Se olisi voinut olla ihan tavallinen maanantai. Talvinen, kylmähkö helmikuinen maanantai. Arkinen, ei ehkä ankea, mutta ehkä kuitenkin liian tavallinen. Tulin töistä. Heitin painavan työlaukun nurkkaan, pakkasin suloisen lentolaukkuni ja lennähdin – okei, menin julkisilla – keskustaan. Oli alkamassa minun iltani, kokonainen ilta vailla huolta mistään muusta kuin omasta rentoutumisestani. Siitä ei tullutkaan ollenkaan hullumpi maanantai!
Mitä sinä tekisit, jos päättäisit päästää hetkeksi irti kaikista huolista, kaikesta arjesta, kaikesta ankeasta? Minä join samppanjaa, söin suklaata, luin lukematta jäänyttä Imagea, kävin leffassa, söin hyvin, katsoin kylpyammeessa leffaa (paitsi etten katsonut vaan whatsappailin kavereiden kanssa, mutta olisin voinut katsoa). Valvoin myöhään ja kömmin lakanoiden väliin omassa pikku kulmahuoneessani (ei se kyllä pieni ollut, ehkä saman kokoinen kuin ensimmäinen Helsingin kaksioni) Radisson Blu Plazassa. Se oli ihanaa.
Radisson Blu Plazan rakennuksella on pitkä historia. Sopivasti kun Suomi täyttää sata, täyttää myös hotellirakennus, joka alun perin on ollut SOK:n pääkonttori. Se henkii historiaa, ja kun se saneerattiin hotelliksi, historia on jätetty kulkemaan mukana. Voit nähdä yksityiskohtia, jotka kertovat tarinaa rakennuksen alkuajoilta, vaikkapa kattoon nostettuja entisiä myyntivitriineitä.
Hotellin sijainti on erinomainen. Kävelin pari minuuttia Yliopiston metroasemalle ja ajoin pari pysäkinväliä Sörnäisiin. Testasin ensimmäistä kertaa Riviera-leffateatteria, jolla on minusta loistava konsepti: pieni teatteri, jossa voi leffan kanssa nauttia lasillisen ja syödä muutakin kuin popcornia. Sain mukavan nojatuolin eturivin reunasta, mutta siitäkin näkyvyys oli hyvä. Mitäpä muuta olisin mennyt katsomaan kuin La La Landia, joka sopi keveydessään ihan loistavasti aivot nollille, nyt nautitaan -iltaani.
Jos on Radisson Blu Plaza tasokas hotelli, on sillä myös verraton ravintola Kitzens. Helmikuun alussa ruokalista oli juuri vaihtunut, enkä ollenkaan pannut pahakseni maistella sen aarteita: alkuruoaksi pikkelöityä rautua ja savusilakkamoussea, pääruoaksi herkkutattia, puikulaperunaa ja vuohenjuusto gruyére ja jälkiruoaksi luonnollisesti suklaakakkua. Hyvän ruoan syöminen on niin nautinto. Joskus olen vierastanut yksin illastamista, mutta harjoittelu on tuottanut tulosta: kolme ruokalajia eikä olo ollut yhtään hankala. Siinä auttoi myös henkilökunta, joka kertoi hotellin historiasta. Sama suomalaisiin makuihin erikoistunut lista on Kitzenissä vielä.
Sampanjan, suklaan ja vaahtoavan kylvyn pyhä kolminaisuus
Kylppärin peilin televisio on Radisson Blu Plazan erikoisuus. Ehkä niitä on maailmalla, mutta omalle kohdalleni ei ole sattunut. Eipä hampaita harjatessa osaa sellaista kaivata, mutta kylpykaverina hyvä elokuva olisi ollut muuten mainio. Kun siis varaat oman tämä on minun iltani -hotelliyön, kannattaa katsoa leffatarjonta valmiiksi. Saat kylpyhetkestäsi enemmän irti. Mieti nyt: kylvyssä George Clooneyn kanssa. Ei huono.
Huoneluokkaani kuului mahdollisuus syödä aamiaista valinnan mukaan pääsalissa tai loungessa. Heräsin syntymäpäiväni aamuun myöhään, joten ei salissakaan enää ruuhkaa ollut, mutta loungessa vasta rauha olikin. Myönnän, että sorruin mässäilyn perisyntiin aamullakin. Mutta jos listalta saa vohveleita, en minä osaa sanoa ei. Sitten jatkoin vielä Hesarini kanssa Eero Aarnion pallotuolissa. Ne näyttävät epämukavalta, mutta totuus on toinen. Voi mikä pehmoinen pesä! Loungen sisustus suomalaisella designilla hiveli silmää muutenkin. Aarnion lisäksi oli esimerkiksi Alvar Aallon suunnitelemia lepotuoleja.
Kun palasin kotiin, olin rentoutunut. Ei siihen tarvittu kuin vajaa vuorokausi ihan vain minulle. Sano minun sanoneen, mutta jokainen nainen (ja miksei mieskin!) ansaitsee oman Radisson Blu Plaza -hetkensä.
Yhteistyössä Radisson Blu Plazan kanssa
10 comments
Tällaisen maanantain ottaisin minäkin ilolla vastaan! Kuulostaa aivan ihanalta ♥ Kovin on näppärällä paikalla tuo hotelli Helsinki-seikkailua ajatellen. Voisin harkita tuota aamupalaa joskus viikonlopun piristykseksi, vohvelit kelpaavat myös minulle aina. Tuollainen peiliin upotettu tv löytyi myös Las Vegasista yhdestä Bellagion sviittimme kylpyhuoneista. En ehtinyt testaamaan, mutta ajatus oli hauska. Muualla en minäkään ole aiemmin törmännyt.
Harvoin on maanantaissa ihan samaa fiilistä. 🙂 On jännä, miten arkea ei tarvitse katkaista kuin yhdeksi illaksi ja yöksi, kun on melkein kuin uudestisyntynyt olo. Akkujen lataaminen on minusta jotenkin niin lattea ja kulunut ilmaus, mutta kyllä siinä jotain sellaista väkisin tapahtuu.
Hotelliyö Helsingissä on tullut testattua pari kertaa, ja se tosiaan irrottaa arjesta yllättävän tehokkaasti. Tulee helposti tunne, että olisi kauempanakin matkalla. Radisson Blu Plazan sijainti olisi tällaiselle lähijunan tuomalle täydellinen, sopisi hyvin seuraavalle Helsinki-yölle. Rakennuksen historiasta en tiennytkään aiemmin mitään. Enkä tiennyt tuosta Riviera-leffateatteristakaan, se herätti myös mielenkiinnon 🙂
Junantuomalle sijainti ei voisi olla yhtään parempi. Muutama askel ja herra jo on avaamassa sinulle hotellin ovea.
Muistan jotain etäistä kuulleeni historiasta baarin puolella. Sen ikkunat ovat lasimaalauksia, aivan hurjan upeita, mutta nyt selailin illallisella rakennuksen historiasta kertovaa kirjaa. Siitä näki kuvasti vaiheita. Tykkään, jos rakennuksilla on historia. SOK:n pääkonttori sinänsä ei siitä loisteliaimmasta päästä, mutta pala suomalaista kaupankäynnin historiaa sekin.
Onhan tuo hotelli erinomainen, ei siitä pääse mihinkään. Sijainti ja laatu toimii. En ole tosin tuolla syönyt ravintoloissa koskaan (jos ei matkamessujen bloggaribileitä lasketa), joten en osaa sanoa ravintoloiden tasoista. Itse asiassa pyrin viimeiseen saakka välttämään Suomessa hotellien ravintoloita tai jos syön niissä, niin yövyn eri hotellissa. Se on työmatkalaiselle tärkeää, että saa ulkona liikuntaa edes ruokapaikkaan mennessä. Täytyisi tosin tuolla käydä syömässä joku kerta, baari on sentään tutumpi 🙂
Kotikaupungissa on mukava yöpyä välillä hotelleissa – itse tykkään tehdä sitä aina välillä. Itse asiassa on usein paras paikka rentoutua, kun katselee kotikaupungin maisemia korkealta hotellihuoneesta.
Ei sinun tarvitsekaan osata. Minähän juuri kerroin ravintolan olleen loistava. 😀 Mutta sama juttu, en minäkään yleensä syö hotellien ravintoloissa, vaikka ne monesti ovat erinomaisia. Sen olen huomannut silloin, kun olen jostain syystä niihin mennyt. Nyt ideani oli nimenomaan välttää turhaa hötkyilyä ja relata. Silloin ei mikään ole parempaa kuin laskeutua vain pari kerrosta nauttimaan ihanaa ruokaa.
Mikä loistelias maanantai siitä tulikaan! Aivan mainio irtiotto, niitä tarvitaan nykyajan hektisessä arjessa. Hotelliyö Helsingissä on ollut meidänkin miniloman agendana pariin otteeseen, ja aina sieltä palaa yhtä rentoutuneena takaisin. Lasillinen kuplia, vaahtokylpy ja hetki aikaa itselle, mitä sitä enemmän tarvitsisikaan.
Tämän loistoidean lisäksi komppaan kovasti myös Rivieraa, aivan loistokonsepti!
Ihminen on lopulta aika vähääbn tyytyväinen. No okei, kuplia lasissa ja ammeeessa, hmm, ei se kuitenkaan ihan jokapäiväistä ole. Siksi se tuntuukin niin erityiseltä.
Ihana maanantai, kelpaisi kyllä mullekin. Mut yhtä kiva kuin tuo hotelli, on kyllä Riviera. Kävin siellä katsomassa deitin kanssa Aki Kaurismäen uusimman leffan, ja ei olisi kyllä parempaa paikkaa voinut olla retrotyyliselle leffalle. Kaiken lisäksi sen tapahtumista iso osa on ihan teatterin lähiympäristössä kuvattu. Mä olen pari kertaa käynyt syömässä lounasta Radissonissa, ja vaikka se on ollut ihan ok, en ole tajunnut, että sieltä saa noin hyvää ruokaakin. Pitää varmaan antaa sille uusi mahdollisuus.
En useinkaan syö hotellien ravintoloissa ulkomaillakaan, mutta tuo todella oli hyvä! Toteamme siis yhteistuumin, että Radisson + Riviera ne yhteen soppii ja niistä tulee hyvä kombo onnistuneelle illalle.