*Kaupallinen yhteistyö
S
atavuotiaan Suomen kunniaksi olin käynyt alkuvuodesta jo kahdessa suomalaisessa kansallispuistossa, Nuuksiossa ja Repovedellä. Juhlavuosi oli melkein pakottava syy nähdä myös suomalainen kansallismaisema, josta ovat inspiroituneet niin Sibelius kuin Järnefeltkin. Ukko-Koli ja siltä avautuva maisema Pieliselle oli ollut pieni unelmani, vaikka en sitä oikein kehdannut sanoa ääneen. Maailmaa matkaava reissutyttö on alkanut pehmoilla ja ajatella kotimaisia maisemia. No ei nyt sen enempää, mutta kun Koli.
Bombalta halki ruskaisen Pohjois-Karjalan ajellessa aloin ymmärtää ihan vähän lisää kotimaanmatkailijoita. Peilityynet järvet ja niiden pinnassa heijastuvat saarten peilikuvat ja kaikissa väreissä hehkuva luonto – pakkohan niiden kauneus oli tunnustaa. Sää oli tihkusateinen, mutta se ei vähentänyt lumoa. Ehkä maisemassa tosiaan oli luovaa taikaa.
Koli – kansallismaisema sumussa
Tiesin huoneessamme Break Sokos Hotel Kolissa olevan järvinäköala. Mutta ikkunasta eivät näkyneet kuin lähimmät puut. Järven yllä leijui sakea sumu. Hotellin pihasta on vain muutama sata metriä Ukko-Kolin huipulle, mutta mitä sieltä näkyi? Sama sakea sumu. Alkoi jo vähän naurattaa. Etelän tyttö ajelee tuntikausia nähdäkseen – sumun. Mutta mikä parasta, se ei haitannut yhtään. Itse metsä oli kaunis. Sumussa oli taikametsän fiilistä. Ja koska me jokainen retkeilemme tavallamme, oikeastaan sumuinen ja hämyinen metsä antoi luvan vähän paheellisempaan luontoiluun: niks naks valkoviinipullo auki, hotellilla pyyhkeeseen käärityt lasit esille ja Facebookiin päivitys: my kind of retkeily.
Ei retkeilyä voinut jättää Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin huippujen kierrokseen vaan jatkoimme matkaa Mäkrävaaralle. Näköalat eivät suinkaan parantuneet, mutta vaikka välillä satoi, minä nautin. En voi sanoa olevani nyt vannoutunut metsä rentouttaa, menen kaikki vapaa-aikani metsään -uskovainen, mutta kuten sanoin, alan ymmärtää niitä, jotka pakkaavat perheensä autoon ja hurauttavat skuttaan.
Koli Relax Spa – elämyskylpylä aikuisille
Bomban ihanan, uudistetun kylpylän jälkeen olin vähän skeptinen, millainen on Kolin kylpylä. Voiko se mitenkään enää vakuuttaa. Voi. Se oli erilainen. En voi arvottaa. Niillä on erilainen konsepti. Sähköjäniksen rauhattomuuden saaneelle Koli Relax Spa tarjosi kuitenkin kokonaisvaltaisen rentoutumisen vaaralle kapuamisen päälle, kun reisissä alkoi tuntua, etten oikeastaan enempää juuri tänään välittäisi kävellä. (Puhelimen terveyssovellus oli sitä mieltä, että olin noussut päivän aikana 72 kerrosta. Kertonee jotain korkeuseroista.)
Kylpylälippuun sisältyy viinipullo tai Lumenen hemmottelusetti. Kun kylpylään menee kaksi, saa molemmat. Viinipullo jäissä ja hemmotteluhoitosetti toisessa kiulussa istahdin sohvalle ja aloin katsella ympärilleni. Altaat olivat täynnä. Lauantai-iltapäivä on suosittua aikaa. Viinilasillisen jälkeen aloin tutustua pikkukiulun sisältöön.
Viiden kohdan spa- ja saunarituaali vei mukanaan.
Suolakidejalkakylvyssä istuessa oli hyvä kaataa toinen lasillinen. Tähän vaiheeseen sain reissukaverinkin vielä osallistumaan. Vartalon kuorinta ja kasvonaamio olivat kuulemma liian naisellisia. Eri tuotteita kehotettiin käyttämään eri saunoissa. Ja minähän uskollisesti noudatin ohjeita. Vaihe 2. Levitä uudistava vartalokuorinta. Saunaan. Vaihe 3. Levitä kirkastava kasvohoito. Eri saunaan. Vaihe 4. Levitä pehmentävä käsivoide. Kolmanteen saunaan. Vaihe 5. Levitä kosteusvoide. Ai mitä. Ai pukuhuoneessa? No ei ollut rillejä päässä. Yritin sanoa, että kyllä näitä kannattaa levitellä, tulee muijasta kaunis. Ei osallistunut keskusteluun. Ei ehkä uskonut ihmeisiin? Mutta ihosta tuli pehmeä, mielestä raukea.
Ja jos haluat tehdä källin omalle kylpyläkaverillesi, sano, että sademetsäsuihku on ihana. On luonnon äänet, on vaihtuvat valot ja täydellisen lämpöinen vesi – paitsi silloin, kun kesken kaiken joka tuutista alkaa suihkuta jäätävää vettä, joka ensi kirkaisujen jälkeen muuttuu taas lämpimäksi. Mutta ei tätä muutosta kannata etukäteen paljastaa. (Anteeksi sinä tuntematon, jonka sain suihkuun menemään, ja livahdin paikalta.)
Aamulla spa on rauhallinen. Sumu on hälvennyt. Hyisessä säässä on ihana istua lämpimässä porealtaassa ja katsoa avautuvaa näkymää kansallismaisemaan.
Grill it! viimeistelee täydellisen raukeuden
Lapin hiihtokeskuksissa järjestettävien monotanssien konseptin mukaan voisi kylpylöissä järjestää kylpytakki-illallisia. Niille olisi asianmukaista osallistua hiukset turbaaniin kiedottuna, kasvot saunanpunaa hehkuen ja luonnollisesti kylpytakki päällä ja tohvelit jalassa. Ulkoilun ja kylpemisen jälkeen oli kiljuva nälkä, mutta ei erityistä intoa enää laittautua. Break Sokos Hotel Kolin yhteydessä oleva Grill it! -ravintola kuitenkin pitänee yllä jonkinlaista pukukoodia, eli puettava oli.
Saaristolaislohi, etanat vai blinit? Jos ottaisin kaikki enkä pääruokaa ollenkaan? Alkuruokien kanssa olin jo joutua pulaan. Pääruoissa Grill it! ravintolan oma erikoisuus on puuhiilihiiligrilli ja sillä valmistettavat liharuoat. Kalaruokien ystävänä päädyin paistettuun siikaan (erinomainen!), ja lihapuolelta grillattu entrecôte pääsi kuulemma kotimaisten pihvien kymmenen kärkeen. Ruoka ei ollut siis pelkästään kaunista (katso nyt crème brûléetani!) vaan maistui vielä paremmalta kuin näytti. Lasillinen tyrnillä maustettua Kolin maljaa viimeistään täydensi täydellisen raukeuden.
Kirkkaampi aamu
Aamu valkeni iltaa kirkkaampana. Käänsin nojatuolin kohti ikkunaa enkä olisi malttanut niiltä sijoiltani nousta. Usvainenhan Pielisen pinta vielä oli, mutta sumu ei enää noussut huipulle asti. Ikkunasta näkyi niin paljon muutakin kuin harmaata. Tankkasin kotitekoisen oloisia karjalanpiirakoita (evakkojen jälkeläisenä tiedän niistä aika paljonkin) aamiaisella, ja ennen kotiinlähtöä kiivettiin vielä portaan Ukko-Kolille. Olihan se maisema vielä nähtävä.
Olin myyty.
