En ladannut matkamessuihin suuria odotuksia. Tiesin, etten kierrä ja kolua osastoja, koska en saa saada uusia tarpeita. Olin ostanut lennot Bangkokiin (ja valitettavasti myös takaisin), joten päätös kesästä Kaukoidässä oli tehty. Ei auttanut Afrikan ja Argentiinan ja muun Etelä- ja Väli-Amerikan yrittää uida liiveihin. Niiden aika on, mutta ei nyt. Keskityin Blogipaviljonkiin ja saaman vinkkejä ja kontakteja maista, joihin tiesin (tai ainakin uskoin) olevani menossa.
Blogipaviljonki oli kiva tänäkin vuonna. Oli ihana jutella blogien lukijoiden, nykyisten ja mahdollisesti innostuksen meiltä saaneiden uusien, kanssa. Monelle koko ilmiö on vielä tuntematon. Toisia huoletti, olemmeko rehellisiä vai myymmekö kohteita. Emme myy kuin ajatuksia ja kokemuksia ja niitäkin ilmaiseksi. Mutta paljon saimme myös me bloggaajat. Ainakin minä kävin pitkíä keskusteluja vaikkapa Kuubasta. Vaihdoimme ajatuksia, mihin mennä, missä asua, mitä nähdä.
Mutta jännittävin seikkailu messuihin ja minuun liittyen tuli ehkä srilankalaiselle messujärjestäjälle, joka vähän kuin puolihuolimattomasti velvoittaen sai minut muutamaksi tunniksi oppaakseen talviseen Helsinkiin. En tiennyt hänestä ja kiinnostuksistaan mitään, joten aika sokkona lähdimme kaupungille. Koska ajomatka Messukeskuksesta keskustaan vie kotvasen, sain vähän selville mieltymyksiään, ja onnekseni selvisi, että Temppeliaukion kirkko ei ole ihan vika valinta. Mutta katoliselle srilankalaiselle harjoituksia vetänyt isänmaallinen veteraanikuoro ei ehkä ihan osunut.
Oli aika jatkaa todelliseen koetukseen. Vein kaverin saunaan. Jo pelkästään puinen Löylyn rakennus teki vaikutuksen. Annoin ohjeet, miten toimia. Vaatteet pois, suihkuun, lainauikkarit päälle (kunnon emäntä huolehtii kaikesta), nähdään sen jälkeen. Odottelin kotvasen eikä isäntää näkynyt. Mietin jo, onko suomalainen nakuilu liikaa, mutta sieltähän tuo tuli hymyillen. Ja mitä tapahtui saunassa? Oli kuulemma oikein mukavaa. Ai mereen voi mennä uimaan? No hän ainakin menee. Savusaunaan lämmittelemään. Sekin oli mukavaa. Mutta hän haluaa mereen uudelleen. Eikä paljon tarvinnut yllyttää, kun jo heittäytyi makuulle ohuelle lumipeitteelle. Sanoi ottavansa kaiken irti uudesta kokemuksesta. Mikä asenne! Tällaista haluaisin oppia minäkin.
Edellisellä Suomen-vierailullaan srilankalainen oli harmitellut, kun tuomiokirkkoon ei päässyt sisälle. Matkalla ihailimme Esplanadin puiston valoja. Porovalot olivat ehkä taas astetta eksoottisemmat. Kaikki mukana olleet vaatteensa päälleen pakannut, pipoon ja hanskoihin sonnustautunut vaikutti tyytyväiseltä. Nappaili kuvia. Niissä Helsinki näytti niin kauniilta. Puhelimen muistiin päätyi myös pitkähkö video Rautatientorin luistinradasta. En kysynyt, mutta saattoi olla ensimmäinen kerta, kun näki moista touhua.
Koska HAMissa oli viimeistä päivää Yayoi Kusaman näyttely, jota en ollut ehtinyt aiemmin katsomaan, nappasin srilankalaisen vielä mukaani. Yhden taulun kohdalla pysähdyimme, hän kääntyi puoleeni ja kysyi: “Saatko sinä irti tuosta jotain?” En. Pisteet eivät auenneet. Kurpitsat herättivät hilpeyttä. Onhan siinä nyt jotain hassua, jos kurpitsat ovat taiteilijan sielun koti, vai miten se oli. Mutta oli näyttely ihan näkemisen arvoinen. Sain minäkin Instagramiin kaikkien muiden tapaan jaettavaksi kuvia pallohuoneista.
Vaikka olin turisti(oppaa)na omassa kaupungissani, sain pienestä kierroksesta paljon. Yritin vähän katsoa tuttuja kulmia vierain silmin, ja Helsinki näytti oikeastaan aika kivalta. Koska matkustan niin paljon, olen ehkä kadottanut jotain siitä innostuksesta kaikkea uutta kohtaan, joka vieraallani oli. Jos jotenkin voisin oppia nauttimaan ja aistimaan joka solullani. Siinä on minulle haastetta. Pitäisi löytää sisäinen lapsi, joka kumartuu haistelemaan kukkia ja kysyy kaikesta, mikä tuo on. Yritän harjoituttaa tätä jo heti seuraavalla reissulla viikon päästä Istanbulissa. Kuinka paljon enemmän maailma silloin antaisikaan.
Blogipaviljongista suurkiitokset puuhanaiselle, Roomaopas-sivuston Miljalle, materiaalien teosta ja nettisivujen päivityksestä Fangirl Questin Tiialle, osastosta Matkamessuille, pakun lainasta Jari M:lle, matosta Expomatolle, sisustustuotteista Vallillalle , kalusteista JYA housingille, jättitabletista Yetitabletille ja flyereista Coprintille. Superkiitokset myös kaikille ihanille muille mukana olleille bloggaajille.
14 comments
Todella upea postaus Annika! Olitpa kivan kierroksen järjestänyt “vieraallesi” ja hän sai varmasti parhaan mahdollisen muiston Helsingistä 🙂 Jotenkin tästä tulee mieleen irlantilaisen kaverini kosketus ensimmäistä kertaa suomalaiseen saunaan, kun veimme hänet talvella pimeälle mökille keskelle ei mitään. Laitettiin sauna tulille ja annettiin rautakanki käteen avannon tekemistä varten. Oli siinä yhdeksi illaksi ihmettelemistä kerrakseen ja loppuelämän mittainen kokemus. Näitä elämyksiä meidän kaikkien kannattaa tarjota kotimaasta ulkomaalaisille, samanlaisiahan me toivomme saavamme itse reissatessamme!
Kiitos Rami! Oli ihana nähdä toisen silmissä vilpitöntä iloa ja hämmästystä. Jos vain olisi ollut aikaa, olisin vienyt vaikka metsään, mutta hyvä tämäkin oli. Ja oikeasti mikä parasta, tämä kaikki antoi paljon myös minulle. Jospa osaisin heittäytyä kaikkeen uuteen samanlaisella vilpittömyydellä. Olen sitä harjoitellut, mutta matkaa on vielä.
Voin vain kuvitella irlantilaista kairaamassa järvellä. On siinäkin ollut kavereille kertomista kotona.
Olipa ihana hyvän mielen postaus! Meille jokapäiväiset asiat kuten saunominen on aika extreamea ulkomaalaisille. Edellisessä työpaikassani oli japanilainen mies puolen vuoden työkomennuksella ja hänelle saunominen oli jotain todella ihmeellistä. Samoin ovien avaamista avaimella piti harjoitella, koska heillä ei kuulemma ole avaimi (kai heillä jonkinlaisia avaimia on, mutta ei Abloy´ta). Samassa taloyhtiössä asui afrikkalainen mies, jonka kanssa hän oli tutustunut ja menivät sitten yhdessä taloyhtiön saunaan. Siellä lauteilla istuessaan oli tuumaillut, että eipä olisi vuosi sitten uskonut istuvansa Suomessa alasti saunan lauteilla afrikkalaisen kanssa 🙂 Mahtavaa heittäytymistä Sri Lankan kaverilta ja varmasti arvosti, kun veit häntä tutustumaan kotikaupunkiisi. Näin sinut vilaukselta messuilla, mutta keskustelit jonkun näytteilleasettajan kanssa, niin en tohtinut tulla häiritsemään. Ensi kerralla sitten 🙂 Blogipaviljonki oli tosi kiva, mutta sen verran syrjässä että löysin sinne vasta sunnuntaina. Pääsin hetken juttelemaan Miljan sekä Fangirl Questin tyttöjen kanssa.
Japanilaisilla on kylpylät, joissa ollaan alasti, eli ehkä nakkeilu ei hänelle niin uusi juttu, ja jotain saunojakin niissä on, mutta ei näin kuumia eikä yleensä heitetä löylyä. Mutta voin kuvitella ajatuksensa, että aasialainen ja afrikkalainen kohtaavat kaukana kaukana kotoa ja saunovat yhdessä. 🙂
Saatiin tällä kertaa paviljongille tuollainen sijainti. Olit vissiin sunnuntaina kahden jälkeen. Olin siihen asti paviljongilla, ja sitten lähdimme turisteiksi Helsinkiin. Olisi ollut mukava tavata, mutta kuten sanoit, ensi kerralla sitten!
No olipa melkoinen seikkailu! Huikeaa että lähdit oppaaksi, ja huikeaa että päivä oli noin onnistunut! 🙂
Harmittaa etten päässyt mukaan, blogipaviljonkiin ja TBGB:n kuvatempaukseen olisi ollut kiva osallistua. Vaikka niitä uusia tarpeita ei täälläkään juuri nyt tarvita .
Olen ihan viime aikoina alkanut itsekin vähän heittäytyä. En tiennyt yhtään, mitä pieneltä seikkailultamme odottaa, mutta lopputulos oli todella onnistunut epäilemmättä molempien osalta. Ainakin kuvissa saunalla näyttää olevan aika hyväntuulinen tyyppi. 🙂
Hei, kiitos hauskasta postauksesta ja hienoista kuvista 😄.
Voinko kysyä, mikä on tuo kamera, jolla kuvaat? Minä haluaisin hankkia näppärän kompaktin kameran, mutta valinnan paljous hämmentää.
Toki saat kysyä. Kamerani on Olympuksen OM-D E-M1 ja siinä 12-40 mm 2.8 PRO -linssi. Olen itse tykännyt Olympuksen minijärkkäreistä. Tämä on nyt järjestyksessään toinen, ja olen ollut todella tyytyväinen.
Kiva että lähdit oppaaksi!
ite en menisi mistään hinnasta avantoon, olen aika varma että saisin jonkun kohtauksen/kuolisin tai ainakin saisin keuhkokuumeen kuten usein kylmästä muutenkin
En minuakaan avantoon saisi. Kyllä veden lämpötila saa olla enemmän kuin 25, jotta koen veteen menon miellyttäväksi. 🙂
Kiitos Annika 😄
Eipä kiittämistä!
Tämä oli kyllä niin ihana juttu! Vähän etukäteen jännitin, mitä tästä sun reissusta vielä seuraa :D. Ja vitsi toi kaveri näyttää niiin onnelliselta. Luulen, että Sri Lankassa sinua voi odottaa aikamoisen ihania seikkailuja <3.
Kyllä vain teki minutkin iloiseksi, kun näin, kuinka onnelliselta tyyppi näytti seikkailuissaan. Kuten sanoin jutussakin, minulla olisi paljon opittavaa heittäytymisestä. Noin vain lähti mukanani kaupungille, ei yhtään tiennyt, mihin olemme menossa, kaikesta tykkäsi, kaikkeen suhtautui avoimen uteliaasti. Ei meinaan saunakaan ehkä ihan helppo. En kyllä tiedä, miten Sri Lankassa alastomuuteen suhtaudutaan, mutta ei siellä nakuilua mitenkään ainakaan vastaan tullut. 🙂 Toivottavasti yhteistyömme tästä jatkuisi jollain tavalla. Ainakin lupasin ensi vuonna viedä hänet luistelemaan, jos tulee Suomeen. Jos vaikka hän vuorostaan näytäisi minulle norsuja. <3