“Lähdetkö mun kanssa syksyllä viikonloppumatkalle Lontooseen?”
“Tietenkin!”
Ei siihen muuta tarvittu.
Mistä sitten koostui tyttöjen viikonloppu? Koska kummallakaan ei ollut erityisiä toiveita, mitään tiettyjä nämä kohteet haluan ehdottomasti nähdä -listoja, viikonloppu oli hengailua, rentoutumista, epäonnistunutta kartanlukua, loputonta, ehkä pahennustakin herättänyttä naurunkäkätystä, puheita tärkeistä asioista, viiniä ja huonoja vitsejä. Lontoo sopii tällaiseen päämäärättömään hengailuun, koska kaikkialla on jotain kiinnostavaa, jollei muuta niin kauniita rakennuksia tai kiva kahvila, ihanan näköinen perinteinen pubi tai kauppa, jossa pyörähtää.
Lontoo oli pukeutunut jouluun. Oxford Circusin ympäristön ostoskatujen jouluvalot loistivat ja keräsivät ilmaan nousevia kännykkäkameroita kuin rokkifestarit. Tavaratalojen jouluikkunat yksistään käyvät nähtävyydeksi Lontoossa tähän aikaan vuodessa. Suomalaiset tuntuvat aika kotikutoisilta näiden rinnalla. Oma suosikkini oli ehkä maailman suurin joulupukki Selfridgesin ikkunassa Oxford Streetillä.
Viimeksi käydessäni satoi vaakasuoraan. Sää oli juuri sellainen, kuin Britanniassa juttujen mukaan on aina. Mutta nyt paistoi aurinko. Hyde Parkin aidan takana jalkakäytävä oli peittynyt valtaviin vaahteranlehtikasoihin. Myönnän, että niihin olisi tehnyt mieli hypätä elokuvatyyliin ja heitellä lehtiä ympäriinsä. Thamesin rannalla kaikki turistit saivat pettyneenä huomata Big Benin olevan korjauksen vuoksi paketissa. Selfieiden suunnaksi näytti siksi vaihtuneen sillan toisella puolella oleva London Eye -maailmanpyörä. Toisaalla Notting Hillissä Portobello Roadin värikkäät talot pääsivät oikeuksiinsa kylpiessään auringossa. Kaikessa turistisuudessaan nämä kulmat ovat kiilanneet omaksi Lontoo-suosikikseni. Siellä on viimeisteltyä kauneutta ja rosoa rinnakkain kuin toisiaan täydentämässä.
Jos brittiläinen sää on vähän vitsi, on aikaisemmin ollut ruokakin. Se on ollut kuin keittiöiden Lada: vie luotettavasti perille (=nälän) mutta ei ole mikään ajonautinto (=ei ihan nautinnokseen syö). Perinneruoat vähän epäilyttävine munuaispiiraineen olen jättänyt kyllä syömättä, ja ehkä siksi saanut enimmäkseen vain maistuvaa ruokaa. Yksi viikonlopun teemoista oli syödä hyvin. Italialaisen ravintolan hälyisä tunnelma oli aikalailla autenttisen oloinen ja pastat hyviä, afternoon tealla ruusukupit ja hienostunut tunnelma olivat sitä, mitä siltä saattoi odottaa mutta ehkä mieleenpainuvimman ravintolakokemuksen tarjosi tällä kertaa perinteinen pubi: vanhanaikainen sisustus, leikkokukat, vähän ynseä palvelu, hyvin tehty fish and chips ja tuopillinen siideriä.
Tyttöjen viikonloppuna on kiva asua myös astetta tasokkaammin. Hotellien hintataso on Lontoossa yleisesti verrattain kallis, mutta koska The Westbourne Hyde Park* on ollut pitkin syksyä täyteen varattu, sen hinta-laatusuhdetta voitaneen pitää hyvänä. Hotellin sijainti on hyvä pari korttelia Hyde Parkista, 20 minuutin kävelymatkan päässä Oxford Streetin alusta, lähellä kahta metroasemaa rauhallisella alueella. Heathrow’n junalla pääsee suoraan vajaan puolen kilometrin päähän Paddingtonin asemalle.
Hotelli on ulkoa kaunis: pidin sen musta-valkoisesta tyylikkyydestä. Uusi hotelli on moderni, hyvällä maulla sisustettu ja meille miellyttävä kotisatama, jossa saattoi avata kuohuvan ennen iltarientoja, nauttia teet ja croissantit aamiaiseksi ja nukkua muhkean peiton alla mukavassa sängyssä kunnon yöunet. Parin päivän matkalla pienelle mutta hyvin varustellulle keittiölle ei ollut muuta tarvetta kuin viinilasit, mutta pidemmällä matkalla ehkä tekee mieli syödä kotona, sillä kyllä The Westbourne Hyde Park oli hyvä koti kaukana kotoa.
Olisiko The Westbourne Hyde Park sinun kotisi seuraavalla Lontoon-matkalla? Koodilla B51 saat 10 prosentin alennuksen varatessasi suoraan hotellin sivuilta vaikka tästä linkistä.
Kiitos matkaseurasta, Anna-Katri! Saa nähdä, mihin seuraavaksi päädymme!
*Yhteistyössä The Westbourne Hyde Park
8 comments
Ihana, ihana Lontoo! <3
Olen juuri miettinyt että milloin seuraavaksi taas tänne. Tuolla lähettyvillä asuneena olen vankasti sitä mieltä, että tuolla kyllä sataa kovin usein – mutta harvoin päiväkausia harmaalta taivaalta putkeen. All four seasons in one day. Usein sataa, mutta yleensä aina sateen jälkeen pikaisesti myös paistaa. Vähän erilaista kuin täällä pohjolassa, jossa sataa kaksi viikkoa putkeen.
Lontoota on jo pitkään pidetty Euroopan parhaana gourmet-ruoka kaupunkina. Michelin tähditettyjä ravintoloita on hulluuteen saakka, jos elämyksiä etsii. Puhutaan jopa että englantilaiset tekevät parempaa kuohuviiniä kuin ranskalaiset Champagnessa…. Mene ja tiedä.
Ai vitsit! Unohdettiin englantilainen kuohuviini! Olin lukenut siitä ja se oli bucket listillä, mutta unohtui! On siis mentävä takaisin asap. Taisi olla tammikuu, kun olin viimeksi. Sää taisi olla juuri tuollainen kuin kuvailit. Mutta tokihan mieleen jäi paremmin vaakasuoraan ja täysillä tullut sade, jonka mukana ollut tuuli meni niin ytimiin.
GOOD POST
Thank you!
When a man is tired of London, he’s tired of life, sanoi aikanaan Samuel Johnson. Ehkä nykypäivänä rohkeinsi laajentaa tuon koskemaan ihan kaikkia sukupuolia – Lontooseen ei koskaan kyllästy, ja sieltä löytyy aina uutta ihmeteltävää. Samaa mieltä siitä, että päämäärätön hengailu Lontoossa on antoisaa – ja ehdottomasti sallittu! Tiukkapipo minuuttiaikatauluineen sanoisi, että hukkaan menee kallis matka, mutta mehän emme häntä kuuntele, vai mitä? 😉
Miten tuo Red Lion – oliko turistien vai paikallisten kansoittama, ja oliko täpösen täynnä? Lontoosta olisi kiva löytää tunnelmallinen pubi, jossa on hyvää perinteistä pubiruokaa ja jossa ei tarvitsisi sen kummemmin jonotella.
Kahta ravintolaa tahdon suositella seuraavalle reissulle. Rules on Lontoon vanhin ravintola, hyvin perinteinen sellainen valkoisine pöytäliinoineen. Ruoka on brittiläistä ja herkullista – sekin on siis mahdollista! Pöytä kannattaa varata etukäteen, mutta ei sinne mitään viikkojen jonoja ole. Kerran naapuripöydässä istui Tanskan kuningatar seurueineen, mutta mikään pönötysmesta tuo ei silti ole.
Toinen kokeilemisen arvoinen ja ihan erilainen on moderni Quaglinos korttelin päässä Piccadillyltä. Uudempaa, kokeilevaa ruokaa ja herkullista sekin. Illalla usein elävää musiikkia. Täältäkin kannattaa varata pöytä muutamaa päivää aiemmin, ja siistit arkivaatteet riittävät, jos ei ole juhlapukutuulella.
Vähän minua alkoi huolettaa, että jos hengaillessa jotain muka tärkeää jäisi näkemättä. Ja jäi! Englantilainen kuohuviini. Ihan unohdin, että se oli bucket listilläni. 🙂
Red Lionissa oli ainakin sunnuntaina päivällä aika paljon turisteja. Sen sijainti on sellainen, että kulmilla pörrää aika paljon turreja. Meillä pubien kohdalla oli kriteerinä, tyttöjä kun ollaan, että paikka on ulkoa kaunis, sellainen perinteisen pubin näköinen. Toinen, jossa käytiin oli samalla perusteella valittu Henry Holland Oxfrod Streetin sivukadulla (Duke Street). Mutta jouluostoksilla olleita turisteja taisi sielläkin olla.
Kiitos ravintolavinkeistä. Aika usein tulee poikettua syömään lähinnä silloin, kun nälkä yllättää, mutta ei gaittaa, jos takataskussa on jotain hyviä paikkoja varmuuden vuoksi.
Hello Annika,
You got nice picture of London visit .It reminds me when i visited London in 2002, Christmas time .But my photos are not that good quality .Just because of the camera .I can edit it in my editing software but where is the time ? Anyway nice article of travelling .I love travelling .
Thank you for your nice comment!