Ajatuksen tämän kuukauden Instagram Travel Thursday -postaukseeni sain Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla. Nuorten elämää islamin maissa (toim. Susanne Dahlgren, Otava 2016) -kirjasta, jota olen alkanut lukea. Kirja avaa kiehtovasti elämää muslimimaissa havainnoivan antropologisen tutkimuksen perusteella. Tutkijat ovat eläneet pitkiä aikoja kohdemaissa, tutustuneet, ystävystyneet ja tarkkailleet, haastatelleet ja havainnoineet paikallista elämää ja tapoja. Kirja ei ota kantaa tai pyri muokkaamaan lukijan mielipiteitä, mutta se avaa ovia monenlaisiin sellaisiin maailmoihin, joista meillä suomalaisilla helposti on ennakkoluuloja tai oikeastaan mihinkään perustumattomia käsityksiä.
Kirjan yksi tärkeimmistä viesteistä on, että ei ole yhtä islamia. Ei ole yhtä uskontoa, jota kaikki muslimit noudattaisivat. Suuri osa esimerkiksi säännöistä, joiden helposti kuvittelemme olevan islamia, suoraan Koraanista, onkin kulttuuria tai peräisin muista uskonnollisista kirjoituksista. Tämä on ollut helppo omilla matkoillani huomata. Ei ole yhtä arabikulttuuria Marokosta Omaniin tai samanlaista asemaa uskonnolla Kaukoidän maissa, jos vertaa vaikka Bruneita Malesiaan. Minulle muslimimaat ovat näyttäytyneet vähintään yhtä kiehtovina kuin mitkä tahansa maat, maallistuneet tai uskonnolliset, kristityt tai hindut – ihan sama. Niin kauan kuin kunnioitamme toistemme uskoa ja arvoa, en näe ongelmaa.
Minulla on hyvä ystävä, tunisialainen mies. Kun hän on poissa kotimaastaan, hän ei ramadanin aikaan paastoa, mutta ollessaan Tunisiassa hän paastoaa, koska niin on tapana tehdä. Paastoonhan kuuluu pidättäytyminen ruoasta ja juomasta auringonnoususta auringonlaskuun, mutta myös pidättäytyminen esimerkiksi tupakoinnista ja seksistä. Hän kertoi, että ramadandinnerit ovat hyvää aikaa olla yhdessä perheen ja ystävien kanssa ja nauttia hyvästä ruoasta. Mutta kyllä tämän yhden kuukauden aikana pääsee myös lähemmäs jumalaa, vaikka muulloin ei eläisikään oppien mukaan. Itse olen saanut osallistua ramadandinnereille hotelleissa mutta myös ihmisten kotona, nähnyt perheitä ja sukuja syömässä puistoissa. Jotain tällaisesta yhteisöllisyydestä kaipaisin suomalaiseenkin kulttuuriin.
Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla. Nuorten elämää islamin maissa –kirja avaa mielenkiintoisella tavalla ramadania. Ainakin Egyptissä muslimit ovat yksimielisiä ramadanin viettoon liittyvistä säännöistä mutta eivät suinkaan siitä, miksi koko ramadania vietetään. On syvästi uskonnollinen ajatus, että se ylläpitää ja edistää uskoa, johdattaa koko ajan oikeammalle tielle. Sen sijaan käytännöllisemmin ajattelevat kokevat, että paastolla voi hyvittää koko vuoden synnit. Tällaista kerran vuodessa -uskonnollisuutta hajoittavia miehiä olen tavannut varsinkin hotellibisneksessä. Toisaalta he ovat niitä, joiden kanssa olen reissuillani päässyt pidemmäksi aikaa keskustelemaan.
Tenttasin ystävääni myös naisten huivin käytöstä. Tunisiassa kuulemma on naisen oma valinta, käyttääkö huivia ja vartalon muodot kätkeviä vaatteita vai ei. Sen ratkaisee yksi asia: harjoittaako uskontoa vai ei. Jos harjoittaa, tietynlainen pukeutuminen kuuluu asiaan. Jos ei harjoita, ei pukeutumiskoodia ole. Sama koskee miehiä: uskontoa harjoittava peittää polvensa ja olkapäänsä, eli sortsit yltävät puolisääreen ja hihattomiin ei pukeuduta. Mutta se, harjoittaako vai ei, on jokaisen oma asia. Langkawilla oppaani paastosi, mutta ei pukeutunut sen peittävämmin kuin minä (paitsi pitkät housut, vaikka kuinka kisakireät), samoin tekee ystäväni Turkissa.
Yritän mukauttaa omaa pukeutumistani paikallisiin tapoihin. Minulle on luontevaa peittää olkapäät ja polvet muslimimaissa, milloin liikun hotelli- ja ranta-alueen ulkopuolella. Olen kuullut toisenlaisiakin näkemyksiä: miksi pitäisi pukeutua jotenkin erityisesti, eikö lomalla jokainen saa pukeutua ihan miten haluaa? Niin, jos ei haluaa olla katukuvassa se, joka eroaa valmiiksi jo muita vaaleammalla tukallaan ja ihollaan ja lisäksi vielä on ainoa, joka näyttää, kuin ei olisi pukeutunut vaan lähtenyt alusvaatteisillaan ulos, mikäs sinä.
Aika harva asia lopulta on turistille erilainen muslimimaissa verrattuna muihin maihin. Alkoholi on yksi niistä. On maita, jotka ovat täysin kuivia, kuten Kuwait ja Brunei (okei, on salakapakat, tiedän, mutta satunnaisen turistin voi olla vaikea niitä löytää tai niihin lyhyellä lomalla päästä). On niitä, joissa alkoholia saa vain kansainvälisistä hotelleista, esimerkiksi Qatar, Oman ja Malediivit. Sitten on niitä, joissa alkoholia on saatavilla satunnaisesti muualtakin, mutta on edelleen suuri määrä ravintoloita, joissa ruoka huuhdotaan alas ilman olutta ja viiniä. Tällaisia ovat esimerkiksi Malesia, Tunisia ja Tansania. Omaamme vastaavaa avointa viinaa saa kaikkialta -kulttuuria en yhdestäkään muslimimaasta muista. Minusta tämä ilmiö on oikeastaan kiinnostavampi ei turistin vaan paikallisten näkökulmasta. Tiedän joissain maissa voivan olla hankalaa saada hotelleihin ja baareihin henkilökuntaa, koska alkoholin tarjoileminen kuuluu työhön.
Naisen asema ja yhteskunnallinen eriarvoisuus nousevat aika ajoin matkailukeskustelussakin puheeksi. Omakohtaiset kokemukseni musliminaisten kanssa keskustelemisesta ovat vähäiset, mutta Dubaissa, Malesiassa, Tunisiassa ja Turkissa naisia tavattuani ja heidän kanssaan keskusteltuani sanoisin, että asema on ainakin näillä naisilla ollut vahva. Koraani ei aseta naista miehen alapuolelle, mutta kulttuuri voi sen tehdä, yhteisö ja yksilö voi sen tehdä. Ei ihan harvinaista valitettavasti ole Suomessakaan, että nainen todella on nyrkin ja hellan välissä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus sen sijaan voi olla räikeääkin, ja silloin kyse on lähinnä alkupeärisväestön erioikeuksista verrattuna siirtotyöläisiin, joita ainakin Arabian niemimaalla on valtavasti. Mutta taas täytyy palata pääasiaan, uskontoon. Johtuuko tämä uskonnosta?
Yksi kiinnostava, ehkä vähän koominenkin, näkökulma islamiin on minusta se, miten välillä aika avoimestikin osoitetaan, että Allah ei näe sisälle tai ainakaan valtion rajojen yli. Räikein esimerkki on Saudi-Arabiasta Bahrainiin vievä silta, jota pitkin saudit tulevat Bahrainiin juhlimaan. Manamassa on baareja, happy hour on kaksi drinkkiä yhden hinnalla, ja kyllä vain juojat ovat enemmän muita kuin länskäreitä. Valitettavasti tähän liittyy muutakin bisnestä, jota Allah ei varmaankaan haluaisi nähdä, mutta siihen samaan syyllistyy aika moni suomalainen Thaimaan-lomailija. En oikeuta toimintaa – tietenkään – sillä, että kun muutkin, mutta osoitan, että ennen ensimmäisen kiven heittämistä voi ymmärtää, ettei taaskaan ole kyse uskonnosta. Toinen – toki kulttuurinen, ei uskontoon liittyvä – vähän hassu juttu olivat karting-radat Langkawilla. Niillä huristelevat paljon saudinaiset, joilla omassa maassaan ei ole oikeutta ajaa autolla.
Minun kokemukseni muslimimaista ovat vain positiivisia, paitsi se kerta Sanzibarilla, kun nuori mies kusetti koiraansa selkääni istuessani rannalla. Kun koko selkä oli pissassa, koin, etten ole tervetullut, että tämä kaveri olisi toivonut, etten olisi saarelle tullut. En tiedä, kohtasivatko kulttuurit, uskonnot vai kaksi yksilöä, joita me kuitenkin lopulta kaikki olemme.
Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla. Nuorten elämää islamin maissa -kirjan lukeminen on minulla vielä pahasti vaiheessa, mutta se on mielenkiintoisuudessaan vienyt mukanaan. Se on osoittanut omat yksittäiset havaintoni laajemminkin paikkansa pitäviksi, mutta valitettavasti osoittanut todeksi myös joitain sitkeässä eläviä ennakkoluuloja, kuten naisiin epäkunnioittavasti suhtautuvat egyptiläismiehet. Kirja siteeraa Egyptian Centre of Women’s Right -tutkimuskeskuksen julkaisemaa kyselytutkimusta, jonka mukaan yli 80 prosenttia egyptiläisnaisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää julkisilla paikoilla, mutta mikä kiinnostavinta, tutkituista miehistä yli 60 prosenttia on myöntänyt häiritsevänsä naisia. Mutta jos kyse olisi uskonnosta, häirintä olisi yleistä kaikissa muslimimaissa. Pahinta, mitä minä olen kokenut, on nuorten miesten hymyjen saattama huutelu ohiajaneesta autosta (kerran) ja jokunen juttusille pyrkinyt mutta jo ensimmäisestä vinkistä omille teilleen lähtenyt mies Tunisiassa.
P.S. Kaikista kuvien kohteista ja monista muistakin islaminuskoisista reissukohteista on blogissa juttua. Löytyvät helposti maavalikoista. Islamin uskoa turistin näkökulmasta olen käsitellyt ainakin näissä jutuissa:
Pikaopas Qatariin (ja muihinkin arabimaihin) matkustavalle
Miten islam vaikuttaa turistiin Langkawilla?
Islam ja ramadanin aika Bruneissa
—
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin, Rimma+Lauran ja Murumoun kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkki vähintään yhteen näistä emoblogeista ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Tarkempia ohjeita saat tästä linkistä.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
36 comments
Mielenkiintoinen postaus ja alkoi tuo kirja kiinnostamaan myös. Täytyypä katsoa löytyisikö se lähikirjastosta. Minulla myös suurimmaksi osaksi positiivisia kokemuksia muslimimaissa matkustamisesta. Kun lähtee jo sillä asenteella matkaan, että kohdemaassa asiat ovat eri tavalla kuin Suomessa, niin sillä pärjää. Tämä ehkä naiivisti sanottu, mutta valitettavasti matkoillani olen törmännyt ihmisiin, jotka olettavat että kohteessa pitäisi kaiken toimia kuten meillä.
En oikeastaan ole kokenus asioiden toimimattomuutta, mutta ehdottomasti jotkin asiat ovat eri tavalla. Rukouskutsuun herää kyllä. Sen verran tiuha moskeijaverkosto tahtoo olla. Mutta kolmantena aamuna moskeijan naapurissa ei enää edes havahdu. Mutta ehkä siksi matkustaminen on niin ihanaa, kun jossain on eri tavalla kuin kotona? 🙂
Todella mielenkiintoinen postaus ja aihe, kiitos! Olen samaa mieltä siinä, että liian helposti niputamme islamin uskoiset yhdeksi kastiksi. Pätee muihinkin “joukkoihin”. Suomesta käsin myös esimerkiksi Afrikka niputetaan vain yhdeksi köntiksi, vaikka kyseessä on myös valtava maanosa erilaisine maineen ja kulttuureineen. Mutta mitä tulee islaminuskoon, niin henkillökohtaisesti tunnemme useita islaminuskoisia. Täällä Saksassa heitä on jonkin verran ja ihan arjessakin heitä vastaan kävelee päivittäin. Ja kuuluupa oman lapsenikin parhaisiin ystäviin muutama islaminuskoinen. Eroa ei lapsissa huomaa kyllä mitenkään. Olen sitä mieltä, että kun avoimesti tutustuu eri kulttuureista tulevia ja eri uskontoon kuuluviin ihmisiin, huomaa monien ennakkoluulojensa murentuvan. Ja todellakin, on helpompi tuomita muita kuin huomata omassakin käytöksessään parantamisen varaa.
Tuo on muuten niin totta! On muslimit, on Afrikka. Kuin kaikki ihmiset tai maanosan maat olisivat samanlaisia! Afrikka on minulle vielä aika vieras. Olen matkustanut lähinnä pohjoisrannikolla, juurikin niissä muslimimaissa. Tuossa kirjassa puhutaan myös mm. Kamerunista. Kulttuuri, joka minun silmiini aukeaa, on jotain ihan muuta kuin mitä olen missään nähnyt – tai edes tiennyt olevan olemassa! On minulla tiukasti uskovaisia tuttuja Suomessakin. Samalla tavalla heillä on uskonnollisia tapoja, jotka eroavat omistani, kuin mitä muslimeilla on. Ja pohjimmiltamme olemme kaikki aika samanlaisia.
Mielenkiintoisen kuuloinen kirja, pitääpä pistää nimi ylös 🙂 Jos uutisia ei lasketa, on naisen asema islamilaisissa maissa tuttu lähinnä vain kaunokirjallisuudesta (ja omista matkakokemuksista tietenkin sen verran mitä nyt perusturistilla voi olla). Siksi olisi kiinnostavaa lukea tuollainen kirja, joka pyrkii olemaan neutraali eikä ota kantaa itse uskontoon.
Naisen asema tuntuu korostuvan aika tavalla, kun puhutaan muslimikulttuurista. Muistan nuoruudestani Lastani ette saa -kirjan ja joitain vastaavia, joissa muslimimiehiä suorastaan demonisoidaan. Toisaalta kuinka paljon miestä demonisoidaan kotimaisessakin kirjallisuudessa – ja kuinka paljon kaikkea kamalaa tapahtuu todellisuudessa! Kun Dubaissa arabikulttuurin keskuksessa kuuntelin upean näköistä abayaan pukeutunutta naista hänen kertoessaan kulttuurista, oli helppo uskoa, että monet asiat ovat toisin kuin ennakkoluuloissamme. Sinisilmäinen en silti halua olla. Epäilemättä uskonnon varjolla myös alistetaan ja rajoitetaan – mutta ei pelkästään islamin.
Oi olipa kyllä mielenkiintoinen aihe sulla tän kuun IGTT:hen – tykkäsin kovasti! Muslimimaiden kulttuuri kiinnostaa itteenikin kovasti ja erityisesti tykkään lukea kirjoista niistä ja uppoutua omaan maailmaan. Pitääpä laittaa tää sun kirja lukulistalle!
Ihmettelen kyllä kovasti aina turisteja muslimimaissa, erityisesti tiukemmissa sellaisissa, miten turistit kehtaa kulkea “puolialastomana” kaduilla. Mielestäni kuitenkin maan tapoja tulisi kunnioittaa. Maassa maan tavalla, vai miten se meni? Muuten muslimimaat ei oo tuottaneet ongelmaa, paitsi Arabiemiraateissa oli tavallaan vähän nihkeää, kun oltiin poikaystävän kanssa ekalla pitkällä lomalla Euroopan ulkopuolella ja olisi välillä tehnyt mieli näyttää tunteita vaikka halauksen tai kädestä pitämisen merkeissä – ei vaan kehdannut julkisesti kuitenkaan. Meillä kävi hassussti meidän hotellissa Dubaissa, kun siellä oli tosi surkea sänky, joka piti tosi kovaa ääntä jo pelkästään kylkeä kääntäessä – heräsin yöllä ääniin, kun poikaystävä vaihtoi asentoa. Näinpä seuraavana aamuna pyydettiin uutta huonetta ja respassa kysyttiin, että onko meidän maisemissa vikaa. Siihen tietenkin rehellisenä suomalaisena vastattiin, että sänky pitää liikaa ääntä, etten saa unta. Respan tyttö punastui ja meni tosi vaikeaksi – ymmärsi vissiin vähän väärin asian. 😀
Kirja todella on lukemisen arvoinen! On siinä tutkimuksille tyypillistä turhaa rakenteellista toistoa, mutta hurjan kiinnostavia havaintoja, referointia tehdyistä muista tutkimuksista ja analyysia vaikka siitä, mistä egyptiläismiesten taipumus ahdisteluun voisi johtua.
Turistin ajatus siitä, että tietenkin saan olla ja tehdä kuten kotona, on ihan älytön. Muistan Qatarissa hotellin aamupalalla pienimpiin mekkoihinsa sonnustautuneet pimut, kun samalla toiset naiset raottivat huivia suunsa edestä syödäkseen. Kontrasti oli huima. Ja silloin minua hävetti. On totta, että hotellialueella on tietenkin ihan sopivaa olla vähemmissä vaatteissa kuin kaupungilla, mutta rantakamoissa ei ole asiallista mennä syömään muualle kuin palmun alle noin ylipäätään.
Iranin huivipakko turisteillekin herättää kaksijakoisia ajatuksia. Siellä saattaisin olla valmis vähän uhmaamaankin. Luin jonkun tutkijan, valitettavasti en muista kovin tarkkaan, puheita siitä, että ulkomaalaisten pitäisi olla pukeutumatta. Nyt harmittaa, kun en muista, miten hän sitä perusteli. Saatoin olla kuitenkin kaikesta täysin samaa mieltä. Nykyään iranilaiset uhmaavat jonkin verran jo itsekin. Oli kiva lukea kampanjasta, jossa miehet pukeutuivat valokuvaan huiviin ja poseerasivat huivittoman vaimonsa kanssa osoittaakseen näin, että huiviton rouva olisi ihan jees.
Todella mielenkiintoinen postaus, kiva kun tartuit vähän erilaiseen teemaan! Onhan se vähän niinkin, että kristittyjä on moneen lähtöön, eikä se usko määritä enää juurikaan millaisia me suomalaiset ollaan. Toki monet meidän arvoista pohjautuvat kristinuskoon.
Mun kokemukset muslimimaista rajoittuu pääasiassa Tansaniaan ja Malesiaan, mutta jotenkaan en ole edes miettinyt koko asiaa. Harvoin tulee heiluttua pakarat levällään shortseissa missään, joten yhtälailla muslimimaassa puen pitkät housut ja t-paidan. Kuala Lumpurissa ainakin musliminaiset olivat todella kiinnostuneita siitä, mistä olen kotoisin ja kysyivät mitä teen Malesiassa, kun matkasin yksin monorailissa. Ehkä se oli heille jotenkin eksoottista? Ootko törmännyt koskaan ihmettelyyn, kun matkustat yksin?
Meinasin jo sanoa, että en koskaan ikinä pukeudu niin pieniin vaatteisiin, että niitä missään pidettäisiin ongelmana, mutta valehtelisin. Mutta tietääkseni en ole niillä pahennusta aiheuttanut, eli kohteet on tullut valittua reiden vilauttelulle oikein. 🙂
Muslimimaista Tunisia taitaa olla ainoa, jossa yksin matkustamiseeni on kiinnitetty huomiota. Pari taksikuskia on jututtanut, missä mies on. Kerron auliisti, että kotona, että meillä suomalaisilla naisilla on mahdollisuus lähteä myös ilman miestä maailmalle. “Minä en päästäisi vaimoani”, sanoi yksi. Toisaalta eivät he luultavasti ole matkustaneet edes yhdessä. Jos koko maailma on vieras, eipä sinne rouvaa mieluusti laskekaan.
Monet kyllä karsastaa matkailun suhteen muslimimaita. Minä en ole koskaan tehnyt kohdevalintojani maan uskonnon perusteella, vaan ihan muilla perusteilla. Esim. Oman tuntui naiselle täysin turvalliselta kohteelta, mutta sitten Qatar taas ei. Siellä paikallisbussissa oli etummaiset paikat varattu naisille, jotta naisten ei tarvitsisi istua bussin takaosassa ja vältyttäisiin ahdistelulta. Qatar on ainoa maa, jossa olen kokenut fyysistä ahdistelua, kun bussiasemalla joku miesjoukosta puristi pakarasta (minulla oli pitkät housut ja pitkähihainen, kuten aina ns. tiukissa muslimimaissa) . Ei ollut kovin kiva juttu, kun olin ainoa nainen ehkä noin 50 miehen joukossa. Myös Turkista minulla on miesten osalta tosi negatiiviset mielikuvat vanhempien kanssa siellä pariin otteeseen teininä matkustettuani, mutta toivottavasti tilanne siellä on muuttunut jo parinkymmenen vuoden aikana. On vähän häilyvää sanoa johtuuko nämä kulttuurista vai islamin uskonnosta. Ainakin kulttuuri eroaa hyvin paljon kristittyjen kulttuurista, koska saman tyyppisiä juttuja niissä maissa ei koe.
Omia metrovaunuja ja takseja naisille olen nähnyt ja kuullut niistä, mutta bussin penkit uusi tieto. Yksin en ole ollut kuin Turkissa, Malesiassa ja Tunisiassa, mutta ilman mitään ongelmia. Qatarissa olin puolison kanssa enkä huomannut kenenkään edes katsovan pitkään. Ehkä miehen läsnäolo oli se ratkaiseva tekijä. Kokemuksesi todella inhottava! Kenenkään vieraan ei ole lupa tulla iholle. Sen luulisi olevan kaikille selvää! Uskonto on tietenkin osa kulttuuria, kuten se meilläkin on. Käpälöimiseen en kuitenkaan usko yhdenkään uskonnon kehottavan, eli yksilön valintoja kaikki. En tuntisi oloani mukavaksi ainoana naisena missään ulkomailla 50 miehen joukossa, mutta ihan erilaisessa kulttuurissa tilanne tuntuisi kuumottavalta, vaikka mitään hätää ei olisikaan. Sinulle sitten vielä kävi noin. Yök!
Mielenkiintoista pohdintaa! Rikkaus on, että on eri uskontoja ja kulttuureja mutta joskus ei. Muslimeille ja noista maista tulleille miehille on yllätys kuinka avoimia me suomalaiset naiset olemme. Joskus kuului niitä juttuja kun suomalainen nainen meni naimisiin esim Egyptiläisen kanssa ja sitten joutui suvun työmyyräksi. Kyllä siinä kohtaa naimisissa ollessa eriarvoisuus on melkoista vieläkin. Tuo Sansibarissa tapahtunut koiran kusetus kuulostaa jo aivan törkeältä!
En ole mikään puhumaan muslimikulttuurista kuin näkemäni ja lukemani perusteella. On epäilemättä mahdollista, että vaikkapa Egyptissä naimisiin mennyt voisi kokea huonojakin. Toisaalta en lähtisi mitenkään yleistämään, että kaikki naiset Egyptissä olisivat jotenkin alistettuja. Toisaalta olen tavannut brittiläis-egyptiläisen parin, joka elää onnellisena Englannissa, molemmat käyvät töissä ja elävät ihan samanlaista elämää kuin kaksi brittiä eläisi.
Hauskaa, että sä olet lukenut sen kirjan, mä en muista enää, missä sen nimi on tullut mulle esiin, mutta se on lukulistalla. Tää oli muutenkin musta todella asiallinen postaus aiheesta, joka mietityttää näinä aikoina hirveän monia. Nimenomaan tuo, että kaikkea pahaa, mitä tapahtuu, ei voi vain niputtaa islamin alle. Ja noista paikallisten tapojen noudattamisesta olen samaa mieltä. Dubaissa on varmasti muslimimaista ihan sitä liberaaleinta meininkiä, mutta silti halusin pukeutua hieman eri tavalla kuin muissa lomakohteissa. Eikä alkoholia osannut kaivata, vaikka sitä olisi hotellista saanut.
Dubaissa on niin paljon vierastyöläisiä ja turisteihin on totuttu, mutta samoin minä mietin, mitä kannattaa päälle laittaa. Toukokuussa oli lämmintä melkein 40, mutta toisaalta kevyt vaatetus voi olla miellyttävämpi silti kuin vain mahdollisimman vähän vaatetta. 🙂
Kirja on todella mielenkiintoinen! VIimeksi eilen luin kamerunilaisista rituaaleista. Eivan uskomatonta, että mitään sellaista voi missään enää nykyaikana olla!
Mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Itse ajattelen niin, että matkustaessa on paha alkaa ketään tuomitsemaan kun ei tiedä asioiden todellista laitaa. Toki yleisellä tasolla voi tietää, mutta yksilötasollahan emme voi tietää miten kukin uskontoaan harjoittaa ja tulkitsee. Se ei estä minua matkustamasta, ja olen nauttinut suuresti siitä, että olen saanut tutustua moneen eri kulttuuriin. Ihan lähipiiristä löytyy kuitenkin ihmisiä joiden matkustamiseen se vaikuttaa. Täällä Piilaaksossa, jonne kaikki ovat muuttaneet jostakin muualta, kansainvälinen tiimini töissä ja uudet ystävät ovat avanneet paljon silmiä. On ollut upea heidän kautta tutustua kulttuureihin ja uskontoihin, mutta sitten on myös useampi joka on muuttanut kotimaastaan pois juuri sen takia, että siellä ei suvaittu erilaisuutta. He olivat onnellisia, että saivat uuden elämän täällä Yhdysvalloissa.
Varmasti auttaa ymmärtämään paljon, kun tutustuu vieraasta kulttuurista tuleviin ihmisiin. Voisi ajatella, että Yhdysvaltoihin tulee nimenomaan töihin kuitenkin aika tietynlaista porukkaa. Voin olla väärässäkin toki, mutta koulutettua Piilaakson työvoimaa yhdistää ehkä helpommin vielä vähän liberaalimpi ajattelu kuin kouluttamatonta kotimaan asukasta. Aivan mielettömän hienoa, että erilaisuutensa vuoksi omassa maassaan hankaluuksiin (tavalla tai toisella) joutuneet voivat elää omana itsenään muualla.
“Niin kauan kuin kunnioitamme toistemme uskoa ja arvoa, en näe ongelmaa. ” Sama täällä! minäkin ajattelen näin. En itse hyväksy esimerkiksi uskonnon tuputtamista, mutta jos ei ole sellaisesta puhetta niin sillä ei ole väliä minulle mistä maasta tai uskonnosta tulee. Siihen huivin käyttöön liittyy varmaankin myös muitakin sääntöjä, jos vaikkapa mies määrää naista käyttämään huivia niin silloin on yleensä suostuttava tilanteesta riippuen ja joillain ei tuota sääntöä ole
Huivin käyttöön liittyviä seikkoja en osaa sanoa kuin tunisialaisesta näkökulmasta sen perusteella, mitä ystäväni kertoi. Muualla voi epäilemättä olla toisenlaisiakin tapoja.
En ole koskaan ulkomailla kokenut, että kukaan tulisi omaa uskontoaan minulle kauppaamaan parempana kuin omaani. Suomessa sen sijaan tällaisia henkilöitä saattaa tulla ihan kotiovelle. 🙂
Todella hyva postaus, miten hienosti osasitkin sanasi asetella tassa vaikeassa aiheessa. Kaikenlainen puhe muslimeista ja islamista saa monella nykyisin Suomessa karvat pystyyn, mika on aika ikavaa. Olen asunut muslimimaista Malesiassa ja nyt taalla Turkissa, kaikkien vuosien aikana uskontoa ei ole koskaan tuputettu eika kukaan ole edes kysynyt miksi en kaanny muslimiksi. Taallakin monet asiat mielletaan lehdistössa negatiivisiksi uskonnon takia vaikka kyseessa on monissa asioissa muut asiat kuten alueellinen köyhyys ja koulutuksen huono taso.
Kiitos Petra!
Olen pitkään miettinyt islamista kirjoittamista matkustusnäkökulmasta, mutta vasta tuon kirjan lukeminen antoi siihen lopullisen kimmokkeen. Blogin yhtenä tavoitteena olen kyllä pitänyt ennakkoluulojen hälventämistä kertomalla paljon matkoista muslimimaihin. Itse mietin, kuinka paljon pienempi oma maailmani olisi ja kuinka paljosta olisin jäänyt paitsi, jos kohteen valtauskonto olisi jokin kriteeri.
Kirjassa oli muuten mieenkiintoinen teoria ahdstelevista egyptiläismiehistä. Tuli mieleen, kun puhuit köyhyydestä ja matalasta koulutuksesta. Yhtenä, ei tietenkään ainoana, syynä pidetään nuorten miesten turhautumista. Taloudelliset olot ovat huonot. Vaikka olisi työtä, palkka voi olla todella pieni. Ei ole mahdollista itsenäistyä ja muuttaa omilleen, hankkia puolisoa. Ja koska esiaviollinen seksi ei ole sopivaa, seksuaalinen turhautuminen purkautuu huonona käytöksenä. Mikään näistä ei tietenkään oikeuta tekoja, mutta tekee monia asioita kuitenkin helpommin ymmärrettäviksi.
Tuo on niin totta, että ihan vain jonkun yksilön toiminta tulkitaan tosi usein uskonnon määräämäksi ja samalla tuomitaan kaikki uskonnon edustajat. Mielenkiintoinen postaus. Tosi monipuolisesti olet kyllä päässyt muslimimaita kokemaan.
Ensimmäinen kosketukseni muslimimaahan oli Malesia vuonna 2000, mutta olin niin nuori ja naiivi, typerä ja kokematon (vaikka jo reilusti yli 20), etten varmaan edes tajunnut olevani muslimimaassa. Ensimmäinen todellinen kosketukseni tähän maailmaan oli Syyria, ja sen kokemuksen jälkeen aloin janota lisää. Syyria oli silloin niin lempeä maa aloittaa tutustuminen esimerkiksi Pohjois-Afrikan kannikkoon.
Laitan kirjat lukulistalleni. Hyvä ja kiinnostava aihe – ajankohtainen myös täällä Suomessa. Mä saan aina täällä kotimaassa näppyöitä kun joku yleistää että muslimit sitä tai tätä.
Niin, kun eihän ole yhtä suomalaisuutta tai yhtä kristinuskoakaan, miten voisi olla yksi islam.
Äh, mun aiempi kommentti taisi kadota bittiavaruuteen. Kirja meni korvan taakse. Pitää lukaista se joskus, sillä aihe on hurjan mielenkiintoinen. Valitettavaa, että islamia yleistetään ja samalla siihen liittyy niin ennakkoluuloja niin kovasti. Erilaisia uskontoja ja kulttuureja pitää arvostaa. Tykkään kyllä lukea sun juttuja muslimimaista ja muutenkin harvinaisemmista kohteista. Tuot esiin ihan uusia juttuja 🙂
Tämäkin kommenttisi oli päätynyt roskikseen, vaikkei sisällä edes linkkejä. Merkillistä! Onneksi en koskaan poista roskaviestejä käymättä niitä ensin läpi.
Toistan itseäni kaikissa kommenteissa, mutta kirja oikeasti on mielenkiintoinen ja avaa ihan uudenlaisia maailmoja, sellaisia, joita virallisen totuuden takana ei tiedä olevan. Kiva kuulla, että tykkäät myös lukea minun ihmekohteistani, usein juuri ovat näitä muslimimaita olleet.
Ensinnäkin, Instagram-tilisi on tosi inspiroiva ja kaunis! Toiseksi, kiitos kirjavinkistä! Minun Suomireissutraditioihini kuuluu kirjakaupassa käyminen ja menen aina ihan sekaisin siitä kiinnostavien kirjojen paljoudesta. Olen nytkin keräillyt pientä listaa kiinnostavista uutuuskirjoista ja lisäänpä tämänkin nyt listalle 🙂
Kiitos superpaljon kauniista sanoistasi!
En ole kirjaa itsekään vielä ehtinyt lukea loppuun, mutta siinä on todella kiinnostavia näkökulmia muslimimaihin. Nyt luen juuri Irania käsittelevää osuutta. Kuinka erilaiset voivat olla virallinen valtio ja sitten se, mitä tavalliset ihmiset elävät. Sisäinen pieni anarkistini on niin niiden tavallisten ihmsten puolella. 🙂
Olihan mielenkiintoinen postaus ja jäin oikein tosissani miettimään omia kokemuksiani näistä maista ja kulttuureista. Omat kokemukseni muslimimaista ovat hyvin erilaisia suhteessa toisiinsa. Kokemuksiin vaikuttavat taatusti ikä, mutta aivan varmasti myös kohde. Malesia on jotain aivan muuta kuin vaikkapa Turkin aurinkorannat. Molemmat upeita paikkoja ja kernaasti menisin uudestaan. Tänä jouluna itse asiassa suunnittelimme matkaa jonnekin missä alkoholi ei näyttäytyisi katukuvassa, mutta päädyimme lopulta edullisten lentojen johdattelemina Thaimaahan. Juuri nyt ei oikeastaan väliä minkä maalaisen palmun varjoon kellahdan. Akut latautuu taatusti kuitenkin, joten lomasta tulee varmasti onnistunut. Jatka ihmeessä kirjavinkkien jakamista! Tälläkin hetkellä luen (hyvin hitaasti tosin ehkä sivun verran illassa ennen kuin nukahdan) suosittelemaasi kirjaa 🙂
Olenko ennenkin vinkkaillut kirjoja? Mielenkiintoista! Unohdan omat juttuni. 🙂
Kokemuksiin vaikuttavat kyllä niin monet tekijät. Itse olen ylipäätään vasta ihan viime vuosina alkanut enemmän ajatella koko uskontoa, kun omat kokemukset ja tieto lisääntyneet.
Joulun tienoilla kohde tosiaan valikoituu helposti sen mukaan, mihin saa lennon, johon rahat riittävät. Omani ostin elokuussa, ja silloin hinnat alkoivat jo olla aika härskejä.
Hyvin kirjoitettu postaus ja mielenkiintoista keskustelua myös kommenttiketjussa. Islam taitaa usein olla väärin ymmärretty uskonto. Siihen vedoten on saatu aikaan paljon pahaa, vaikkei todellisena syynä uskonto olisikaan. Omat kokemukseni muslimimaissa matkustamisesta ovat hyvin vähäisiä, mutta se on pelkkää sattumaa, koska en ole kohteita valitessani miettinyt uskontoja. Paikallisia tapoja kuuluu kunnioittaa, vaikka oma maailmankatsomus olisikin erilainen. Mielestäni on muutenkin mukavaa yrittää sulautua paikallisväestöön, vaikka se monesti tällä naamalla onkin mahdotonta. Ihan länsimaissakin käytän välillä kaupungeissa pitkiä housuja, jos kukaan paikallinen ei kulje shortseissa. Eteläeurooppalaisten toppatakkikeleistä olen silti eri mieltä 🙂
Tästä tosiaan virisi hyvää keskustelua! Pelkäsin suvakkikommentteja myös, mutta minulla on fiksuja lukijoita. 🙂
Miesten sortsittomuus on kyllä jännä ilmiö. On tosiaan maita, joissa kesäkuumallakaan ei näe sortseja. Muistaakseni Georgiassa ei päässyt mies kirkkoihin kuin pitkiksissä.
Mielenkiintoinen postaus! Minunkin kokemukset muslimimaista on vain positiivisia, mutta mulla on kokemusta vain Malesiasta ja Indonesiasta. Malesiassa olen viettänyt vuoden, eikä missään vaiheessa tullut mitta täyteen uskonnon vuoksi – asuin kylläkin kiinalaisvaltaisella Penangilla, joten islam ei ollut siellä niin voimakkaasti läsnä kuin maan muissa osissa.
Pitääkin laittaa tuo kirjan nimi korvan taakse!
Penangilla islam ei tosiaan juuri näy. Ovat paljolti tietääkseni kristittyjä. Tällaisen kuvan sain, kun keskustelin tutustumani ladyboyn kanssa. Siksi hänelle oli helppoa elää omana itsenään juuri Penangilla, jossa islam ei niin vaikuta. Piti oikein googlailla, kun mainitsit Indonesian. Enpä ole edes tajunnut sen olevan muslimienemmistöinen maa. Balilla oli kyllä temppeli jos toinen, mutta en muista moskeijoita nähneeni. Ovatkohan eri saaret sitten kovinkin erilaiset uskonnon suhteen? Hmm. Mielenkiintoista! Kuten muuten tuo kirjakin. Suosittelen!