Kiulu farmstay – aitoutta ja aitoa huolenpitoa Borneolla

Istun joen rannalla jossain syvällä Borneossa. Täällä ei ole puhelinverkkoa. Ei tarvitse miettiä, onko uusia somepäivityksiä, koska niitä ei ole mahdollista nähdä. Joen vesi on kylmää, mutta muutaman tunnin viidakkokävelyn (sanovat jungle trekkingiksi, mutta jotenkin viidakkokävely kuvaa enemmän omaa etenemistäni) jälkeen ei mikään oikeastaan tunnu mukavammalta kuin kylmä, virtaava vesi. Tämä on Kiulu farmstay. Tämä on ihana.

Kiulu farmstay on Borneo Eco Toursin omistama pieni majapaikka, joka tarjoaa kaikki mukavuudet mutta toisaalta fiiliksen aidosta borneolaisesta elämästä. Perille pääsee vain kävellen. Toisesta suunnasta on riippusilta, toisesta polku metsän laidassa. Asiakkaat tulevat riippusiltaa, isäntä kotoaan polkua lähikylästä. Autojen ja kaupunkien ääniä ei luonnollisesti kuulu, mutta hiljaista täällä ei ole. Joen pieni koski pauhaa, linnut ja ties mitkä sirkat pitävät taukoamatonta konserttiaan. Ruokaa tulevat valmistamaan naiset lähikylistä. Rakennus on uusi, mutta tehty perinteisen borneolaisen talon tapaan bambusta. Ikkunoissa ei ole laseja. Hyönteisverkon alla nukkuessa voi melkein kuvitella olevansa ulkona teltassa. Siis melkein. Onhan sänky tietty vähän eri juttu. Ja valot ja vesivessa ja suihku ja jääkaappi, kolmesti päivässä eteen annettu ateria, mutta tämä oli minunnäköistäni ulkoilmaelämää ihan parhaimmillaan.

Isäntä tekee työtä sydämestään, jollei sitten ole Oscarin arvoinen näyttelijä. Hän haluaa pitää paikasta huolta kuin omastaan. On ylpeä vedenpuhdistusjärjestelmästä, jonka avulla kaikki muut paitsi vessan vedet saadaan johdettua viljelyksille. Isäntä on Kiulu farmstayn sydän. Hän haluaa asiakkaan viihtyvän, olevan kuin kotonaan. On lähettyvillä mutta antaa rauhaa. Kertoo haluavalle paikallisia tarinoita, perimätietona kulkevia legendoja. Kun olin tulossa joelle ollakseni vähän aikaa yksin, hän oli lähettämässä opasta seurakseni katsomaan, että varmasti olen turvassa. Opas oli sanonut, että sai nimenomaan ohjeen pysyä poissa. Näin sain oman hetkeni, hiljaisuuteni, vain kohisevan kosken, luonnon äänet ja omani pään sisällä.

Kiulun laaksossa on white water draftingia, maastopyöräilyä, mönkijäajeluja, muistaakseni zip linekin. Seikkailunhaluisille on siis melkein mitä vain ja hinnat maltillisia. Minulle riitti viidakossa ihan omin jaloin rämpiminen. Kiulussa halutaan tarjota mahdollisuus tutustua myös paikalliseen kulttuuriin ja siihen, miten tavalliset ihmiset kylissä asuvat. Kävimme lähikoululla, mutta mikä hienointa, lounas tarjottiin isännän kotona. Oli päivä, jolloin papin piti tulla messun jälkeen heille syömään, ja siksi pöydässä oli monenlaista. Mutta papin piti lähteä uusimaan ajokorttiaan eikä ehtinyt lounaalle. Sain nähdä, miten riisinjyvät kuoritaan perinteisin tavoin käsityönä. Perheen poika soitti perinteisiä kongeja. Kissat ja koirat tappelivat. Olin hetken osa suurta borneolaisperhettä askareissaan.

Viidakossa isäntä esitteli kasveja ja niiden käyttötarkoituksia. Tuntui hyödyttömältä kysyä, paljonko rohtoja oikeasti käytetään eikä mennä lääkäriin. Mikä minä olen omaa kulttuuriani borneolaiseen sademetsään viemään. Mukana juoksenteli perheen Kiko-koira. Kesti hetken tottua, että jokin ihan kannoilla tuleva otus on koira, ei mikään viidakon valtias. Oma viidakkolenkkini ei ollut kovin pitkä eikä mitenkään rankka, jollei hurjaa kuumuutta ja kosteutta lasketa vaikeuskertoimeksi, mutta pidempiinkin on mahdollisuus ja jokin putouskin on jalkaisin tavoitettavissa.

Isäntä nautti voidessaan kiusoitella minua. Löydettiin taas yksi hedelmä, muistaakseni viidakko-omena. Hän kuori sitä suurieleisesti pitkällä viidakkoveitsellä ja antoi maistettavaksi. Voi hyvä tavaton, miten hapan se oli! Ja arvaa kuka nauraa käkätti minulle ja ilmeelleni. Toinen oli vitsailu kulinaariaktiviteetista, miten minut opetetaan kokkaamaan toukkia. Niitä toki voi syödä ihan silleen paistamattakin. Tietyn puulajikkeen lahoista rungoista voi löytää herkullisia valkoisia jättipullukkatoukkia, joiden pelkkä näkeminen sai yökkäilemään. Ja isännällä oli kustannuksellani jälleen kohtuuttoman hauskaa., kun minä mietin, mitä tapahtuisi, jos tuollainen toukka esimerkiksi löytyisi yöllä sängystäni. Ei löytynyt. 

Päivän touhujen jälkeen on aika valmis nukkumaan heti illallisen jälkeen. Itse lueskelin sängyssä jonkin aikaa mutta sammutin valot siinä yhdeksän pintaan, kuuntelin hetken luontoa ja nukahdin nopeasti. Nukuin paremmin kuin pitkään aikaan missään. Kymmenen tuntia meni helposti. Ja sitten tässä istuskellessani huomasin nukahtaneeni näille sijoilleni. Raikas, puhdas viidakkoilma tekee ihmeitä.

Jos Kiulu farmstay tuntuu sinun jutultasi, kannattaa tsekata tästä vähän lisää ja yllättyä, että kaikki tämä ihanuus on oikeastaan aika edullista. Kun katsot hintoja, jaa ne noin 4,7:llä saadaksesi hinnan euroissa (kurssi toukokuu 2017).

Tässä on vielä käytännön kokemuksesta pari vinkkiä Kiuluun menijöille:

• Koska autolla ei pääse perille, kannattaa pakata Kiulussa tarvitsemasi tavarat esimerkiksi reppuun, koska kukaan ei mieluusti roudaa esimerkiksi 23-kiloista matkalaukkua puolestasi riippusillalla.
• Jos haluat syödä esimerkiksi välipaloja kolmen tarjottavan aterian lisäksi, ota ne mukaasi, samoin jos haluat vaikka olutta. Vettä ja instantkahvia on saatavilla, ja pieni tujaus kotitekoista riisiviiniä, jos käy yhtä hyvä tuuri kuin minulla.
• Hyttyset eivät kanna ainakaan malariaa tai dengueta, mutta hyönteissuojaa hyvä olla mukana.
• Hyvät kengät, ulkoilu- ja uimakamat, yöpymiskamat – muuta et tarvitse. Lukemistakaan et tarvitse: jätin hyllyyn Punaisen morsiamen (mielenkiintoinen romaani Albaniasta) siellä valmiiksi olleen kahden ruotsinkielisen kirjan lisäksi.
• Jos ajattelet jonkun läheisen kaipaavan sinua, laita viestiä hyvissä ajoin ennen Kiulun laaksoon pääsemistä. Sen jälkeen yhteyksiä ei välttämättä ole kuin satunnaisesti. 

Yhteistyössä Sabah Tourism Boardin ja Borneo Eco Toursin kanssa