Type and press Enter.

Jälleennäkemisten vuosi – kun on aika palata

Terveisiä Bangkokista. Tänään tulin, kahden kuukauden kuluttua palaan Suomeen. Näille kuukausille on toistaiseksi vain pariksi viikoksi suunnitelmia ja varauksia ja lopulle aikaa vain joitain alustavia ajatuksia, mutta huomaan, että yrittäessäni tehdä päätöksiä palaan jatkuvasti paikkoihin, joissa olen jo ollut. Mihin on kadonnut minusta se, joka halusi – suorastaan janosi – koko ajan kaikkea uutta? 

Olkoon tämä uusintojen vuosi, vähän kuin suomalainen kesätelevisio 

Tämän vuoden kevät on ollut minulla kuin uusinta 13 vuoden takaisesta kesästä. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka erilainen matkustaja olen nyt kuin silloin, hullujen matkavuosieni ihan alussa. Esimerkiksi silloin Oslosta piti yrittää nähdä kaikki turistinähtävyydet viikonlopussa. Nyt olin pitkän viikonlopun ja pysyttelin lähinnä yhdessä kaupunginosassa. Tällainen tuskin kenelläkään on taktiikkana ensimmäisellä kerralla, mutta olen oppinut, etten ole velkaa millekään reissujumallalle sitä, että kierrän heikkopäisenä nähtävyyksiä. Olen oman viihtymiseni paras asiantuntija. Grünerløkka tarjosi viihdykettä kylliksi. 

Grünerløkka

Tuona samana vuonna tuntui viisi päivää ihan sopivalta ajalta kiertää koko Irlanti. En voi kovasti sanoa ihmetteleväni, miksei maa ehtinyt siinä vauhdissa oikein sytyttää. Mutta viikko pelkästään Dublinissa ja yhdellä päiväretkellä muutti suhtautumistani täysin. Sehän oli hyvinkin kiinnostava kaupunki, ja Irlannin luonto melkeinpä pakollinen palattava. 

Long hall Trinity College library

Wicklow

Risteilyinnostukseni sai ensikipinänsä tuona samana vuonna. Olin ystäväni kanssa Kristina Cruisesin sympaattisen nukkavierulla pikkupurkilla Välimerellä. Sain ensikosketukseni Maltaan. Vallettassa oli nyt jotain etäisesti tuttua, mutta en voi sanoa, olenko kulkenut samoilla kaduilla. Ainakin turistien määrä oli kasvanut eksponentiaalisesti, kun satamaan puskee valtavia risteilijöitä ja niistä kaduille tuhansia kamerakaula-aikuisia. Onneksi oli Gozo, minun rauhallinen turvapaikkani, uusi sielunmaisemani, joka kiilasi kaikilla mittareilla omien suosikkikohteideni joukkoon. 

Valletta

Gozo

Näistä olen jo varma 

Hidasta, nainen. Tämä on ollut jonkinlainen oivallukseni. Olen huonolla menestyksellä tätä yrittänyt toteuttaa aikaisemminkin, mutta tuli persiissä hötkyillyt menemään. Niinpä olen nyt Bangkokissa alkuun viisi yötä, vaikka oikeastaan viime kertoina olen huomannut, etten viihdy täällä. Päätin ottaa haasteena alkaa taas viihtyä. Majoitun ihan eri paikasta kuin aikaisemmin, vaihdoin suuret ketjuhotellit pieneen boutique hotelliin ja yritän tehdä jotain ihan uutta. Toistaiseksi menestys on ollut huono, mutta ensimmäinen yölennon jälkeinen päivä ei kai koskaan ole kovin dynaaminen. Ja rehellisyyden nimissä olen tämän viikon vielä etätöissä. 

Jatkan täältä Kambodžaan. Olen ollut kahdesti aiemmin, viime kesänä viimeksi. Tällä kertaa ajattelin viipyä reilut pari viikkoa. Aloitan Phnom Penhistä. Edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa, etten oikein saa mielessäni siitä otetta. Haluan verestää muistoja. Tälläkään kertaa en ole tuskaturisti, vaikka kaupungin suosituimmat nähtävyydet kertovat kammottavuuksista. Kaupunkielämän jälkeen vietän viikon Kepissä tarkoituksena päästä lomamoodiin. Toivon näkeväni auringonlaskuja rannalla, istuvani palmun alla lukemassa, lähteväni vähän luontoon. Ihan siinä Kepin vieressä on Kampot. Sekin näytti aika helmeltä. Muutaman päivän ajattelin viettää siellä. Jos sinulla on jotain vinkkejä näihin kolmeen kohteeseen, kerrothan kommenteissa? 

Saa nähdä, mitkä näistä uusinnoista toteutuvat

Mutta sitten, kun reissua on jäljellä vielä 1,5 kuukautta, näyttää kalenteri pelkkää tyhjää. Yksi pitkäaikainen toteuttamista vaatinut uusinta on Singapore. Soolona matkustaessa sen majoitustarjonta vain on ihan hullun kallista. Mutta sitten löysin Airbnb:n, josta viime ajoilta on kyllä aika nihkeitä kokemuksia, mutta kyllä minä vielä taidan yrittää. 

Sitten minua puhuttelee Malesia. Kolme vuotta sitten vietin hauskoja baari-iltoja George Townissa Penangin saarella. Tapasin esimerkiksi Timmyn, ladyboyn, jonka tarinan halusin kertoa. Kaupungin katutaide ja monikulttuurisuus viehättivät. Jos tällä kertaa asuisin puolet ajasta rannalla, puolet kaupungissa. Sitten joidenkin tuntien bussimatkan päässä oli aivan toinen maailma, Cameron Highlands. Minä tyhmä olin vain kaksi päivää, joista toisen palelin sateessa. Teeviljelmät ja ylängöt – miten niissä maisemissa lepäsikään sielu. Sinne kaipaan, ja ehkä menenkin. Kuka minua estäisi? Viimeksi jäi katsomatta iPohin kaupunki siinä kulmilla. Sekin maistuisi. 

George Town Penang

Cameron Highlands

Niin hullulta kuin ensi vaikutelmani Gili Trawanganilla tuntuikin, kun bikinibeibet kulkivat kylillä pikkuruiset pöksyt pyllyvaossa, aloin viihtyä tuolla bilesaareksi kutsutulla. Sitten siinä naapurissa olisi kaksi muutakin Gili-saarta ja Lombok. Jotenkin minua kutkuttaa sekin suunta. Turkoosin veden kutsu melkeinpä huutaa korvissa. Thaimaan jokin rantakohdekin voisi olla kiva päätös matkalle. Niistä kuitenkin taidan valita jonkin aikaisemmin käymättömän. Yksi majapaikka oli jo Lantalla juuri kuin minua varten. Mutta sitten luin arvosteluista, että tuossa paratiisissa oli ollut keskellä päivää rotta keittiön lattialla. Ei pysty. 

Gili Trawangan

Oi miksi en suunnitellut jo kotona? 

Kahden surkeasti nukutun yön jälkeen makailen sängyllä Bangkokissa. Kirjoitan tätä ja aina välillä piipahdan hotellisivustoilla, tarkistan välimatkoja ja huomaan ideani aika usein järjettömiksi. Mieleen palaa yksi ilta viime kesänä Malesiassa. Olin saanut päähäni lentää itärannikolle, istuin koko illan huoneessani ja lähes paniikissa mietin, mihin siitä lähtisin. Kaduin olemassaoloani tai ainakin vähintään sitä, että kuvittelin suunnittelemattomuuden olevan minun juttuni. Melkein kyyneltä nieleskellen tein ratkaisuja, jotka sitten osoittautuivat aivan huipuiksi: Terrapurin rauha ja autiot rannat sekä Kuala Terengganun katutaide ja yleinen sympaattisuus. Juuri nyt ei onneksi tarvitse päättää mitään. Ehkä odotan rauhassa tilipäivää ja mietin sitten uudelleen. 

Untitled

Kiitos tämän postauksen kansikuvasta Timolle, jonka Insta-kuvia voit katsoa enemmän täältä. Kuva on Bangkokista Saphan Taksinin lauttalaiturilta viime vuodelta. Tämä postaus kaikkineen on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin ja Vagabondablogin kautta. Voit lisätä linkkisi kumpaan tahansa blogiin, ja se näkyy molemmissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. 

Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.

IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

19 comments

  1. Joskus on hyvä palata vanhoihin tuttuihin paikkoihin. Aika usein minäkin ajattelen niin, että pitäisi aina nähdä jotain uutta, mutta sitten huomaankin nauttivani jo tutuista paikoista. Siinä on jotain erilaista tunnelmaa kun ei olekaan ensimmäistä kertaa paikassa eikä ole pakko hötkyillä kun “on pakko nähdä ihan kaikki”. Hyvää matkaa sinne!

    1. Aina välillä herään ajatukseen, että tosiaan, parin viikon päähän ei ole vielä yhtään suunnitelmaa. Tuttuja vai uusia paikkoja, kas siinä pulma. Ehkä näin, kun on pari kuukautta matkassa, on jotenkin rennompaa, kun ainakin osa paikoista on sellaisia, joissa osaan jo olla, tiedän vähän, mitä niissä tehdään.

  2. Olipa mukaansa tempaavasti kirjoitettu tarina siitä, miten matkailu on muuttunut sinulla vuosien saatossa. Itsellä oikeastaan kymmenisen vuotta sitten kävi niin, että aloin entistä enemmän suuntautuun samoille paikoille missä olen käynyt jo ennenkin. Toisaalta nyt on hieman ajatuksissa taas se, pitäisikö alkaa systemaattisemmin tutkimaan uusia paikkoja. Sen kuitenkin nuoruuden vuosista olen oppinut, että parasta matkailussa on kuitenkin laadukkaat ravintolaillat siten, että pystyy nauttimaan samalla paikan tunnelmasta. Ei niin, että ensiksi on kierretty koko päivä nähtävyydeltä toiselle ja tankattu vain kuluneet varastot täyteen seuraavaa päivää varten.

    Mukavaa reissua, minne ikinä tällä reissulla päädytkin nautiskelemaan jälleennäkemisistä!

    1. Hauskaa, kuinka erilaisista asioista reissuilla ihmiset nauttivat. Minulle ruoka on aika toisarvoista. Tärkein kriteeri sen valinnassa varsinkin täällä Aasiassa on puhtaus. Liian monien pahojen ruokamyrkytysten jälkeen olen muuttunut entistä varovaisemmaksi, vaikka eipä sekään mitään auta.

      Minulle ajatus systemaattisesta maailman tutkimisesta on synonyymi bongaamiselle ja siten nounou. Toki huomaan nytkin tekeväni sitä, että koska olen olen ollut vaikka Kambodžassa jo pari kertaa, menen katsomaan uusia paikkoja siellä, mutta ei siitä mitään pisteitä saa, tyydyttää vain omaa janoani.

  3. Hienot kuvat! Itse taidan kuulua tuohon lajiin, joka ahmii paikasta aina kaikki nähtävyydet siinä pelossa pienessä ajassa, eyyei koskaan enää pääse samaan paikkaan. Mukavaa lomaa sinulle! Toivottavasti löydät oikeat kohteet matkallasi.

    1. Kiitos!
      Minä olen ehkä vähitellen sisäistänyt, että ei haittaa, vaikka nähtävyyksistä 95 prosenttia jäisi näkemättä. Mitä sitten? Ei matka ole huono matka, vaikka sillä tekisi ihan eri asioita kuin kaikki muut. Tietenkin sitten, jos jää paljon näkemättä siitä, mistä olen haaveillut, se harmittaa. Esimerkiksi minua kaivelee edelleen, etten kymmenisen vuotta sitten nähnyt pahan ruokamyrkytyksen takia Aleppoa niin paljon, kuin olisin terveenä nähnyt. Kaksi vuorokautta olin vain sängyssä. Ja nyt koko kaupunki on pommitettu matalaksi.

  4. Oikein mukavaa ja antoisaa matkaa!

    Kiva kuulla, että jollakulla toisellakin matkailu on kehittynyt tuolla tavalla. Minä olen joskus juossut pariiseissa, lissaboneissa sun muissa nähtävyydeltä toiselle etukäteen suunniteltu päiväohjelma yhdessä kädessä ja Berlitz toisessa – nyt lähden lähinnä chillailemaan, mukanani korkeintaan joku hyvä ravintolasuositus ja yksi tai kaksi mielenkiintoiselta kuulostavaa paikkaa + kännykän netti, josta löytyy lisää sitten sitä mukaa kun kaipaa. En minä silti noita nähtävyysmetsästyksiä kadu, silloin tuli nähtyä paljon.

    Jos löydät Bangkokista jotain jakamisen arvoista, niin mielelläni lukisin. Se kun on sellainen paikka, jonne ennemmin tai myöhemmin kuitenkin päätyy, vaikkei oikein tahtoisikaan, ja olisihan se kivaa, kun olisi jotain mielekästä tekemistä siellä. Minä löysin viimeksi Chinatownin, jonka katunäkymät tosiaan olivat kuin Kiinasta. Aurinkolaseja 0,66 eurolla, niin ja hehkulamppuja, joita on aina hyvä salakuljettaa kotimaahan!

    1. Olen Bangkokin kanssa edelleen vähän hukassa. Koskaan ei ole satanut täällä ollessani näin paljon. Joitain suunnitelmia oli, mutta pakko ollut hylätä, kun sade ei ole mitään pikkuripsuttelua. Jotain olen kaupungista kirjoittanut aikaisemmin, osan postauksista kyllä paistanutkaan, kun ovat olleet mielestäni huonoja. 🙂

      Ehdottomasti en minäkään kadu yhtään tekemääni matkaa. Huomaan vain muuttuneeni. Ne ovat aikanaan olleet juuri sitä, mitä olen halunnut.

  5. Vielä ajatuksenherättäjä, jos aikataulusi ja budjettisi antavat myöten: Singaporesta pääsee kerran viikossa Diliin Itä-Timoriin: http://air-timor.tl/ Lennot operoi singaporelainen Silk Air.

    Sieltä pääsee helposti Balille, eikä Australian Darwinkaan ole kuin tunnin matkan päässä. https://www.airnorth.com.au/

    1. Kiitos vinkistä. Olenhan minä noita kaikenlaisia katsellut. Viikko Itä-Timorissa ei nyt kuulu haavelistan kärkipäähän.

  6. Kas, kirjoitin itsekin kovin samanlaisista aiheista. Varsinaisena pointtina minulla tosin olivat vain tämän ja edellisen vuoden vertailu. Viime vuotisten kohteiden toiston lisäksi pyörimme muutenkin lähinnä tutuissa paikoissa tänä vuonna. Koska tiemme vie seuraavaksi Osloon, painoin tuon Grünerløkkan nimen mieleen.

    Nähtävyyksien pakkosuorittamisen sijaan kannatan itsekin rauhallisempaa lähestymistapaa. Tosin meillä ei ole yleensä ihan kuukausikaupalla aikaa, mikä ajoittain johtaa hosumiseen. Tai ei kai se mikään aika riitä, jos on ahnehtimiseen taipuvainen. Maailmasta kun ei nähtävä lopu kesken. Kyllähän sinullakin tuossa on useampi maa jo listalla.

    Vaikka et niihin selvästi haluakaan tutustua, yritän nyt silti vähän suositella Phnom Penhin tuskakohteita. Eivät toki ole mitään kevyttä ohjelmaa, mutta silti tärkeitä paikkoja nähdä.

    Hauskaa matkaa!

    1. Minusta on tärkeää tietää Kambodzan historiasta, ei varsinaisesti mennä katsomaan tuskapaikkoja. En tarvitse todisteita.
      En oikein tiedä, mitä tarkoitit tuolla, että minulla on paljon maita listalla. Heittelin mahdollisuuksia, ja ei kai siinä mitään väärää ole, vaikka vaihtaisin maata viikottain? :O Sen verran levoton olen, että en minä sentään kahta kuukautta samassa kohteessa kykene pysyttelemään, mutta yltiöpäiset Irlanti viidessä päivässä -suoritukset olen todennut kertakaikkiaan hölmöiksi. Eihän siinä ehdi nähdä kuin vilauksia. Millekään fiilistelylle ei jää aikaa.

    2. Tuo kommentti liittyi vain pohdintaani siitä, että aika on helppo saada loppumaan kesken vaikka reissu olisi kuinka pitkä. Näillä sinunkin ideoillasi tämä kyllä onnistuu. En varsinaisesti tarkoita, että sinulle niin kävisi. En osaa sanoa, auttoiko tämä, mutta ei tämä ajatus tästä selkeämmäksi käänny. 🙂 Tarkoitus ei siis ollut arvostella suunnitelmiasi, kunhan vain pohdiskelin.

  7. Onpa kiva lukea ajatuksiasi tuttuihin paikkoihin palaamisesta. Itseäni ei ajatuksena haittaa palata paikkoihin, joissa olen viihtynyt, mutta haluan myös nähdä ja kokea uusia paikkoja ja asioita. Aviomieheni – vakiomatkakumppanini – taas on enemmän uusien paikkojen perään. Toistaiseksi olemme palanneet vain Madridiin, sillä kaipaan sinne aina uudelleen ja kai aviomiehenikin siellä viihtyy tai sitten hänestä on helpompi antaa minulle tässä tarpeessani periksi. 😉 Myös Lissabonissa olemme käyneet kahdesti, tosin kaupunkiin palaaminen johtui lähinnä aviomieheni työreissusta läheiseen Cascaisiin. Muita paikkoja, joihin voisin ehdottomasti Euroopassa palata, ovat Sevilla, Alicante ja Lontoo, jossa vierailumme jäi aivan pintaraapaisuksi. New York on asia täysin erikseen, joiden vuosien takainen reissumme sai meissä molemmissa aikaan kaipuun palata ja sinne palaammekin tänä syksynä. Matkalla olemme melko levottomia ja haluamme nähdä mahdollisimman paljon, mutta olemme oppineet tässä sopivan tasapainon ja keskitymme yhteen kaupunginosaan tai päiväretkeen per päivä entisen päättömän juoksentelun sijaan ja varaamme aikaa myös istuskelemiselle ja elämänmenon seuraamiselle. Oppia ikä kaikki. 🙂

    1. Joistain paikoista jää fiilis, että niihin haluaa uudelleen. Jotkin taas ovat ihania kerran, mutta se riittää. Olen nyt Hanoissa en tiedä kuinka monennen kerran, mutta jokin tässä paikassa viihdyttää aina vain. Mutta täältä matka jatkuu kyllä ihan uusiin osiin Vietnamia.

  8. Tuttuun kohteeseen palaamisessa ihanaa on se, että ensimmäisen kerran nähtävyysmaratoni on jo tehty ja voi ottaa paljon rennommin. Monesti olen kylläkin päättänyt jo etukäteen, että yritän chillata jo ensimmäisellä kerralla, mutta esimerkiksi Lontoossa se jäi toivottomaksi yritykseksi. Ja toisaalta esimerkiksi Bangkok on niitä paikkoja, joissa en ties monennenko kerran jälkeenkään osaa olla sykkimättä paikasta toiseen niin, etten olisi joka ilta todella uupunut.

    Hyvää reissua sinulle! Toivottavasti reissusuunnitelma muodostuu kuin itsestään, ja koet sopivassa suhteessa sekä uusia että jo entuudestaan tuttuja paikkoja!

    1. Reissu on tosiaan muotoutunut pala kerrallaan, ja olen nyt Vietnamissa, johon en ajatellut ollenkaan tällä matkalla tulevani. 🙂 Täällä olessa jo ollut tuttua (Hanoi) ja uutta Ninh Binh. Huomenna matka jatkuu. Josko seuraava pysäkki olisi taas vähän vähemmän sykkimistä vaativa. 🙂

  9. Minusta on ihanaa, että matkailuminäni muuttuu. Se saattaa muuttua hyvinkin nopeasti, joko matkaseurasta tai -kohteesta riippuen. Tietenkin matkat ilman lapsia ovat ihan erilaisia kuin perhematkat. Oikein nautin ilman lapsia matkustaessani niistä asioista, mitkä on hankalia tai mahdottomia lasten kanssa.

    Nyt on menossa joku uteliaisuusvaihe, jolloin tekee koko ajan mieli tutustua uuteen kohteeseen. Kuitenkin toisaalta toivoisin kuvailemiasi aikoja, kun voisi useammin nautiskella tutusta kohteesta kiireettömästi. Vaikkapa vain hengailla yhdessä kaupunginosassa koko viikonoppu!

    Minä olen aiemmin tykännyt ihan hirveästi etukäteissuunnitteluista. Olen innolla varaillut majoituksia, tehnyt tarkahkoja suunnitelmia nähtävyyksistä ja reiteistä. Nykyisin en oikein ehdi kunnolla suunnitella ja huomaan reissun päällä, että olisi sittenkin pitänyt suunnitella paremmin. Erityisesti, jos ipanat on mukana.

    Kaakkois-Aasia alkaa olla hatara muisto vain, siitä on niin monta vuotta kun viimeksi olen niillä kulmilla pyörinyt. Kaipaisin niin paljon sinne, mutta ei vain ole ehditty perheen kanssa sinne asti. Minua kiinnostaisi erityisesti Singapore ja Malesian Borneo, mutta neljän hengen lennot niille kulmille maksaa maltaita. Ehkä pitää purra huulta ja vaan matkustaa sinne Bangkokiin. Pääseehän sitä sieltäkin sitten etiäpäin.

    1. Huomaan olevani suunnittelussa yhä huonompi. Eilen varasin lennon Singaporeen muutaman päivän päähän, ja enhän minä nyt suinkaan aikaani täällä Sapassa käytä Singaporen suunnitteluun. Lasten kanssa ymmärrän suunnittelemisen tarpeen. Ei liiku neljä osaa samalla tavalla kuin yksi tai kaksi, ja tarpeetkin ovat kovin erilaiset.