Kun palasin Budapestista, halusin lisää joulua. Eivät Budapestin joulutoritkaan minusta jouluihmistä tehneet, mutta eivät myöskään täysin täyttäneet haluani saada joulusta parhaat palat: markkinoiden iltatunnelmaa, koristeita, vielä toistaiseksi hyväntuulisia ihmisiä (ennen joulustressiä, kaappien siivoamista jne.), höyryäviä glögimukeja ja erinomaista ruokaa (joka ei ole porsaan peffaa eikä lanttulaatikkoa) ennen kaukomaiden hiekoille karkaamista. Onneksi reissuun pääsee vähälläkin vaivalla: hyppää Länsisatamassa Tallink Siljan valkoiseen laivaan ja on kahdessa tunnissa Tallinnassa.

Jouluateria laivalla

Pikkujouluviikonloppu, porot laivalla, kossu- ja keppanakeissit. Apua! Mitä oli päässäni liikkunut varauksen yhteydessä? Ei mitään. Vaikka reissua edeltävänä päivänä oli työpaikan pikkujoulut, en edelleen tajunnut mitään. Paitsi Business Loungen. Lisämaksulla sai valtavan loungen melkein vain meille kahdelle. Rauhallisen tilan, lehtivalikoiman ja varsin hyvän nettiyhteyden (loungessa oma) vuoksi en ehkä vielä olisi valmis maksamaan loungesta 65 euroa suuntaansa, mutta kun aloin ahtaa itseeni aivan huippuhyvää joululounasta ja vähän porejuomaa, ymmärsin, miksi loungessa matkustaneet sanovat sen olevan vastedes heidän ainoa tapansa siirtyä Tallinnaan.

Loungessa on myös oma pikkuruinen ostosvalikoima. Sieltä ei saa kaljasalkkuja ja kossumäyräkoiria, mutta rajallisen valikoiman alkoholia, makeisia ja kosmetiikkaa kyllä. Meiltä pisteet sai ehdottomasti mahdollisuus ostaa sampanjapullo kylmänä. Maksoimme pullon hyvissä ajoin, mutta pyysimme saada sen vasta juuri ennen laivasta poistumista. Niinpä juoma oli erinomaisesti nautittavaa vielä, kun olimme vieneet tavarat hotellille ja kiiruhtaneet ystävän luo aperitiiville ennen varhaista illallista.

Paluumatkalla olin liian täynnä maissa nauttimastani ateriasta, että vähän vain maistelin viininlehtikääryleitä ja ihan vähän jouluhalkoa, mutta kuinka nautinkaan loungen rauhasta.  

Joulutorin tunnelmaa

Päätin ahmia raatihuoneen aukion joulutoria illalla ja uudelleen vielä seuraavana päivänä. Illalla osa kojuista ei enää ollut auki, mutta tunnelma oli paljon lämpimämpi kuin harmaana päivänä. Kaikista kojuista en ihan tiedä, millaiseksi kauppiaat ovat profiloineet kohderyhmän, mutta monissa myytiin oikein varteenotettavaakin tavaraa. Itse tein kauppaa Flaxline Designin pellavakojulla. Omistajaperhe oli paikalla kertomassa tuotteista, ja kun herra vielä puhui erinomaista suomea, oli kiva kuulla todella ostavani virolaista käsityötä.

Jos en Budapestissa ihan viimeiseen asti ollut vakuuttunut mulled winesta, todellakin vakuutuin Vana Tallinn glögistä. Olihan se toki aika suomalaisen mehuglögin oloista, mutta viileässä illassa, joulutorin tunnelmassa maistui niin hyvältä. Myyjäpoikakin oli vielä niin suloinen ja mukava.

Sunnuntaina päivällä joulutori näyttäytyi uudessa valossa. Jono joulupukin luokse kasvoi aivan hurjaksi, kun jännittyneet lapset halusivat päästä kertomaan lahjatoiveistaan. Stalkkasin pukin mökin ikkunasta meininkiä, ja joulupukki vilkutti minulle. Ihan yhtä iloisissa joulutunnelmissa eivät olleet ne pikkuihmiset, jotka tulivat mökistä itkien ulos. Jännityskö siinä laukesi vai mikä?

Sellaista vielä mietin, kun joulumarkkinoilla oli myös poroja. Kyllähän ne pukin rekeä tietysti vetävät, mutta onko niiden paikka aitauksessa keskellä historiallista Tallinnaa. Voisin sanoa, että ihan tyytyväisenähän nuo siinä jotain heinää vetelivät, mutta koska en ollut eläissäni ennen nähnyt elävää poroa, en tiedä, millaiselta se tyytyväisenä näyttää. Oli aitauksessa suojaisiakin paikkoja poroille mennä, jos aidan raosta sisään työntyvät ja sarviin tarttuvat kädet alkavat ottaa aivoon, mutta edelleen vähän mietin, missä on se poroisäntä, joka on elikkonsa Tallinnaan laivannut.

Teoreettinen mahdollisuus ylensyömiseen

Jos kokee, että kyllähän joulumarkkinat päivässä ehtii nähdä ja takaisin kotiin voi seilata iltauutisiksi, kerronpa yhden syyn pysyä Tallinnassa yön yli ja jatkaa taas seuraavana päivänä. Ei, kyse ei ole kaljan juomisesta vaan syömisestä. Tallinnan ravintolatarjonta on erinomaista, ja koska yhdessä päivässä ei voi määräänsä enempää syödä, on viikonloppu sopiva aika käyttää ravintolasta toiseen kiertämiseen. Laatuunsa nähden ruoka on vieläpä niin edullista, että ei tarvitse paksua lompakkoa voidakseen todella nauttia ruoasta.

Salt

50 parhaan virolaisravintolan ehdokkaat on asetettu kesäkuussa, mutta en löytänyt netistä, mikä olisi lopullinen järjestys. Mukana listalla on Salt, joka sijaitsee kivenheiton päässä vanhasta kaupungista, Kadriorgin kaupunginosassa. Pikkuruinen kivijalkaravintola ei hurmaa loisteliailla puitteilla, mutta kylläkin mutkattomalla palvelulla ja erityisesti ruoalla. Oli hauska kuulla lähistöllä lapsuutensa viettäneeltä ystävältä, että kymmeniä vuosia sitten samassa tilassa oli ollut vihannes- ja hedelmäkauppa, jossa hänkin oli ostoksilla käynyt.

Ravintolamiljööseen nähden ruokalista oli aika yllättävä: paljon itämaisia vaikutteita, mutta myös ostereita, risottoa, mustekalaa ja vaikkapa hirveä. Saltista on melkeinpä sanottava, että siellä on jokaiselle jotakin. Seurueen olutmiehet myös ihastelivat listalla olevia pienpanimo-oluita, joilla on suomalaiset tiukkaa lainsäädäntöämme Viroon karkuun lähteneet tekijät.

Kaikenlaista alku- ja pääruokaa neljän hengen porukkamme maisteli, ja kaikki annokset saivat pelkkää kehua.

Tai Boh

Sattui niin, että Cocoa etsimässä -blogin Arna ja Arto olivat Tallinnassa samaan aikaan. He olivat löytäneet jostain viime kesänä avatun Tai Bohin, joka tarjoaa aasialaista fuusiokeittiötä ja silmänruokaa, ja kutsuivat meidät liittymään seuraan. Jos on Salt vaatimaton ja pelkistetty, Tai Boh on näyttävä, värikäs ja suorastaan överi, mutta kaikessa räiskyvyydessään minusta todella viihtyisä. Se sijaitsee vanhan kaupungin laidalla vihreässä puutalossa, joka ei ulkoa katsottuna mitenkään paljasta, mitä sisällä on.

Kaukokaipuu Aasian lämpöön ja sikäläisten herkkujen ääreen ei ainakaan vähene Tai Bohissa. Koko porukka kilvan hengähteli, miten hyvää ruokaa kenenkin lautasella oli. Eihän näitä makuja oikein kuvailemaan pysty, mutta ehkä voit kuolata kuvia? Ehkä parhaiten ruoan herkullisuutta kuvaa Arton kommentti possunposkestaan: se oli niin hyvää, että olisi käynyt jälkiruoasta.

Unohda päiväristeilyt, ota hotelliloma

Jos vielä käyt Tallinnassa päiväseltään, mieti uudelleen. Kuinka paljon enemmän ehdit (ylen)syödä, nauttia historiallisesta ja älyttömän kauniista Tallinnan vanhasta kaupungista, tutkia myös vaikka Telliskiven, Kalamajan tai Kadriorgin tarjontaa, ehkä käydä kauneussalongissakin, jos et palaakaan illaksi kotiin?

Tallinnan kulttuuritarjonta on parhaimmillaan illalla. Kun minä nukuin hotellin mukavassa sängyssä, matkakaveri oli ystävänsä kanssa rock-konsertissa. Olet itse käynyt joskus teatterissa. Melkeinpä tekisi mieli mennä katsomaan Ooperifantoomia (Oopperan kummitusta), johon näyttäisi ensi vuodelle saavan vielä lippuja.

Keksisin minä aika paljon muutakin tekemistä. Vaikka shoppailun. Niin vain on Tallinnassa vaateliikkeitä jos jonkinlaisia, ja brändejä, joilla ei Helsingissä ole omia liikkeitä. Jollen olisi tarkan euron budjetilla tulevan Aasian-matkan vuoksi, olisin hyvinkin viihtynyt kaupoilla. Sen sijaan viihdyin kahviloissa, joiden hintataso on häkellyttävän edullinen suomalaiselle edelleen. Esimerkiksi raatihuoneen torin laidalla on Tallinnan parhaaksi kahvilaksi valittu tunnelmallinen Kehrwieder.

Tallinna on minusta aliarvostettu matkakohteena. Se on kai liian lähellä ollakseen kiinnostava. ”Kaikkihan Tallinnassa ovat käyneet.” Epäilemättä, mutta kuinka paljon itse kukin sääty on kaupungista oikeasti ehtinyt saada irti?

On Tallinnan vanha kaupunki vain niin kaunis!

Yhteistyössä Tallink Siljan kanssa