hetki, vähän kuin jokainen lasi olisi muisto itsessään. Alkoholin kanssa lantraaminen ei kuulu meilläkään arkeen, mutta lomalla on toisinaan kiva nauttia lasi jotakin hyvää ja ihan vain hengähtää hetki ja katsella ympärilleen 🙂

    1. Jokainen lasillinen, jonka kokee kuvan arvoiseksi, on kyllä muistamisenkin arvoinen. Tällaisiin hetkiin liittyy tosiaan se, että on istunut hetkeksi aloilleen ja voi zoomailla ympäristöä.

  12. Minulle viini kuuluu olennaisesti viikonloppuihin, joskus jopa arkeen: ei hyvää ateriaa ilman viinilasia. Kai se on tullut tavaksi Ranskanvuosilta, että tuntuisi oudolta syödä hyvintehty ateria vesilasin kanssa. Toisaalta en juo ollenkaan väkeviä enkä olutta, vain viiniä, ja sitäkin valikoiden. Ja reissuissa on tietysti kiva maistella paikallisia viinejä. Hienoja fiilistelykuvia!

    1. Suomessa kun ei samanlaista viinikulttuuria ole, alkoholiin liittyy aina vähän jotain tabuja ja kiellettyyttä. Paitsi saunakaljaan, mutta sitä en juo.

  13. Hienoja muistoja! Maut ja tuoksut tuovat niitä itsellenikin, juomien lisäksi tietyt ruokalajit tai mausteet saattavat viedä yhteen tiettyyn paikkaan tai hetkeen. Sanotaan kai että hajuaisti muistaa kaikista parhaiten, siitäkö se sitten johtuu 🙂

    1. Jotkut tunnistavat ihmisiä vuosien jälkeen tuoksusta, mutta onkohan minulla alikehittynyt hajuaisti, kun ei se sano mitään mistään? 🙂

  14. Oi, olipa hauska idea postaukselle! 🙂 Kyllähän se lasillinen kuuluu lomafiilikseen, eikä yhdelläkään ulkopuolisella ole syytä nyrpistellä nokkaansa, jos somessa vilahtelee drinksu tai pari. Lomahan on arjesta irrottautumista, ja kukin tekee sen tyylillään. Mikäs saisikaan aivot paremmin tauolle maallisista murheista kuin lasillinen helmeilevää upeissa ranta- tai vuoristomaisemissa. Kippis! 🙂

    1. Juu, ei minulle kukaan ole mitään lasikuvista sanonut. On vain itselle tullut olo, että montakohan niitä on sopivasti… Mutta jollei ole juominen ongelma, tuskin ovat kuvatkaan. 🙂 Että kippis!

  15. Cheers! Kyllä loman ja reissun kunniaksi voi aina yhdet kippistää! 😉 Aika upee oli tuo vuoristomaisema korkeuksista, wautsi!

    1. Air Dolomitin lennoilla Italiaan on mahiksia noihin näkymiin. Että kippis!

  16. Kippis! Aivan mahtavaa fillistelyä 🙂 Kyllähän se niin on itsellekin, että reissatessa se viinilasillinen usein tekee viimeisen silauksen täydelliseen hetkeen.

    1. Ainakin minulla se vielä yhden askelen erottaa arjesta.

  17. Ihana postaus! Meillähän oli molemmilla tällainen ‘lasin takaa’ -teema tällä viikolla, loistavaa 😀 Mäkään en sen kummemmin alkoholia harrasta, mutta monesti tulee nautittua lasi viiniä kauniissa maisemissa ja melkein aina siitä jää jälki Instagramiin samalla tavalla, näitä varmasti tulossa omaan Instagramiin ensi viikolla lisää! Centara Grandin lasimaisema näyttää hyvältä, kiitos vinkistä 😉

    1. Vähän luulen, että jotain arktista lasia tulee minunkin Instaani, kun lähden Färsaarille. 🙂 Centara Grandin kulmilla aika moni pyörii Bangkokissa, jos lähtee shoppailemaan. Siellä oli avaamisen jälkeen jonkin aikaa myös happy hour (kaksi yhden hinnalla). Että molemmille käsille. 🙂

  18. Cin cin! Täältä punaviinilasin takaa on hyvä näille kuville hymyillä 😉 Mutta totta se on, että kyllä lasillinen viiniä jotenkin kruunaa hetken siellä reissun päällä… 🙂

    1. Kippis! Kyllä hyvä juoma kruunaa juhlahetken.