Type and press Enter.

Kandy – ihan hyvä yritys löytää kulttuuria Sri Lankasta

Nun on kaksi yötä nukkunut hyvässä sängyssä, hiljaisessa huoneessa ja ajellut tuktukillakin vain mukavasti kaksi ihmistä takapenkillä, voi ottaa tuntumaa toisenlaiseen meininkiin. Sitä tarjosi bussimatka Negombosta Kandyyn. Matkaa reilusti alle 200 kilometriä, normaali ajoaika kuulemma 3,5 tuntia, todellisuus tunnin ennemmän.

Sri Lankan teillä liikkuu kalustoa, jollaista ei uskoisi olevan olemassakaan – vaikka juuri pitkänmatkan bussit. En ihastunut busseihin Thaimaassa enkä Malesiassa, mutta niissä sentään jokaisella on ihan tilava istumapaikka pääteasemalta lähdettäessä. Sri Lankassa voidaan matkaan lähteä hyvin myös seisten. Ilmastointi pelaa, jos auto on liikkeessä: silloin käy mukava veto avoinna olevista ikkunoista. Puhuin tilavasta istumapaikasta siksi, että meidän bussissamme toisella puolella oli kolmen hengen penkki, johon mahtuu 2,5 ahteria ja saman verran hartioita. Niinpä käytäväpaikalla istuvalla on penkissä puoli kankkua ja keskimmäisellä hartiat kääntyneenä eteenpäin verrattain kivuliaasti. Ja keinonahkapenkki vielä viimeistelee sopivan kosteuden.

Untitled
Negombon bussiasemalla ennen koitoksen alkua

Kandyssa selvisi sekin, miten kuljettaa kaksi aikuista ja saman verran täysikokoisia matkalaukkuja tuktukilla:

Untitled

Tuktuk-miehet ovat melkoisia kauppamiehiä. Teimme saman hepun kanssa diilin seuraavan päivän retkestä temppeleille. Kaveri tuli hakemaan sovitusti, mutta ajettuamme muutaman kilometrin meidät vaihdettiin seuraavan kyytiin. Kas kun oli isoäiti edellisenä iltana kuollut ja hautajaisiin pitäisi ehtiä. Ja kas kummaa, miten hintakin sopivasti siinä sitten nousi. Argh! Miten verenpaineeni nouseekaan kaikenlaisten härveleiden kuskien kanssa aina, jos ei ajeta mittarilla (ja joskus, vaikka ajettaisiin, kun mittari alkaa pyöriä hullun lailla).

Untitled
Sri Lankan kauneus alkoi vähitellen avautua, kun tuktukilla ajeltiin tällaisissa maisemissa.

Untitled

Kolmen temppelin kierros oli ihan mielenkiintoinen. Eivät Kandyn ympäristön temppelit wau-elämyksiä olleet, mutta ihan kiinnostavia ja vanhoja (1400-luvulta). Ei Shwedagonin tasolle kai mikään enää yllä, mutta en sen takia ole silti vielä valmis temppeleiden kiertämisestä luopumaan.

Niin paljon kuin ihmiset tappelevat ja sotivatkin uskonnon vuoksi, minusta oli erittäin kiinnostavaa, että Lankatilaken temppelissä toinen puoli oli buddhalainen ja toinen hindu. Riippui, kummalta puolelta rakennusta meni sisälle. Sama temppeli on myös 500 rupian setelissä.

Untitled
Lankatilaken temppeli

Untitled

Untitled

Untitled

Embekka-tempelissä kiinnostavinta ovat upeat puuleikkaukset, mutta siellä on muutenkin kauniita yksityiskohtia.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Gadaladeniya-temppelin julkisivuremontti peitti päärakennuksen ulkopuolen, mutta sisälle pääsi kurkistamaan. Satuimme paikalle juuri jonkin rummutuksen alkaessa. Lippuluukulla rauhassa nukkunut koira pomppasi pystyyn, juoksi keskelle pihaa ja alkoi ulvoa. Se lauloi koko rummutuksen ajan ja palasi sen loputtua vahti(nukkuma)paikalleen. Aika sympaattista.

Untitled

Untitled

Untitled

En ehkä kymmenen vuotta sitten uskonut olevani kiinnostunut kasvitieteellisistä puutarhoista, mutta nykyään minua vetää niihin halu nähdä orkideoja. En tietenkään koskaan ota selville, milloin on niiden aika kukkia, joten jos jotain olen nähnyt – yleensä en mitään – kukkivat ovat olleet ehkä peukalonpään kokoisia. Mutta nyt! Mikä määrä kaikenlaisia ja kaiken värisiä orkideoja Peradeniya Botanical Gardensissa. Aivan uskomaton kukkaloisto!

Untitled

Untitled

Untitled

Suuri puutarha olisi ollut mainio piknik-paikka, jos ei olisi satanut ja jos olisi ollut eväät. Siellä on palmukujia, kaikenlaisia kasveja, valtava keskusympyrä vain ruohokenttää, riippusilta ja Juri Gagarinin istuttama puu. Tuktuk-kuski odotteli meitä. Sanoimme viipyvämme tunnin, mutta puutarhassa viihtyisi helposti paljon pidempäänkin. Harmi vain, että päivä oli sateinen ja kaatosadekuurot kastelivat pariin kertaan.

Untitled

Untitled

Kandy on historiansa vuoksi Unescon maailmanperintölistalla. Tärkein syy listalle pääsyyn on kaupungin merkittävin nähtävyys, entiseen kuninkaalliseen palatsiin rakennettu temppeli. Siellä säilytetään hammasta, jonka sanotaan olevan ainoa jäljellä oleva osa Buddhaa. Tiedä näistä tarinoista, mutta kyllä vain oli pitkä jono huoneeseen, jossa hammas ehkä on jonkin laatikon sisällä, ei suinkaan nähtävillä.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Katuelämä on Kandyssakin vilkasta, ja se on selvästi jotenkin kaupunkimaisempi kuin Negombo. Käveltävä keskusta-alue ei ole suuri, mutta siellä on kiva seurailla normaalia elämää. Aikansa. Siellä on myös muutama toisessa kerroksessa oleva terassi, joille voi nousta jalkakäytävän tungosta karkuun. Keskustassa on myös säilynyt jonkin verran vanhoja taloja.

Untitled

Untitled

Untitled
Tässä hotellissa me asuttiin. Queens hotellin yleissä tiloissa ja julkisivussa on kolonialistista charmia, mutta se kaipaisi aika kipeästi kohennusta noin muuten.

Olimme Sri Lankassa melkeinpä yhtä suunnittelematta kuin kaikkialla muuallakin. Reitti ja hotellit olivat tiedossa, mutta ei se, miten paikasta toiseen siirrytään tai mitä kohteissa tehdään. Niinpä olimme Kandyssakin varsinaisia Lonely Planet -turisteja: menimme oppaan suosittelemiin paikkoihin ja jopa joihinkin ravintoloihinkin. Ensimmäisiin siksi, että ne vaikuttivat kiinnostavilta, jälkimmäisiin siksi, että Kandyssa ei kovin paljon ole ruokapaikkoja, enimmäkseen vain snackseja (samosa-tyyppisiä).

Mielenkiintoinen oli Muslim hotel -niminen (nimestään huolimatta) ravintola, joka oli todella edullinen ja ankea, mutta viimeistä paikkaansa myöden täynnä ja hyvän makuinen. Mikään kulinaristin keidas ei meidän löytämämme Sri Lanka noin ylipäätään ollut, mutta kyllä siellä syödäkseen saa. 

Untitled
Muslim hotel
Untitled
Muslim hotellin suosituin annos taitaa olla tällaista kottua.
Untitled
Ihan vain esimerkiksi toisenlaisesta srilankalaisesta ateriasta

Ajelimme tuktukilla myös siiderille ylös rinteelle Helga’s Follyyn, jonka sanottiin olevan Gaudi meets Dada -tyyppinen yhden naisen toteutus. Paikka oli kitchiä lattiasta kattoon, mutta tykkäsin siitä. Sen upottavalla sohvalla olisi helposti juonut toisenkin. Yläkerran ruokasali jatkoi samaa epätodellista teemaa. Noustuani katsomaan näin ensimmäisessä pöydässä naisen tulipunaisessa pitkässä puvussa. Silloin tiesin, ettei meidän sortsijengi taida syömään jäädä, vaikka 20 dollarin menu kuulosti ihan hyvältä. Naapurihuoneessa tuolilla röhnötti luuranko tonttulakki päässä.

Untitled
Helga’s Folly

Untitled

Sri Lanka alkoi vähitellen parantua, mutta en vieläkään ihan täysin ollut sen lumoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Samoin täällä ollaan aivan hullaantuneita orkideoihin, ja trooppisiin puutarhoihin pitää aina päästä niitä ihmettelemään. Kovin on samanlainen sää sattunut sinulle kuin minulle Kandyssä pari vuotta sitten – mutta tuo puutarha oli kyllä ihana rauhoittumispaikka siitä huolimatta!

    1. Nyt piti olla kuivaa Sri Lankan lounaisosissa… Mutta kiitos, että tunnustit myös orkideainnostuksen. Minusta se kuulostaa vähän mummolta, mutta ehkä me ollaankin trendsettereitä ja tuodaan niiden ilosanomaa nuoremmillekin? 😉

  2. Ihania orkideoita!

    Voi, että minuakin sieppaa tuollainen, että sovitaan yhden kuskin kanssa jotain ja pian tilanne ja hinta muuttuukin radikaalisti..

    1. Ei tuossa onneksi isoista summista ollut kyse, mutta tuollainen vääntäminen ottaa päähän. Oltiin edellisenä päivänä puhuttu temppeleistä, mutta kaverin mielestä kyse oli Negombon temppelistä, jossa Buddhan hammas. Mutta kun se temppeli oli kadun toisella puolella meidän hotellista! Me ei todella haluttu sinne kyytiä, ja sen ymmärtäisi sokeakin. 🙂 Mutta orkideat todella upeita! Ja olivat ne temppelitkin kiinnostavia.

  3. Näiden tehtyjesi reissujen kautta on hauskaa muistella omia maailman ympärimatkoja – ilman Lonely Planet-teoksia, kännyköitä ja puhumattakaan etukäteisvarauksia tms.
    Sri Lankka jäi kyllä mieleen aika “huume hörhöjen” mestana. Buddhan hammas asia hymyilytti – temppeli oli niin hälyisä, tunguinen ja ne lattiat ilman kengiä – yök.
    30 vuotta sitten luuli, että pallo on iso paikka – nyt jo hymyilyttää sen pienuus….

    1. Buddhan hammas on vähän kuin Jeesuksen ristin palat, joista pappi tuttuni sanoi, että kaikista jäljellä olevista paloista rakentaisi suunnilleen talon. Mutta mikä minä olen arvoimaan toisten pyhiä asioita. 🙂 Huumehörhöjä ei eteen tällä reissulla osunut. Ehkä Sri Lanka on muuttunut, ehkä ollaan liikuttu eri kulmilla. Mutta epäilemättä on reissaaminen ollut 30 vuotta sitten erilaista!