Kuching on kuin Borneon George Town. Jos olet ollut Penangin saarella ja kuljeskellut pitkin George Townia, saat luultavasti heti kiinni ajatuksesta. Jos et ole, avaan vähän. George Town on eläväinen, sillä on omat kiinalais- ja intialaiskorttelinsa, sen keskusta on Unescon maailmanperintökohde ihastuttavine vanhoine taloineen. Siellä on paljon katutaidetta, herkullista ruokaa ja baareja. Vähän vanhan keskustan ulkopuolella on länsimaisia ostareita ja suuria kansainvälisiä hotelleja, mutta keskustassa enimmäkseen pieniä perheyrityksiä. Kuching on kuin George Townin pikkuveli: sillä on samat ominaisuudet mutta paljon kompaktimmassa koossa, ja kaiken sen kivan ulkopuolella leviää kyllä suurehko kaupunki, josta turistin ei oikeastaan tarvitse edes välittää. Paitsi kun haluaa katsomaan orankeja.
Kuching on kuin George Townin pikkuveli
Molemmat ovat nuorekkaita, niissä on kivoja kuppiloita ja paikkoja viettää iltaa. George Townissa alue on laajempi, ja Kuching tarjoaa lähinnä muutaman kauniin korttelin ihan joen tuntumassa. Samalla alueella on paljon pieniä, kivoja hotelleja ja myös tosi halpoja hostelleja. Ja turistikamaa. Sen määrästä oikeastaan yllätyin. Suurten hotellien ympäristö ei enää näyttänyt niin viehättävältä, eli milloin Kuchingiin tulet, suosittelen pieniä boutique hotelleja joen rannasta.
George Townissa katutaide on iso juttu. On karttoja, joiden avulla suunnistaa. Teoksia on kymmeniä. Niiden etsimiseen menee helposti pari päivää, jos nyt ei tuntikausia halua kerrallaan. Kuchingissa muraaleja on, mutta vain pienellä alueella kissapatsaan ympäristössä. Mutta samanlaista löytämisen iloa ne tarjosivat.
Jokirannan parin kilometrin kävelyreitti on kiva vaikka käydä lenkillä. Joen toisella puolella on yksi erikoisimmista rakennuksista ikinä: aiemmissa iltakuvissani loistanut omituisuus, luultavasti oikeustalo (jos kysyjälle vastattiin oikein). Siellä on myös pieni linna näyttelyineen. Joen yli pääsee pienillä veneillä yhden ringitin hintaan (noin 20 senttiä). Aika monen veneen katolla mainostettiin Mira Cake Housea. Vastaantulijat kantoivat isoja Miran taKe away -paperikasseja. Olin mainoksen uhri, mutta mikä pettymys: kakut ovat pötköjä, monelle tarkoitettuja, eikä myymälässä ollutkaan vitriineittäin uskomattoman ihania leivoksia. Joistain pettymyksistä kestää toipua…
Semenggohin orangit
Orangit ovat monille tärkein syy tulla Kuchingiin – niin minullekin. Semenggohin orankikeskus on lyhyen ajomatkan päässä keskustasta. Orangit elävät vapaana suurehkolla alueella, mutta niille ei riitä ravintoa pelkästään luonnosta. Jos ne ovat nälkäisiä, ne voivat tulla kahdesti päivässä ruokittaviksi. Ilmeisesti ruokatilanne oli aika hyvä, koska vain muutama yksilö tuli syömään. Semenggoh on bussimatkan päässä, mutta jos menee julkisilla, on portilta vielä melkoinen kävely. Ja jos aamun ruokintaan ysiksi haluaa ehtiä, pitää lähteä aika aikaisin. Siksi minusta 20 euron hintainen (henkilöltä), hotellin ovelta melkein ruokintapaikalle asti vievä, retki oli aika hyvän hintainen. Retkiä myydään joka kadunkulmassa ja hotelleilla.
Moni sanoo Sepilokin Sabahin puolella olevan parempi, että siellä orankeja näkisi todennäköisemmin. Minulle kävi toisin. Mutta tuurista – tai lähinnä orankien nälästähän – se on kiinni. Pieni baby äiteineen oli tietenkin kohokohta.
Kuching oli viimeinen kohteeni Borneolla. Kolmen viikon jälkeen oli aika jättää saari. Mutta niin paljon jäi vielä näkemättä, että enköhän minä Borneollekin vielä palaa.
Recommended for you
Vastaa
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
13 comments
Onpa viihtyisän näköinen paikka, mulla ei ollut mitään hajua, että Borneolla voisi olla tuon näköistä! 🙂 Ja nuo orangit kruunaa kyllä ihan kaiken. Pääsymaksu menee varmasti niiden suojelutyöhön?
Tästä tuli siis mieleen Australian-reissun vierailu Koala Sanctuaryyn, jossa sai kuvauttaa itsensä koalan kanssa. Valokuva maksoi joku 16 euroa, mutta sen maksoi mielellään, kun tiesi sen menevän hyvään. 🙂 Tosin juuri luin Mondosta reilusta matkailusta ja siinä todettiin, että pitäisi välttää eläinturistipaikkoja, joissa eläimiin kosketaan.
Moni on kysynyt minulta, eikö Borneolla ole todella alkeellista jne. No juu, ei ole. Ihan on tällaista kaupunkimeininkiä, jollei olla luonnossa. Sademetsähommat on sitten erikseen.
Eläinten koskettaminen tosiaan vissiin vähän huono juttu. Olen isosta rahasta joskus silittänyt pandaa – ja vähän kadun. Toisaalta summa oli niin suuri, että siitä on oikeasti suojelutyöllä merkitystä. Täällä en kysellyt, mihin pääsymaksu menee, mutta kyllä se näissä keskuksissa taitaa enimmäkseen palkkoihin ja eläinten hoitoon mennä.
Ihania kuvia! <3 Todella kiva postaus muutenkin ja kuulostaa mielenkiintoiselta paikalta 🙂
Kiitos! Borneo kaikkineen on upea saari. Niin monimuotoinen. Siellä on kaikkea. Kuching ei niinkään ole tyypillisintä Borneota, mutta kaupunkielämää parhaimmillaan kyllä.
Meillä on nyt mitä todennäköisimmin (peukut pystyssä) matka Malesiaan tulossa, todennäköisesti vasta joulukuussa. Tämä Borneohan mulla on ollut pitkään haaveena ja olen näitä postauksiasi innolla seurannut. Jos sinne mennään, niin orangit ovat varmasti listalla. Samoin joku viidakkoseikkailu! Mutta kiva, että sieltä löytyy kaupunkielämääkin, ja vieläpä miellyttävän oloista sellaista.
Borneo <3
Siellä on kyllä niin kaikkea. Minulle Kuching on enemmän mieleen kuin Kota Kinabalu Sabahin puolella, mutta onhan KK isompi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia. Minulle Kuchingin muutamat korttelit riittivät (vaikka laajemmallakin käveltiin). Syy mennä Borneolle on kuitenkin muualla kuin kaupunkielämässä, joten kaupungissa tulee varmaan oltua aika vähän. Kolmesta viikosta olin itse jopa viikon kyllä, mutta koko olemiseeni liittyyi kaikenlaista säätöä turhan paljon (minusta riippumattomista syistä).
Ihanan näköinen kaupunki! Näyttää ihan sellaiselta paikalta, jossa mekin viihdyttäisiin. Meillä on kuukauden päästä lento Kuala Lumpuriin mutta ei mitään tietoa, mitä tullaan tekemään Malesiassa. Ehkä olisi aika alkaa pikku hiljaa suunnitella 😛
Kuching oli kiva. En osannut odottaa siltä oikein mitään, mutta voi miten hyvin viihdyinkään.
Kuukausi? 🙂 Ihmiset on niin erilaisia matkailijoita. Itse en tiedä, mitä teen kahden päivän päästä. Lennot on huomiselle Hongkongiin, majoitusta on kaksi yötä ja sitten – ei mitään. Ei edes lentoa pois. 🙂 Malesia on kyllä kiva. Olen ollut itä- ja länsirannikolla, Borneolla, sisämaassa. Kannattaa lueskella blogista, jos kaipaat vinkkejä. Lisää on tulossa vielä tulevalla viikolla.
Vaikuttaapa symppikseltä paikalta 🙂 Varmaan viihtyisin paremmin tuolla Kuchingissa kuin sen kaoottisemman ison veljen luona. Georgetown ei oikein pudonnut meikäläiselle, mutta tuo Kuching & orangit kombo todennäköisesti toimisi. Borneolle asti en ookaan viel onnistunu hankkiutuun vaikka Malesiassa tuleekin rampattua. Pitääpä ottaa agendalle!
Mikä George Townissa tökki? On aina kiva kuulla “kilpailevia mielipiteitä” paikoista, joista itse olen tykännyt.
Borneo on mainio paikka. Olen ollut kahdesti ja kolmas tulee varmasti. Kuala Lumpurista tosi halpoja lentoja sekä Kuchingiin että Kota Kinabaluun. Taitaa olla muuallekin.
Meillä jäi Kuching Borneon reissulla väliin ja keskityttiin Sabahin alueeseen. Mut Borneo on kyllä aivan mieletön. Sinne pitäisi ehdottomasti päästä vielä joskus uudelleen. Mielellään mahdollisimman pian, ennen kuin luonto on aivan tuhottu. Me kans tykättiin, et Borneolla oli oikein symppiksiä kaupunkeja, vaikka luonnon takia sinne toki mennäänkin. Kuching vaikuttaa ehdottomasti vierailemisen arvoiselta.
En osaa oikein itse sanoa, kummasta pidin enemmän, Sabahista vai Sarawakista. Olen ollut Sabahissa kahdesti ja nähnyt sitä enemmän, joten ehkä se on vielä voitolla, mutta .sarawakiin ainakin haluan. Ielä. Siellä on kaikki ne Unesco-luolat ja muuta. Todella kiinnostavia molemmat. Kuching voittaa kyllä Kota Kinabalun pääkaupunkina, sanoisin.