Kas Hanoi, me tapasimme taas

Kas Hanoi, me tapasimme taas

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Minulla ei ollut mitään aikomusta tällä reissulla tulla Vietnamiin. Edellisen vuoden kuukausi tuntui vähäksi aikaa riittävän. Tuntui, että olin nähnyt maata jo sen verran monipuolisesti, että siinä olisi vähäksi aikaa. Joskus myöhemmin sitten. Mutta sitten luin Muuttolintu-blogista Ninh Binhistä ja eipä siihen muuta tarvittu. Kun oli aika jättää Kambodža, olin taas Hanoissa.

Hengailuksihan tämä taas meni. Niin ajattelin, että kyllä minä nyt jotain temppeleitä käyn katsomassa ja muutenkin vähän nähtävyystarjontaa, mutta Old Quartersin kadut ja mopohelvetti sittenkin pitivät minut taas otteessaan. Elämä Hanoin kaduilla tuntuu hengissäselviytystaistelulta: jäädäkö mopon alle vai eikö jäädä. Jalkakäytäväthän eivät suinkaan ole kävelijöille vaan mopojen pysäköintiin, ruuan laittoon, tiskaamiseen, mopojen korjaamiseen, kaikenlaisen myymiseen. Tällä kertaa huomasin ihan tavallisen kuskityypin, jota kutsuisin kamikazeajajaksi. Torvi pohjaan ja risteykseen (luultavasti silmät kiinni). Ajatus ilmeisesti on, että kun pitää itsestään tarpeeksi meteliä, muut väistävät.

Minulla oli pieni haave toteutettavaksi – ja teinkin sen. Kaakkois-Aasiassa monissa maissa toimii Uberia vastaava Grab. Vietnamissa sillä voi tilata myös mopotaksin. Grab-kuskeilla pitää olla kypärä myös matkustajalle. Kypärän turvallisuusominaisuudet ovat kai aika lähellä lippalakkia tai riisikulhoa, mutta luo illuusion turvallisuudesta. Oli aika villiä menoa istua kaverin kyydissä. Kävin postissa. Ajattelin lähettää vähän turhaa kamaa Suomeen. En muuten lähettänyt: vajaan kahden kilon paketti olisi etanapostissakin maksanut 40 euroa. Mutta sain 1,5 eurolla mitä parasta hupia, kun pisteltiin menemään mopolla. Sattui vielä niin hyvin, että nuori mies puhui englantia. Se ei ole tavallista. Kun palasin Hanoihin myöhemmin ottaakseni vauhtia uusiin kohteisiin, tein saman illalla. Enää ei ollut ihan niin leppoisaa menoa. Saatoin muutaman kerran kiroilla suomeksi. Kuski oli hyvä, mutta liikenne vaan jotain muuta kuin järjestäytynyt Suomi-meininki.

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoin Old Quarters on jollain tavalla lumoava. Se on rähjäinen. Se on sähköjohtoviidakkoa. Kuvat Hanoin järjettömistä sähköjohtohässäköistä ovat ihan todellisuutta vastaavia. Painattavat niiden kuvia t-paitoihinkin. Yhdeltä kadulta voi ostaa keittiövälineitä, toiselta kylpyhuonetarvikkeita, kolmannella korjataan mopon satuloita. Piraattituotekauppa kukoistaa. Minun vähän teki mieli shoppailla, mutta hinnat paljastivat, ettei kyse mitenkään voinut olla alkuperäistuotteista (nyt en puhu kadulla myytävistä gucceista vaan esimerkiksi ulkoiluvaatteista). Yritin myös löytää uusia bikineitä, mutta siinä oli vaikeuskerrointa liikaa. Koot ovat kuin nukeille ja yläosassa on röyhelöä ja muuta antamaan volyymia. ei oikein istu pohjoismaalaiseen vartaloon tai tyyliin nuo vaatekappaleet. Sortsikaupat päätyivät nöyryytykseen: tarvittiin eurooppalaista kokoa kaksi suurempi, että mahtui emäntä housuun.

Mutta kaikessa kaaoksessaan Hanoi on edelleen tosi kiva. Ainakin minulle se on kiinnostavampi, eläväisempi, autenttisempi kuin vaikka Bangkok. Vaikka vanhan kaupungin kadut täyttyvät turisteista, niillä Hanoi elää kuitenkin ihan omaa paikallista elämäänsä myös. Esimerkiksi viikonloppujen night market ei ole vain turisteille. Siellä näkyvät shoppailevan vietnamilaisetkin.

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Hanoi

Next Post:
Previous Post:
There is 1 comment for this article
  1. sari/ matkalla lähelle tai kauas at 21:03

    Vaikka Hanoissa näyttää olevan melkoinen sekamelska, olet saanut kuviisi vangittua kaunista katseltavaa. Päästään joulun reissulla viettämään edes yksi päivä tuolla. Ja tietty Halng bay risteilyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

CommentLuv badge