Alettuaan avautua maailmalle Myanmar on alkanut kehittyä myös matkailumaana. Se oli huomattavasti helpompi ja palveluiltaan kattavampi kuin osasin odottaa. Ensimmäiset luottokorttimainokset olivat tulleet katukuvaan juuri ennen, kuin olin maassa viimeksi vuonna 2013. Silloin vielä blogeissa ja matkaoppaissa sanottiin, että kortilla ei Myanmarissa tee mitään. Nyt automaatteja ja korttimaksua oli siinä missä vaikkapa Thaimaassa. Ja koska Myanmar alkoi joitain vuosia sitten avautua, sinne on ehtinyt jo kehittyä myös turisteille sopivia palveluja, mutta turismi ei ole liiallista – mikä taas oli ihan hurjan mukavaa.
Budjetti
Myanmariin asti laskin tarkkaan rahanmenon, mutta sitten hyytyi. Sanoisin noin karkeasti, että kymmeneen päivään ilman lentoja maahan ja sieltä pois meillä meni noin 700 – 800 euroa naista kohti. Ainoa, mistä säästimme, oli majoitus. Hotellit olivat keskimäärin edullisempia kuin ne, joissa itsekseni ollessani olen yöpynyt, mutta eivät missään nimessä mitään luukkuja. Summa sisältää siis majoitukset, sisäisen lennon, bussit, retket taksilla, pääsymaksut, pesulat, uudet temppelivaatteet, ruoan, viinit, mojitot… Eli halvemmallakin varmasti selviäisi, vaikkapa kulkemalla vain maata pitkin ja vain julkisilla. Majoitusta saisi halvemmalla. Söimme enimmäkseen hotellissa (kuumuus, helppous, hygienia), eli ruokakulut hyvinkin saisi puoleen katuruoalla. Eikä viinipulloja ja mojitoja tietty ole pakko ostaa…
Asuminen
Kaikki hotellimme olivat hinta-laatusuhteeltaan ihan hyviä 2-3 tähden paikkoja, joihin ihan hyvillä mielin voin suositella menemään. Kaikki järjestivät bussilippuja, retkiä, hommasivat kuskeja ja skoottereita – mitä vain tarvitsimme. Ihan vain, että saa käsityksen, mitä keskimäärin noin 35 eurolla yötä kohden irtoaa, tässä ne ovat:
Yadanarbon Mandalayssa oli vaatimattomin ja ehdottomasti myös halvin. Se oli silti ihan kelpo, ja upgreidattu delux ei nyt ehkä luksusta ollut, mutta ajoi asiansa. Avoin kattoterassi oli ihana. Siellä hikoiltiin aamupalat ja illalliset, ja illalla katsottiin hypnoottista nukketeatteria. Musiikki ei muistuttanut mitään, mitä olisin ennen kuullut. Siitä ei havainnut mitään toistuvaa tai tuttua rytmiä. Mutta narujen varassa keikkuvat nuket vangitsivat jokaisen katseen, nuorten miestenkin, vaikka kuka mitä yritti vaikka kännykkää räplätä. Kana-cashewpähkinäannos oli ihan älyttömän hyvää.
Baganin Arthawka Hotel oli vähän syrjässä ravintoloista ja baareista. Mutta toisaalta siinä kuumuudessa temppelikierroksien jälkeen ei olisi ollut energioita iltaelämään. Uima-allas oli ajatuksena parempi kuin todellisuudessa. Sisäpihalla ei pienintäkään tuulenvirettä, joten altaalla makailu olisi ollut ihan hullun kuumaa hommaa. Nuoria naisia pikkubikineissään siellä kyllä aikaansa vietti. Mahtoivatko temppeleille ehtiäkään.
Joenrantahotelli Thanakha Inle Hotel oli nätti, suoraan omalta terassilta pääsi järvelle veneilemään ja hotelli järjesti kaikki toiveidemme mukaan. Epäilemättä venettä kuskeineen olisi saanut tingittyä kyliltä halvemmallakin, mutta näistä hotellien käyttämistä on lupa odottaa, että hommat hoituvat. Samoin kuski vei näppärästi viinitilalle ja sieltä lentokentälle.
Liikkuminen
Minibussi- ja bussimatkat olivat omanlaisensa elämykset. Niihin sisältyy nouto hotellilta ja useimmiten myös loppusijoituspaikkaan vieminen. Lentokentältä Mandalayssa pääsee myös minibussilla muutamalla eurolla hotellille. Taksi ei ole paljon kalliimpi. Kaupunkien välillä kulkeminen maitse on halpaa. Kun matka-ajaksi alettiin luvata 8 tuntia, otimme lennon, lyhyemmät maitse.
Minibussit toimivat kuriiripalveluna samalla. Siksi ne pysähtelevät siellä täällä, mutta ilmeisesti kuitenkin roudaavat tavaraa vain reitillään, eivät kurvaile kotioville. Mutta kun munkki toi bussiin laatikollisen duriania ja se asemoitiin suoraan meidän eteen, alkoi kuriirihomma vähintään haista.
Baganista Inleen ajeltiin tavallisella bussilla durianlemun välttämiseksi. Nämä ns. VIP-bussit ovat yllättävän mukavia. Jalkatilaa on ruhtinaallisesti, penkit kallistuvat reilusti, ilmastointi on vähän viileä, mutta parempi se kuin jatkuva hiki. Siinä taas torkuttiin, kun alkoi kuulua älämölö ja yhtäkkiä sain nyrkistä päähän. Brittirouva juoksee takapenkistä kuskin luo koko matkan huutaen, että nyt ajetaan liian kovaa, apua, apua, liian kovaa. Häntä yritetään rauhoittaa, että vauhti on ihan hyvä – ja kuski jatkaa entiseen malliin. Sama nainen kehuu taukopaikalla, että voi olla 8 tuntia käymättä vessassa, koska ei voi mennä paikallisiin kyykkyvessoihin – ja me hymyillen kaivetaan paperit laukusta ja lähdetään kyykkäämään. Aika paljon helpompi on matkustaa ilman hätää.
P.S. Ihan vinkiksi, jos pelkäät, inhoat tai mitä lie näitä allas lattiassa -vessoja, ajattelepa tuokio hygieniaa. Aika paljon siistimpää ja puhtaampaa on olla vain kengänpohjat kosketuksissa huussin pintoihin. Ihan noin sivuhuomautuksena, kun aina eivät rouvatkaan osu kuin renkaaseen istumavessoissa. Omat paperit mukaan.
Kun matka-ajaksi bussilla luvattiin 8-9 tuntia, otettiin lento Inlestä takaisin Mandalayhin. Ei ihan pienin näkemäni lentokenttä mutta lähes. Mutta lentoja tuli ja meni kaiken aikaa. Ne laskeutuivat ja olivat ehkä 20 minuutissa taas ilmassa. Meidän siinä odotellessa näitä pikapyrähtäjiä kävi useita. Lennot olivat rengasmatkoia. Samalla lennellään 4-5 kaupunkia. Joka pysäkillä osa ulos ja lisää sisään. Me ajeltiin vain yksi pysäkinväli. Ensimmäiseltä pysäkiltä aloittaneelle ja loppuun asti jatkaneelle moinen meno ehkä on jo vähän ryydyttävää.
Viisumi
Viisumisäännökset voivat muuttua, joten tarkista ehdottomasti myös virallisilta tahoilta, mikä käytäntö on, milloin ajattelet Myanmariin matkustaa. Kesällä 2017 käytössä ainakin suurimmilla lentokentillä oli e-visa, jonka saattoi siis hakea verkosta. Reissun päällä oli vähän hankala saada passikuvaa sähköiseen muotoon, joten me kätevinä tyttöinä otimme kumpikin tahoillamme selfiet, ihan noin kännykällä, ja liitimme kuvat hakemuksiin. Viisumi irtosi, mutta kuvat olivat niin kammottavat, että niistä saatiin hyvät naurut aika monena iltana. Mutta päästiin sentään maahan!
Kannattaako Myanmar matkakohteena?
Ai suosittelenko? Ehdottomasti. Nähtävää ja koettavaa on! Jos joskus menen kolmannen kerran, kokeilen mennä myös rannalle. Tähän mennessä omat kohteeni vielä suosikkijärjestyksessä:
Sijalla 1: Bagan
Baganin temppelit kertakaikkiaan tekivät vaikutuksen. Kaikki ne ihanat vähän pienemmät, joita sai kierrellä katsomassa ihan itsekseen. Skootteriajelu temppeleiltä toisille, kohtaaminen kivan myyjätytön kanssa, joka piti kauppaa skootterinsa päältä ja hallitsi kaupanteon. Lisää Baganista täällä.
Jaetulla sijalla 2 Yangon ja Inle
Yangonissa olin vuosia sitten. Mutta pari kokemusta siellä teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että nostan ne aina esille, jos tulee puhetta huippukohdista maailmalla. Shwedagonin temppelit ensin päivän polttavassa kuumuudessa ja sitten illan pimeässä valaistuina on ehkä temppelikokemus, jota ei voi ylittää. Aivan eri tavalla unohtumaton oli junamatka Yangonin ympäristössä. Sitäkään ei kannata missata, jos Yangoniin menee. Ja olihan siellä erikoisia iltaelämäkokemuksiakin.
Inlen suhteen odotukset olivat kovat ja ne oikeastaan ylittyivät, mitä nyt kuuluisat kalastajat olivat turistishow’ta, ja siellä oli ihan käsittämättömän upea pagodametsä, ehkä lempitemppelini tähän mennessä.
Heti mitalisijojen jälkeen: Mandalay
Mandalaysta varoiteltiin, että ei siellä ole mitään. Ei kannata oikeastaan mennä. No todella kannattaa. Sija 4 ei johdu Mandalayn huonoudesta vaan muiden kohteiden loistavuudesta. Mandalayssa on paljon nähtävä, ja kirjoitinkin paikoista sekä kaupungissa että kaupungin ulkopuolella.
Jaa omat Myanmar-vinkkisi (ei blogilinkkejä, kiitos) kommenttiboksissa tai kysele vaikka lisää!
10 comments
Hyvä ja kattava postaus! Myanmarissa en ole käynyt, mutta paljon olen hyvää kuullut ja sinnekin suunnalle tekisi mieli. Pistän tästä kyllä korvan taakse muistiin nämä vinkit kyseistä maata ajatellen 🙂
Tuntui siltä, että kohteiden lisäksi oli tarpeen avata vähän muutakin, koska Myanmar on kuitenkin vielä aika tuntematon suomalaisille.
Olen lukenut tarkasti postauksesi Myanmarista, sillä se on paikka, jonne pitää vielä palata. Minun Myanmarini kun on toistaiseksi vain yksi pitkä päivä Yangonissa daytrippinä Bangkokista eestaas lentokoneella. Pakkohan se Roope-sedän aarteenetsintäseikkailujen kullattuja kaupunkeja muistuttava ihme oli nähdä, ja näkemisen arvoinen se tosiaan oli! Ja brittien rakentama siirtomaakaupunki teki vaikutuksen myös, mutta rengasjunaan en ehtinyt, asemalle vain. Kyllä sekin pitää kokea. Ja nyt on tullut blogisi kautta jo niin monta muuta hyvää vinkkiä, niin että eihän tässä puutu enää kuin aika ja rahat 🙂
Omana vinkkinä voisin todeta, että se päiväreissu on ihan mahdollinen; Shwedagon Payan ja Yangonin (Rangoonin) siirtomaa-aikaisen keskustan voi tosiaan nähdä huippuhelposti ihan Bangkokistakin käsin. Viisumi netistä, aamulento Yangoniin, taksilla kaupunkiin. Aikaa on ruuhkaisesta liikenteestä huolimatta ainakin kuusi tuntia, ja siinä ajassa ehtii rauhassa koluta Shwedagonin, tehdä kunnon lenkin keskustassa ja syödä lounaan. Ja ihmetellä sitä, miten niin lähellä Thaimaata voi olla niin erilainen maa, kulttuuri, vaatteet, elintaso. Ja illaksi ehtii taas takaisin Bangokin hotellin. Ei tuo päiväreissu ehkä tee oikeutta Yangonille ja Myanmarille, mutta jos ei aikaa ole pidempään tutustumiseen, niin tämäkin on ihan hyvä vaihtoehto.
Viisumin hankkimisineen ja edestakaisine lentoineen en ehkä yhden päivän vuoksi matkustaisi mihinkään. Mutta totta on, että Yangonia ehtii siinä ajassa nähdä melko paljon. Toki sielläkin liikenneruuhkat osaavat olla melkoisia. Viimeistään tällä reissulla olen tajunnut, että alle kolmeksi yöksi en enää mene oikeastaan mihinkään, jos vain on mahdollista olla pidempään. Joistain paikoista, esimerkiksi Vientianesta, luin, että olisi tylsä kaupunki. Ensimmäisenä päivänä olikin. Neljän päivän jälkeen huomasin, että olisin oikeastaan viihtynyt hyvin vielä pari. Kuitenkin fiilistelyllekin pitää antaa aikaa, ei vain suorittaa nähtävyyksiä. Mutta tämän oppimiseenkin on tarvittu aika monta lentomailia ja hotellissa vietettyä yötä.
Mutta siis Myanmariin vielä. Täällä Kaukoidässä kierrellessä on kyllä jännä, kuinka erilaisia naapurimaat voivat olla. Mutta siinäpä täällä seikkailemisen parhaus onkin. Myanmarista jäi pelkän Yangonin perusteella aika erilainen kuva kuin mikä se on nyt, kun olen nähnyt maata enemmän.
En oikeastaan ole eri mieltä. Yhdessä päivässä näki ja koki kyllä paljon, mutta päällimmäiseksi jäi fiilis, että kaupunki jäi kesken. Se oli kuitenkin siinä tilanteessa ainoa vaihtoehtoni – olin tulossa Australiasta, ja Bangkokin stopoverin päivät oli jo lyöty lukkoon. Kun mietin, mitä Bangkokissa tekisi, törmäsin netissä tuohon Shwedagon Payaan ja totesin, että se on nähtävä, vaikka vähän kaukana onkin! Muuten olen aika surkea juoksemaan ns. pakollisten nähtävyyksien perässä, mutta tuo teki todella vaikutuksen, ensin kuvissa ja sitten livenä. Enkä ehkä laskisi sitä edes pakolliseksi nähtävyydeksi – kuinka moni suomalainen edes tietää sen olemassaolosta?
Kiitos vielä lukuisista Myanmar-vinkeistä. Luulen, että seuraavalla Kaukoidän reissulla vietän ainakin muutaman päivän Yangonissa ja plokkaan lisäksi Mandalayn ja Baganin mukaan ohjelmaan!
Mahtavaa kuulla, että postaukseni ovat innostaneet lähtemään tutkimaan Myanmaria! Minulle se oli kaikin puolin todella positiivinen tuttavuus.
Ehdottomasti munkin mielestä Myanmariin kannattaa matkustaa – mulla oli viime vuonna välittömästi rakkautta ensisilmäyksellä. Omat suosikkini oli Inle, Ngapali Beach ja Bagan. Yangooniin en jostain syystä oikein syttynyt, ei ollut minun kaupunkini.
Matkustaminen oli tosissaan oma juttunsa Myanmarissa – esimerkiksi kaikista paikoista ei päästy mitenkään muutoin kuin lentäen eteenpäin. Tachileikissä ei päästetty meitä paikallisten sekaan bussilla vaan joka paikassa liikkeet sanoivat, ettei se oli mahdollista ja meidän on ostettava lennot Inlelle.
Ngapalilta saatiin överin överi VIP-bussi, sillä meillä oli jäätävät nahkapenkit, jotka sai käännettyä käytännössä makuuasentoon. Tämän lisäksi jokaiselle oli omat padit leffoineen ja kuulokkeineen sekä työntekijät tarjoili tasaiseen tahtiin ruokaa ja juomaa. Ihan kuin ykkösluokassa olisi ollut, aivan mahtava kokemus. Hintaa tavan bussiin oli siis 1,7 euroa eli sijoittaminen tähän kannatti!
Myanmarin rannat jäivät tälläkin kertaa. Se vähän harmittaa. Mutta molempien matkasuunnitelmat olivat sen verran lukkoonlyödyt, että oli vain kymmenen päivää aikaa. Ensi kerralla sitten!
On helppo ymmärtää, että joku ei syty Yangonille. Onhan se hajanainen, kaoottinen ja kävelemiseen aika lailla sopimaton. Mutta toisaalta kun sitä alkaa kesyttää pala kerrallaan, siellä on vaikka mitä hauskaa. Samaa kesytystä yritän esimerkiksi Bangkokin kanssa. En ole siitä erityisen viehättynyt, mutta taas menen pariksi päiväksi, koska haluan alkaa pitää siitä. 🙂
Mitä kautta hommasitte lentoliput Myanmarin sisäiselle lennolle ja miltä yhtiöltä? Tarkoituksena on lennähtää Mandalay-Bagan-Mandalay väli, mutta olen lukenut että lentoliput pitänee lunastaa paikan päällä. Toinen vaihtoehto olisi pitkä bussimatka tai leppoisa jokivene..
Yhtiöitä on paljon. Myönnän, etten muista, mikä tuo oli. Mutta netistä ostettiin etukäteen. Ainakin Inlellä tuntui, että lentoja meni ja tuli lähes noin stoppina. Ehkä oli vilkas aika, en tiedä. Mutta siis ei tarvitse odottaa paikanpäälle, että saako lippuja vai ei vai joutuuko vuorokaudeksi bussiin. 🙂