Type and press Enter.

NBA-ottelu on viihdettä koko rahalla

Harrastan penkkiurheilua, mutta vain matkoilla. Olen katsonut monta jalkapallo-ottelua Kroatiassa pikkukaupungin kahdesta baarista siinä, jossa on televisio. Kun ihmiset ympärillä ovat innostuneita, innostus tarttuu, vaikka hädin tuskin tiedän, mitä pelissä yritetään tehdä.

Liveurheilu on oma lukunsa. Olen nähnyt yhden lätkämatsin ehkä 20 vuotta sitten, yhden jalkapallo-ottelun samoihin aikoihin (ainoan maalin aikaankin onnistuin katsomaan muualle), yleisurheilun EM-kisojen vaivaannuttavat avajaiset kaatosateessa ja Suomi-Ruotsi-maaottelun yhden päivän, koska sain ilmaislippuja yläkatsomoon, josta erotti kyllä, onko urheilijan paidassa sinisen lisäksi valkoista vai keltaista.

Tähän penkkiurheilutaustaan suhteutettuna olen itsekin ihmeissäni, miksi olen nähnyt kaksi baseball-ottelua ymmärtämättä, mitä näen, ja kaksi NBA-korismatsia, ja vieläpä ilman kiristystä tai lahjontaa uudella käsilaukulla. Reilut pari tuntia kestävä NBA-ottelu on viihdettä alusta loppuun. Se on hiottu niin kuin amerikkalaiset vain osaavat.

Madison Square Gardenissa, siis siinä hallissa, kaikki toimii. Mihinkään ei tarvitse jonottaa (ei edes vessaan). Hallille tullaan viihtymään hyvissä ajoin, otetaan oluet, syödään hodarit. Ruokapuoli on peruspikaruokaa. Gurmeeta on turha odottaa. Alkoholipuolella valinnanvaraa on oluesta kaikkiin väkeviin ja pikkolopulloihin shampanjaa. Mutta viini muovipikarissa foliokannen alla oli kauhea kokemus, ehkä kamalinta kuraa koskaan.

Untitled

Untitled

Untitled

Pelaajat ovat supertähtiä, ja sen huomaa tavasta, miten heidät esitellään ja miten yleisö reagoi. Urheilullisia ansioitaan olen väärä arvioimaan, mutta epäilemättä taitaviahan nuo olivat. Ei niitä miljoonia kai turhasta makseta. Mutta kyllä yleisö heiltä vaatikin. Se elää pelissä mukana välillä aika äänekkäästikin. Mutta kun kotijoukkueen tappio alkoi olla selvä, kannustuskin laimeni. Meidän taakse osui tyyppi, jonka mielestä kovaääninen buuaus on parasta kannustusta. Parin ensimmäisen huudon jälkeen huomasi, että lähiriveillä vaivaantuneet katseet yrittivät tavoittaa tämän sankarin.

Untitled
Alkuun kansallislaulu

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Siitä kun aloituspallo nousi, siihen kun summeri soi ottelun päättyneeksi, kului reilut kaksi tuntia. Koko ajan kentällä tai screenillä tapahtui jotain. Jokainen pelikatko täytettiin toiminnalla: ammuttiin erilaisilla vekottimilla katsomoon t-paitoja, pimut tanssivat pikku asuissaan tai screenillä näytettiin julkkisriviä, jolle oli sinä iltana saatu istumaan mm. Dustin Hoffman, tai katsojia, jolloin otettiin aikaa, kauanko heillä kesti huomata olevansa näytillä. Ihan paras väliaikaohjelma oli lyhyt nappulakorisottelu. Pikkutyypit (sekajoukkueet) olivat ihan älyttömän hyviä, ja heitä kannustettiin kovempaa kuin ammattilaisia. Mahtoi olla kokemus heille.

Untitled

Untitled

Untitled

Lippuja saa ostettua ainakin suoraan joukkueiden nettisivuilta. Sitä kautta menee vain pienet toimituskulut (samoin kuin vaikka Lippupalvelusta ostettaessa). Liput toimitetaan sähköpostiin paria päivää ennen ottelua, vaikka ne ostaisi hyvissä ajoin etukäteen.

Ai niin. Ketkä pelasivat? Knicks ja jokin toinen joukkue. Se toinen voitti.  

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Mieheni ja poikani kävivät Flordiassa NHL ottelussa. Arvaa potkinko itseäni sen jälkeen, kun kuulin mikä show-meininki siellä oli? Olisi ollut kyllä hauska kokea se, mutta en jotenkin tajunnut etukäteen. Kiva lukea sinun kokemuksista, aika samanlaiselta viihteeltä kuulostaa 😉

    1. Ymmärrän sua hyvin, ettet lähtenyt. Liputkin vissiin lätkämatseihin tosi kalliita. Mutta jos yhtään on niin kuin tämä, uskon, että sille rahalle saa kuitnkin kohtuullisen hyvin vastinetta. Ajattelin kirjoittaa tästä juuri siksi, että naisetkin ehkä innostuisivat lähtemään niille miehille kaveriksi. 🙂

  2. Mukava postaus! Hieman erilaista luettavaa kuin nämä penkkiurheilusarjapostakseni vinkeistä pelien katsomiseen Jenkeissä: http://kohteenamaailma.fi/amerikka/mita-huomioida-penkkiurheilureissussa-paikan-paalla-osa-1/

    Tosiaan uskoisin, että puolisoni on hieman samalla lailla katsonut tapahtumia kuin sinäkin reissuilla. Tunnelmaa hänkin on kehunut, ja varmasti yhtä mystistä hänellekin on ollut vastustajan nimen tietäminen. Itse tosin tunnistin heti ekasta kuvastasi, että Toronto Raptors oli kyseessä 😀

    Itse sain ensimmäisellä kerralla houkuteltua puolisoni vaihtokaupalla Sex and the City -kiertoajelun kanssa pelitapahtumaan. Toisella kerralla ei enää vaihtokauppoja tarvittu, tykästyi sen verran touhuun 🙂

    1. Minä menin ensimmäisellä kerralla uteliaisuuttani, ja sen jälkeen ihan mielelläni olen katsellut touhua. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, kun voi nauttia tapahtumien seuraamisesta.