Type and press Enter.

Koh Rong. Yksin rannalla todella kaukana kotoa

Tulin Koh Rongin saarelle, tunnin venematkan päähän Kambodžan rannikolta. Koh Rong on kyllä turistikohde, mutta kokemusteni valossa mitä vähimmässä määrin. Kanssani samassa veneessä tuli samaan resortiin kolme muuta turistia. Loput olivat paikallisia tai nuori mies, jolla oli muovikasseissa varmaan 20 purkkia jugurttia ja jotain muroja ja muuta. Kysyin, ottiko omat eväät hotelliin, kuten kiinalaiset ottavat nuudelinsa. Ei kuulemma. Oli saarella töissä. 

Reilun tunnin matka oli vettä pelkäävälle ja helposti merisairaaksi tulevalle koettelemus. Tuijotin vain horisonttiin, yritin löytää kiintopisteen ja puristin käsilaukkuani sylissä. Kun pääsin perille, mikään ei oikein sujunut. Oli ihan helvetillisen kuuma. Mekko oli läpimärkänä hiestä, kun pääsin huoneeni ovelle todetakseni, että se ei ole minun. Toisen ihmisen rinkka ja puuttuva merinäköala. Jokin länsimaisen ihmisen ylivertaisuustunne hallitsi minua. Nämä täällä nyt mokailevat ja minä hikoilen ja kärsin kuumasta ja mitä muuta vielä. Tunteja myöhemmin, istuskellessani rannalla pimeässä, aaltojen pauhua kuuntelemassa, minua hävetti. Sattui virhe. Mitä sitten? Ihan yhtä hikinen olisin ollut joka tapauksessa.

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Kävelin iltapäivällä läheisessä kylässä. Se on ihan resortin rajan takana. Ei siinä mitään aitaa ole. Sen kun rantaa pitkin kävelin. Yhtä alkeellista elämää en ole nähnyt kuin Afrikassa. Laittoi taas hetkeksi asioita mittasuhteisiin. Kanoja, hanhia, koiria. Nakuna juoksentelevia lapsia. Tunkioita. Palavia tunkioita. Roskakasoja. Avoimia ovia, joista näkyi – ei mitään. Jossain ihan hullun kaukana on oma koti. Ihan liian iso kahdelle ihmiselle ja pienelle koiralle. Vuokrattavana olevia bungaloweja, mutta sellaisessa kunnossa, että ehkä niissä ei asuta. Läppärilaukkumies ja paljon muuta porukkaa paikallisten lautalta. Lentopalloa pelaavia miehiä. Pyjamannäköisessä asussa ja pientä lasta kantaen kentän laidalle tullut nainen, joka kai olisi halunnut miehensä kotiin, mutta tämä jatkoi pelaamista. Tein kylässä ostoksia. Ostin limua ja alakulooni herkkuja. Ostin viinipullon. Kaupan ainoan. Tein ostoksia kolmelta eri myyjältä. Yritin edes.

Koh Rong

Koh Rong

Koh Rong

Koh Rong

Koh Rong

Koh Rong

Sok San Resortissa on ehkä paras hieroja ikinä. Hierojan jälkeen ja kaikki herkut vedeltyäni ei tehnyt enää mieli illallista. Otin viinipulloni ja menin rannalle kuuntelemaan meren kohinaa. Muuta ei kuulunut. Joitain saksalaisia tuli hetkeksi mutta hekin lähtivät. Istuin pitkään. Yritin kännykällä olla yhteydessä maailmaan oman kuplani ulkopuolelta. Yksi ystäväni oli lähdössä elämänsä seikkailulle, johon liittyy paljon suuria tunteita. Oli ihana olla mukana valmisteluissa, vaikkakin vain jutella pakkaamisesta. Toinen minulle rakas sanoi, että monikin kadehtii minua juuri nyt.

Tähän pysähdyin.

On totta, että ehkä ulospäin tämä näyttää ihan hullun hyvältä. Täällä istun yksin kambodžalaisella rannalla ja juon viiniä. Aallot lyövät rantaan. Kuu näkyy aina välillä pilvien lomasta. Voin edelleen elää kuin ei huolta huomisesta, paitsi että kuukauden kuluttua taidan olla jo töissä. En tiedä. En ole katsonut kalenteria enkä halua katsoa. Olen lukenut Facebookista, kuinka ainakin kaksi naista, joiden kanssa kuljettiin rinnakkain taivalta kouluaikana, ovat Ruisrockissa omien poikiensa kanssa. Toiset ikäiseni naiset päivittävät lastensa rippijuhlakuvia. On erilaisia elämiä. Minäkin löydän paljon kadehdittavaa, mutta yritän elää omaani.

Kello alkaa lähestyä puolta yötä. Meri kohisee edelleen. Tiedän, että ääni kuuluu sisällekin, mutta en malttaisi mennä. Koh Rong nukkuu. Vain veneen moottori jossain etäämmällä häiritsee rauhaani. Aamulla kun herään, astun viisi askelmaa ja olen rannalla. Olen 20 metrin päässä merestä. Mutta minä olen silloinkin täällä yksin. Yksin on hyvä olla, mutta jakaisinhan minä näitä hetkiä  rakkaan ihmisen kanssa. Mutta aina se ei ole mahdollista. On niin erilaisia elämiä.

Koh Rong oli erilainen kuin odotin. Olin väärällä puolella saarta, väärällä rannalla, koska odotin vähän enemmän elämää. Toisaalta tämä oli juuri oikea paikka. Se pakotti minut olemaan kaksin ajatusteni kanssa, vähän taas jäsentämään maailmaa. 

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Sok San Resort Koh Rong

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

28 comments

  1. Sulle näyttää tuo viinin pämppääminen kovasti maistuvan reissuilla. Hyvin suomalaista…

    1. Ajattele joo, aikuinen nainen ostaa viinipullon, juo siitä pari lasillista ja menee nukkumaan. Ihan hirveät bileet! 😀

    2. Ajatella, että joku viitsii lukea blogia ja näkee vaivan kommentoida, mutta ei keksi mitään muuta sanottavaa kuin huomauttaa tuntemattomalle ihmiselle tämän alkoholin käytöstä. Hyvin suomalaista…

    3. Niin. Ihmisen mielen tiet ovat tutkimattomat. Blogeja lukemalla ehkä tulee paha mieli, ja se pitää jotenkin purkaa ulos. Viinin juominen oli kuitenkin tuossakin postauksessa niin toissijaista, että ei voi kuin arvailla motiiveja.

  2. Toi on kyllä varsin pysäyttävä ajatus, kun tajuaa että moni tosiaan kadehtii sitä sinun tai minun elämää juuri nyt. Ja me taas ehkä jonkun toisen. Mutta kun kukaan ei tiedä koskaan toisen elämästä kaikkea – helpointa olisi jos osaisi elää sitä ihan omaa ja tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista. Ihanaa joulunaikaa Annika!

    1. Kateus on toisaalta voimavara, jos saa siitä voimaa tehdä muutoksia omassa elämässä ja pyrkiä kohti parempaa. Mutta sitten se on myös valtava sisällä jäätävä tuska, jota puretaan ulkopuolisiin. Kunpa itsekin aina muistaisi vain oman tontin mahdollisimman mukavan elämisen.

  3. Teksti pitää mielenkiintoa yllä loppuun saakka, kadehtiminen taitaa olla aika luonnollista meille ihmisille, kunhan sitä on sopivissa määrin. Nykytermein se voi olla enemmänkin FOMOa eli Fear of missing out. Itsekin olen suunnitellut joskus meneväni tuolle saarelle ja olen helpottunut että tekstin lopussa kerrot että olit väärällä puolella saarta ja väärällä rannalla, koska itse kaipaan enemmän aktiviteetteja ja elämää 🙂 joten en hylkää ajatusta saarelle menemisistä 🙂

    1. Kateus tosiaan voi olla eteenpäin vievä voima, jonka avulla omaa elämää voi fiksailla parempaan. En todellakaan ole kateuden yläpuolella minäkään. Monia asioita on, mitä minulla ei ole, mihin ei ole mahdollisuutta, mutta yritän ainakin olla myrkyttämättä niiden elämää, joilla niitä on.

      Minulle tuo ranta oli lopulta paras, mutta kuten tämän postauksen kommenteista ehkä jo luitkin, mitkä olisivat niitä rantoja, joilla on enemmän elämää.

  4. Tuo rauha kuulostaa aika täydelliseltä. Minusta kateus ei ole negatiivinen asia, kunhan vain muistaa olla samalla tyytyväinen siihen, mitä itsellä on. Kaikkeen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Kateus tietyssä määrin tarkoittaa minulle ihailua jostain ihanasta, joka jollain toisella on, eikä se ole silti minulta pois, vaikka toivonkin samaa myös itselleni.

    1. Tuo on juuri se tärkeä ajatus minusta: mikään, mikä toisella on, ei ole minulta pois. Harvoja asioita on vain jokin kiintiöllinen, ja jos on, harvoin itse on vääryydellä jäänyt ilman. 🙂 Täällä Bilbaossa on muuten suunnilleen samanlainen rauha nyt. Aivan hiljaista. Perhekeskeisiä nämä espanjalaiset.

  5. Kauniisti kirjoitettu. Kadehtiminen voi olla ihan hyvästä. Kun sitä tekee terveellä tavalla, voi oppia ymmärtämään, mitä asioita itse kaipaa elämäänsä. Toisaalta toisten kateus voi auttaa ymmärtämään, mikä omassa elämässä on hyvin.

    1. Tuokin on kyllä totta. Toiset ovat ikään kuin peili itselle. On liiankin tavallista, että tulee mietittyä, mitä puuttuu kuin sitä, mitä on. Niin helposti ajattelee negatiivisen kautta. Siksi kateuteenkin usein liittyy ajatuksena enemmän negatiivista kuin positiivista, vaikka tietyllä tavalla se on hyvästäkin, kuten sanoit.

  6. Tulipa ikävä Koh Rongille… <3 Siellä kyllä meininki riippuu tosi paljon siitä, minne menee. Monet haukkuu liian turistiseksi, mutta onhan siellä vielä kokonaan autioitakin rantoja. Tämä ranta jäi kokematta. Kaverini patikoi sinne yhtenä päivänä kylästä, ja sanoi myöhemmin ettei ollut patikoinnin arvoinen ranta vaan roskainen. Mutta siellä resorttien puolella ne taitaa pitää sitä rantaa puhtaampana? En oikein osaa pukea sanoiksi sitä, mikä tuolla Kambodzan saarilla viehätti. Ei ne rannat ole kauneimpia mitä on reissuilla tullut nähtyä, mutta silti ihastuin ja voisin lähteä uudestaankin. <3

    1. Minulle sanoivat, että tätä pidetään saaren kauneimpana. Tiedä sitten. Kaksi tyyppiä tuli vuoren yli jostain kuultuaan tästä. Viettivät hetken kanssani laiturilla, jakoivat eväshedelmänsä ja jatkoivat pikkukylään, josta yrittivät saada taksiveneen. Ilmeisesti onnistuivat, koska eivät palanneet. Roskainen ei ollut ainakaan hotellini kohdalta, mutta tosiaan muusta en tiedä. Niin kovin pienellä alueella liikuskelin. Mutta joo, en minä ehkä puoltatoista tuntia suuntaansa tarpoisi. Aika harva ranta maailmassa ehkä on ihan sen arvoinen. 🙂

  7. Voi miten upeita kuvia. Todellakin haluaisin olla tuolla nyt itsekin, mutta tunnistan kyllä ajatuksesi siitä, että vaikka kaikki on näennäisesti täydellistä, ei omat ajatukset välttämättä ole puitteiden mukaiset. Paratiisiranta, viiniä ja kaikki hyvin, mutta silti mieltä saattaa kaivertaa. Ei edes kovin paljon, mutta silti vähän häiritsevästi.

    Taitaa muuten kaivertaa myös tämän postauksen ensimmäistä kommentoijaa. Onneksi osaat ottaa moiset huutelut huumorilla! 🙂

    1. Niin, omia ajatuksiaan ei karkuun pääse, ei edes saarelle maailman äärissä. Vika on oikeastaan kai vähän myös suomalaisessa mentaliteetissa: eihän sitä nyt täysin rinnoin kuitenkaan voi nauttia. Jotain vääräähän siinä on pakko olla.

      Ja niin, tuo ensimmäinen kommentti. Varmaan on ollut ajatus olla ilkeä. Mutta minä suosittelisin myös lasia viiniä hänelle. Se voi rentouttaa. 😀

  8. Jokaisen elämänpolku on erilainen. Yksi toteuttaa itseään työrintamalla, toinen hankkii perheen, lapset ja omakotitalon ja kolmas nauttii vapaudestaan, silti mielestäni mikään näistä vaihtoehdoista ei ole väärin. Pääasia on, että ihminen on onnellinen siihen mitä hän tekee! Joskus tarvitsee mennä todella kauas, jotta näkee lähelle.

    1. Kaikkein vähiten voi ulkopuolinen sanoa toisen elämästä. Ulospäin tietyltä näyttävä voi myös olla ihan erilaista sisältä. Kuinka monesti sekin on nähty. Minulle hankalinta on, kun ulkoa aletaan puuttua. Ja valitettavasti syy taitaa olla juuri siinä kateudessa. 🙁

  9. Nainen, mä fanitan aina näitä sun ajatuksia <3 Yritän itsekin olla ja elää niin, että muistaisi olla tyytyväinen siitä mitä elämässä on ja olla vertaamatta sitä muiden elämään – jokaisen polku kun on täällä maailmassa omanlaisensa, ja ihanan ainutlaatuinen <3

    1. <3

      Niin minäkin yritän elää. Toteutankin ja yhä enemmän myös ajatuksissani osaan olla sinut sen kanssa, että elelen omalla tavallani. Mutta eihän vertailulle ja kateudellekaan mitään voi. Inhimillisiä ajatuksia, jotka on nekin vain hyväksyttävä.

  10. Kambodzan saaret kyllä kiinnostaa kovasti, mulla on saaret täysin näkemättä sieltä. Viihtyisin itse varmaan tuolla puolen nautiskelemassa omasta rauhasta oman drinkin tai viinipullon kanssa. 😉

    Tää oli kyllä kaunis ja pohdiskeleva teksti, tykkäsin. Ihan kuin olisin ollut tuolla myös.

    1. Koh Rong oli niin erilainen rantapaikka moneen verrattuna. Kylä ja resortti olivat kuin eri maailmoista, mutta omassa olemisessani ne olivat symbioosissa. Tarvitsin molempia saavuttaakseni sen olon, mikä siinä rannalla pimeässä istuessani oli. Ne olivat tärkeitä hetkiä.

  11. Meillä kaikilla taitaa olla omat kohrongimme, jotka saavat pysähtymään ja miettimään mikä elämässä on tärkeää. Välillä tuntuu että on kaikkea, muttei silti osaa olla onnellinen. Ja sitten taas on näitä kaukaisten maiden alkeellisia kyliä, joissa voi tavata hyvinkin onnellisen näköisiä asukkaita. Siis onnellisen näköisiä ainakin, totuutta hymyjen takaahan emme voi tietää. Kiitos hyvästä ajatuksia herättäneestä tekstistä!

    1. Niin, mitä se onnellisuus on. Länsimainenkim hymy on usein valhetta, jos mitataan pelkkää absoluuttista onnellisuutta – mitä ikinä sekään on.

  12. Joskus se elämä pakottaa meidät pysähtymään edes hetkeksi ja olemaan omien ajatusten kanssa. Olen huomannut, että matkoilla ollessa sitä pystyy jotenkin helpommin jäsentelemään omia ajatuksia (ja elämääkin), kun vain muistaa välillä kaiken menemisen ja uuden kokemisen välillä myös pysähtyä ja uskaltaa olla ihan yksin. Pidän paljon yksinolosta juuri siitä syystä, että keskustelua voi ikään kuin käydä itsensä kanssa. Ei tarvitse hölöttää koko aikaa tyhjänpäiväisiä juttuja ventovieraiden kanssa – vaikka niillekin hetkille on aina aikansa ja paikkansa.

    1. Se on just noin! Uuden kokeminen usein vie voiton. Mutta sitten kun pysähtyy, läsnä onkin joskus vain minä – ja minä. On tärkeä osata olla vain itsensä kanssa. Usein se ei ole edes helppoa.

  13. Hain muiden Koh Rong juttuja ja törmäsin tähän sinun juttuusi. Meillä näyttää nyt reissut menevän aika yksiin kun vuodenvaihteessa oltiin saarella ja piakkoin menossa San Sebastianiin josta juuri kirjoitit.
    Oli mielenkiintoista lukea tämä kirjoitus ja pohdintaasi. Olen joutunut itse työstämään kateellisia ajatuksia itsessäni aikanaan paljonkin. Itselläni auttaa ainakin kiitollisuus siitä mitä itsellä on ja toisaalta unelmointi siitä mitä voisi olla. Ja sitten niiden unelmien eteen työskenteleminen. Vähän niin kuin sanoit tuossa aiemmin että kääntää kateuden voimavaraksi.
    Olen huomannut lähiaikoina, että todella monet unelmat ovat toteutuneet. Tuolla Koh Rongin saarella sain otettua esimerkiksi sellaisen ranta-keinu-kuvan josta olen pitkään haaveillut. Isoja pieniä asioita.

    1. Niin, ei unelmien tarvitse olla suuria ollakseen merkityksellisiä. Sekin on tärkeää oivaltaa. Minulla olisi siinä varmasti harjoiteltavaa, että osaisi olla iloinen – kiitollinenkin – niistä pienimmistäkin jutuista. Suurista linjoista olen oppinut olemaan, milloin on aihetta.

      Meillä tosiaan osuvat nyt matkakohteet yksiin. Koh Rongilla olin kesällä osana pidempää Kaakkois-Aasian matkaa, mutta ehdin kirjoittaa siitä vasta myöhemmin syksyllä. Minun puolellani saarta ei rantakeinua näkynyt.