Type and press Enter.

Kaksi yötä kaukana kaikesta – kelluvassa bungalowissa Khao Sokin kansallispuistossa

Elephant Hillsin viimeinen aktiviteetti, jungle trekking, oli kaiken hyvän jälkeen pettymys: Joella on mukava kävellä, ei joessa. Oli mahdotonta kulkea kastumatta, ja kun goretexit olivat haukanneet vettä yläkautta läpimäräksi, alkoi olla ihan sama, miten matkaa taittoi. Reitti muistutti aika paljon temppurataa, ei niinkään vaeltamista luonnossa. Ehkä Ugandan gorillojen ja simpanssien perässä kulkeminen on liian hyvin mielessäni ja vertaan kaikkea siihen. Mutta sen jälkeen tällainen tuntuu valitettavasti ajan hukalta. 

bungalow

bungalow1

Koska Elephant Hillsissä selvästi panostetaan palveluun, meille valmistettiin ja tarjoiltiin lounas luonnossa. Oli ihan mielenkiintoista seurata, miten kookospähkinä avataan, miten sen liha rouhitaan ja miten siitä saa maidon keittoon, miten palava kuori savuaa ja karkottaa moskiittoja. Tässä suhteessa paikka ei nytkään pettänyt. 

Kun oli aika lähteä, sain paluukuljetukseni itseasiassa samaan kylään, jossa kävimme markkinoilla edellisenä päivänä. Siellä odotti seuraava etappini Thaimaassa: Andaman Discoveriesin toimisto ja herra P (opas-autokuski-venekuski, jonka nimeä en valitettavasti kuullut kunnolla). P olisi kanssani seuraavat 48 tuntia. 

PAP33481

PAP33487

PAP33507

Matti Nykäsen sanoin koin melkoisen bon voyage -ilmiön asioidessani samassa 7-Elevenissä ja päädyttyäni samalle laiturille, samojen pitkähäntäveneiden keskelle kuin edellisenä päivänä. Viinakaupassa kävin ensimmäistä kertaa: majapaikassani ei tarjoilla alkoholia, ja halusin valkkaripullon ajatuksella, että nautiskelen vähän viiniä kelluvan bungalowini terassilla. Tässä nyt olen. Vasemmalla puolellani on kymmenen kelluvaa mökkiä ja päärakennus, oikealla vain musta yö tähtineen. Jossain lähellä nakuttaa jokin eläin, ehkä sammakko. Joku käyttää pitkähäntäveneensä moottoria (tai ehkä majapaikkani agregaattia), mutta muuten täällä on täydellinen hiljaisuus, mitä nyt naapurimökin vauva välillä känisee. Kännykkäverkkoa ei ole. Olen aika eristyksessä, kaukana kaikesta. 

Keeree Warinin kelluville bungaloweille kesti kansallispuiston laiturilta suunnilleen tunnin. Vastaan tuli muutama pitkähäntävene, mutta loppumatkasta ei näkynyt enää ketään. Oli aika mieletön tunne olla yksin keskellä valtavaa järveä maalauksellisissa maisemissa. Toki P oli mukana, mutta en minä oikein soutaakaan olisi voinut. Onneksi sentään emme bungaloweilla ole kahden, koska se olisi tarkoittanut, että jommankumman pitäisi kokata. Oli muuten lähellä, etten olisi ollut koko paikassa yksin (ainoa asiakas). Naapurimökkiin tuli aasialaisperhe, mutta he olivat varanneet vasta tänään. Miksi vauvaperhe laitettiin ihan naapuriin? Toivottavasti pikkuihminen nukkuu hyvin. 

Teimme vielä ennen auringonlaskua retken läheiselle vesiputoukselle. P sanoi, että käveltävää putoukselle on järveltä vain noin sata metriä. Unohti kertoa, että se on kalliota aika jyrkästi ylöspäin. Hassua, mutta kallio ei ollut liukas. Sitä olisi voinut juosta ylös. P juoksi, minä ilman vuohen ominaisuuksia rahjustin perässä. Melkoinen ylläri oli ylhäällä, kun kaveri kertoi siinä koko matkan poltelleensa ruohoa. Mitäpä minä siihen sanomaan. Osti muuten samasta alkoholiliikkeestä pullon konjakkia matkaevääksi. 

PAP33519

PAP33522

PAP33536

Auringon laskiessa istuimme veneessä keskellä järveä moottori sammutettuna. Apinat huusivat puussa, kallioiden ja metsän takana aurinko laski pilven ja ilmeisesti sateenkaaren takana, ainakin värit olivat kauniit. Tyyppi alkoi hihitellä. Kääri siinä toisen sätkänkin. Nimitti minua bossiksi. Hetken mietin, pitäisikö tuntea oloni turvattomaksi. Päätin olla tuntematta. Sanoin, etten tuomitse, jos hän vain hoitaa työnsä. 

Tässä bungalowin terassilla istuessani alkoi sade. Täällä on vain vähän moskiittoja, joten ulkona voi istua illallakin, vieläpä ilman myrkkyjä.

Sade voimistui illan ja yön aikana melkoiseksi ukkosmyrskyksi. Mökin terassille katoksen alle jättämäni märät kengät olivat aamulla vielä märemmät, salamat valaisivat suuri-ikkunaisen bungalowin ja sade takoi peltikattoon. Mökki oli liian kuuma nukkua. Ei näissä oloissa tuulettimesta ole paljon (lue: oikeastaan mitään) hyötyä. Kylmässä voi aina pukea päälleen, ottaa toisen peiton, mutta liian kuumassa ei ole mitään tehtävissä. Aamupuolella yötä olen nukahtanut, mutta aikaisesta aamuherätyksestä piti huolta naapurimökin vauva.

PAP43547
Myrsky-yön jälkeen pilvet roikkuivat. EN ole niitä näin matalalla nähnyt ennen.

Aamupalan (kylmän, olin tullut 10 minuuttia myöhässä, en tiennyt olevan tarkka aika) jälkeen lähdin taas P:n kanssa järvelle. Tänään oli tarkoitus nähdä eläimiä, mutta pariin lintuun, perhoseen ja yhteen sammakkoon jäi. Merkkejä kyllä oli: jalanjälkiä rantapenkoilla (biisoni), heiluvat puut (apinoita) ja runnotut bambut (elefantti). Ei ole tämä mikään savanni, jolla norsut laumoissa vaeltelevat tai leijonat antavat seurata metsästystä. Mutta P kertoi nähneensä norsuja muutamankin kerran vietyään asiakkaita telttailemaan luontoon. 

Bungalowin terassi, kelluminen järvessä ja hyvä kirja – kyllä täällä kaukana kaikesta pärjää mukavasti. Lounaanikin sain kyllä kylmänä. Yleensä P huolehtii minusta, mutta ei kukaan kertonut, monelta lounas on. Hän vain kehotti tulemaan sitten, kun on nälkä. Minun nälkäni tuli väärään aikaan. 

Järvellä näin muutaman muunkin tällaisen kelluvan bungalowihotellin. Kyllä tämä ehdottomasti parhaalta näyttää. Osassa mökit olivat niin vinossa, että saattoi vesi kellua ihan sisällä asti. Sen puoleen en siis pahoittele yhtään, että otin kalleimman, mitä Andaman Discoveries tarjosi. Jotenkin olisin kuitenkin odottanut, että kansallispuistossa talousvesiä ei laskettaisi suoraan järveen. Suurihän järvi on kuin mikä, mutta jos Suomessa on ajateltu järvivesien saattamista juomakelpoiseksi (brändityöryhmän loppuraportissa oli puhetta), ovat moiset ajatukset täällä kaukaisia, vaikka esimerkiksi tällä järvellä olisivat edellytykset hyvät, eihän täällä ole asutusta tai maanvieljelyä rannoilla. Kanootilla lähtivät roskasäkkejä roudaamaan johonkin. En lähtenyt melomaan perässä. Toivottavasti vain veivät tuonne mökkirivin taakse rakennuksille tai rantaan, joka näyttää niin epämääräiseltä ja ikävältä, että on taas vain parempi olla ajattelematta ja katsoa vain julkisivua. Mutta jos vielä tulen Khao Sokiin, yritän päästä arvostelumenestykseen, 500 rai raft houseen, joka oli täynnä omia varauksia tehdessäni. 

bungalow2

PAP33511

PAP43568

PAP43570

Viikonloppu ei ehkä ole paras aika olla täällä. Toiseksi yöksi tuli parikin thai-seuruetta, nuorehkoja ja äänekkäitä. Musiikki pauhasi, oluttölkit sihahtelivat ja aamulla olivat kälkättämässä kello 6.30 mökkini edessä. Ensimmäisen illan rauha oli mennyttä. Koska tällaiseen mökkiin mahtuu helposti 4-5 ihmistä, hintakin muuttuu edulliseksi porukalle. Toisena yönä jätin pari ikkunaa auki – ja nukuin ensimmäisen kerran sitten Phuketin.

Ennen paluuta kiinteälle maalle ajelimme vielä lepakkoluolalle. P selvästi oli innoissaan hämähäkin raadoista, joista vain kuoret jäljellä, ja katonrajassa lentävistä lepakoista. Ehkä arvannet, etten jakanut tätä intoa.

bungalow3

PAP53623

PAP53628

PAP53631

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Upeita maisemia ja mukavaa, että Thaimaasta vielä löytyy paikkoja joissa saa olla ihan rauhassa!

    1. Vielä rauhallisempaa oli seuraavassa kohteessani. Rannalla kuljimme vain minä ja koirat. 🙂