Ljubljanan vanhaa kaupunkia maalta ja joelta

Monia kertoja en ole oppaan kanssa matkakohteissa kulkenut, mutta viimeistään Ljubljanassa tajusin, mikä oppaissa on loistavaa yksin kulkemiseen verrattuna. Tietenkin he kertovat historiasta, kertovat taustoja, avaavat paikallista elämänmenoa, mutta ihan vain kaupungin katsomiseen heillä on melkoinen valtti puolellaan: he näyttävät monia asioita muualtakin kuin ulkoapäin. Enpä olisi itse arvannut mennä esimerkiksi yliopiston kirjastoon, mutta opas vei esimerkiksi sinne. Itse harvoin availen ovia muualle kuin kauppoihin tai ravintoloihin. 

Näin Ljubljanassa oppaan* kanssa kaupunginmuurin entisen sijainnin, kuulin merkkihenkilöistä, pääsin tarinoiden avulla mukaan kaupungin ja sen ihmisten vaiheisiin. Ilman häntä en tietäisi, että todella moni merkkirakennus ja silta on saman arkkitehdin, Jože Plečnikin, suunnittelema. Hänen omintakeinen ja varsin näyttävä tyylinsä antaa leimaa koko kaupungille. Näin myös kuuluisan slovenialaisnäyttelijän, jota luonnollisesti en tunnistanut mutta jonka jokainen paikallinen epäilemättä tuntee. Siinä hän istui tanskandogginsa kanssa terassilla paikalla, jossa varmasti ei jää huomaamatta.

Ljubljanan vanha keskusta on keskiajalta. Monin paikoin sitä on pidetty todella hyvässä kunnossa tai kunnostettu. Milloin on ollut tarvetta uudisrakentamiselle, se aika hyvin sulautuu vanhaan.

Lauantaisin tori täyttyy myyjistä ja näiltä pienviljelijöiltä suoraan ruokansa ostavista kaupunkilaisista. Ruoka on, kuten Suomessakin, halvempaa supermarketeissa, mutta torin suosio säilyy. Tori on keskeisellä paikalla joen rannassa vain muutaman askelen päässä joelta ja Franciscan kirkolta.

Kuinka voi ihminen lumoutua salaateista ja kaaleista? Mutta kaikki se vihreys, kaikki ne muut värit ja tuoreus. Ne vain ovat ihania. Vieressä kauppahalleissa myydään leipää, lihaa ja kalaa. Perjantaisin keväällä ja kesällä (säävaraus) samalla torilla on open kitchen -ruokatapahtuma. Jos oikein ymmärsin, kyse on jonkinlaisesta katuruokafestarin tapaisesta. Kaikki ovat harmitelleet, että tulin niin myöhään perjantaina, että open kitchen oli jo lopettanut. Kaikesta päätellen se siis on kokemisen arvoinen.

Ljubljanica-joki halkoo Ljubljanan vanhaa kaupunkia ja on sen sydän. Siksipä jokiristeily* on aika mainio tapa nähdä kaupunkia vähän eri näkökulmasta. Risteilyfirmoja on useita. Minun lähti Breg-kadulta. Samalla rantakadulla on viikonloppuisin kirpputoreja ja antikkimarkkinoita, mutta ilmeisesti eivät tämän kevään osalta olleet vielä aloittaneet.

Risteily alkoi ajamalla pois kaupungin keskustasta. Harva niille kulmille ainakaan lyhyellä lomalla muuten menee. Oli ihana nähdä ihan tavallista elämää: sorsia ruokkiva mies, rantaan pyörätuolilla tuotu mummo, meloja, lukuisia terasseja, piknikporukoita, pussailevia nuoria. Vähän ehdin pettyä kuitenkin, että eikö sittenkään ajeta tunnettujen siltojen alle vanhaan kaupunkiin. Mutta paras osuus olikin jätetty risteilyn loppuun.

Kevätauringon lämmittäessä vajaan tunnin jokiristeily oli mainio kokemus. Se ei paljon lomailijan kukkaroakaan kevennä (8 euroa). Jos haluaa vielä vähän ekstraa, voi ostaa lasin viiniä (2,50 euroa) tai tölkin olutta tai limua ja lipua pitkin jokea.

*Yhteistyössä Ljubljana Tourist Board  ja Slovenia Tourist Board
Lisätietoa Sloveniasta jatkuvasti päivittyviltä turistitoimiston sivuilta www.slovenia.info